Lue keskustelun säännöt.
Turhauttavaa, olen psykiatrisella osastolla, mutta en uskalla puhua täällä oikein mitään
16.04.2018 |
Silloin kyllä puhun, jos joku hoitaja tulee tänne huoneeseen kysymään, miten menee. Tosin en silloinkaan uskalla kertoa todellisesta fiiliksestä. Sanon vaan, etten tiedä miten menee... Kamalaa, kun oikeasti on koko ajan vaan kamala olo ja suunnittelen itsemurhaa. Kyllä mä näille olen itsemurha-ajatuksistani puhunut, tosin en niistä suunnitelmista, jotka olen ajatellut toteuttaa täällä osastolla ollessani (tosin en usko että uskallan. joka ilta on pitänyt hirttäytyä täällä, mutta olen sitten vaan mennyt nukkumaan ja ajatellut että hirttäydyn seuraavana päivänä).
En saa myöskään pyydettyä ketään lähtemään kanssani kävelylle, vaikka en ole kahteen päivään ollut pihalla... En vain uskalla koputtaa kanslian oveen ja puhua hoitajille. Pelkään, että tulen torjutuksi enkä halua olla vaivaksi... Vaikka ymmärränkin, että se on niiden työtä.
Olisi ihanaa, jos pystyisin puhumaan kaikesta jollekin hoitajalle, mutta en vaan saa sanottua niitä asioita. Tuhlaan täällä kaikkien aikaa, kun en edes halua parantua. "Parantuminen" kuulostaa vaan itsensä huijaamiselta ja silmien ummistamiselta. Haluan vain kuolla. Olen tosi huono potilas ja siitäkin on syyllinen olo...
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan osastolla itseäsi tapa. Sitten omaisesi rupeavat syyttämään hoitohenkilökuntaa kuolemastasi, kun eivät toimineet toisin.
No miksei hoitohenkilökunta sitten toimi toisin, vaikka ap on kertonut siellä itsemurha-ajatuksistaankin?
Ei psykiatrisella pysty hoitamaan potilasta, jos tämä sulkeutuu kuoreensa ja kun yrittää puhuttaa, toteaa lyhyesti, että eihän tässä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan osastolla itseäsi tapa. Sitten omaisesi rupeavat syyttämään hoitohenkilökuntaa kuolemastasi, kun eivät toimineet toisin.
No miksei hoitohenkilökunta sitten toimi toisin, vaikka ap on kertonut siellä itsemurha-ajatuksistaankin?
Ei psykiatrisella pysty hoitamaan potilasta, jos tämä sulkeutuu kuoreensa ja kun yrittää puhuttaa, toteaa lyhyesti, että eihän tässä mitään.
Eiköhän se ole hoitajien vika, jos heitä on vaikea lähestyä eikä uskalla pyytää edes kävelylle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan osastolla itseäsi tapa. Sitten omaisesi rupeavat syyttämään hoitohenkilökuntaa kuolemastasi, kun eivät toimineet toisin.
No miksei hoitohenkilökunta sitten toimi toisin, vaikka ap on kertonut siellä itsemurha-ajatuksistaankin?
Ei psykiatrisella pysty hoitamaan potilasta, jos tämä sulkeutuu kuoreensa ja kun yrittää puhuttaa, toteaa lyhyesti, että eihän tässä mitään.
Eiköhän se ole hoitajien vika, jos heitä on vaikea lähestyä eikä uskalla pyytää edes kävelylle?
Eiköhän se ole tai eiköhän se ole olematta. Me emme voi tietää, mutta Occamin partaveitsi sanoo, että ei ole heidän vikansa.
Jaahas, teksti on liian pitkä vai? No se tulee sitten kahdessa osassa!
Vituaalihaleja sulle! Kokemusta on just tuosta!!! Olen nyt 28 ja voin varoittaa että se ei ollenkaan heti helpotu.
Et tietenkään halua parantua! Se kuuluu oirekuvaan. Jos tässä vaiheessa haluaisit se tarkoittaisi että terveydentilasi ei olis lainkaan niin huono kuin on.
ja kokemukseni tosta puhelukosta on se, että se että ne sanat rupevat vuotamaan on on vasta merkki siitä että asiat alkavat menemään paremman suuntaan ja aivokemia rupee taas tasaantumaan, ja siihen sulla saattaa vielä helposti mennä moooonta kuukautta. Puhumalla paranee ei ole totta, vaan vähän parantummalla vasta puhuu.
Tämä oli mun taistelulista kun itsemurhavientipätkät olivat vahvimmillaan:
(Suluissa oleva teksti lisään nyt, loput ovat suora käännös (ruotsista) minun henkisestä ajatusaselistasta joka psykiatrilleni viimeinkin laitoin paperille kun tapasin hänet viimeisen kerran syksyllä 2016. Ja joo teille ihmisille jotka eivät ole ikinä tällaista kokenut, tämä ei tule kuullostamaan kovin terveelliseltä, mutta olen vielä hengissä näiden keinojen myötä ja pari vuotta sitten aloitin taas täysipäiväisen opiskelun. Jos se on jollekulle toisillekin hyödyksi niin hyvä. Muistakaa että tämä lista ei ole neuvoja onnelliseen elämään, vaan lista henkisiä selviytymisaseita siihen kun aivokemia on niin pahasti pielessä että kaikki vaistosi ovat yteisymmärryksessä siitä että itsensänirhaaminen olisi ei vain mahdollista,vaan suoraansanoen helppoa, muille parasta ja kaikin puolin soveliainta mitä voit tehdä.)
Jatkuu seuraavassa jaksossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Muista aina että toisia ihmisiä EI saa järkyttää, ja valitettavasti ihmiset järkyttyvät pysyvistä muutoksista, ihmispiireissään. Tämä koskee ihan kaikkia, ei vai lähipiiri, ja ihan kaikkia käytävän siivoojaa myöten pitää suojata pysyvältä järkytykseltä nimeltä itsemurhan tuottama aukko, koska he ovat kaikki arvokkaampia kuin se pieni limaisen itseinhon sumuisessa kuilussa kituva minä.
2. Älä yritä edes hahmottaa päivää jolloin tämä paranee, koska sen perään haikailu vain vahvistaa epätoivohirviötä, vaan käytä kaikki hengenvoimat itsesi kanssa taistelemiseen täällä ja nyt. Tämä on taistelu, älä kuvittele muuta.
3. Taistelussa kaikki keinot jotka eivät riko aivokemiaa lisää (lue päihteet, alkoholi, energiajuomat,) ovat sallittuja. Kuuntele kehoasi, ei mieltäsi koska se on paras asetoveisi taistelussa joka tulee olemaan pitkä koska itsemurhavienti on hirviö jonka voi tappaa ainoastaan näännyttämällä.
4. Todellisuudesta karkailu on äärimmäisen käypä ase. Se kuluttaa aikaa ja aika on just se mitä aivot tarvitsevat tasoittuakseen ja päästäkseen yli tämän myllerryksen ... (Kokemukseni ovat myös se että se vaatii enemmän aikaa kuin mitä viranomaiset toivoisivat, älä usko että sun on pakko olla kiltti ja suostua jos taho joka ei ole sun hoitava lääkäri rupee patistamaan aktivoitumaan ennen kun sinusta tuntuu että voimavarat oikeasti riittävät siihenkin, hengissäpysymisen lisäksi)
(nämä olivat mun vakio "go to":t
- The graham norton showin kaikki vanhat jaksot
- Taru sormusten herrasta äänikirjat
- Koko Terry Pratchetin Discworld tuotanto
- Jules Vernen koko tuotanto
ja sen lisäksi...
- ahmin kirjaston sarjakuvia ja mangaa ihan kilokaupalla
- neuloin ihan pirullisia määriä pitsiä.)
5. Ja lopuksi. (ja tämä oli mulla pätkittäin ihan mantrana) Hautajaiset ovat kalliita ja EI ole ok tuottaa sellaista laskua sukulaisille.
Tsemppiä matkaan, ja tiedä että menköön miten meneekin kohtaat luultavasti elämäsi vaarallisin vastoinkäymisen juuri nyt.
P. S. Laittaisin sinulle yhteystiedot siltä varata että sinulla on kysymyksiä, mutta en tiedä miten tehdä se ilman että kaikki muut jotka tämän lukevat pääsevät kanssa niihin käsiksi...
Huomenna on uusi päivä. Jospa sitten uskaltaisit.
Ole itsellesi ymmärtäväinen, sulla on nyt vaikeaa. Tsemppiä <3