innottomat isovanhemmat
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Itsekästä elää itselleen, kun on kasvattanut omat lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen?
Paljon puhutaan kuinka isovanhemmat ennen hoiti. Hoiti kyllä, mutta oliko se tätä nykyisin vaadittavaa yökyläkulttuuria?
En ole mummu, mutta äiti olen. Ja todellakaan en kuvittelekkaan että äitiysteni loppuu kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, ei lapsistaan voi vaan pestä käsiään kun ne täyttää 18-vuotta.
Lapseni ovat lapsiani vaikka olisivat nelikymppisiä ja todellakin haluan olla mahdollisimman paljon tukemassa lapsiani vaikka heillä olisikin omia lapsia jo.
Itse koen, että on epänormaalia jos isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Enkä nyt siis tarkoita jatkuvaa lapsenvahtivuoroa ja yökyläilyä, vaan sellaista että kiinnostaa tietää mitä lapselle kuuluu, miten koulussa menee jne. Aikuinen lapsi on edelleen omien vanhempiensa lapsi, ja jos tällä aikuisella lapsella on lapsia, niin vanhemmuus on kiinteä osa elämäänsä. Jos vanhempani eivät olisi kiinnostuneita minun lapsistani, kokisin etteivät vanhempani välitä enää minustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy kyllä sääliksi omaa äitiäni. Siskoni raahaa omat lapsensa sinne harvase päivä. Äiti eijaksa hoitaa noita kun on monisairas ja lonkat operoitu. Mutta sisko vie ne sinne silti. Välillä soittaa jo matkalta, että ollaan kohta siinä. Äiti on liian kiltti kieltääkseen. Äitini yrittää vielä käydä töissä. Sisko vie lapset aina 24/7 hoitoon kun äiti on sairaslomalla.
Se syyllistämisen, uhkailun ja kiristyksen määrä kun äiti joskus uskaltaa kieltäytyä on järjetön.
Minä itse teen vuorotyötä ja en todellakaan hoida siskoni lapsia niillä kuudella vapaapäivällä, jotka minulla on kolmessa viikossa. Myöskään asuntoni ei ole lapsiystävällinen.
Hoitajaa itse lapsenne, jos teette niitä. Isovanhempien velvollisuus se ei ole.
Oletko yrittänyt puhua siskollesi järkeä äitisi puolesta?
Komppaan tätä, kai sä siskos kiukkuamista pelkäämättä sanot että lopettaa tuon käytöksen? Äitisi on ehkä hänen äitinsä mutta myös sinun äitisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Itsekästä elää itselleen, kun on kasvattanut omat lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen?
Paljon puhutaan kuinka isovanhemmat ennen hoiti. Hoiti kyllä, mutta oliko se tätä nykyisin vaadittavaa yökyläkulttuuria?
En ole mummu, mutta äiti olen. Ja todellakaan en kuvittelekkaan että äitiysteni loppuu kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, ei lapsistaan voi vaan pestä käsiään kun ne täyttää 18-vuotta.
Lapseni ovat lapsiani vaikka olisivat nelikymppisiä ja todellakin haluan olla mahdollisimman paljon tukemassa lapsiani vaikka heillä olisikin omia lapsia jo.
Olen samaa mieltä. Ilman äidin neuvoja ja huolenpitoa on niiden nuorten aikuisten elämä aika hankalaa. Kuka tietää äitiä paremmin, miten kannattaa säästää, miten usein pitää siivota tai miten lapset kasvatetaan. Siksi olen innolla mukana lasteni elämässä, autan ja pitän huolta siitä, että osaavat elää ihmisiksi. Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Minun äitini on yhdistyksissä, harrastuksissa ja mökillä uuden puolison kanssa. Omat lapsenlapset ei kiinnosta mutta uuden puolison lapsenlapset viettää mökillä aikaa papan kanssa. Meitä pyydetään kylään mökille kun siellä ei ole muita eli 3-4 kk välein, joulun jälkeen, pääsiäisen jälkeen ja varmaan sitten juhannuksen jälkeen. Ei olla menty kun harmittaa "armopalat". Mökin on edesmennyt isäni ja veljensä rakentanut ja mökki on äitini ja minun omistuksessa.
Nyt äidilläni on ollut selkävaivoja, liikkuminen on huonompaa. Hän on soitellut viikoittain ja suunnitellut mökille pihatöitä ja leikkimökin katon uusimista sekä saunan lauteiden vaihtoa, laiturikin pitäisi uusia. Hän on ehdotellut juhannuksen jälkeen talkoita ja miestäni sinne työmaan johtajaksi. Uusi puoliso voisi autella mutta ei ole niin kätevä käsistään. Lapsetkin saisivat kivan leikkipaikan. Meidän lapset on 10 ja 12, uuden puolison lapset ovat 2 ja 4.
Olen kuunnellut äitiäni puhelimessa mutta koska ei ole tullut suoraa kysymystä niin en ole sanonut juuta enkä jaata. Me lähdetään juhannukselta reissuun koko perhe, ollaan kesä Toscanassa, minun haave ollut monta vuotta. Ja tahallani en ole kertonut. Taidan täräyttää asian kun soitellaan ja toivotetaan hyvät juhannukset.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on yhdistyksissä, harrastuksissa ja mökillä uuden puolison kanssa. Omat lapsenlapset ei kiinnosta mutta uuden puolison lapsenlapset viettää mökillä aikaa papan kanssa. Meitä pyydetään kylään mökille kun siellä ei ole muita eli 3-4 kk välein, joulun jälkeen, pääsiäisen jälkeen ja varmaan sitten juhannuksen jälkeen. Ei olla menty kun harmittaa "armopalat". Mökin on edesmennyt isäni ja veljensä rakentanut ja mökki on äitini ja minun omistuksessa.
Nyt äidilläni on ollut selkävaivoja, liikkuminen on huonompaa. Hän on soitellut viikoittain ja suunnitellut mökille pihatöitä ja leikkimökin katon uusimista sekä saunan lauteiden vaihtoa, laiturikin pitäisi uusia. Hän on ehdotellut juhannuksen jälkeen talkoita ja miestäni sinne työmaan johtajaksi. Uusi puoliso voisi autella mutta ei ole niin kätevä käsistään. Lapsetkin saisivat kivan leikkipaikan. Meidän lapset on 10 ja 12, uuden puolison lapset ovat 2 ja 4.
Olen kuunnellut äitiäni puhelimessa mutta koska ei ole tullut suoraa kysymystä niin en ole sanonut juuta enkä jaata. Me lähdetään juhannukselta reissuun koko perhe, ollaan kesä Toscanassa, minun haave ollut monta vuotta. Ja tahallani en ole kertonut. Taidan täräyttää asian kun soitellaan ja toivotetaan hyvät juhannukset.
En ymmärtänyt pointtia. Äitisi luultavasti toivottaa hyvää reissua ja on iloinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vahva ydinperhekulttuuri. Eli täällä katsotaan, että perheeseen kuuluvat vain vanhemmat ja lapset. Monissa muissa kulttuureissa perheeseen kuulutaan monessa sukupolvessa.
Toiseksi Suomessa on vahva yksinpärjäämiseen eetos. Just tämä että "itsepähän olet lapsesi tehnyt, saat ne myös hoitaa yksin, minäkin hoidin lapseni ihan yksin, kukaan ei koskaan auttanut enkä keneltäkään koskaan apua pyytänyt". Yksin, yksin, yksin.
Monet perheet pärjäävät kyllä lastensa kanssa yksinkin mutta onhan se tosi surullista, jos lapset eivät saa elää yhdessä isovanhempiensa kanssa tai jos isovanhemmat eivät halua jakaa elämäänsä lastenlasten kanssa. Nehän on sukua, nehän on samaa verta.
Jokainen mummi tai vaari viettäköön lastenlastensa kanssa aikaa tasan oman jaksamisensa mukaan. Mutta onhan se ihan todella surullista, ettei aikaa omille lapsenlapsille ole ollenkaan.
Kyllä itse lähden siitä, että koska olen tehnyt lapsia, ymmärrän, että lapseni tekevät aikanaan lapsia - ja että olen silloinkin edelleen omien lasteni äiti. Totta kai minua kiinnostaa pysyä heidän elämässään!
Tietysti tuo ydinperhekulttuurin vahvistuminen on ollut mahdollista ihan julkisen ja halvan päivähoidon myötä. Lapsen hoitamista ei alunalkuaankaan suunnitella isovanhempien varaan niin kuin on monessa muussa maassa. Täällä myös naisten työssäkäynti on ollut tavallista jo pitkään ihan kalliiden elinkustannusten takia. Myös maamme pitkät etäisyydet vaikuttavat yhteyden pitoon. Nuoret joutuvat opiskelemaan pitkien matkojen päähän, itselläni matka noihin mummoloihin on aina ollut yli 500 km, joten kyllä tuo lapsenhoito ja omat menot on ollut pakko järjestellä muuten kuin isovanhempien avulla.
Muistan, kun vanhempani saivat ensimmäisen lapsenlapsen, miten innokkaita he olivat niitä hoitamaan. Täälläkin joku hehkutti, miten kivaa oli olla mummin ja vaarin kanssa - ilmeisesti heillä ei ollut muita lapsenlapsia. Yhden kanssa jaksaakin olla, mutta kun lapsenlapsia alkaa tulla putkessa kuten vanhemmilleni, niin tilanne on jo toinen.
Kun on kuusi lastenlasta, joiden iät ovat 10v, 4v, 4v, 3v, 2v, 2v ja pian syntyy seitsemäs, niin isovanhemmat eivät enää jaksa heitä juuri hoivata. Silloin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, olivat vanhemmat 55v ja 60v ja vielä hyväkuntoisina työelämässä, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin tilanne on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on yhdistyksissä, harrastuksissa ja mökillä uuden puolison kanssa. Omat lapsenlapset ei kiinnosta mutta uuden puolison lapsenlapset viettää mökillä aikaa papan kanssa. Meitä pyydetään kylään mökille kun siellä ei ole muita eli 3-4 kk välein, joulun jälkeen, pääsiäisen jälkeen ja varmaan sitten juhannuksen jälkeen. Ei olla menty kun harmittaa "armopalat". Mökin on edesmennyt isäni ja veljensä rakentanut ja mökki on äitini ja minun omistuksessa.
Nyt äidilläni on ollut selkävaivoja, liikkuminen on huonompaa. Hän on soitellut viikoittain ja suunnitellut mökille pihatöitä ja leikkimökin katon uusimista sekä saunan lauteiden vaihtoa, laiturikin pitäisi uusia. Hän on ehdotellut juhannuksen jälkeen talkoita ja miestäni sinne työmaan johtajaksi. Uusi puoliso voisi autella mutta ei ole niin kätevä käsistään. Lapsetkin saisivat kivan leikkipaikan. Meidän lapset on 10 ja 12, uuden puolison lapset ovat 2 ja 4.
Olen kuunnellut äitiäni puhelimessa mutta koska ei ole tullut suoraa kysymystä niin en ole sanonut juuta enkä jaata. Me lähdetään juhannukselta reissuun koko perhe, ollaan kesä Toscanassa, minun haave ollut monta vuotta. Ja tahallani en ole kertonut. Taidan täräyttää asian kun soitellaan ja toivotetaan hyvät juhannukset.
Et ole ilmeisesti hyväksynyt äitisi uutta kumppania?
Ja mitäs kutsua sinä sinne mökille odotat, jos olet mökin omistaja?
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on yhdistyksissä, harrastuksissa ja mökillä uuden puolison kanssa. Omat lapsenlapset ei kiinnosta mutta uuden puolison lapsenlapset viettää mökillä aikaa papan kanssa. Meitä pyydetään kylään mökille kun siellä ei ole muita eli 3-4 kk välein, joulun jälkeen, pääsiäisen jälkeen ja varmaan sitten juhannuksen jälkeen. Ei olla menty kun harmittaa "armopalat". Mökin on edesmennyt isäni ja veljensä rakentanut ja mökki on äitini ja minun omistuksessa.
Nyt äidilläni on ollut selkävaivoja, liikkuminen on huonompaa. Hän on soitellut viikoittain ja suunnitellut mökille pihatöitä ja leikkimökin katon uusimista sekä saunan lauteiden vaihtoa, laiturikin pitäisi uusia. Hän on ehdotellut juhannuksen jälkeen talkoita ja miestäni sinne työmaan johtajaksi. Uusi puoliso voisi autella mutta ei ole niin kätevä käsistään. Lapsetkin saisivat kivan leikkipaikan. Meidän lapset on 10 ja 12, uuden puolison lapset ovat 2 ja 4.
Olen kuunnellut äitiäni puhelimessa mutta koska ei ole tullut suoraa kysymystä niin en ole sanonut juuta enkä jaata. Me lähdetään juhannukselta reissuun koko perhe, ollaan kesä Toscanassa, minun haave ollut monta vuotta. Ja tahallani en ole kertonut. Taidan täräyttää asian kun soitellaan ja toivotetaan hyvät juhannukset.
Kai maksat osasi mökin remonteista? Sehän lisää myös sinun varallisuuttasi omistajana, kun mökkiä kunnostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Itsekästä elää itselleen, kun on kasvattanut omat lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen?
Paljon puhutaan kuinka isovanhemmat ennen hoiti. Hoiti kyllä, mutta oliko se tätä nykyisin vaadittavaa yökyläkulttuuria?
En ole mummu, mutta äiti olen. Ja todellakaan en kuvittelekkaan että äitiysteni loppuu kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, ei lapsistaan voi vaan pestä käsiään kun ne täyttää 18-vuotta.
Lapseni ovat lapsiani vaikka olisivat nelikymppisiä ja todellakin haluan olla mahdollisimman paljon tukemassa lapsiani vaikka heillä olisikin omia lapsia jo.
Olen samaa mieltä. Ilman äidin neuvoja ja huolenpitoa on niiden nuorten aikuisten elämä aika hankalaa. Kuka tietää äitiä paremmin, miten kannattaa säästää, miten usein pitää siivota tai miten lapset kasvatetaan. Siksi olen innolla mukana lasteni elämässä, autan ja pitän huolta siitä, että osaavat elää ihmisiksi. Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Tiedän että yrität halventaa, mutta ilmeisesti mutta vastataan tähän ajatuksella että olet hyvin yksinkertainen ihminen.
Äitiys muuttuu sitä mukaan kun lapsesi kasvaa.
Alussa ruokit, peset peppua, halit ja hellit.
Myöhemmin kannustat, avustat, ohjeistat ja asetat rajat. Opetat sosiaalisia tapoja ja hengissäselviämiskeinoja.
Jos joudut aikuiselle opettaan miten pyykkiä pestään tai elät suu pussinpuuta myöten, oot p@skonut hommasi jo aikoja sitten. Kolmivuotiaallanikin on haju miten pesukoneen saa käyntiin.
Aikuiselle lapselle olet enemmän ystävä kuin koskaan aiemmin. Et voi enää määrätä tai käskeä hänen elämäänsä, mutta voit kysyä miten hänellä menee ja tarvitseeko apua jossain.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että on epänormaalia jos isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Enkä nyt siis tarkoita jatkuvaa lapsenvahtivuoroa ja yökyläilyä, vaan sellaista että kiinnostaa tietää mitä lapselle kuuluu, miten koulussa menee jne. Aikuinen lapsi on edelleen omien vanhempiensa lapsi, ja jos tällä aikuisella lapsella on lapsia, niin vanhemmuus on kiinteä osa elämäänsä. Jos vanhempani eivät olisi kiinnostuneita minun lapsistani, kokisin etteivät vanhempani välitä enää minustakaan.
Tähän vielä lisäyksenä, että ihan yhtälailla olen kiinnostunut vanhempieni ja appivanhempienkin elämästä. Kun soitellaan ja nähdään, haluan tietää kuinka meni se tiukka paikka töissä, entäs kipeä polvi, oliko uuden teatterikappaleen ensi-ilta hyvä jne. Ainakin muissa ihmissuhteissani odotan tällaista vastavuoroisuutta, miksen myös omien vanhempien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Iik, tällaista lasten puolisoiden kasvatusideaa minun on vähän vaikea ymmärtää. Olen itsekin jo vähän päälle 60-vuotias, joten kuulun tähän aikuisten lasten äiti -kategoriaan. Lapsenlapsia minulla ei tosin ole. On kuitenkin yksi miniä. Ei kyllä tulisi mieleenikään neuvoa häntä, miten pyykit pestään oikein (tuskin osaan itsekään). Miniä on jo todennut, ettei hän ole mikään ruoanlaittoihminen, syö kuulemma kuitenkin mielellään... ;) Minusta tämmöinen rentous on vain vapauttavaa. Miniä on semmoinen kuin on. Minulle on pääasia se, että poikani selvästi rakastaa häntä.
Hyvä lukea tätä ketjua. Tulee niin kiitollinen olo omalle äidilleen, joka ei koskaan ole oveltaan käännyttänyt lapsiaan, lastenlapsiaan jne. Kuten ei myöskään edesmennyt isäni, joka asui toisella paikkakunnalla. Ihan sama mikä viikonpäivä tai vuorokaudenaika kyseessä, niin aina oovat auttaneen mahdollisuuksien mukaan, eikä ole tarvinnut tuntea menevänsä kylään, vaan kotiin. Voi olla, että tällaiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että minunkaan ovet eivät ole lapsiltani koskaan lukossa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lukea tätä ketjua. Tulee niin kiitollinen olo omalle äidilleen, joka ei koskaan ole oveltaan käännyttänyt lapsiaan, lastenlapsiaan jne. Kuten ei myöskään edesmennyt isäni, joka asui toisella paikkakunnalla. Ihan sama mikä viikonpäivä tai vuorokaudenaika kyseessä, niin aina oovat auttaneen mahdollisuuksien mukaan, eikä ole tarvinnut tuntea menevänsä kylään, vaan kotiin. Voi olla, että tällaiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että minunkaan ovet eivät ole lapsiltani koskaan lukossa.
Kuulostaa ihan lievästi ahdistavalta tuollainen ympärivuorokautinen päivystys. Hätätapaukset erikseen, mutta pienistä selviää ja isoissa auttaa 112.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Itsekästä elää itselleen, kun on kasvattanut omat lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen?
Paljon puhutaan kuinka isovanhemmat ennen hoiti. Hoiti kyllä, mutta oliko se tätä nykyisin vaadittavaa yökyläkulttuuria?
En ole mummu, mutta äiti olen. Ja todellakaan en kuvittelekkaan että äitiysteni loppuu kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, ei lapsistaan voi vaan pestä käsiään kun ne täyttää 18-vuotta.
Lapseni ovat lapsiani vaikka olisivat nelikymppisiä ja todellakin haluan olla mahdollisimman paljon tukemassa lapsiani vaikka heillä olisikin omia lapsia jo.
Olen samaa mieltä. Ilman äidin neuvoja ja huolenpitoa on niiden nuorten aikuisten elämä aika hankalaa. Kuka tietää äitiä paremmin, miten kannattaa säästää, miten usein pitää siivota tai miten lapset kasvatetaan. Siksi olen innolla mukana lasteni elämässä, autan ja pitän huolta siitä, että osaavat elää ihmisiksi. Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Tiedän että yrität halventaa, mutta ilmeisesti mutta vastataan tähän ajatuksella että olet hyvin yksinkertainen ihminen.
Äitiys muuttuu sitä mukaan kun lapsesi kasvaa.
Alussa ruokit, peset peppua, halit ja hellit.Myöhemmin kannustat, avustat, ohjeistat ja asetat rajat. Opetat sosiaalisia tapoja ja hengissäselviämiskeinoja.
Jos joudut aikuiselle opettaan miten pyykkiä pestään tai elät suu pussinpuuta myöten, oot p@skonut hommasi jo aikoja sitten. Kolmivuotiaallanikin on haju miten pesukoneen saa käyntiin.
Aikuiselle lapselle olet enemmän ystävä kuin koskaan aiemmin. Et voi enää määrätä tai käskeä hänen elämäänsä, mutta voit kysyä miten hänellä menee ja tarvitseeko apua jossain.
Ja höpsis sanon minä! Ei se äitiys muutu miksikään, vaikka moni yrittää sinun tavallasi väittää, että äidistä tulee enemmän käskettävä piika. Tuo kertomasi on sellainen teini-ikäisen unelma, että kun tästä vähän kasvan, niin on minun vuoroni komentaa. Ehei, äiti säilyy äitinä ja komentosuhde säilyy ennallaan. Kun lapsi kaipaa apua, niin sitä annetaan, mutta samalla autetaan niissäkin asioissa, joita lapsi ei tajua tekevänsä ihan väärin. Äiti sietää kyllä virheet lapsessaan, mutta kun tähän äitiyteen kuuluu ihan hautaan asti se, että opetetaan lapsia toimimaan oikein, vaikka he itse eivät sitä virhettä elämässään huomaa.
Aikuinen lapsi hankkii ystävänsä muualta kuin äidistä. Ja jos ei ne äidin ohjeet kelpaa, voi kääntyä kavereiden puoleen ja yrittää sieltä saada ilmaista apua. Ei taida onnistua!
Ja jos äidin tehtävänä on alussa itse hoitaa lapsiaa, vaihtaa vaippaa ja halailla, niin mihin ihmeeseen se tarvitsee omaa äitiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen isovanhempien sukupolvi on kauhean itsekäs, mistähän johtuu.
Itsekästä elää itselleen, kun on kasvattanut omat lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen?
Paljon puhutaan kuinka isovanhemmat ennen hoiti. Hoiti kyllä, mutta oliko se tätä nykyisin vaadittavaa yökyläkulttuuria?
En ole mummu, mutta äiti olen. Ja todellakaan en kuvittelekkaan että äitiysteni loppuu kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, ei lapsistaan voi vaan pestä käsiään kun ne täyttää 18-vuotta.
Lapseni ovat lapsiani vaikka olisivat nelikymppisiä ja todellakin haluan olla mahdollisimman paljon tukemassa lapsiani vaikka heillä olisikin omia lapsia jo.
Olen samaa mieltä. Ilman äidin neuvoja ja huolenpitoa on niiden nuorten aikuisten elämä aika hankalaa. Kuka tietää äitiä paremmin, miten kannattaa säästää, miten usein pitää siivota tai miten lapset kasvatetaan. Siksi olen innolla mukana lasteni elämässä, autan ja pitän huolta siitä, että osaavat elää ihmisiksi. Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Saattaisi tulla kyllä aika pian erimielisyyksiä tuollaisen ”tietäjä”anopin kanssa :). Mutta provonahan tuon ylläolevan kirjoititkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyteni ei lopu siihen, kun lapsen menevät naimisiin vaan päinvastoin, saan yhden lapsen lisää kasvatettavaksi. Siitä pidän huolen, että miniät ja vävyt oppivat hekin pesemään pyykit oikein ja vertailemaan kaupassa hintoja.
Iik, tällaista lasten puolisoiden kasvatusideaa minun on vähän vaikea ymmärtää. Olen itsekin jo vähän päälle 60-vuotias, joten kuulun tähän aikuisten lasten äiti -kategoriaan. Lapsenlapsia minulla ei tosin ole. On kuitenkin yksi miniä. Ei kyllä tulisi mieleenikään neuvoa häntä, miten pyykit pestään oikein (tuskin osaan itsekään). Miniä on jo todennut, ettei hän ole mikään ruoanlaittoihminen, syö kuulemma kuitenkin mielellään... ;) Minusta tämmöinen rentous on vain vapauttavaa. Miniä on semmoinen kuin on. Minulle on pääasia se, että poikani selvästi rakastaa häntä.
Okei, taisin vastata tosissani viestiin, mikä oli kirjoitettu #ittuilumielessä, sori.
Meille tuli juuri 5min. sitten viesti lapsenlapselta (11v.), että voiko hän tulla mummolaan nyt viikonlopuksi? Vastasin viestiin, että sopii, kun mummilla ja ukilla ei ole menoja juuri nyt. Isältä ja äidiltä pitää kysyä tietenkin ensin lupa, jottei heillä ole muita menoja heidän kanssaan. Lapsenlapset ovat meille äärettömän rakkaita ja aina on aikaa myös heille. Tietenkin meilläkin on omia menoja, mutta sehän on ymmärrettävää. En voinut ymmärtää, kun tuttavani sanoi, ettei hän sitten katso lapsenlapsia, kun niitä tulee ja tokaisi vielä, että hoitakoon omat lapsensa. Meillä kuitenkin vain 2 lapsenlasta, mutta aivan vaippaiästä asti hoidettu silloin kun on tarvittu. Siitä se kiintymys molemminpuolin syntyy. Ymmärrän tottakait, jos pienokaisia alkaa olla enemmänkin, niin en jaksaisi minäkään.
Kyllä ihan 2000-luvulla olen itse ollut välillä pois työstä ja päässyt uudelleen töihin, siis vaihtanut työpaikkaa samalla alalla. Riippuu niin alasta.