Ihan oikeasti: mitä mun pitää tehdä, että saan kumppanin?
Oon nyt vuoden päivät itkeskellyt kohtaloani kavereilleni, vanhemmilleni ja täällä AV-palstalla. En tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, että voisin saada kumppanin vai onko pelini ns. menetetty ikäni vuoksi (olen virallisesti keski-ikäinen). En ole avioeroni jälkeen käynyt kertaakaan treffeillä ja kukaan (ulkomailla asuvaa varattua exääni lukuunottamatta) ei ole ehdottanut sellaista.
Onko mulla enää _mitään realistisia mahdollisuuksia_ vai unohdanko koko jutun ja koetan hoitaa kumppanin ja läheisyydentarpeeni tyydyttämisen jotenkin muuten loppuikäni? Millä keinolla keski-ikäinen nainen voisi vedota potentiaaliseen kumppaniin siten, että joku pyytäisi treffeille? Miltä pitäisi näyttää ja mitä tehdä työkseen? Saavatko kauniit naiset treffipyyntöjä kadulla, kaupassa tai julkisissa kulkuvälineissä? En haluaisi alentua deittipalstoille, baareihin tai Tinderiinkään, vaan tavata mahdollisen kumppanin arkisessa ympäristössä. HELP!!
Kommentit (86)
Missä ap asuu?
Onko tissit hyvät ja tiukka pilde?
Lähdetkö pe treffeille?
Elämä on pitkälti juuri sellaista kuin millaiseksi sen itse tekee. Jos heittää toivon menemään, niin sinnehän se lensi ja meni. Jos passivoituu, niin eihän silloin voi odottaa mitään tapahtuvankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittava valitusketju.
Otsikosta ja tekstin alkuosasta saa vaikutelman että AP olisi yrittänyt kaikkensa mutta selviääkin ettei ole tehnyt yhtikäs mitään :D
Sen naisen suhteen yritin kaikkeni olosuhteisiin nähden. Ja 18-20-vuotiaama vastaavalla tavalla koetin pokata yhtä varattua opettajaani yhtä sitkeästi, ilman tulosta.
Muuten olen kärsivällisesti, v*ttuuntumisenkin uhalla odotellut niitä aloitteita, joita ei vain ole kuulunut. Sitäpaitsi olisin niiden muiden tsemppausten siivellä voinut tavata jonkun muunkin, mutten saanut silloin aktiivisen salitreenauksenkaan kaudella keneltäkään aloitteita.
T. Ap
Okei, sä oletkin provokeskustelija.
Olet yrittänyt täysin vääriä ihmisiä. Itse en koskaan alentuisi yrittämään varattua, enkä myöskään henkilöä johon olen hoitosuhteessa. Se on sitä oikeaa alentumista ja osoittaa, että sinulla on pahoja vaurioita itsetunnossa. Sinun pitäisi hoitaa itseäsi sen verran, että alat uskaltaa yrittää oikeasti vapaana ja tarjolla olevia ihmisiä, sekä asettaa myös itsesi ihan rehdisti ja näkyvästi tarjolle.
t. 42
En mä provoa, vaan puhun titta, vaikka se kuulostaakin oudolta. Mun elämäni on todella traagista. Ehkä jopa olisin mennyt paniikkiin, jos se nainen olisikin kiinnostunut musta. Ehkä mun oli helppo ihastua häneen, kun ajattelin, että hän on "turvallisin mahdollinen kohde" tms. Mutta silti mä ihastuin, rakastuin, itkin, rukoilin, toivoin vastarakkautta, jota en saanut. Minulle hän oli maailman ihanin ihminen ikinä. Ihan oikeasti ja provoilematta. Mutta hän ei nähnyt minussa mitään haluamisen arvoista.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.
Miehen pitää olla täysi sekopää, että lähtee toteuttamaan noin suureellisia odotuksia. Vedättäjiä saatat löytää. Mieti uudestaan, mikä ero on päiväunilla ja toimivilla ihmissuhteilla.
M42v kirjoitti:
Missä ap asuu?
Onko tissit hyvät ja tiukka pilde?
Lähdetkö pe treffeille?
Eikö sua kiinnosta muu kuin hyvät tissit ja tiukka pilde? Siinä tapauksessa en ole oikea ihminen sinulle. Ja vaikka ehkä tavallaan täyttäisinkin nuo kriteerisi, niin niiden mainitseminen saa ajattelemaan sitä, että ne kriteerisi paremmin täyttävät menisivät aina ohitseni. Pahoitteluni. Menestystä naisen etsinnässä toivon sinulle, mutta itse etsin elämänkumppania lähinnä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.Miehen pitää olla täysi sekopää, että lähtee toteuttamaan noin suureellisia odotuksia. Vedättäjiä saatat löytää. Mieti uudestaan, mikä ero on päiväunilla ja toimivilla ihmissuhteilla.
Onko todellisesta sielunkumppanuudesta ja suuresta rakkaudesta haaveileminen epärealistista muka? Sehän on se ideaalitilanne. Miksi joku haluaisi jonkun arkisen "toimivan" suhteen vain? Mieluummin vaikka jopa väkivaltaa ja alistamista/pettämistä, jos sen vastapainoksi saisi jotain upeaa. "Toimiva suhde" on sama asia kuin veljensä kanssa asuisi...eli mitä järkeä, jos ei ole mitään kipinää ja intohimoa?
T. Ap
Nainen voi, nainen saa ja naisen pitää tehdä aloite. Miehistä ei siihen välttämättä ole.
Mene johonkin veneenrakennuskurssille, VAPEPAan tai VPK:hon, siellä on ukkoja valittavaksi. Mä ajattelin tuhkauurnakurssia 😂, mutta kävi turhaksi.
Tai mieti vanhoja tuttujasi, joihin joskus olet tuntenut vetoa.
Minä olen 53 ja minulla on uusi suhde. Löytyi tuttavapiiristä. Olemme aina olleet heikkona toisiimme. Pitää vain saada suu auki oikealla hetkellä. Yksinäisyys on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huvittava valitusketju.
Otsikosta ja tekstin alkuosasta saa vaikutelman että AP olisi yrittänyt kaikkensa mutta selviääkin ettei ole tehnyt yhtikäs mitään :D
Sen naisen suhteen yritin kaikkeni olosuhteisiin nähden. Ja 18-20-vuotiaama vastaavalla tavalla koetin pokata yhtä varattua opettajaani yhtä sitkeästi, ilman tulosta.
Muuten olen kärsivällisesti, v*ttuuntumisenkin uhalla odotellut niitä aloitteita, joita ei vain ole kuulunut. Sitäpaitsi olisin niiden muiden tsemppausten siivellä voinut tavata jonkun muunkin, mutten saanut silloin aktiivisen salitreenauksenkaan kaudella keneltäkään aloitteita.
T. Ap
Okei, sä oletkin provokeskustelija.
Olet yrittänyt täysin vääriä ihmisiä. Itse en koskaan alentuisi yrittämään varattua, enkä myöskään henkilöä johon olen hoitosuhteessa. Se on sitä oikeaa alentumista ja osoittaa, että sinulla on pahoja vaurioita itsetunnossa. Sinun pitäisi hoitaa itseäsi sen verran, että alat uskaltaa yrittää oikeasti vapaana ja tarjolla olevia ihmisiä, sekä asettaa myös itsesi ihan rehdisti ja näkyvästi tarjolle.
t. 42
En mä provoa, vaan puhun titta, vaikka se kuulostaakin oudolta. Mun elämäni on todella traagista. Ehkä jopa olisin mennyt paniikkiin, jos se nainen olisikin kiinnostunut musta. Ehkä mun oli helppo ihastua häneen, kun ajattelin, että hän on "turvallisin mahdollinen kohde" tms. Mutta silti mä ihastuin, rakastuin, itkin, rukoilin, toivoin vastarakkautta, jota en saanut. Minulle hän oli maailman ihanin ihminen ikinä. Ihan oikeasti ja provoilematta. Mutta hän ei nähnyt minussa mitään haluamisen arvoista.
T. Ap
Sinä itse teet elämästäsi traagista omalla asenteellasi.
Ei sinun terapeuttisi ole varmasti millään tavalla ottanut kantaa siihen, näkeekö hän sinussa "mitään haluamisen arvoista". Hän vain kieltäytyy arvioimasta sinua tuosta näkökulmasta, koska hän on terapeuttisi! Sinun ei tule hakea romanttista tai seksuaalista hyväksyntää ihmiseltä, joka on terapeuttisi tai muu hoitajasi, samoin kuin sitä ei tule hakea myöskään omalta vanhemmalta, omalta lapselta, tai henkilöltä joka on jo sitoutuneessa parisuhteessa. Kaikki nuo ovat eriasteisesti tuhoon tuomittuja yrityksiä löytää aitoa rakkautta.
Niin kauan kuin mielenkiintosi kohdistuu pakkomielteisesti tällaisiin vääränlaisiin kohteisiin, et sitä rakkautta siis tule löytämään. Silloin ensisijainen tavoitteesi tulisi olla tästä tilanteesta pois pyrkiminen - ei suinkaan vielä parisuhteen etsiminen. Et selvästikään ole siihen valmis vielä.
t. 42
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi, nainen saa ja naisen pitää tehdä aloite. Miehistä ei siihen välttämättä ole.
Mene johonkin veneenrakennuskurssille, VAPEPAan tai VPK:hon, siellä on ukkoja valittavaksi. Mä ajattelin tuhkauurnakurssia 😂, mutta kävi turhaksi.
Tai mieti vanhoja tuttujasi, joihin joskus olet tuntenut vetoa.
Minä olen 53 ja minulla on uusi suhde. Löytyi tuttavapiiristä. Olemme aina olleet heikkona toisiimme. Pitää vain saada suu auki oikealla hetkellä. Yksinäisyys on yleistä.
Eli siis Suomessa naiset tekevät aloitteen ja miehet saavat passiivisesti nysväillä rauhassa? Ei ihme, että suomalaisia naisia pidetään "helppoina", jos siis täällä naisten kuuluisikin tehdä aloite. Mistäköhän tällainen perinne om saanut alkunsa? Onko sekin jotain sota-ajan peruja, kun miehiä oli huomattavasti vähemmän kuin naisia?
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.
Hauskaa, olen noin samanikäinen mies ja samat ajatukset :)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile etsiä kumppania sieltä 40-luvulta missä selvästi elät itsekin.
Hah, meinasin juuri ehdottaa, että ap:n pitäisi lähteä käymään päivätansseissa, josta löytäisi selkeästi henkisesti omanikäisen kumppanin :D
Vakavasti ottaen, ap on joko trolli tai häneltä on päivittämättä jokin kohta pään sisällä.
"Eikös se ole suunnilleen niin, että ekat deitit -> naimisiin?"
"Olen lueskellut kirjoista, että miehen pitäisi tehdä se ensimmäinen aloite tai suhde on tuhoon tuomittu."
"Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu"
...Lisäksi yrittänyt sinnikkäästi pokata niin varattua vanhempiensa ikäistä naista kuin varattua opettajaansakin, mutta pitää nettideittailua alentavana.
En ole edes varma onko tämä provo vai oikeasti elämän suhteen täysin hukassa oleva ressukka. Ehkä sekä että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavatko kauniit naiset treffipyyntöjä kadulla, kaupassa tai julkisissa kulkuvälineissä? En haluaisi alentua deittipalstoille, baareihin tai Tinderiinkään, vaan tavata mahdollisen kumppanin arkisessa ympäristössä. HELP!!
No vastaus on, että eivät saa. Eivätkä minkään ammatin edustajatkaan. Kyllä sun vaan pitää mennä johonkin, missä oleminen on osoitus siitä, että haet jonkinlaista kumppania. Treffipalstalle, baariin, eittitapahtumaan. Sorge, mutta et voi olettaa, että sulle tyrkyttäydytäön jollet osoita kaipaavasi sitä. Ja hyvä niin, koskamuutnhan sitä joutuisi kuuntelemaan kaikenlaisia ehdotuksia kaiken aikaa varattunakin.
Parikymppisenä miehiä oli tarjolla joka paikassa. 40+ ikäisenä ei ole sama tilanne.
Tykkäät siis tragediasta ja murehtimisesta. Toinen juttu on tuo bi: naiset havaitsevat, että tässä on jotain outoa ja miehet miettivät samaa, jos et alun perin hakeudu omaan ryhmääsi. Ja tykkäät siis niistä, jotka eivät sinusta. Lopeta itkeminen, reipastu, hoida itsesi kuntoon vaikka terapiassa, harrasta ahkerasti, liikuntaa, urheilua, erilaisia kerhoja ja opintopiirejä, pidä itsesi siistinä ja huolehdi vaatteistasi ja kengistäsi, käy tarvittaessa kampaajalla ja kauneushoitolassa, niinhän muutkin tekevät. Kun vähitellen alat pitää itsestäsi, muutkin huomaavat sinut ja saatat löytää kumppaninkin aikanaan. Ja jos et vähään aikaan löydä,opiskele nyt ainakin, se kannattaa aina. Tulee uutta ajateltavaa, oppii uusia mielenkiintoisia asioita ja osaa keskustella eikä vain säälittele itseään. Itsesääli on se pahin.
Olen itse ikisinkku mies eli en ole koskaan seurustellut.
Väitän että pitää olla aktiivinen jos haluaa parisuhteen itselleen eli ei sitä parisuhdetta saa jos ei sen eteen tee mitään.
Itselläni juuri aktiivisuus puuttuu koska en vain koe parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässäni, pärjään ja viihdyn sinkkuna hyvin.
M32
Naiset laskekaa rimaa ja antakaa mahdollisuus tavismiehille.. tavismiehet on kuin ilmaa naisille..
Pullukkanainenkin haluaa atleettisen ja akateemisen miehen..
Jos et ole kranttu, olet normaalipainoinen ja normaalilla tavalla huolehdit ulkonäöstäsi, niin kyllä joku mies ilahtuu kun alat juttelemaan hänelle. Ja tekee jossain vaiheessa aloitteen.
Pitää antaa seksiä niin siitä voi tulla suhde, koeajetaan se autokin ennen ostopäätöstä.
Tämä kommentti meni överiksi. Jos provoat, tee se taidolla.