Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti: mitä mun pitää tehdä, että saan kumppanin?
17.04.2018 |
Oon nyt vuoden päivät itkeskellyt kohtaloani kavereilleni, vanhemmilleni ja täällä AV-palstalla. En tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, että voisin saada kumppanin vai onko pelini ns. menetetty ikäni vuoksi (olen virallisesti keski-ikäinen). En ole avioeroni jälkeen käynyt kertaakaan treffeillä ja kukaan (ulkomailla asuvaa varattua exääni lukuunottamatta) ei ole ehdottanut sellaista.
Onko mulla enää _mitään realistisia mahdollisuuksia_ vai unohdanko koko jutun ja koetan hoitaa kumppanin ja läheisyydentarpeeni tyydyttämisen jotenkin muuten loppuikäni? Millä keinolla keski-ikäinen nainen voisi vedota potentiaaliseen kumppaniin siten, että joku pyytäisi treffeille? Miltä pitäisi näyttää ja mitä tehdä työkseen? Saavatko kauniit naiset treffipyyntöjä kadulla, kaupassa tai julkisissa kulkuvälineissä? En haluaisi alentua deittipalstoille, baareihin tai Tinderiinkään, vaan tavata mahdollisen kumppanin arkisessa ympäristössä. HELP!!
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Saavatko kauniit naiset treffipyyntöjä kadulla, kaupassa tai julkisissa kulkuvälineissä? En haluaisi alentua deittipalstoille, baareihin tai Tinderiinkään, vaan tavata mahdollisen kumppanin arkisessa ympäristössä. HELP!!
No vastaus on, että eivät saa. Eivätkä minkään ammatin edustajatkaan. Kyllä sun vaan pitää mennä johonkin, missä oleminen on osoitus siitä, että haet jonkinlaista kumppania. Treffipalstalle, baariin, eittitapahtumaan. Sorge, mutta et voi olettaa, että sulle tyrkyttäydytäön jollet osoita kaipaavasi sitä. Ja hyvä niin, koskamuutnhan sitä joutuisi kuuntelemaan kaikenlaisia ehdotuksia kaiken aikaa varattunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nelikymppinen ja vierastan Tinderiä, sen sijaan olen deittipalstalla. Asiallinen profiiliteksti kuvalla ja tulee yhteydenottoja, käyn treffeillä. Mikä ongelma? Mitä alentumista siinä on? Todella vanhoillinen asenne sulla.
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.
Minäkin etsin sielunkumppanuutta ja rakkautta. En ole koskaan elämässäni mennyt deittipalstalle tai vastaaviin, vaan olen löytänyt aiemmat kumppanini siten, että kahdessa tapauksessa mies teki aloitteen (ensimmäinen livenä ja toinen Facebookissa) ja kolmannessa tapauksessa itse olin aloitteellinen Facebookissa.
Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu. Nuo kaikki suhteet kaatuivat vakavin perustein (väkivalta ja pettäminen). Olen ajatellut, että jos fiksaisin ulkonäköäni riittävästi, niin saisinkin aloitteita arjessani, mutta se vaatisi varmastikin valtavaa panostusta ja ärsyttäisi sekin, että olisin tavallaan jatkuvasti arjessa haku päällä (vaikka juostessani junaan aamukiireessä). Olisi mukavaa ottaa rennosti, mutta silti toimia päämäärätietoisesti, mutten tiedä, mitä tehdä.
T. Ap
Sähän voisit käydä selaamassa suosituimmalla nettideitissä seuraa hakevia, voit tehdä sen ilman rekisteröitymistä. Siis s u o m i 2 4. Huomaat, että on siellä kansaa laidasta laitaan, ei tarvitse olla kelvoton luuseri siellä ollakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Imet munaa, nielet mällit ja annat persettä.
Eli kaikkein vastenmielisimmät jutut. Eikö miehiä muka kiinnosta mikään muu (kuten esim. tavallinen ja kiltti vaniljaseksi, läheisyys, kumppanuus)?
Ymmärrän hyvin , ettet ole kumppania löytänyt, tuskin löydätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.Minäkin etsin sielunkumppanuutta ja rakkautta. En ole koskaan elämässäni mennyt deittipalstalle tai vastaaviin, vaan olen löytänyt aiemmat kumppanini siten, että kahdessa tapauksessa mies teki aloitteen (ensimmäinen livenä ja toinen Facebookissa) ja kolmannessa tapauksessa itse olin aloitteellinen Facebookissa.
Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu. Nuo kaikki suhteet kaatuivat vakavin perustein (väkivalta ja pettäminen). Olen ajatellut, että jos fiksaisin ulkonäköäni riittävästi, niin saisinkin aloitteita arjessani, mutta se vaatisi varmastikin valtavaa panostusta ja ärsyttäisi sekin, että olisin tavallaan jatkuvasti arjessa haku päällä (vaikka juostessani junaan aamukiireessä). Olisi mukavaa ottaa rennosti, mutta silti toimia päämäärätietoisesti, mutten tiedä, mitä tehdä.
T. Ap
Sielunkumppanisuhteessa sinut pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin sinä olet ja sinuun rakastua siksi, että olet sellainen kuin olet.
Itseäkin tavallaan viehättää ajatus siitä, että meikkaamalla olen tyrmäävän näköinen, ja "pitää" miestä joka sen takia haluaisi minut, mutta tiedän, etten jaksa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.Minäkin etsin sielunkumppanuutta ja rakkautta. En ole koskaan elämässäni mennyt deittipalstalle tai vastaaviin, vaan olen löytänyt aiemmat kumppanini siten, että kahdessa tapauksessa mies teki aloitteen (ensimmäinen livenä ja toinen Facebookissa) ja kolmannessa tapauksessa itse olin aloitteellinen Facebookissa.
Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu. Nuo kaikki suhteet kaatuivat vakavin perustein (väkivalta ja pettäminen). Olen ajatellut, että jos fiksaisin ulkonäköäni riittävästi, niin saisinkin aloitteita arjessani, mutta se vaatisi varmastikin valtavaa panostusta ja ärsyttäisi sekin, että olisin tavallaan jatkuvasti arjessa haku päällä (vaikka juostessani junaan aamukiireessä). Olisi mukavaa ottaa rennosti, mutta silti toimia päämäärätietoisesti, mutten tiedä, mitä tehdä.
T. Ap
Mielestäni todella outoa vastata tuntemattoman kaverikutsuun, jestas!
Miten sä olet näin avuton jotenkin, "alennu" sinne deittisaitille tai ala tekemään livenä tuttavuutta kadulla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähän voisit käydä selaamassa suosituimmalla nettideitissä seuraa hakevia, voit tehdä sen ilman rekisteröitymistä. Siis s u o m i 2 4. Huomaat, että on siellä kansaa laidasta laitaan, ei tarvitse olla kelvoton luuseri siellä ollakseen.
Tulee sellainen vaikutelma, että henkilössä on jotain vikaa, jos se on alentunut moisen palvelun käyttäjäksi. Ja miksi joku pyörisi sellaisessa kovin pitkään? Eikös se ole suunnilleen niin, että ekat deitit -> naimisiin? En ole koskaan vain tapaillut jotain henkilöä ilman, että se on johtanut parisuhteeseen. Koskaan en ole harrastanut yhden illan seksiäkään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.Minäkin etsin sielunkumppanuutta ja rakkautta. En ole koskaan elämässäni mennyt deittipalstalle tai vastaaviin, vaan olen löytänyt aiemmat kumppanini siten, että kahdessa tapauksessa mies teki aloitteen (ensimmäinen livenä ja toinen Facebookissa) ja kolmannessa tapauksessa itse olin aloitteellinen Facebookissa.
Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu. Nuo kaikki suhteet kaatuivat vakavin perustein (väkivalta ja pettäminen). Olen ajatellut, että jos fiksaisin ulkonäköäni riittävästi, niin saisinkin aloitteita arjessani, mutta se vaatisi varmastikin valtavaa panostusta ja ärsyttäisi sekin, että olisin tavallaan jatkuvasti arjessa haku päällä (vaikka juostessani junaan aamukiireessä). Olisi mukavaa ottaa rennosti, mutta silti toimia päämäärätietoisesti, mutten tiedä, mitä tehdä.
T. Ap
Sielunkumppanisuhteessa sinut pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin sinä olet ja sinuun rakastua siksi, että olet sellainen kuin olet.
Itseäkin tavallaan viehättää ajatus siitä, että meikkaamalla olen tyrmäävän näköinen, ja "pitää" miestä joka sen takia haluaisi minut, mutta tiedän, etten jaksa :D
Lisäksi tiedän, etten voisi arvostaa noin pinnallista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi pitäisi kumppani saada? Voihan sitä olla yksinkin- se on muutenkin paljon kivempaa elämää kun saa päättää omista asioistaan 100% . Jos nyt leskeytyisin tai eroaisin niin en kirveelläkään ottaisi ketään miestä tähän. Pärjää nykynainen ihan itsekseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 44 enkä voisi kuvitellakaan meneväni Tinderiin, enkä oikein nettiinkään.
On haastavaa löytää ketään, mutta en etsikään vain miestä, jolta saa seuraa ja seksiä, vaan todellista sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta.Minäkin etsin sielunkumppanuutta ja rakkautta. En ole koskaan elämässäni mennyt deittipalstalle tai vastaaviin, vaan olen löytänyt aiemmat kumppanini siten, että kahdessa tapauksessa mies teki aloitteen (ensimmäinen livenä ja toinen Facebookissa) ja kolmannessa tapauksessa itse olin aloitteellinen Facebookissa.
Nykyään en enää saa tuntemattomilta juurikaan kaveripyyntöjä Facebookissa, joten sekin reitti alkaa olla torpattu. Nuo kaikki suhteet kaatuivat vakavin perustein (väkivalta ja pettäminen). Olen ajatellut, että jos fiksaisin ulkonäköäni riittävästi, niin saisinkin aloitteita arjessani, mutta se vaatisi varmastikin valtavaa panostusta ja ärsyttäisi sekin, että olisin tavallaan jatkuvasti arjessa haku päällä (vaikka juostessani junaan aamukiireessä). Olisi mukavaa ottaa rennosti, mutta silti toimia päämäärätietoisesti, mutten tiedä, mitä tehdä.
T. Ap
Mielestäni todella outoa vastata tuntemattoman kaverikutsuun, jestas!
Miten sä olet näin avuton jotenkin, "alennu" sinne deittisaitille tai ala tekemään livenä tuttavuutta kadulla tms.
Olen lueskellut kirjoista, että miehen pitäisi tehdä se ensimmäinen aloite tai suhde on tuhoon tuomittu.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nielet ylpeytesi ja alat itse tekemään aloitteita. Et voi loputtomiin odotella, että unelmien prinssi tulee kassajonossa pyytämään treffeille kunhan vain laittaudut nätiksi.
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi kumppani saada? Voihan sitä olla yksinkin- se on muutenkin paljon kivempaa elämää kun saa päättää omista asioistaan 100% . Jos nyt leskeytyisin tai eroaisin niin en kirveelläkään ottaisi ketään miestä tähän. Pärjää nykynainen ihan itsekseenkin.
Ihmiset ovat erilaisia. En tarvitse miestä mihinkään "miesten töihin", vaan kumppaniksi sekä seksiin. Sooloseksi on _todella, todella, todella tylsää_ pidemmän päälle.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin , ettet ole kumppania löytänyt, tuskin löydätkään.
Voisitko perustella?
Kokeile etsiä kumppania sieltä 40-luvulta missä selvästi elät itsekin.
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisi kumppani saada? Voihan sitä olla yksinkin- se on muutenkin paljon kivempaa elämää kun saa päättää omista asioistaan 100% . Jos nyt leskeytyisin tai eroaisin niin en kirveelläkään ottaisi ketään miestä tähän. Pärjää nykynainen ihan itsekseenkin.
Aaarggght, milloin nää ihmissuhdekyvyttömät oikein tajuaa, ettei kumppanin kaipuu ole osoitus epäitsenäisyydestä, tai siitä, ettei OSAISI olla itsekseen?! En vain tajua, mitä hauskaa siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin , ettet ole kumppania löytänyt, tuskin löydätkään.
Voisitko perustella?
Luin ap:n tekstiä
Kyllä se Tinder on nykyaikaa ja toimii, jos olet ikäryhmässä vähintään keskitasoa etkä turhan kranttu.