Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Että en voi ottaa vastuuta äitini holtittomasta rahankäytöstä enkä voi pelastaa hänen talouttaan/kotiaan rientämällä kerta toisensa jälkeen apuun. Uskomattoman morkkiksen jälkeen olen tajunnut, että äitini on osaamaton rahankäyttäjä, joka on tottunut muiden apuun. Nyt elämä tuntuu keveältä, kun jotakin jää säästöönkin.

You have to paddle your own canoe - kuten englanniksi sanotaan. Melo omaa kanoottiasi.

Älä suostu melomaan jonkun toisen kanoottia tai olemaan sen passiivinen matkustaja. Silloin kanootin omistaja päättää matkan suunnan sinunkin puolestasi.

Älä ohjaa kanoottiasi sinne minne et halua mennä. Älä odota apua tai kiitollisuutta avusta, jota itse annoit.

Pysähdy ihailemaan maisemia, matka loppuu pian.

Muista nauraa ja hymyilllä joka päivä.

Se, että aika on rajallinen ja asiat, joita on ympärilläni on kunnioitettava etuoikeus. Jotkin oivaltavat uskonasioita, ja minä oivallan, että se on kaikkien yksityisasia uskooko satuihin vai tieteelliseen faktaan.

Se, että TES ei ole mikään yleismaailmallinen palkkataulukko, josta katsotaan koulutuksen ja kokemuksen tasoinen palkka, vaan se määrittää sen minimipalkan minkä alle ei kauheasti ainakaan saa maksaa. Palkat hoituu kädenpuristuksilla, minipalkat TES:n mukaan. 

Sen opin tässä keväällä 

Kaksi isoa oivallusta. Ensin se, että en ole ollut hoikkana ja kauniina onnellinen. Ei siis niin, että onneton oloni olisi johtunut kilomääristä, vaan päin vastoin onnettomuus tuli ihan muista asioista ja kauneus ei riittänyt pelastamaan tilannetta. Kauneus ei määrää onnellisuuttani vaan ihan muut asiat. Olisipa kivaa olla hoikka, kaunis ja onnellinen, mutta ei se mitään :D Olen pyöreä ja onnellinen ja sekin on jo aika hyvin saavutettu. Kiloista pääsee eroon, kunhan itsekuri löytyy. Onnellisuutta ei ihan pelkällä itsekurilla saalisteta. 

Toinen oivallus oli se, että minulla on "lupa" tavoitella suuriakin haaveita. Olen kotoisin duunariperheestä, ja jotenkin opin automaattisesti sellaiseen ajatteluun, että akateemiset tavoitteet eivät ole tarjolla minun tarjottimellani. Opiskelin itselleni ammatin ja painoin duunia. Sitten havahduin, että hetkinen. Minä haluankin jotain muuta, ja minulla on lupa haluta jotain ihan muuta. Hain opiskelemaan yliopistoon, pääsin ja löysin siitä maailmasta itseni.  

Up

Ymmärsin että ihmiset ovat vain ihmisiä, kaikilla on huonoja päiviä ja kaikilla on epävarmuuksia. Nuorena otin kaiken kritiikin ja töksäytykset itseeni, nykyään päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Se, ettei parisuhde tee minua onnelliseksi. Koin pitkään olevani onneton, koska  kuvittelin, että tulen ehjäksi, jos löydän jonkun. Meni aikaa ymmärtää, että ihmisen pitää osata aikuisena pärjätä ihan yksin ja tehdä itsensä onnelliseksi, koska kukaan muu ei sitä omasta puolesta tee.

Tärkein on varmaan se, että ei ole pakko elää ulkotulleiden kaavojen ja sääntöjen mukaan, vaan jokaisen elämä on pitkälti sellainen miksi sen itse järjestää.

Sen että itseään saa ja pitää puolustaa kun tarve vaatii.

Olen oivaltanut etten ole tyhmä ja että minulla on väliä.

Kaikki eivät tunne tai ajattele kuten minä. Tämän oivalsin kunnolla teininä ja kyllä avarsi tapaani käsittää maailmaa!

Yhtenä päivää tajusin, että voin olla uskovainen ilman seurakuntaa, kun pidän vain yhteyttä Jumalaan ihan itse. Toinen oivallus oli, ettei raha ole niin tärkeää kuin yleisesti luullaan.

Se, että minulla on oikeus olla oman itseni tuomari, ja päättää mikä on minusta oikein ja väärin, eikä tarvitse selitellä mitään muille. Omat tunteeni kertovat, milloin koen jonkin vääräksi tai oikeaksi. Minulla on oikeus rakentaa elämäni omanlaisekseni, eikä tarvitse kuunnella muiden kälkätystä että pitäisi olla parisuhde, eikö ole yksinäistä tehdä joka päivä etätöitä kotoa? Ja että kukaan muu ei seiso unelmieni tielläni kuin minä itse ja omat ajatukseni.

Lisäksi odotukset ja tarpeet jotka eivät tule itseni sisältäni pohdinnan tuloksena, eivät luultavasti ole minun. Tämän oivallettuani tajusin ettei tarvitse shoppailla turhaan saadakseni mielihyvää, elää normien mukaista elämää tai selitellä omia tai muiden tekemisiä.

Se kun opin, että aikoinaan ihmisaivot pääsivät kehittymään kunnolla lihansyönnin ja sen kypsennyksen myötä. Lajit, jotka eivät oppineet lihaa kypsentämään ja syömään tarpeeksi elävät edelleen metsissä ja puussa. Helpotti kummasti eläinperäisten tuotteiden käytöstä tulevaa syyllisyyttä.

Eläimiä pitää silti kohdella hyvin ja kunnioittavasti, vaikka niitä hyödyntääkin.

Kun tajusin täydellisen kiltteyden ja narsistisen persoonallisuushäiriön olevan sama asia.

Kyseessä on häiriintynyt suhde normaaliin terveeseen itsetuntoon, terveeseen narsismiin.

Mikä tahansa häiriintynyt suhde johonkin tunne-elämän osa-alueeseen voi näyttäytyä täysin vastakkaisina käyttäytymisinä, mutta kyseessä on sama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusin täydellisen kiltteyden ja narsistisen persoonallisuushäiriön olevan sama asia.

Kyseessä on häiriintynyt suhde normaaliin terveeseen itsetuntoon, terveeseen narsismiin.

Mikä tahansa häiriintynyt suhde johonkin tunne-elämän osa-alueeseen voi näyttäytyä täysin vastakkaisina käyttäytymisinä, mutta kyseessä on sama ongelma.

Narsisti ei ole täydellisen kiltti.

Kukaan ei välitä mitä mokia teet.

Kaikki ovat liian keskittyneitä murehtimaan omia mokiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Narsisti ei ole täydellisen kiltti.

Ei, vaan täysin vastakkainen käyttäytymismalli, mutta ongelma on "sama"

Pahin vankila on se kun miettii mitä muut ajattelee

Luulin että elin vain yhdessä kuplassa, joka oli omat rutiinit ja pienet ympyrät. Kävin töissä, tavoittelin vakaata työelämää, kivaa kotia... Sitten tajusin että kaikki muukin mitä olin pitänyt itsestäänselvyyksinä oli myös kupla, mutta vain isompi. Kaikki omat arvot tai ajatukset olivat lähes kokonaan tämän yhteiskunnan tuotosta. Eikä ne ole ihmiselle terveimpiä. Aloin uskoa myös ihmisten hyvyyteen taas, vaikka tässä maassa ei sitä enää olisi.