Miksi mustasukkaisuus on aina niin hirveää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on aina sairaalloista omistuksenhalua.

Toista ihmistä ei voi omistaa.

No ei todellakaan aina ole.

Terve mustasukkaisuus kuuluu normaaliin suhteeseen jossa partneri on sulle tärkeä

Omistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Sellaista ei olekaan kuin terve mustasukkaisuus.

Joko luotat puolisoon ja olette yhdessä, tai et luota ja suhde pitää lopettaa.

Eihän tällä nyt luottamuksen kanssa ole mitään korrelaatiota.

Normaalia on se, että puolisolla on omia menoja ja omia kavereita (myös vastakkaista sukupuolta olevia) ja kumppaniin luottaa 100%

Silti ajatus siitä että hänen tekisi "meidän kahden juttuja " jonkun toisen kanssa ei tunnu hyvältä. Tällä ei siis automaattisesti tarkoiteta seksiä. Kun toista oikeasti rakastaa, terve "mustasukkaisuus " kuuluu asiaan. Oikeastaan se on suhteen elinehto; jos on ihan sama mitä toinen tekee niin sitten on sama erota.

En edelleenkään ymmärrä miten se, että toinen rikkoisi parisuhteen sääntöjä, korjaantuisi sillä, että hänestä on mustasukkainen. Miten se terve mustasukkaisuus ilmenee? Mitä minun pitäisi tehdä ollakseni puolisostani terveesti mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Joo minusta on aivan ihanaa kun epäillään ja syyllistetään aina jos ei olla yhdessä. Yleensä silloinkin. Omassa kodissakaan ei saa olla rauhassa, "miksi toi esine on tossa, ei se aiemmin ollut, kenen kanssa oot paneskellu täällä" Aiheesta tottakai :)

musta pieni mustasukkaisuus tarkoittaa sitä, että molemminpuolinen luottamus on olemassa, muttaon  pelko myös siitä että jotain voi tapahtua mikä rikkoo luottamuksen.

sinun esimerkissäsi ei minusta valitettavasti vallitse teillä molemminpuolista luottamusta (miehesi taholta) vaan täysi epäluottamus häneltä, mikä ilmenee taas sairaalloisena mustasukkaisuutena

Vierailija kirjoitti:

Jos toiseen luottaa 100 %, niin ei ole tarvetta olla mustasukkainen. Jos toinen taas on jotenkin salaperäinen, kovin kiireinen, aina menossa jossain omissa juoksuissa ja välinpitämätön, niin tottakai varmasti jokaisella herää joku epäilys ja mustasukkaisuuden tunteita.

Ei sillä ole väliä onko siihen aihetta vai ei, mustis on jokatapauksessa mustis. Ainakin jos on sairaalloisen mustasukkainen. Ei sekään riitä että nyhjötät aina yksin kotona ja annat hänen lukea ja vastata viesteihisi puolestasi, aina sinulla on jossain välissä tilaisuus pettää, vaikka sitten roskia viedessä!

Onko normaalia olla mustasukkainen siitä, että mies tykkäilee toisten naisten kuvista? Ovat siis hänelle jostain tuttuja, mutten tiedä mistä. Heidän kaikista kuvista ja päivityksistä tykkäilee.

Tunsin mustasukkaisuutta ekan kerran 41-vuotiaana. Minulle se oli herätys siitä, että meidän suhteessa on jotain pielessä eikä siitä, että minä olisin sekoamassa. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä ja väliin kiilasi toinen ihminen. En edes kuvitellut mitään seksisuhdetta, mutta tämä uusi ihminen oli niin ihana ja naisellinen ja avuntarpeessa ja kaikkea mahdollista eikä kyseessä ollut mikään yksi illanvietto vaan kuukausien tilanne. 

Esimerkiksi mies ei ole vastannut viestiini useaan tuntiin, vaikka on lukenut sen, mutta ehtii kyllä tykkäilemään joidenkin muijien kuvista Instagramissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen esimerkiksi mieheni kanssa baarissa, niin kyllä haluan, että hän esittelee minut niille naisille, joiden kanssa hän puhuu. Samoin minäkin esittelen hänet aina miehenäni miehille, joiden kanssa juttelen.

Ja mitä tekemistä tällä on mustasukkaisuuden kanssa?

Jos hän ei esittelisi, niin tulisin mustasukkaiseksi.

Miksi? Mitä väliä sillä on kenen kanssa mies juttelee? Ei minua ainakaan kiinnosta.

Tuollaiset sinisilmäiset muijat mahdollistaa monet hyvät panot 🤣

En ole tuo jolle vastasit, mutta ei ole minun tehtäväni vahtia aikuisten ihmisten tekemisiä.

Pitäisikö toisen työpaikallekin mennä vahtimaan, ettei vaan panna työkaverin kanssa, tai jonkun muun kanssa kotimatkalla?

Pettäminen ei ole edes rikos. En hyväksy pettämistä, mutta en myöskään aikuisen ihmisen vahtimista.

Vierailija kirjoitti:

pieni mustasukkaisuus on sitä että toinen on niin tärkeä ettei kestä ajatusta ettei häntä olisi.

Ensinnäkään tuo ei ole mustasukkaisuutta. Toiseksi kyllä kestäisi. Jos oikeasti on niin riippuvaisesti ja takertuvasti rakastunut, että toisen menettäminen aiheuttaisi itsetuhoisuutta, niin on ammattiavun tarpeessa.

Kuinka usein käytät aikaa sen ajattelemiseen, että "entä jos tuota toista ei enää olisi"? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on aina sairaalloista omistuksenhalua.

Toista ihmistä ei voi omistaa.

No ei todellakaan aina ole.

Terve mustasukkaisuus kuuluu normaaliin suhteeseen jossa partneri on sulle tärkeä

Omistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Sellaista ei olekaan kuin terve mustasukkaisuus.

Joko luotat puolisoon ja olette yhdessä, tai et luota ja suhde pitää lopettaa.

Eihän tällä nyt luottamuksen kanssa ole mitään korrelaatiota.

Normaalia on se, että puolisolla on omia menoja ja omia kavereita (myös vastakkaista sukupuolta olevia) ja kumppaniin luottaa 100%

Silti ajatus siitä että hänen tekisi "meidän kahden juttuja " jonkun toisen kanssa ei tunnu hyvältä. Tällä ei siis automaattisesti tarkoiteta seksiä. Kun toista oikeasti rakastaa, terve "mustasukkaisuus " kuuluu asiaan. Oikeastaan se on suhteen elinehto; jos on ihan sama mitä toinen tekee niin sitten on sama erota.

En edelleenkään ymmärrä miten se, että toinen rikkoisi parisuhteen sääntöjä, korjaantuisi sillä, että hänestä on mustasukkainen. Miten se terve mustasukkaisuus ilmenee? Mitä minun pitäisi tehdä ollakseni puolisostani terveesti mustasukkainen?

Se ilmenee sellaisena pahana olona, että haluaa saada asiat paremmalle raiteelle ja huomaa itse välittävänsä edelleen toisesta kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi mies ei ole vastannut viestiini useaan tuntiin, vaikka on lukenut sen, mutta ehtii kyllä tykkäilemään joidenkin muijien kuvista Instagramissa.

Ei sitten välttämättä kannata uhrata aikaa sellaiseen mieheen, vai koetko omistavasi?

Musta sukkaisuus oli se sitten normaalia tai yli niin kertoo et välittää ja sielä alla on jokin muu ”tunne” kuten pelko tilanteesta tai viha.

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia olla mustasukkainen siitä, että mies tykkäilee toisten naisten kuvista? Ovat siis hänelle jostain tuttuja, mutten tiedä mistä. Heidän kaikista kuvista ja päivityksistä tykkäilee.[/quote

on ainakin ihan inhimillistä minusta! en tiedä vastasiko kysymykseesi

Vierailija kirjoitti:

ehkä pieni mustasukkaisuus on hyvästä silloin jos kokee että joku ihminen "uhkaa parisuhdetta" muulloin sitä ei tarvita. mutta koko ajan ihmiset tapaavat uusia ihmisiä ja vaikka ihmiset ovat sitoutuneita toisiinsa niin elämässä voi tavata jonkun kuitenkin. se on teoriassa mahdollista ja se luo epävarmuutta elämään, miksei parisuhteeseenkin. ehkä pieni mustasukkaisuus puolin toisin voi jossain vaiheessa hitsata yhteen entistä enemmän?

Jos puolisoni tekisi tai sanoisi jotain, mikä tuottaisi minulle negatiivista tunnetta eli mustasukkaisuutta, niin on vaikea nähdä kuinka se hitsaisi meitä yhteen entistä enemmän. Mahdollisesti jonkun ison kriisin kautta, mutta en todellakaan pitäisi sitä toivottavana. Sen sijaan minua "hitsaa" häneen se, kun koen hänen arvostavan minua, rakastavan minua, pitävän minua erityisenä ihmisenä elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi mies ei ole vastannut viestiini useaan tuntiin, vaikka on lukenut sen, mutta ehtii kyllä tykkäilemään joidenkin muijien kuvista Instagramissa.

Ei sitten välttämättä kannata uhrata aikaa sellaiseen mieheen, vai koetko omistavasi?

Olemme olleet vasta hetken parisuhteessa ja nyt minua on alkanut vaivaamaan tämä tilanne. Muuten miehessä ei ole mitään vikaa ja ainakin väittää välittävänsä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pieni mustasukkaisuus on sitä että toinen on niin tärkeä ettei kestä ajatusta ettei häntä olisi.

Ensinnäkään tuo ei ole mustasukkaisuutta. Toiseksi kyllä kestäisi. Jos oikeasti on niin riippuvaisesti ja takertuvasti rakastunut, että toisen menettäminen aiheuttaisi itsetuhoisuutta, niin on ammattiavun tarpeessa.

Kuinka usein käytät aikaa sen ajattelemiseen, että "entä jos tuota toista ei enää olisi"? Miksi?

en puhunut itsetuhoisuudesta vaan siitä että minusta on aika luonnollinen pelko, että voi pelätä romahtavansa jos tulisi ero toisen kanssa. ei siihen kuolisi mutta romahdus olisi

Vierailija kirjoitti:

Jos toiseen luottaa 100 %, niin ei ole tarvetta olla mustasukkainen. Jos toinen taas on jotenkin salaperäinen, kovin kiireinen, aina menossa jossain omissa juoksuissa ja välinpitämätön, niin tottakai varmasti jokaisella herää joku epäilys ja mustasukkaisuuden tunteita.

Huomaatko, että sinulla on kaksi eri subjektia: "Jos toiseen luottaa" - puhut siis minästä, joka luottaa. Vain minä itse joko luotan tai olen luottamatta. "Jos toinen taas on salaperäinen jne" - puhut siitä toisesta ihmisestä.

Se mitä yritit kai sanoa, olisi ollut, että "Jos puolisoni on jotenkin salaperäinen, kovin kiireinen, aina menossa jossain omissa juoksuissa ja välinpitämätön, niin tottakai minulla herää epäilys ja mustasukkaisuuden tunteita."

Osoittaako puoliso, joka on välinpitämätön ja aina menossa sinua kohtaan arvostusta ja rakkautta? Miten asia korjaantuu sillä, että alat olla mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä pieni mustasukkaisuus on hyvästä silloin jos kokee että joku ihminen "uhkaa parisuhdetta" muulloin sitä ei tarvita. mutta koko ajan ihmiset tapaavat uusia ihmisiä ja vaikka ihmiset ovat sitoutuneita toisiinsa niin elämässä voi tavata jonkun kuitenkin. se on teoriassa mahdollista ja se luo epävarmuutta elämään, miksei parisuhteeseenkin. ehkä pieni mustasukkaisuus puolin toisin voi jossain vaiheessa hitsata yhteen entistä enemmän?

Jos puolisoni tekisi tai sanoisi jotain, mikä tuottaisi minulle negatiivista tunnetta eli mustasukkaisuutta, niin on vaikea nähdä kuinka se hitsaisi meitä yhteen entistä enemmän. Mahdollisesti jonkun ison kriisin kautta, mutta en todellakaan pitäisi sitä toivottavana. Sen sijaan minua "hitsaa" häneen se, kun koen hänen arvostavan minua, rakastavan minua, pitävän minua erityisenä ihmisenä elämässään.

Tietenkin noin jokainen toivoo. parisuhteet on täysin omanlaisiaan jokainen ja eri vaiheessa jokainen. minusta mustasukkaisuus tunteena parisuhteessakin on ihan normaali tunne. ei toivottava asiantila mutta inhimillinen ja normaali tunne. voiko tunteita arvottaa ovatko ne "hyviä" tai "pahoja" minusta ei voi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen esimerkiksi mieheni kanssa baarissa, niin kyllä haluan, että hän esittelee minut niille naisille, joiden kanssa hän puhuu. Samoin minäkin esittelen hänet aina miehenäni miehille, joiden kanssa juttelen.

Ja mitä tekemistä tällä on mustasukkaisuuden kanssa?

Jos hän ei esittelisi, niin tulisin mustasukkaiseksi.

Miksi? Mitä väliä sillä on kenen kanssa mies juttelee? Ei minua ainakaan kiinnosta.

Tuollaiset sinisilmäiset muijat mahdollistaa monet hyvät panot 🤣

Provoaa mies, jolla ei ole minkäänlaista naista.

Omalla miesystävälläni on täysi vapaus harrastaa panoja ihan miten paljon haluaa, oli vuosia jo ennen kuin tapasimme. Edelleen hänellä on siihen paljon mahdollisuuksia. Ihan kuten itsellänikin. En vain oikein ymmärrä, miksi meistä kumpikaan olisi halunnut sitoutua uskolliseen parisuhteeseen, jos mieluummin panisi edelleen ympäriinsä. Osaatko sinä kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo minusta on aivan ihanaa kun epäillään ja syyllistetään aina jos ei olla yhdessä. Yleensä silloinkin. Omassa kodissakaan ei saa olla rauhassa, "miksi toi esine on tossa, ei se aiemmin ollut, kenen kanssa oot paneskellu täällä" Aiheesta tottakai :)

musta pieni mustasukkaisuus tarkoittaa sitä, että molemminpuolinen luottamus on olemassa, muttaon  pelko myös siitä että jotain voi tapahtua mikä rikkoo luottamuksen.

sinun esimerkissäsi ei minusta valitettavasti vallitse teillä molemminpuolista luottamusta (miehesi taholta) vaan täysi epäluottamus häneltä, mikä ilmenee taas sairaalloisena mustasukkaisuutena

Pieni mustasukkaisuus, jota siis ilmeisesti myös terveenä mustasukkaisuutena pidetään, on yhtä kuin eläminen jatkuvassa pelossa?

Entä jos tiedän, että elämäni on parempaa ja onnellisempaa mieheni kanssa kuin yksin, mutta minulla ei ole oikeasti mitään pelättävää, koska tiedän, että selviäisin myös ilman häntä. Tarkoittaako se, että en rakasta enkä ole sitoutunut loppuelämäkseni tähän suhteeseen? Edellisen suhteeni päättymisen jälkeen meni muutama vuosi ennen kuin pystyin edes kuvittelemaan, että voisin joskus ihastua johonkin toiseen ihmiseen. Jos tämä suhde päättyisi, en luultavasti enää jaksaisi aloittaa kenenkään kanssa alusta vaikka joskus vuosien päästä joku "kolahtaisikin". Silti minä tiedän, että ei ole mitään syytä pelätä. Yli viisikymppisenä ja muutaman jo yhdessä vietetyn vuoden jälkeen olen edelleen korviani myöten rakastunut. Silti - tai juuri siksi - en halua tuhlata hetkeäkään pelolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pieni mustasukkaisuus on sitä että toinen on niin tärkeä ettei kestä ajatusta ettei häntä olisi.

Ensinnäkään tuo ei ole mustasukkaisuutta. Toiseksi kyllä kestäisi. Jos oikeasti on niin riippuvaisesti ja takertuvasti rakastunut, että toisen menettäminen aiheuttaisi itsetuhoisuutta, niin on ammattiavun tarpeessa.

Kuinka usein käytät aikaa sen ajattelemiseen, että "entä jos tuota toista ei enää olisi"? Miksi?

en puhunut itsetuhoisuudesta vaan siitä että minusta on aika luonnollinen pelko, että voi pelätä romahtavansa jos tulisi ero toisen kanssa. ei siihen kuolisi mutta romahdus olisi

Mutta miksi tuhlata aikaa ja voimia siihen pelkäämiseen sen sijaan, että nauttisi rakkaudesta ja parisuhteesta sen ihanan ihmisen kanssa?

Onko se pelon tunteminen siis se, miten pieni mustasukkaisuus ilmenee? Eli pientä = tervettä mustasukkaisuutta on miettiä (usein? jatkuvasti? tietyissä tilanteissa? koko ajan?) mielessään, miltä tuntuisi jos toisen menettäisi?