innottomat isovanhemmat
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat lasten elämässä mukana todella vähän. Kerran kaksi kuussa vieraillaan perheenä isovanhemmilla tai he meillä.
Musta kaksi kertaa kuussa on jo paljon. Aika menee niin nopeasti. Lapsiperhevierailut ovat uuvuttavia, täytyy toipuakin välillä.
Aijaa. Vierailu on siis kahvipöydässä istumista tunti ja toinen sohvalla. Mitä uuvuttavaa siinä on.
Todella surullista, ettei isovanhempia kiinnosta. Ei tarvii sunkaan sitten olla kiinnostunut heistä kun eivät itse enää kykene itseään hoitamaan. Tietenkään isovanhemmat eivät ole mikään hoito/raha-automaatti, mutta kyllä joskus voi oman elämänsä prioridoida kakkoseksi ja ottaa niitä lastenlapsia hoitoon.
Meillä nuorin oma lapsi 14 ja ensimmäinen lapsenlapsi pian kolme. Pidän tätä pientä tyttärenpoikaani mielelläni aina kun vaan tarvetta on. Me isovanhemmat olemme töissä, mutta kyllä siihen mahtuu pieni lapsenlapsi valoa tuomaan. Omasta mielestäni menettäisin todella paljon jos en olisi hänen kanssaan usein tekemisissä. Monet murheet pienenee kun pienet kädet kietoutuvat kaulaan tai kuulen kun minua kutsutaan mummuksi.
Itse olen kasvanut mummun ja papan kanssa vaikka omatkin vanhemmat ovat olleet. Isovanhemmat ovat jo kuolleet, mutta pidän heitä lapsuuteni tärkeimpinä ihmisinä, vanhempiankikin tärkeämpinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat lasten elämässä mukana todella vähän. Kerran kaksi kuussa vieraillaan perheenä isovanhemmilla tai he meillä.
Kun saimme esikoisemme en edes kaivannut isovanhempien seuraa varsinaisesti. Lastenvahdeiksi en ole koskaan vanhempiani halunnut.
Itse olin omassa lapsuudessani paljon tekemisissä vanhempien sukulaisteni kanssa. Tehtiin asioita yhdessä, pelattiin, juteltiin, tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin ja katsottiin tv:tä yhdessä. Muistan vieläkin nämä hetket, samanaikaisesti voin nimetä yhden käden sormilla vastaavat arkiset positiiviset muistot omien vanhempien seurassa. Nyt myönnän ja ymmärrän, kun lapseni ovat jo alakoululaisia, että oman lapsuudenkodin kiintymyssuhde korreloi vanhempieni kiintymyssuhdettä lapsenlapsiinsa. Molemmat vanhemmillani oli alkoholisti-isä ja ei -niin-hyvä-lapsuus - he eivät varmasti osaa hoitaa suhdetta lapsiin tämän paremmin.
Ihmeellistä kyllä - itse nautin paljon lasten kanssa tekemisestä - pelaan lasten kanssa kaikkea ulkopeleistä lautapeleihin, luen kirjoja ääneen lapsille, juttelen heidän katson, katsomme yhdessä tv:tä ja kommentoimme katsottavaa ohjelmaa. Lapset eivät silti ole parhaita ystäviäni, enkä minä heidän. Ja näin sen pitääkin plla.
Odotan innolla lastenlapsia sitten joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti saan olla mukana lasteni ja lastenlasteni elämässä. Toivottavasti matkustelemme, mökkeilemme, marjastamme, patikoime, leivomme, teemme ruokaa yhdessä.
Kerrot, että molemmilla vanhemmillani on alkoholisti-isät? Siis sinun isoisilläsi, kenen luona sait sitä hyvää hoivaa? Kuinka vanhempasi laskivat teidät sinne, jos oli alko-ongelmaa? Vai kuka teitä sitten hoiti?
Olin tekemisissä vanhempien sukulaisteni kanssa, en isovanhempieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat lasten elämässä mukana todella vähän. Kerran kaksi kuussa vieraillaan perheenä isovanhemmilla tai he meillä.
Musta kaksi kertaa kuussa on jo paljon. Aika menee niin nopeasti. Lapsiperhevierailut ovat uuvuttavia, täytyy toipuakin välillä.
Aijaa. Vierailu on siis kahvipöydässä istumista tunti ja toinen sohvalla. Mitä uuvuttavaa siinä on.
Jossain toimitaan siis vielä noinkin? Hyvä. Hälinä ja sähellys ovat väsyttäviä. Sellaisiakin vanhempia on, joiden piltit mellastavat kuin elopellossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Pahemmanpuoleinen yleistys taas. Meitä on paljon isovanhempia, jotka olemme monta kertaa viikossa lastenlasten kanssa, harrastuksiin viemistä, pk:sta , ip-kerhosta hakemista, yökyläilyä jne jne.
Ja omassa tuttavapiirissäni on monta samanlaista mummia. Autan mielelläni lasteni perheitä, kun olen vielä hyväkuntoinen eläkeläinen.
Hyvä ystäväni kulkee kahden kaupungin väliä( etäisyys 400 km) auttamassa lastensa perheitä, on muutaman päivän paikassaan.
Onneksi omat lastenlapseni asuvat lähellä tässä samassa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö ihmiset oikeasti lapsia ajatellen, että kyllä isovanhemmat sitten hoitaa? Siis häh? Hoida omat pentusi tai palkkaa lapsenvahti.
Harva olettaa isovanhemmista välttämättä arkeensa jatkuvaa apua, mutta kyllähän esim. oma lapsuus voi luoda odotuksia, joita ei välttämättä hoksaa kyseenalaistaa etukäteen. Jos on itse lapsena ollut mummoloissa hoidossa normaaliin tyyliin, niin ei välttämättä tule mieleenkään, ettei sama meno jatkuisi, ellei ole jotain ilmeistä syytä (vanhempien ikä, terveydentila tms). Minulla ei ole vielä lapsia, mutta kyllä olisin aivan hirvittävän yllättynyt, jos vanhempani eivät aikanaan ottaisi lapsiani yökylään. Vaikka yrittäisin järjellä varautua siihen, että eivät he välttämättä ole kiinnostuneita, niin en usko, että pystyisin tuota ajatusta todella iskostamaan mieleeni, ja etteikö se olisi henkinen maton vetäminen jalkojen alta, jos vanhempiani ei kiinnostaisi.
Eri juttu varmaan olisi, jos en olisi itse lapsena ollut paljon isovanhempieni kanssa. Asuivat kyllä kaukana, mutta silti yökyläilin kouluikäisenä välillä viikonkin loma-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy kyllä sääliksi omaa äitiäni. Siskoni raahaa omat lapsensa sinne harvase päivä. Äiti eijaksa hoitaa noita kun on monisairas ja lonkat operoitu. Mutta sisko vie ne sinne silti. Välillä soittaa jo matkalta, että ollaan kohta siinä. Äiti on liian kiltti kieltääkseen. Äitini yrittää vielä käydä töissä. Sisko vie lapset aina 24/7 hoitoon kun äiti on sairaslomalla.
Se syyllistämisen, uhkailun ja kiristyksen määrä kun äiti joskus uskaltaa kieltäytyä on järjetön.
Minä itse teen vuorotyötä ja en todellakaan hoida siskoni lapsia niillä kuudella vapaapäivällä, jotka minulla on kolmessa viikossa. Myöskään asuntoni ei ole lapsiystävällinen.
Hoitajaa itse lapsenne, jos teette niitä. Isovanhempien velvollisuus se ei ole.
Oletko yrittänyt puhua siskollesi järkeä äitisi puolesta?
Komppaan tätä, kai sä siskos kiukkuamista pelkäämättä sanot että lopettaa tuon käytöksen? Äitisi on ehkä hänen äitinsä mutta myös sinun äitisi!
Olen yrittänyt tässä nyt jo kaks vuotta. Ei ole auttanut. Siskoni on ollut aina tuon kaltainen. Kun ei saa mitä haluaa alkaa kiukuttelu ja uhkailu. Minulle uhkasi etten nää lapsia enää ikinä kun kieltäytyin ottamasta lapsia tunnin varoitusajalla hoitoon.
Mummo mummo mummo, koko ajan valitetaan kun MUMMO ei hoida. Mihinkäs ne vaarit ja papat jäivät??
Vierailija kirjoitti:
Mummo mummo mummo, koko ajan valitetaan kun MUMMO ei hoida. Mihinkäs ne vaarit ja papat jäivät??
Ei niillä ole väliä. Naisen on jaksettava ja hoivattava. Ensin lapset, sitten vanhemmat ja lapsenlapset, ja se pappa siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo mummo mummo, koko ajan valitetaan kun MUMMO ei hoida. Mihinkäs ne vaarit ja papat jäivät??
Ei niillä ole väliä. Naisen on jaksettava ja hoivattava. Ensin lapset, sitten vanhemmat ja lapsenlapset, ja se pappa siinä sivussa.
Näinhän se menee. Nainen elää monta vuotta vanhemmaksi ja on hyväkuntoisempi vanhuuden päivilläänkin.
Tietysti tästä on poikkeuksia, mutta tilastot kertovat noin.
Vierailija kirjoitti:
Mummo mummo mummo, koko ajan valitetaan kun MUMMO ei hoida. Mihinkäs ne vaarit ja papat jäivät??
Ja luulisi lapsella olevan myös ISÄ.
Moni nainen ajattelee elämän helpottavan, kun saa 1-3 lasta aikuiseksi, mutta usein käy toisin, siitä se vasta rumba alkaakin, kun lapset perustavat perheen ja hoidontarve ja yökyläilyt 3-9 lapsen kanssa on loputon.
Monella naisella on vielä huoletravana iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua, mies äksyilee kun terveys heikkenee, eikä omassakaan terveydessä ole kehumista, sen lisäksi on alati uudistuva ja vaativa päivätyö hoidettavana, joka vaatii veronsa.
Tapaan työssäni joka päivä mummoja, jotka ovat uupumuksen ja jaksamisen äärirajoilla ja stressistä johtuen terveys on vaarassa, kun ei ole aikaa riittävään lepoon ja yöuneen, vaan revitään kaikkialla.
Minusta mummoille pitäisi olla oikeus perhevapaisiin ja lyhyempään työaikaan työelämässä, jos saa lapsenlapsia, kun nykyään vanhemmat kuvittelevat syntyvän hyvän isovanhempi-lapsi suhteen syntyvän vain lasta hoitamalla ja yökyläilyllä, vaikka todellisuudessa harvoin mummolla on aikaa olla läsnä lapsen elämässä, vaan hänellä aika todellisuudessa menee kotitöiden pyörittämiseen ja lapsen passaamiseen, tarvitsevathan ruokaa ja huolenpitoa.
Minua hoiti isoäiti, kun olin lapsi. Äidillä oli muita kiireitä ja isää ei juuri näkynyt, kunnes ei näkynyt enää ollenkaan.
Aikuisena minun asiani eivät kiinnostaneet äitiä, puhui vaan omistaan, kun nähtiin.
Nyt, kun minulla on lapsia, ei ole tukiverkkoja ollenkaan. Äiti ei ehdi eikä jaksa. Hän on terve, eläkkeellä eikä ole omia vanhempia hoidettavana, kuolivat jo yli 20 v sitten.
Äitini oli 43 v, kun nuorempi veljeni muutti kotoa ja itse muutin vähän aikaisemmin, heti 18-vuotiaana. Joten äiti on saanut elää "vapaasti" miesystävänsä kanssa kahdestaan jo yli 20 v. Ei muuta ehdi. Matkustelevat paljon, ovat rauhassa kotona, TV:stä tulee paljon "tärkeää " ohjelmaa ja on paljon tekemistä, tilaavat mm. kolmea sanomalehteä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy kyllä sääliksi omaa äitiäni. Siskoni raahaa omat lapsensa sinne harvase päivä. Äiti eijaksa hoitaa noita kun on monisairas ja lonkat operoitu. Mutta sisko vie ne sinne silti. Välillä soittaa jo matkalta, että ollaan kohta siinä. Äiti on liian kiltti kieltääkseen. Äitini yrittää vielä käydä töissä. Sisko vie lapset aina 24/7 hoitoon kun äiti on sairaslomalla.
Se syyllistämisen, uhkailun ja kiristyksen määrä kun äiti joskus uskaltaa kieltäytyä on järjetön.
Minä itse teen vuorotyötä ja en todellakaan hoida siskoni lapsia niillä kuudella vapaapäivällä, jotka minulla on kolmessa viikossa. Myöskään asuntoni ei ole lapsiystävällinen.
Hoitajaa itse lapsenne, jos teette niitä. Isovanhempien velvollisuus se ei ole.
Oletko yrittänyt puhua siskollesi järkeä äitisi puolesta?
Komppaan tätä, kai sä siskos kiukkuamista pelkäämättä sanot että lopettaa tuon käytöksen? Äitisi on ehkä hänen äitinsä mutta myös sinun äitisi!
Olen yrittänyt tässä nyt jo kaks vuotta. Ei ole auttanut. Siskoni on ollut aina tuon kaltainen. Kun ei saa mitä haluaa alkaa kiukuttelu ja uhkailu. Minulle uhkasi etten nää lapsia enää ikinä kun kieltäytyin ottamasta lapsia tunnin varoitusajalla hoitoon.
Jospa äitisi näkee sisaresi epävakauden ja yrittää osaltaan antaa lapsille turvaa. Sisaresi ei kovin kypsältä aikuiselta vaikuta. Lapset saavat varmaan kotona myös osansa tuosta kiukusta.
Vierailija kirjoitti:
Ja TAAS mä olen sanaton tän teidän typeryyden kanssa!! Mä ymmärrän ap sua täysin.
Mulla on ihana mummu ja pappa, jonka luona olin tosi paljon lapsena, olin aina tervetullut, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä ja muistan ne hetket edelleen tosi hyvin. Käytiin hiihtämässä, luistelemassa, pappa osti mulle ihanan Maija Mehiläinen- pyörän ja opetti ajamaan sillä. Mummo jäi töistä pois kun olin 9kk ja hoiti mua 3v asti, kunnes menin päiväkotiin ja mummu meni takaisin töihin. Pappa haki mua päiväkodista heille ja kantoi matkalla kun en jaksanut kävellä yhtä isoa mäkeä. Käytiin keräämässä marjoja ja sieniä, veneilemässä ja vaikka missä reissuissa. Mummu opetti mut tekemään ruokaa ja leipomaan, lohduttamaan ja olemaan hyvä ihminen. Pappa käytti mua urheilukisoissa, Korkeasaaressa, huvipuistoissa, elokuvissa. Opetti tunnistamaan kasveja, eläimiä ja lintujen ääniä, tekemään pajupillin ja linnunpöntön, opetti tekemään nuotion ja sytyttämään tulen ilman tikkuja, opetti hoitamaan puutarhaa. Pappa kantoi mua olkapäillä, piti sylissä ja höpsötteli, mummu halasi, piti sylissä ja jaksoi rauhoitella öisin kun näin painajaisia.Isovanhemmat on myös niille lapsille älytön rikkaus. Mä olisin täysin eri ihminen ilman mun isovanhempia.
Arvatkaa mitä tein viime viikonloppuna? Olin mun mummun kanssa saunottamassa pappaa. Saunan jälkeen otin papan hoiviini, että mummu sai saunoa rauhassa ilman kiirettä. Autoin pukemaan, laitoin vaipan, leikkasin kynnet ja rasvasin hänen jalkansa.
Mun isää ja äitipuolta ei kiinnosta minun lapseni yhtään, äärettömän surullista. Heitä ei kiinnosta yhtään myöskään mummu ja pappa, jotka tarvitsevat nyt apua. Mun isällä ja äitipuolella on omat "kiireet", kuten hotelliyöt, ravintolat, lehtien luku, konjakki, shoppailu ja niin edelleen. Myös tämä on äärettömän surullista.
Luin monta kertaa tämän kirjoituksen pelkästään koska tuli niin hyvä olo pelkästä lukemisesta.
Olen onnellinen puolestasi että Sinulla on koko iso repullinen hienoja muistoja mukavista ja rakastavista isovanhemmista, sinäkin olet takuulla heille ollut aina rakas aarre ja päivien aurinko/ilo.
Tästä taloyhtiöstä ovat ikääntyvät ihmiset muuttaneet pikkuhiljaa pois, kun lapset on saatu maailmalle. Yksin tai kaksin ei ole enää tarvetta isolle perheasunnolle. Muutetaan siis pienempiin asuntoihin (kaksio riittää yhdelle tai kahdelle oikein mainiosti) ja hankitaan kenties mökki, loma-asunto Espanjasta tai käytetään myynnistä saatua rahaa matkusteluun tai muuhun.
Itse asun yksin perheasunnossa, mutta ei minullakaan ole täällä varasänkyjä yövieraita varten. Pääkaupunkiseudulla riittää hotellejakin yösijaa tarvitseville. Lähisukuni asuu lähellä, joten heidän ei tarvitse yöpyä luonani vaan voivat yöpyä omissa kodeissaan. Kaikki huoneet olen ottanut muuhun käyttöön eikä kotini ole lapsiperheen koti vaan yhden aikuisen, vanhenevan ihmisen koti. Luonani eivät yökyläile sen paremmin lapset kuin aikuisetkaan. Jos minusta halutaan lapsenvahtia yön yli, menen silloin lapsen omaan kotiin.
Kodissani ei ole enää portaikoissa turvaportteja kuten oli silloin, kun omat lapseni olivat pieniä. Lääkkeeni säilytän yöpöydällä. Konetiskiaineet, viemäriputkien avaajat yms ovat lukitsemattomissa alakaapeissa. Puukot, fileerausveitset yms on keittiössä lukitsemattomassa lipastonlaatikossa. Pistorasioissa, hellassa jne ei ole enää mitään turvalaitteita. Ulko-ovikin aukeaa helposti vain kahvasta painamalla. Tästä seuraa, että kun otan pikkuväkeä hoitooni, otan vain siksi aikaa, ettei mun tarvitse hetkeksikään kääntää katsettani pois lapsista. Lasten kasvaessa tietenkin voin pidentää aikaa, jonka lapset voivat olla ilman vanhempiaan luonani.
Kun omien lasten pikkulapsiajasta on jo pitkä aika, ei ihan oikeasti tule edes ajatelleeksi kotinsa kaikkia vaaranpaikkoja. Tästä syystä pientä hoitolasta ei voi jättää sekunniksikaan vahtimatta. Jo 2-3 tuntia tällaista täydellistä, hetkeksikään herpaantumatonta valppautta on oikeasti aika raskasta. Et pääse sinä aikana edes pissalle. Lähipiirissäni on samassa perheessä kaksi vuoden välein syntynyttä lasta ja kun vien toisen heistä potalle, mun on otettava myös toinen vessaan mukaan ja lukittava vessanovi, jotta toinen ei pääse livahtamaan karkuun.
Minäkin pidän hyvänä asiana, että isovanhemmat ja muut lähisukulaiset ovat kiinnostuneista suvun nuorimmista. Pikkulasten vanhempien kannattaa kuitenkin muistaa, että siinä missä he voivat kotonaan puuhastella kaikenlaista (laittaa ruokaa, siivota, ripustaa pyykkejä, käydä vessassa tai vain katsoa telkkaria) lasten leikkiessä omiaan, omassa kodissaan lapsia hoitava joku muu aikuinen ei voi.
Ei uskoisi kun olen lukenut kommenteja kuinka vielä 2000-luvulla yhä edelleen lastenhoito on naisten harteilla ja naisen pitäisi jaksaa ja jaksaa vielä vanhoilla päivillään hoitaa yhteiskunnalliset velvoitteet, työelämän, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa. Käytännössä olet koko eliniän muiden käytettävissä ja passaajana. Mitä enemmän tulee mummolle ikää, sen enemmän vaatimukset kasvavat.
Ja näistä perhevelvoitteesta entisajan naiset ovat halunneet siirtää yhteiskunnan (veronmaksajien) hoidettavaksi, ettei tulevien sukupolvien mummot tarvitsi kokea samaa kohtaloa, mitä ovat itse kokeneet, niin raskas ja työntäyteinen se on olkut. Mutta toisin kävi, vaikka on pitkät perhevapaat, iltapäiväkerhot, kunnallinen päivähoito-oikeus jne. vaan vaaditaan se mummojen tehtäväksi edelleen.
Jos et näin tee, olet huono mummo ja yleinen sylkikuppi, jota saa haukkua ja paheksua julkisesti.
Miten kukaan kuvittelee naisen aseman ja perheen tasa-arvon parantuvan, kun naiset itse syyllistävät toisiaan ja pitävät niitä naisten tehtävänä. Lasten isät, vaarit ja ukit ovat tässäkin keskustelussa sivustaseuraajia ja vapaita velvoitteista.
Vierailija kirjoitti:
Tästä taloyhtiöstä ovat ikääntyvät ihmiset muuttaneet pikkuhiljaa pois, kun lapset on saatu maailmalle. Yksin tai kaksin ei ole enää tarvetta isolle perheasunnolle. Muutetaan siis pienempiin asuntoihin (kaksio riittää yhdelle tai kahdelle oikein mainiosti) ja hankitaan kenties mökki, loma-asunto Espanjasta tai käytetään myynnistä saatua rahaa matkusteluun tai muuhun.
Itse asun yksin perheasunnossa, mutta ei minullakaan ole täällä varasänkyjä yövieraita varten. Pääkaupunkiseudulla riittää hotellejakin yösijaa tarvitseville. Lähisukuni asuu lähellä, joten heidän ei tarvitse yöpyä luonani vaan voivat yöpyä omissa kodeissaan. Kaikki huoneet olen ottanut muuhun käyttöön eikä kotini ole lapsiperheen koti vaan yhden aikuisen, vanhenevan ihmisen koti. Luonani eivät yökyläile sen paremmin lapset kuin aikuisetkaan. Jos minusta halutaan lapsenvahtia yön yli, menen silloin lapsen omaan kotiin.
Kodissani ei ole enää portaikoissa turvaportteja kuten oli silloin, kun omat lapseni olivat pieniä. Lääkkeeni säilytän yöpöydällä. Konetiskiaineet, viemäriputkien avaajat yms ovat lukitsemattomissa alakaapeissa. Puukot, fileerausveitset yms on keittiössä lukitsemattomassa lipastonlaatikossa. Pistorasioissa, hellassa jne ei ole enää mitään turvalaitteita. Ulko-ovikin aukeaa helposti vain kahvasta painamalla. Tästä seuraa, että kun otan pikkuväkeä hoitooni, otan vain siksi aikaa, ettei mun tarvitse hetkeksikään kääntää katsettani pois lapsista. Lasten kasvaessa tietenkin voin pidentää aikaa, jonka lapset voivat olla ilman vanhempiaan luonani.
Kun omien lasten pikkulapsiajasta on jo pitkä aika, ei ihan oikeasti tule edes ajatelleeksi kotinsa kaikkia vaaranpaikkoja. Tästä syystä pientä hoitolasta ei voi jättää sekunniksikaan vahtimatta. Jo 2-3 tuntia tällaista täydellistä, hetkeksikään herpaantumatonta valppautta on oikeasti aika raskasta. Et pääse sinä aikana edes pissalle. Lähipiirissäni on samassa perheessä kaksi vuoden välein syntynyttä lasta ja kun vien toisen heistä potalle, mun on otettava myös toinen vessaan mukaan ja lukittava vessanovi, jotta toinen ei pääse livahtamaan karkuun.
Minäkin pidän hyvänä asiana, että isovanhemmat ja muut lähisukulaiset ovat kiinnostuneista suvun nuorimmista. Pikkulasten vanhempien kannattaa kuitenkin muistaa, että siinä missä he voivat kotonaan puuhastella kaikenlaista (laittaa ruokaa, siivota, ripustaa pyykkejä, käydä vessassa tai vain katsoa telkkaria) lasten leikkiessä omiaan, omassa kodissaan lapsia hoitava joku muu aikuinen ei voi.
Tähän voisin vielä lisätä, että kun lapset kasvavat, isovanhempien ja muiden aikuisten kodeissa on entistäkin vähemmän lapsia kiinnostavaa tekemistä. Kotonaan lapsi viihtyy omissa puuhissaan omien tavaroidensa kanssa. Lapsia hoitavan aikuisen on siis osattava keksiä lapsille viihdykettä, jos hoitaa lapsia omassa eikä lasten kodissa.
"Kodissani ei ole enää portaikoissa turvaportteja kuten oli silloin, kun omat lapseni olivat pieniä. Lääkkeeni säilytän yöpöydällä. Konetiskiaineet, viemäriputkien avaajat yms ovat lukitsemattomissa alakaapeissa. Puukot, fileerausveitset yms on keittiössä lukitsemattomassa lipastonlaatikossa. Pistorasioissa, hellassa jne ei ole enää mitään turvalaitteita. Ulko-ovikin aukeaa helposti vain kahvasta painamalla. Tästä seuraa, että kun otan pikkuväkeä hoitooni, otan vain siksi aikaa, ettei mun tarvitse hetkeksikään kääntää katsettani pois lapsista.
Tästä syystä pientä hoitolasta ei voi jättää sekunniksikaan vahtimatta. Jo 2-3 tuntia tällaista täydellistä, hetkeksikään herpaantumatonta valppautta on oikeasti aika raskasta. Et pääse sinä aikana edes pissalle. Lähipiirissäni on samassa perheessä kaksi vuoden välein syntynyttä lasta ja kun vien toisen heistä potalle, mun on otettava myös toinen vessaan mukaan ja lukittava vessanovi, jotta toinen ei pääse livahtamaan karkuun."
Ihmiset myös kokee asioita eri tavalla. Itsekin olen huolehtiva ja tunnen vastuuni mutta toisaalta olen käytännöllinen enkä stressaa.
Minä vain katson ettei ikkunoita ja ovia saa auki ihan helposti tai ettei pieni yletä. Lääkkeet ja veitset on helppo siirtää pois ulottuvilta. No vaikka piltti vääntäisi hellan päälle niin huomaisin sen hetken päästä, hellan päällä ei ole mitään. Pistorasioissa on tulpat, pyysin poikaani laittamaan. Pidän muutenkin kotini yksinkertaisena ja skandinaavisen selkeänä niin en harrasta mitään koriste-esineitä. En ota lapsia mukaan pissalle enkä jätä ovea auki, ei heillä kotonakaan opeteta, että ovi aukeaa hakkaamalla, itkemällä tai mankumalla.
Kyllä minä olen läsnä lapsille ja valvon heitä mutta ihan stressaamatta. Voi lasten kotiinkin mennä mutta yhtä hyvin lapset voivat tulla mummulaan, oppivat sitten muutakin maailmaa. Pari lelua mukaan riittää, mummulassa ei ole koko ajan tekemistä eikä puhelin ole leikkikalu, tabletti ei ole mukana ja televisiota ei aukaista ellei yhtä lastenohjelmaa katsota sitten porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!