Lue keskustelun säännöt.
Ärsytän ihmisiä, mutta en tiedä miksi
12.04.2018 |
Olen huomannut, että ärsytän monia ihmisiä. Eniten puolituttuja tai sellaisia, erityisesti naispuoleisia. En vain yhtään tiedä miksi. Olen useammalta minut hyvin tuntevalta ihmiseltä kysynyt että mikä minussa on sellaista, että se ärsyttää monia uusia ihmisiä, mutta en ole saanut vastausta. Kuvittelet itse olevani uusille ihmsille ja puolitutuille ja kavereiden kavereille ja sellaisille ystävällinen, kohtelias, mukava jne. Miten saan selville että miksi ärsytän? En halua olla sellainen, josta ei tykätä.
Kommentit (222)
Olet varmaankin kova kyselemään toisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama. Olen miettinyt asiaa jonkun verran ja tullut tulokseen että ehkä kaikkien ihmisten kemiaa ei ole vaan yksinkertaisesti tarkoitettu toimimaan?
Puhutko päälle? Oletko kaikkitietävä? Oletko näsäviisas? Kommentoitko muiden juttuja vai alatko toisen puheenvuoron loppuessa kälättämään omista asioistasi?
Tai ehkä vain kuvittelet, että ärsytät puolituttuja.
Vierailija kirjoitti:
Puhutko päälle? Oletko kaikkitietävä? Oletko näsäviisas? Kommentoitko muiden juttuja vai alatko toisen puheenvuoron loppuessa kälättämään omista asioistasi?
Tai ehkä vain kuvittelet, että ärsytät puolituttuja.
En mielestäni ole näsäviisas tms, jos olen niin en vain itse näe sitä. Jos joku kertoo minulle jotain, niin yritän aina kysyä häneltä lisää eli osoittaa olevani kiinnostunut hänen asiasta. Ap.
Mua sanotaan usein hyökkääväksi.
Siihen ei tarvita muuta kuin että sanoo "ei" silloin kun siltä tuntuu.
Tai ilmaisee eriävän mielipiteensä, jättäytyy pois sellaisesta, mihin ei halua mukaan.
En aio muuttua. Yleensä olen saanut katua, jos olen ryhtynyt johonkin vastoin omaa järkeäni ollakseni mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttäväksi voi päästä ihan sillä, ettei hymyile koko ajan naama vääränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua sanotaan usein hyökkääväksi.
Siihen ei tarvita muuta kuin että sanoo "ei" silloin kun siltä tuntuu.
Tai ilmaisee eriävän mielipiteensä, jättäytyy pois sellaisesta, mihin ei halua mukaan.En aio muuttua. Yleensä olen saanut katua, jos olen ryhtynyt johonkin vastoin omaa järkeäni ollakseni mieliksi.
Hmm. Minäkään en ole mielistelijä enkä hissukka vaan ilmaisen aika suoraan mielipiteeni, kohteliaasti kuitenkin. Osaan ja uskallan sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ehkä sitten ole hyökkäävä? Vaikka olen aina kohtelias. Ap,
Mulla on vastaava kaveri. Aiheesta on juteltu. Ja hän ei itse näe omaa käytöstään. On omasta mielestään kiltti ja käyttäytyy normaalisti. Ilmeisesti tarve olla normaali on niin voimakas, että hän sitten vain pitää kaikkia omituisuuksiaan normaalina.
Oikeasti hän on tosi tyly, raskasta seuraa, perässävedettävä. Sosiaaliset taidot ovat aikuiseksi ihmiseksi ihmeellisen olemattomat. Ihmettelee, kun hänellä ei ole yhtään ystävää. On kuulemma huonoa tuuria asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos olet ihan oma itsesi ja lakkaat pähkäilemästä muitten ajatuksia sinusta? Et kuitenkaan voi miellyttää kaikkia, joten ei kannata edes yrittää. Sekin on ärsyttävää ja teennäistä, jos joku yrittää olla mielinkielin kaikille. Kehitä persoonallisuuttasi, ole avoin ja ystävällinen, ja jos joku ei siitä pidä niin anna olla.
Itseä ei kannata muuttaa ollakseen muille miellyttävämpi.
Parempi on tähdätä enemmän omaksi itsekseen. Jos joku ei tykkää niin tiedät että hän ei silloin ainakaan ole oikeaa seuraa sinulle - etkä sinä hänelle.
Käytöstavat ovat tietty asia erikseen, mutta tässä nyt oletetaan että kyse on ihmisitä jotka eivät aktiivisesti yritä olla paskamaisia toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäväksi voi päästä ihan sillä, ettei hymyile koko ajan naama vääränä.
Tai hymyilee koko ajan. Se ON ärsyttävää.
Vai valitatko koko ajan kaikesta? Ammattivalittajat eivät edes huomaa olevansa kamalan negatiivisia.
Mun luokalla on tyttö josta kukaan ei tykkää, korostaa koko ajan miten hänellä on niin kiire ja luettelee kiireitään ja valittaa niistä samalla. Tuohtuu kohtuuttoman paljon pikkujutuista ja valittaa niistä. Selittää todella paljon omista asioistaan marmattaen ja kaikki yrittää lähinnä vältellä katsekontaktia ettet päätyisi "uhriksi" jolle alkaa retostelemaan jotain asiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos olet ihan oma itsesi ja lakkaat pähkäilemästä muitten ajatuksia sinusta? Et kuitenkaan voi miellyttää kaikkia, joten ei kannata edes yrittää. Sekin on ärsyttävää ja teennäistä, jos joku yrittää olla mielinkielin kaikille. Kehitä persoonallisuuttasi, ole avoin ja ystävällinen, ja jos joku ei siitä pidä niin anna olla.
Jokin syy ap:llä oli kuitenkin tehdä aloitus. Onkohan hän onnellinen? Ehkä hän etsii vastauksia siihen, miksi hän ei ole onnellinen. Ei silloin pidä tyytyä tilanteeseen vaan silloin muutosten tekeminen voi lisätä ihmisen onnellisuutta.
Valehteletko, narraatko? Kehutko joitakin muita kavereitasi ja ystäviäsi joillekin muille, ylpeiletkö omilla saavutuksillasi?
Minulla on myös tämä "taito". Joko olen ärsyttävä, halveksittava tai todella mukava. Jotain persoonassani (tai ulkonäössäni -> lihavuus?) on, että minusta muodostuu hyvin monille jokin mielipide. No, ehkä mieluummin näin, kuin sellainen, jota ei kukaan edes muista tavanneensa.
Mun kaverilla on mies joka ei pidä musta. Tunne on molemminpuolinen. Mutta siinä missä minä pyrin pitämään kontaktin mieheen minimissä enkä hakeudu keskusteluun, koska se johtaa yleensä ihme vänkäämiseen, hän oikein pyrkii saamaan konfliktin aikaan.
En tajua.
Jos en pidä jostakusta, pyrin pysymään loitolla. Tämä tekee juuri päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua sanotaan usein hyökkääväksi.
Siihen ei tarvita muuta kuin että sanoo "ei" silloin kun siltä tuntuu.
Tai ilmaisee eriävän mielipiteensä, jättäytyy pois sellaisesta, mihin ei halua mukaan.En aio muuttua. Yleensä olen saanut katua, jos olen ryhtynyt johonkin vastoin omaa järkeäni ollakseni mieliksi.
Hmm. Minäkään en ole mielistelijä enkä hissukka vaan ilmaisen aika suoraan mielipiteeni, kohteliaasti kuitenkin. Osaan ja uskallan sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ehkä sitten ole hyökkäävä? Vaikka olen aina kohtelias. Ap,
Minä olen samanlainen. Olen kohtelias, mutta suora ja itsevarma, kuitenkaan tyrkyttämättä mielipiteitäni. Minulle on sanottu, että puhetapani olisi ok, jos olisin mies.
Iän myötä törmäsin samaan ongelmaan. Itsetuntoni nousi ja uskalsin enemmän ilmaista ajatuksiani. Käytöstavat minulla on edelleen hallussa, osa ihmisistä vain on sitä mieltä, että jos ilmaisen mielipiteeni, minun pitäisi ensin pyytää anteeksi.
Oletko nainen ap?
T.Eräs toinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos olet ihan oma itsesi ja lakkaat pähkäilemästä muitten ajatuksia sinusta? Et kuitenkaan voi miellyttää kaikkia, joten ei kannata edes yrittää. Sekin on ärsyttävää ja teennäistä, jos joku yrittää olla mielinkielin kaikille. Kehitä persoonallisuuttasi, ole avoin ja ystävällinen, ja jos joku ei siitä pidä niin anna olla.
Jokin syy ap:llä oli kuitenkin tehdä aloitus. Onkohan hän onnellinen? Ehkä hän etsii vastauksia siihen, miksi hän ei ole onnellinen. Ei silloin pidä tyytyä tilanteeseen vaan silloin muutosten tekeminen voi lisätä ihmisen onnellisuutta.
Harmittaa, kun menen vaikka mieheni avecina uuteen porukkaan, ja osa pitää minusta heti ja osa selvästi ärsyyntyy. Ei se ole mukavaa miehellenikään, jos hänen kavereista osa ärtyy minusta. Mieheni ei osaa sanoa syytä, hänen mielestä olen tasapuolisesti mukava kaikille. Saman huomaan vaikka uudessa työpaikassa, saan heti muutamia hyviä työkaveruuksia kun osa taas suhtautuu minuun tylysti, kunhan ensin tutustuu hieman. Ei se kivaa ole.
Mistä tällainen käsitys on sinulle syntynyt?