asiakaspalvelijoille iloksi: kammottavin asiakkaasi ja miten selvisit hänestä? (ev)

kun olen sulkenut portin jotta lento lähtisi ajoissa. tätä ennen olen kuuluttanut kolme kertaa matkustajaa ja kehottanut ilmoittautumaan kiireen vilkkaa portille numero sejase. ei voi mitään: portti on kiinni ja matkustaja tulee kaikessa rauhassa vailla minkään valtakunnan kiirettä portille ja järkyttyy perin pohjin kun kuulee että lento on jo suljettu.



asiaa pahentaa se, että kone on monesti vielä paikallaan putken päässä ja matkustaja vaatimalla vaatii että ovi aukaistaan ja että hän pääsee kyytiin!

jotka tulevat lasten kanssa kauppaan, eivätkä sitten viitsi katsoa yhtään lastensa perään. Kauppaan tullaan kuin huvipuistoon, lapset saa ottaa tavaroita hyllystä, jopa purkaa paketeista ja kuljetella ympäriinsä. Äiti saattaa vaan yli olan sanoa: älä nyt viitsi ja oo nyt vähän aikaa kunnolla. Todella vaikea sanoa tälläilelle äidille, että nämä kaupan tavarat on täällä myynnissä, ei leikittävinä, niin ettei äiti loukkaannu. Yleensä jos huomauttaa, äiti kerää kakaransa ja poistuu paikalta. Miksi äidit ei voi opettaa lapsille pienestä pitäen, että kaupan tavarat on siellä myytävänä, eikä niitä saa ottaa ja niillä leikkiä ennenkuin on maksettu.

Kaikki ryntäävät pelaamaan 5 minuuttia ennen lähdön alkua. Sitten jos peli ei ehdi sisään, niin se on tietysti taitamattoman tototytön vika.



Kiire tai surkea palkka eivät kuitenkaan olleet pahinta, vaan ne limaiset äijät. Se vihjailu ja silmänvilkutus, hyi helvetti! Itse olin lukioikäinen ja ne äijät viisi-kuusikymppisiä, mutta ilmeisesti kuvittelivat olevansa kovinkin vetovoimaisia. Kerran kyllä otti tosissaan päähän, kun sellainen pappa, joka kävi aina minun kassallani ja oli tosi mukava, yhtäkkiä vain tokaisi, että " sinulla on niin ihanat nuo rinnatkin" . En tosiaan pukeutunut mitenkään avonaisiin tai tiukkoihin paitoihin tms., ja vaikka olisin pukeutunutkin, ei mikään oikeuta tuollaista kommenttia.



Miten selvisin? Olin hiljaa ja kestin, kun vastaankaan ei voinut sanoa ja esimiehelle valittaminen oli yhtä tyhjän kanssa.

Tai siis ne ovat sellaista peliä, jossa otetaan mittaa toisesta, valtataistelua. Olen ollut kummallakin puolella tiskiä, ottamassa vastaan vaatimuksia ja esittämässä omiani.



Tyhmää tässä on se, että samalla olen havainnut, kuinka kovilla vaatimuksilla useimmiten saa tahtonsa läpi, kun taas ne joilla oikeasti on syytä valittaa, mutta jotka eivät sitä syystä tai toisesta osaa riittävän ponnekkaasti tehdä, jäävät ilman. Asiakaspalvelutehtävissä yritinkin parhaani mukaan kannustaa ja auttaa juuri noita nöyriä pitämään kiinni oikeuksistaan. Kaupassa sellainen on kuitenkin vähän hankalaa, kun niiden intresseissä on kuitenkin välttää reklamaatioiden käsittelyä.

sekä osittain minun iltani. Olin tarjoilemassa heidän pöytäänsä ja tämä nainen jostain syystä teki joka kerta ilkeämielisiä huomioita, kun kävin pöydässä. Esim. kun toin ruokaa pöytään, hän ilkeili joka kerta, että " eipä sieltä vaan minun annostani tulekaan" .



Ruoat oli tilattu etukäteen, mutta kun ne toin pöytään, kukaan ei enää muistanutkaan minkä annoksen oli tilannut. Ja sitten he hyväksyivät itselleen vääriä annoksia, mistä oli seurauksena, että kasvissyöjä sai viimeisenä eteensä liha-annoksen. Se, joka oli kasvisannoksen saanut, oli jo maistanut annoksesta, joten tilasin uuden keittiöstä.



En todellakaan tehnyt asiasta ongelmaa, vaan ilmoitin vain keittiölle, että pikku moga, saako uuden annoksen. Se tuli nopeasti. Tämä " ilkeä" nainen otti senkin minun henkilökohtaisena moganaan ja kommentoi kovaan ääneen, että " osaakohan tuo tarjoilija tuoda seuraaviakaan annoksia oikein kun koko ajan menee päin honkia" .



Luulen, että koko pöydällä oli jälkiruoan aikana jo niin paha mieli naisen puheista (kai hän oli muillekin tosi bitch?), että jälkiruoat jäivät syömättä ja he poistuivat. Vain tämä mulkkueukko jäi pöytään irvailemaan ja ilkeilemään. En suuttunut missään vaiheessa, olin korostetun kohtelias.



Lopuksi hän vielä pyysi ravintolapäällikön paikalle, jotta saisi alennusta " törkeästä" palvelusta. Taisi muuten saadakin, asia, minkä tosin annoin anteeksi rvpäällikölle, koska olin ennen tehnyt itsekin esimiestöitä ja tiesin, että joskus pääsee helpommalla kun joustaa vaikkei olisikaan samaa mieltä.



Tämän pöytäseurueen nainen on ollut koko menneen ravintolaurani aikana ainut tosi veemäinen tapaus - siis ruokaravintolassa. Yleensä asiakkaani ovat olleet todella mukavia. Se riippuu tietysti myös itsestä + siitä paikasta missä on töissä :) Jos ruoka on hyvää ja homma toimii, on asiakkaallakin mukavaa ja siitä nauttii myös tarjoilija. Ilkeät tapaukset ovat silloin poikkeuksia ja kenties jotain pätemisen tarpeessa olevia henkisesti alamittaisia hyypilöitä.

Kesäisin " terassille" pysähtyi usein mammoja lastenvaunujen kanssa, syöttämään tai imettämään vauvoja, usein pullosta. Tutteli tultiin lämmittämään sisälle (äkkiä, 20 sek) ja sitten pyydettiin kilotolkulla paperia. Äidit eivät itse ostaneet mitään.



Nuo mammat olivat toki ystävällisiä, mutta voi jessus että otti päähän se, että penniäkään taloon tuomattomat eukot sotkivat pöydille vuorenkokoiset kasat paperia ja tuttelia, vaativat palvelua (äkkiä!) ja itse asiassa valtasivat puolet terassin paikoista (siellä oli vain 5 pöytää silloin).



En ymmärtänyt, millä logiikalla he olivat asiakkaita?

Vierailija:

Siis ihan totta ja käsittämätöntä! Omassa työssäni kohtaan todella paljon ihmisiä, jotka luulevat osaavansa minun työni paremmin kuin minä itse. Kaikenlaista neuvonantajaa jne. löytyy....

sitä on jo valmiiksi asenteella, että " voi vee jos nyt ei toimi, niin..."

nimittäin silloin menee hermo aivan heti!



Usein asioin niin, että olen sopinut ajan etukäteen, eli en nyt ihan viitsi sitä jonotuslappua ottaa, että kysyn missä joku tyyppi (palveluneuvoja tms) sitten istuukaan.

Useamman kerran on huoriteltu ja haistateltu, kun en ole myynyt olutta humalaiselle tai tupakkaa nuorelle, jolla ei ole papereita.



Siitä olen myös saanut kuulla usein, kun vaimo on yrittänyt maksaa miehensä pankkikortilla ja mä en ole hyväksynyt maksua. Tää on muuten tosi yleistä ja aina se sitten onkin mun vika, kun vaadin henkkareita. Kai se on nyt näkee, jos kortissa lukee Matti Meikäläinen ja sillä koettaa maksaa Maija M. Koettakaa nyt tajuta, että pankkikortti on hlökohtainen. Lisäksi: maksukortissa on oltava ALLEKIRJOITUS, tai kysyn henkkareita. Mistä mä muuten tiedän, kenen se on. Tätäkään harva asiakas tajuaa, ja aina MÄ olen se kusipää ja nipo. Heh.



Yksi hauska tapaus täytyy kertoa: Eräs mies tuli kassalle (pieni lähikauppa) huutamaan, kuinka kaikki on perseestä. Valikoima on perseestä, hyllyt on perseestä jne. No, mä otin rauhallisesti kynän ja paperia ja sanoin välittäväni viestin myymäläpäällikölle. Kirjoitin kirosanoja vaan paperiin. Mies jatkoi huutamistaan (ei oikeasti mitään tolkkua). Kysyin, että voitteko eritellä toiveita hieman tarkemmin. Jossain vaiheessa mies tajusi, kuinka naurettava oli ja meni hiljaiseksi. Toivoton hyvää päivänjatkoa. Mies liukeni ovesta ja koko kassajono alkoi nauraa :-)



On muuten yleistä, että asiakkaat valittavat, kuinka on niin huono valikoima. Kun kysyn, mikä puuttuu tms., ei osatakaan sanoa. Ihan kuin valitettaisiin turhasta.



Kun kauppamme järjestys muuttui, ja esim. pakasteallas muuttui toisenlaiseksi, moni valitti kuinka ei ole sitä tai tätä. Oikeasti valikoima oli suurentunut, mutta asiakkaat ei sitä tajunneet, kun eivät enää löytäneet siitä vanhalta paikalta. Tietenkin minä HYMYILIN ja OLIN YSTÄVÄLLINEN koko saakelin ajan, kun kävin hakemassa niille sen pinaattipussin ja asiakas nalkutti mulle niskan takana.

Vierailija:

eli siitä että työt eivät lopu tekemällä! luuletteko että niillä kitumarketin työntekijöillä on jotenkin tekemisen puutetta?

ja se toinen työntekijähän kehui sitä että sillä toisella työntekijällä oli silmää auttaa pyörätuolimummoa!

ja asiakkaan kannalta vaivaannuttava.

tottahan ihminen on sellainen että tekee mieluisia asioita ennemmin kuin epämieluisia. ap:n taktiikka on se, että antaa myyjän toteuttaa oma ammattitaitonsa ilman häröjä. jos ammattitaitoa puuttuu (kuten usein on), osaan kyllä kysyä kokeneemman neuvoa.



okei, katson asioita tästä näkövinkkelistä koska itsekin olen asiakaspalvelutyössä.

Vierailija:

Sori, en ole Cittarissa töissä, mutta kaupassa kuitenkin!

Tosin pidän työstäni ja tiedän mikä on työ numero 1. asiakas!

olen menossa tänään töihin, varokaa siis kaikki tielleni sattuvat! :E

en ole nähnyt yhtään hymyilevää virkailijaa, mistäköhän johtuu?

" jotka tulevat lasten kanssa kauppaan, eivätkä sitten viitsi katsoa yhtään lastensa perään. Kauppaan tullaan kuin huvipuistoon, lapset saa ottaa tavaroita hyllystä, jopa purkaa paketeista ja kuljetella ympäriinsä. Äiti saattaa vaan yli olan sanoa: älä nyt viitsi ja oo nyt vähän aikaa kunnolla. Todella vaikea sanoa tälläilelle äidille, että nämä kaupan tavarat on täällä myynnissä, ei leikittävinä, niin ettei äiti loukkaannu. Yleensä jos huomauttaa, äiti kerää kakaransa ja poistuu paikalta. Miksi äidit ei voi opettaa lapsille pienestä pitäen, että kaupan tavarat on siellä myytävänä, eikä niitä saa ottaa ja niillä leikkiä ennenkuin on maksettu."



eikös tästä ollutkin vasta hirveä tappelu täällä avlla?!

meillä on olemassa asiakkaista " musta lista" ja he eivät enää (ansaitusti, tietenkin) saa käyttää lainkaan palvelujamme!

että onko painolaskelmat lennolle jo tehty (kuten useimmiten on) ja kuinka ison työn takana lennon uudelleen avaaminen oikein loppujen lopuksi on. ja nyt en todellakaan puhu laiskuudesta vaan siitä, lähteekö lento myöhässä sen takia että avaan sen uudelleen (niin en tee missään tapauksessa sillä myöhästyminen on todella kallista!).



ja tässä kohtaa valitettavasti on monelle syy käydä kimpuuni. vaihtoehtona on sitten lennon kapteeni, lennolla olevat matkustajat jatkolentoineen ja ko. lentoyhtiö jotka kävisivät kimppuuni, jos ymmärrätte kielikuvan.



olen siinä mielessä ap:n kanssa samaa mieltä että joskus vain asiat ovat niinkuin ne ovat eikä niitä voi muuksi muuttaa!

vastaisin että kyllä se monesti menee niin, että asiakaspalvelussa jotkut asiat joutuu vetämään viivottimella. se on itse asiassa kaikkien matkustajien etu, paitsi niiden myöhästelijöiden!



- lentokenttävirkailija

Ollessani kaupassa töissä oli asiakastarjous päivät. Bonuskortilla siis sai kaikki alennusta. No, henkilökunta sai sit viel henksualen päälle siihen. Meille oltiin sanottu että henkilökunta hakee sen lisäalen infosta, että sitä ei missään nimessä saa mennä ite antamaan.

Tuli sit yks hieno vanhempi pariskunta siihen, joilla oli henksuale. Kun pyysin menemään infoon hakee sitä lisäalea, niin tämä mies alko huutamaan ja haukkumaan minua tyhmäksi. Siis se oli ihan tosi törkeä, huuteli etten tiedä mistään mitään jne. Soitin sit infoon, ja sieltä sanoivat että käsket vaan tänne. No, lähtihän ne siitä mutta viel sielläki olivat mesunneet..



Ja kerran kysyin bonuskorttia asiaakkalta, joka mumis jotain vastaukseks. En kuullut, niin kysyin uudestaan. Tämä herra sano sit isoon ääneen, että etkö sinä saatana tajua, ei mulla ole sitä korttia..



Ja pakko viel yks hassumpi kertoo. Kassalla joku pari alko kerran tappelemaan..=) En muista aihetta, mutta se mies kysy multaki, et miten minun mielestä asia menee..=)

Ei ollut oikein mun ala, vitutti vaan ja naama oli takuuvarmasti hapan, kun koulupäivän jälkeen sai olla siellä tiskin takana vielä pitkän illan.