Lue keskustelun säännöt.
Turhauttavaa, olen psykiatrisella osastolla, mutta en uskalla puhua täällä oikein mitään
16.04.2018 |
Silloin kyllä puhun, jos joku hoitaja tulee tänne huoneeseen kysymään, miten menee. Tosin en silloinkaan uskalla kertoa todellisesta fiiliksestä. Sanon vaan, etten tiedä miten menee... Kamalaa, kun oikeasti on koko ajan vaan kamala olo ja suunnittelen itsemurhaa. Kyllä mä näille olen itsemurha-ajatuksistani puhunut, tosin en niistä suunnitelmista, jotka olen ajatellut toteuttaa täällä osastolla ollessani (tosin en usko että uskallan. joka ilta on pitänyt hirttäytyä täällä, mutta olen sitten vaan mennyt nukkumaan ja ajatellut että hirttäydyn seuraavana päivänä).
En saa myöskään pyydettyä ketään lähtemään kanssani kävelylle, vaikka en ole kahteen päivään ollut pihalla... En vain uskalla koputtaa kanslian oveen ja puhua hoitajille. Pelkään, että tulen torjutuksi enkä halua olla vaivaksi... Vaikka ymmärränkin, että se on niiden työtä.
Olisi ihanaa, jos pystyisin puhumaan kaikesta jollekin hoitajalle, mutta en vaan saa sanottua niitä asioita. Tuhlaan täällä kaikkien aikaa, kun en edes halua parantua. "Parantuminen" kuulostaa vaan itsensä huijaamiselta ja silmien ummistamiselta. Haluan vain kuolla. Olen tosi huono potilas ja siitäkin on syyllinen olo...
Kommentit (67)
Oon tehnyt ihan kamalia asioita, enkä voi puhua niistä kenellekään. Tää syyllisyys tekee mut hulluksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne hoitajat on sielä sua varten. Se, että kerrot olostasi tai pyydät ulkoiluseuraa ei ole häiritsemistä.
Itse ilahduin aina suuresti kun joku potilaista uskalsi avautua tai vaikka vain jutella yleisesti. Kaikki me ollaan samanlaisia ihmisiä, eikä tartte yhtään ujostella.
Ulkoilu ei välttämättä toteudu heti mutta voit sopia jonkun ajan vaikka huomiselle niin sekin asia on hoidettu eikä siitä tarvitse sitten enempää murehtia (ulkoilu on luultavasti kivaa vaihtelua myös hoitajalle :) )
Älä tapa itseäsi. Kirjoita kirja fiiliksistäsi. Sulla on taipumusta ilmaista itseäsi kirjoittamalla. Ostan heti korjasi, jos annat vinkin nimestä.
varaa aika sosiaalityöntekijälle. Kyl se kuuntelee sua vaik ei voi sulle neuvoja antaa. Saat ees jonku kuuntelijan vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt ihan kamalia asioita, enkä voi puhua niistä kenellekään. Tää syyllisyys tekee mut hulluksi.
Ap
Masennukseen kuuluu ylikorostunut syyllisyydentunto. Jos haluat parantua niin se lähtee siitä, kun kerrot noista käsityksistäsi hoitajalle. Se että pidät ne sisälläsi on este paranemiselle. Voit huokaista syvään kerrottuasi! Kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt ihan kamalia asioita, enkä voi puhua niistä kenellekään. Tää syyllisyys tekee mut hulluksi.
Ap
Jos et ole tappanut tai vakavasti vahingoittanut ketään niin et ole. Kun on masentunut ja ahdistunut niin itseinhon ja häpeäntunteet ovat korostuneet. Kun pikkuhiljaa pääset avautumaan asioista niin huomaat, että se syyllisyys ja häpeä oli vain vahvasti kietoutunut omaan mieleesi, kiertäen kehää.
Miten musta tuntuu, et ne sun pahst teot on ihan tavallisia? Jos et uskalla häiritä muita, niin mitä pahaa olet voinut tehdä?
Jos olet ymmärtänyt väärin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt ihan kamalia asioita, enkä voi puhua niistä kenellekään. Tää syyllisyys tekee mut hulluksi.
Ap
Mitä olet tehnyt?
Kuulostat herkältä ja ihanalta ihmiseltä, maailma tarvitsee sellaisiakin! Löydät vielä paikkasi. Seuraavan kerran kun hoitaja tulee huoneeseen kerro miltä tuntuu. Aloita vaikka sanomalla että olo on ihan todella paha. Varmaan hän kyselee sitten lisää ja saat vyyhdin aaukeamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outoa mennä osastohoitoon kännnykkänsä kanssa ja ruikuttaa vauvapalstalle. Ongelmasi taitaa olla joku ihan muu.
Olet hyvä kirjoittamaan, niin kirjoita tuntemuksesi ja näytä jollekin hoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni itsemurhasta tulee lauantaina 19 vuotta. Vieläkään ei ole arvet parantuneet. Minulla ei ole ketään jakamassa lapsuusmuistojani eikä hän koskaan saanut tutustua lapsiini, joista olisi varmasti pitänyt. Itsekin lapsia toivoi.
Koskaan en saanut tietää miksi hän päätyi ratkaisuunsa. Koskaan en saa sanoa kuinka tärkeä hän minulle on.
AP, sinun täytyy päättää pärjätä. Päättää selviytyä. Ja sinä selviät. Hoitajat ovat siellä sinua varten. Ei sinun tarvitse miettiä oikeita sanoja tai aikaa.
Tsemppiä! Ja iso hali!
Paskat siitä tuntemattomille ihmisille puhumisesta mitään hyötyä edes ole. Turhaa lässytystä. Kokemuksesta tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt ihan kamalia asioita, enkä voi puhua niistä kenellekään. Tää syyllisyys tekee mut hulluksi.
Ap
Masennukseen kuuluu ylikorostunut syyllisyydentunto. Jos haluat parantua niin se lähtee siitä, kun kerrot noista käsityksistäsi hoitajalle. Se että pidät ne sisälläsi on este paranemiselle. Voit huokaista syvään kerrottuasi! Kokeile!
On ne mun teot oikeasti aika pahoja. :( En voi kertoa niistä hoitajalle, koska mun pitää kuitenkin olla sen kanssa tekemisissä myöhemminkin ja se pitäisi mua kamalana ihmisenä. Tähänkään keskusteluun en voi niistä kertoa, koska olen tunnistettavissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö pääse yksin ulos?
En. :/ Aion kyllä seuraavalla lääkärintapaamisella pyytää vapaakävelyjä. Tosin pitää varmaan luvata, etten tee itselleni mitään ja inhoan lupauksia.
Ap
Äsken hoitaja kävi enkä taaskaan saanut sanottua mitään. :( Aina kun hoitaja tulee tänne niin toivon että se lähtisi pian pois, mutta muina aikoina toivon, että joku tulisi tänne... :/ Tosi yksinäinen olo, kun en päästä ketään mun ajatusteni lähelle. Kamalaa ja toivotonta.
Ap
Vaikutan varmaan tosi töykeältä ja uppiniskaiselta kun en puhu oikein mitään. Vastailen vaan lyhyesti kysymyksiin ja katson lattiaan. En halua olla töykeä. Syyllinen olo siitäkin.
Miten tuonne edes voi päätyä