innottomat isovanhemmat
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö ihmiset oikeasti lapsia ajatellen, että kyllä isovanhemmat sitten hoitaa? Siis häh? Hoida omat pentusi tai palkkaa lapsenvahti.
Harva olettaa isovanhemmista välttämättä arkeensa jatkuvaa apua, mutta kyllähän esim. oma lapsuus voi luoda odotuksia, joita ei välttämättä hoksaa kyseenalaistaa etukäteen. Jos on itse lapsena ollut mummoloissa hoidossa normaaliin tyyliin, niin ei välttämättä tule mieleenkään, ettei sama meno jatkuisi, ellei ole jotain ilmeistä syytä (vanhempien ikä, terveydentila tms). Minulla ei ole vielä lapsia, mutta kyllä olisin aivan hirvittävän yllättynyt, jos vanhempani eivät aikanaan ottaisi lapsiani yökylään. Vaikka yrittäisin järjellä varautua siihen, että eivät he välttämättä ole kiinnostuneita, niin en usko, että pystyisin tuota ajatusta todella iskostamaan mieleeni, ja etteikö se olisi henkinen maton vetäminen jalkojen alta, jos vanhempiani ei kiinnostaisi.
Eri juttu varmaan olisi, jos en olisi itse lapsena ollut paljon isovanhempieni kanssa. Asuivat kyllä kaukana, mutta silti yökyläilin kouluikäisenä välillä viikonkin loma-aikaan.
Veljen vaimolle kävi ilmeisesti noin. Hän ei mitenkään voinut ymmärtää ettei hänen vanhempansa hoidakaan kahta villiä ja huonosti käyttäytyvää lastansa useita kertoja viikossa. Hän on aivan ymmyrkäisenä, koska itse oli paljon mummolassa hoidossa lapsena. Vaikka vanhempansa sanoivat ennen kuin lapsia alkoivat tekemään, että he eivät hoida lapsia kuin silloin tällöin, niin silti edelleenkään ei ole mennyt perille, vaan piti tehdä toinenkin mukula siihen. Noh, minun vanhempani hoitavat sitten 2-7 päivää viikossa näitä lapsia, ja väsyvät siihen. Veljen vaimon mielessä syy väsymiseen on hänen omissa vanhemmissaan, jotka eivät halua auttaa, ei sinkaan siinä, että hän itse kuskaa lapset jatkuvasti 7-kymppisille vanhemmilleni hoitoon.
Yökyläily nyt tuntuu olevan se pahin asia, taidan tietää, mistä johtuu: mummot ja vaarit eivät saa tissutella ja ryypätä rauhassa, jos penskoja on nurkissa. Päivähoito kyllä käy niin kauan kun jaksaa olla ilman. Samasta syystä ei oteta mökeille ja vaikka olisi lapsen oma vanhemmat mukana niin vanhemmat saattavat vaatia täyttä raittiutta niin hankalaksi menee törpöttelevillä eläkeläisillä yms.
Lasten ja isovanhempien välistä vuorovaikutusta voi hoitaa ihan vain käymällä kylässä. Kutsukaa isovanhempia teille ja vastaavasti ehdottakaa, että menette koko perheenä käymään isovanhemmilla. Viekää vaikka pizzat mukana tai tarjoutukaa laittamaan mummolassa ruokaa niin, että isovanhemmat voivat keskittyä lapsenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Yökyläily nyt tuntuu olevan se pahin asia, taidan tietää, mistä johtuu: mummot ja vaarit eivät saa tissutella ja ryypätä rauhassa, jos penskoja on nurkissa. Päivähoito kyllä käy niin kauan kun jaksaa olla ilman. Samasta syystä ei oteta mökeille ja vaikka olisi lapsen oma vanhemmat mukana niin vanhemmat saattavat vaatia täyttä raittiutta niin hankalaksi menee törpöttelevillä eläkeläisillä yms.
Vai oisko niin, että isät ja äidit eivät voi tissutella ja sen vuoksi pitää saada lapset tungettua yöksi isovanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Yhden mummon näkemys asiasta:
Mä olen hiukan yli 60-vuotias ja useamman isoäiti. Olen vielä työelämässä mukana, mutta terveys reistaa niin, että on sekä hyviä, että huonoja jaksoja. Eläkkeelle ei pääse.
Tekstareita satelee viikonloppua kohti ja voi sitä närkästystä, jos kerron rehellisesti, että ongelmaa on, enkä jaksa. Lapset ovat olleet joka vuosi useita öitä kylässä, joten mikään automaattinen valitus/kieltäytyminen tuo ei ole. Ja haluan itsekin heidän kanssaan olla, kunhan kunto kestää.
Joka ikinen "juhlapyhä" pitäisi hoitaa ja nimenomaan yökyläillen ja koko viikonloppu, muu ei käy. Olen ehdottanut arjen helpotukseen lasten riennoissa/tapahtumissa käyntiä, ruokailua meillä tai muutaman tunnin vierailua, jotta saa lepoaikaa ja vaikka siivota tai käydä ostoksilla, lääkärissä jne. rauhassa, mutta ei ole hyvä homma.
Asiaan kuin asiaan kysytään muutenkin apua, ei tällaista kukaan jaksa. Ja joo, nyt voisi tietenkin haukkua vanhemmat pystyyn, mutta mulla on tieto, että en ole ainoa, jota halutaan "hyväksikäyttää" näin koko ajan.
Lisäksi saa aina aloittaa alusta kertomaan nämä "meidän kodin säännöt".
Ne entisajan ihanat omenapuiden katveiset pitsihuvilamummolat, joissa nikkaroidaan, pelaillaan ja touhutaan pihalla ja mitä kaikkea ihanaa, ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, kun kiireiset eläkeläiset luopuvat ok-taloistaan ja muuttavat kerrostaloon, jolloin sitä tekemistä ei oikein ole. Ulos ei voi pieniä ilman valvontaa päästää, puhumattakaan että jaksaisi perässä juosta tai istua hiekkalaatikon reunalla huonovointisena.
Meitä on niin moneksi ja nuo olosuhteet vaikuttavat oleellisesti kaikkeen.
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia. Mutta työvuosia on vielä 12. Nyt jo olen välillä niin saakelin väsynyt ja kipeä. Teen fyysisesti raskasta työtä, minkä vuoksi on tullut kulumia polviin ja selkään. Särkylääkkeitä menee ajoittain paljon. Eläkkeelle ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta päästä.
Omat lapset ovat vielä sen ikäisiä, etten odota lapsenlapsia ihan muutamaan vuoteen. Mutta kun katson työkavereiden elämää, jotka teki lapset nuorempina kuin minä ja joilla pyörii tämä lapsenlapsirumba, odottaa jo kauhulla.
Kun tulevat vapailta, ovat aian ryytyneitä, kun ovat juosseet pienten perässä ja hoitaneet taaperoita ja nukkuneet huonosti. Kun työpäivä loppuu, niin huokaavat, että voi kun sais levätä, mutta pitää lähteä lapsenlapsen kanssa uimaan tai johonkin muuhun viihdykkeeseen tai hoitaa ilta.
Onpa mielessä käynyt salaa ajatus, että kun eläkkeelle pääsee, niin karkaisi jonnekkin kauas pieneen mökkiin, minne ei mahdu lapsenlapsia ja saisi vihdoin levätä ja hoitaa itseään. En voi kuvitellakaan, että jaksaisin kaikkien näiden kipujen keskellä enää hoitaa pieniä jatkuvasti ja olla yökausia lapsenvahtina.
No, kun kuolema korjaa, niin saa vihdoin levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden mummon näkemys asiasta:
Mä olen hiukan yli 60-vuotias ja useamman isoäiti. Olen vielä työelämässä mukana, mutta terveys reistaa niin, että on sekä hyviä, että huonoja jaksoja. Eläkkeelle ei pääse.
Tekstareita satelee viikonloppua kohti ja voi sitä närkästystä, jos kerron rehellisesti, että ongelmaa on, enkä jaksa. Lapset ovat olleet joka vuosi useita öitä kylässä, joten mikään automaattinen valitus/kieltäytyminen tuo ei ole. Ja haluan itsekin heidän kanssaan olla, kunhan kunto kestää.
Joka ikinen "juhlapyhä" pitäisi hoitaa ja nimenomaan yökyläillen ja koko viikonloppu, muu ei käy. Olen ehdottanut arjen helpotukseen lasten riennoissa/tapahtumissa käyntiä, ruokailua meillä tai muutaman tunnin vierailua, jotta saa lepoaikaa ja vaikka siivota tai käydä ostoksilla, lääkärissä jne. rauhassa, mutta ei ole hyvä homma.
Asiaan kuin asiaan kysytään muutenkin apua, ei tällaista kukaan jaksa. Ja joo, nyt voisi tietenkin haukkua vanhemmat pystyyn, mutta mulla on tieto, että en ole ainoa, jota halutaan "hyväksikäyttää" näin koko ajan.
Lisäksi saa aina aloittaa alusta kertomaan nämä "meidän kodin säännöt".
Ne entisajan ihanat omenapuiden katveiset pitsihuvilamummolat, joissa nikkaroidaan, pelaillaan ja touhutaan pihalla ja mitä kaikkea ihanaa, ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, kun kiireiset eläkeläiset luopuvat ok-taloistaan ja muuttavat kerrostaloon, jolloin sitä tekemistä ei oikein ole. Ulos ei voi pieniä ilman valvontaa päästää, puhumattakaan että jaksaisi perässä juosta tai istua hiekkalaatikon reunalla huonovointisena.
Meitä on niin moneksi ja nuo olosuhteet vaikuttavat oleellisesti kaikkeen.
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia. Mutta työvuosia on vielä 12. Nyt jo olen välillä niin saakelin väsynyt ja kipeä. Teen fyysisesti raskasta työtä, minkä vuoksi on tullut kulumia polviin ja selkään. Särkylääkkeitä menee ajoittain paljon. Eläkkeelle ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta päästä.
Omat lapset ovat vielä sen ikäisiä, etten odota lapsenlapsia ihan muutamaan vuoteen. Mutta kun katson työkavereiden elämää, jotka teki lapset nuorempina kuin minä ja joilla pyörii tämä lapsenlapsirumba, odottaa jo kauhulla.
Kun tulevat vapailta, ovat aian ryytyneitä, kun ovat juosseet pienten perässä ja hoitaneet taaperoita ja nukkuneet huonosti. Kun työpäivä loppuu, niin huokaavat, että voi kun sais levätä, mutta pitää lähteä lapsenlapsen kanssa uimaan tai johonkin muuhun viihdykkeeseen tai hoitaa ilta.
Onpa mielessä käynyt salaa ajatus, että kun eläkkeelle pääsee, niin karkaisi jonnekkin kauas pieneen mökkiin, minne ei mahdu lapsenlapsia ja saisi vihdoin levätä ja hoitaa itseään. En voi kuvitellakaan, että jaksaisin kaikkien näiden kipujen keskellä enää hoitaa pieniä jatkuvasti ja olla yökausia lapsenvahtina.
No, kun kuolema korjaa, niin saa vihdoin levätä.
Ei voi muuta sanoa kuin että nykyvanhemmista ei ole mihinkään. On kaiken maailman tuet ja tarhat mutta ei jakseta hoitaa edes yhtä tai kahta lasta. Kannattaisiko sitä lasten hankkimista miettiä etukäteen että ei tule yllätyksenä.
Nykyajan työelämä imee mehut niin tarkkaan, että en kyllä jaksa vähiä vapaitani käyttää kahden aivan pikkulapsen hoitamiseen ja vahtimiseen. Koko ajan pitäisi olla ohjelmaa, ruoka on väärää jne. Toinen on niin pieni, että normaalit kotityöt jää tekemättä (pelkää imuria ja tarvii muutenkin paljon syliä, kun vanhemmat ovat pois) ja sunnuntai-iltana olen aivan poikki. Maanantai-aamuna kello soi 4.30.
Itsekkääksi en itseäni sanoisi. Hoitajia on ihan maksullisiakin. Minä en saa edes kiitosta. Lapset eivät ole minun lasteni lapsia vaan mieheni lasten. Mies ei osaa pikkulasten kanssa olla vaan häipyy omiin hommiinsa jos sattuu olemaan edes vapaalla.
Yökylästä en uskalla edes haaveilla, se on liian kaukana, mutta se kyllä jurppii, että isovanhemmat (eivät työelämässä, toimintakyky hyvä) eivät halunneet katsoa 3-vuotiaista esikoista edes silloin, kun synnytin...
Käyttäjä11109 kirjoitti:
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Keitä sä otat yökylään ja kuinka usein?
Mulla on toiset isovanhemmat just tällaiset innottomat. Eivät välittäneet minusta ja sisaruksistani tippakaan kun olimme lapsia. Nyt sitten kun olemme parikymppisiä, ihmettelevät kun emme pidä yhteyttä ja ovat jopa aika syyttäviä siitä. Eivät koe, että heidän käytöksessään olisi ollut vikaa.
Minulla 10 lasta ja 8:lla jo lapsia. Jostain syystä ei enää jaksa toista kierrosta. Onneks lapset ymmärtää!
Ainii, mikä pakko oli tehdä 10 lasta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
Kyllä mä ainakin haluan tehdä noita juttuja... Saan myös usein palkkaa, jos pitempään on olleet lastenlapset hoidossa. Se on ihan kiva tapa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11109 kirjoitti:
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Keitä sä otat yökylään ja kuinka usein?
Tätä samaa minäkin haluan kysyä hoitoapua vaativilta lapsiperheiden vanhemmilta. Olisitteko valmiit ottamaan lapsenne päiväkotikaverin yökylään joka toinen viikonloppu? Entä sisarustenne lapsia? Entä alzheimerin tautia sairastavan isoäitisi, jota täytyy syöttää, juottaa, vaihtaa vaippoja, vahtia, ettei karkaa tai tee mitään vaarallista/sopimatonta?
Nykyajan lapsiperheet ovat syöpäläisiä, jotka imevät koko muun yhteiskunnan kuiviin. Nykyään on hoitovapaat, subjektiiviset päivähoito-oikeudet, jopa kouluikäisten lasten vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen. Silti vanhemmat ovat jatkuvasti vaatimassa kokoajan lastenhoitoapua. Miten tämä voi olla mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ET magazine - separating families and generations
Vuosikymmenien saarna kantaa hedelmää. Kukaan ei piittaa vanhoista, ei lapsista eikä lapsenlapsista.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa!
Pitää tasan! ET-lehti on 80-luvulta saakka jaksanut saarnata, miten isovanhempien pitää keskittyä golffaamiseen ja kyljen ruskettamiseen Fuengirolassa ja lastenlasten kanssa ollaan vain maksusta. Mummulle sama taksa kuin ammattilastenhoitajalle, se on vaatinut. Hyvin tuloksin.
Kyllä mä ainakin haluan tehdä noita juttuja... Saan myös usein palkkaa, jos pitempään on olleet lastenlapset hoidossa. Se on ihan kiva tapa.
No tämä mummi tekee poikkeuksen. En osaa golfata enkä ole koskaan käynyt edes Espanjassa. Lastenlapsia hoidan säännöllisesti, enkä lue Et-lehteä. Eiköhän nuo eläkeläisen harrastukset lähde muulta pohjalta kuin Et-lehdestä!
Miksi puhutaan lastenhoitoavusta, kun ei kuitenkaan tarkoiteta sitä? Lastenhoitoapuhan tarkoittaa, että mennään auttamaan vanhempia lastensa hoidossa. Esimerkiksi vaihdetaan vaippaa pienemmälle sillä aikaa kun vanhempi itse kylvettää isompaa lasta. Jos minä pyydän jotain auttamaan minua siivouksessa, se tarkoittaa, että siivoamme yhdessä eikä sitä, että minä häivyn jonnekin omiin huvituksiini ja toinen jää kotiini siivoamaan. Jos haluan toisen siivoavan kotini, mun pitää pyytää häntä siivoamaan kotini eikä auttamaan mua siivoamisessa. Samalla tavalla vanhempien pitää pyytää joku tulemaan hoitamaan lapsia eikä pyytää lastenhoitoapua.
En malta odottaa että pääsisin mummoksi! Omia vanhempiani ei lapsenlapset kiinnostaneet joten minä haluaisin antaa lapsilleni sen avun mitä en itse koskaan saanut. Voisin hyvin jäädä jopa töistä pois lapsia hoitamaan tai vaikkapa huolehtimaan pienet koululaiset kotiin, tehdä välipalat ja auttaa läksyissä. Jos ei minulle lapsenlapsia koskaan siunaannu niin sitten alan varamummoksi.
Sain ensimmäisen lapsenlapseni josta olin todella iloinen ja innoissani. Sitten kävi niin että vanhemmilla tulikin ero, jonka seurauksena ex-miniä katkasi välit meihin isovanhempiin. Lastenlasta emme ole nähneet aikoihin, ex-miniä kostaa meille miehensä teot jonka vuoksi erosivatkin. Lapsen isää vieraannutetaan milloin milläkin verukkein eli ei hänkään näe lastaan.
Kosto miniän silmissä tekee kaikesta lapseen liittyvistä hankalaa.
Aikani surin ja murehdin. Päätin kunnioittaa miniän päätöstä ettemme saa tavata lasta niin tämän mukaan mennään. En ajattele edes enää pientä, valokuvissa katsoo vieras lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11109 kirjoitti:
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Keitä sä otat yökylään ja kuinka usein?
Tätä samaa minäkin haluan kysyä hoitoapua vaativilta lapsiperheiden vanhemmilta. Olisitteko valmiit ottamaan lapsenne päiväkotikaverin yökylään joka toinen viikonloppu? Entä sisarustenne lapsia? Entä alzheimerin tautia sairastavan isoäitisi, jota täytyy syöttää, juottaa, vaihtaa vaippoja, vahtia, ettei karkaa tai tee mitään vaarallista/sopimatonta?
Nykyajan lapsiperheet ovat syöpäläisiä, jotka imevät koko muun yhteiskunnan kuiviin. Nykyään on hoitovapaat, subjektiiviset päivähoito-oikeudet, jopa kouluikäisten lasten vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen. Silti vanhemmat ovat jatkuvasti vaatimassa kokoajan lastenhoitoapua. Miten tämä voi olla mahdollista?
Minä olisin valmis. Pidän lapsista eikä vanhuskaan ole ongelma. Paljon meillä noita naapurin/päiväkodin mukuloita täällä pyöriikin. Tylsää kun on talo tyhjillään.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11109 kirjoitti:
Ärsyttää kun lähipiirissä hehkutetaan lasten vierailuja isovanhempien luokse. Meillä kaksi tytärtä, eikä isovanhemmat ole halukkaita ottamaan yökylään, jne "meillä on omat menot" " me tykätään olla mökillä" jne. Itse olen lapseni hankkinut, mutta edes J.O.S.K.U.S saisi apua. Eikä kyse ole taloudellisuudesta, välimatkasta tai terveyden tilasta:isovanhempia vaan EI KIINNOSTA
Keitä sä otat yökylään ja kuinka usein?
Tätä samaa minäkin haluan kysyä hoitoapua vaativilta lapsiperheiden vanhemmilta. Olisitteko valmiit ottamaan lapsenne päiväkotikaverin yökylään joka toinen viikonloppu? Entä sisarustenne lapsia? Entä alzheimerin tautia sairastavan isoäitisi, jota täytyy syöttää, juottaa, vaihtaa vaippoja, vahtia, ettei karkaa tai tee mitään vaarallista/sopimatonta?
Nykyajan lapsiperheet ovat syöpäläisiä, jotka imevät koko muun yhteiskunnan kuiviin. Nykyään on hoitovapaat, subjektiiviset päivähoito-oikeudet, jopa kouluikäisten lasten vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen. Silti vanhemmat ovat jatkuvasti vaatimassa kokoajan lastenhoitoapua. Miten tämä voi olla mahdollista?
Päiväkoti-ikäisenä ei vielä ollut tätä yökylärumbaa, mutta alakoulussa kun lapset oli, niin kyllä niitä yökylässä olijoita riitti! Ja oli sisarustenkin lapsia meillä. Mistä sulle tuli noin hassu ajatus, etteikö vanhemmat itse olisi yökylän vastaanottavia osapuolia? Itse asiassa jopa tosi usein. Vaikka on raskas työ ja viikot menee tukkaputkella.
Nyt yökylät onneksi yläkoululaisillamme ei taida olla enää muotia, mutta tuntuu että vuosia, vuosia aina viikonloppuisin oli vieraita tenavia iltapalalla ja aamupalalla ja välillä kesken yötä vierassängyssä joku oksensi, toinen itki koti-ikävää ja kolmas riitaantui ja piti rientää valtakunnansovittelijaksi. Toki ihania muksuja, harmi ettei kaikkiin ole yhteys säilynyt, kun on ollut muuttoja ja koulunvaihtoja yms.
Kun itse olin pieni, ei meillä koskaan yökyläillyt kukaan. Ehkä siksi nykyisovanhemmille yökylät on niin iso kynnys? Eivät ole joutuneet lastensa lapsuudessa tottumaan, että paikalla on oman ydinperheen ulkopuolisia lapsia? Paitsi siihen toki oli totuttu, että omat lapset oli pitkiä aikoja mummolassa, mutta sehän on iiiiihan eri juttu.)
Mulla jälkikasvu on nyt 16 v joten ei enää hoitoavulle tarvettakaan. On ollut tasan neljä tuntia isovanhempien luona kun käytiin teatterissa ja sen jälkeen syömässä. Ei tulis mieleenkään tehdä lapsia hoidatettavaksi isovanhemmille. Pyytävät kylään jos siltä tuntuu. Sitä pitää varautua hoitamaan itse lapset minkä on tehnyt. Sitä sanotaan vanhemmuudeksi ja ruuhkavuosiksi. Vastuunkannoksikin.