Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskontoon liittyvä oivallus minullakin.

Istuin vl-seurapenkissä teininä pääsiäisenä, ja yhtäkkiä mieleeni juolahti, että eihän se Jeesus mitään uhrautunut ihmisten syntien puolesta, jos hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista ja meni paratiisiin istumaan Jumalan oikealle puolelle.  Moni ihminen kärsii maan päällä paljon enemmän. Jeesus oli vähän niin kuin pomon poika larppaamassa maan päällä. Ei mitään järkeä juhlia semmoista hemmoa vuosituhannet.

Aika isot seuraukset oli tuolla oivalluksella. Olin tosin aina inhonnut uskontoa, mutta tuon jälkeen oivalsin myös uskonnon käsittämättömän absurdiuden.

Minulla on ihan samantyylisiä oivalluksia. Ja se närkästyneisyys, että sellaista absurdia sontaa minulle yritettiin syöttää koko lapsuus.

Anteeksi nyt kun puutun asiaan ulkopuolisena, teen sen vailla käännytysintressiä.

Ei Jeesuksen lunastustyö perustu siihen, että hän olisi kärsinyt enemmän kuin kukaan niiden elämänvaiheiden kautta, jotka hän eli. Vaan sen kautta, että hän otti Jumalan poikana ja ihmisenä jokaisen synnit kannettavakseen henkilökohtaisesti kuollessaan. Lisäksi hän koki, että Jumala hylkäsi hänet. Ei Jeesuksen funktio kristinuskossa perustu ollenkaan sille, että hänen henkilökohtainen kärsimyksensä olisi ollut kaikkein suurin. 

Ja sinustako tuo ei kuulosta yhtään absurdilta?

Kun ymmärsin hankkia uuden työpaikan ja irtisanouduin vanhasta. Samalla tajusin olevani itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani.

Vierailija kirjoitti:

Että jossakin asiassa - oli se sitten kielet, matematiikka, tanssi - voi olla TODELLA hyvä, vaikka joutuisikin taistelemaan "ymmärtääkseen" jotakin tai osatakseen tietyn rytmikuvion. Jotenkin nuorena kuvittelin, että matemaattisesti tai musikaalisesti lahjakkaat eivät ikinä joutuneet umpikujaan tai epäilleet taitojaan.

Hyvä oivallus, mutta pakko kirjoittaa vähän asian sivusta: asiahan on niin, että mitä pitemmälle pääsee jonkin asian opettelussa, sitä vaikeampaa se on. Alkeiden opettelu on helppoa, mutta huipputaso on vaikea. Esimerkki: kenen tahansa keskinkertaisen lapsen voi opettaa soittamaan Ukko Nooan pianolla, mutta vaatii mielipuolisia ponnisteluja päästä sille tasolle, että on huippuorkesterien kanssa levyttävä huippupianisti. Ja niihin työn täyttämiin vuosiin kuuluu paljon itse-epäilyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että saa uskoa Jumalaan eikä sitä ole kukaan kieltämässä minulta. Terkut ap:lle! <3

Kyllä väärästä uskonnollisuudesta voi ja saa irtautua, vaikka sinä muuta väittäisitkin...

Toki. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa myös oikeutta kuulua mihin tahansa uskontokuntaan. Ei pelkästään olla niistä irrallaan. Vastasit asian vierestä.

Uskonvapaus ei kuitenkaan saisi tarkoittaa lasten aivopesua, mitä se nykyään todellisuudessa ja käytännössä voi tarkoittaa.

Vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsilleen omat arvonsa ja kertoa mihin ne perustuvat. Vanhemmilla on oikeus vaatia sääntöjen noudattamista kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä ja omalla vastuullaan. Lapsen velvollisuus on noudattaa vanhempiensa asettamia sääntöjä täysi-ikäisyyteen asti. Ja siitä eteenpäinkin, mikäli asuvat vanhempiensa kotona. Lapsella on oikeus tutustua erilaisiin maailmankatsomuksiin ja arvoihin mm. koulussa, kirjojen ja muiden läheisten ihmisten kautta. Lapsella on oikeus täysi-ikäisenä joko jatkaa vanhempiensa arvojen mukaan tai luopua niistä ja valita omaan elämäänsä paremmin sopivat arvot. 

Kaikilla ihmisillä ikään ja uskontoon katsomatta on velvollisuus noudattaa lakeja, etsiä ne arvot ja hyveet, joita noudattaa, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja huolehtia ensin omista asioistaan, sitten jos jää aikaa ja energiaa, niin vasta lähimmäisten asiat, jos he tätä tarvitsevat. 

Vierailija kirjoitti:

Yks aamu kahvia hörppiessäni sen tajusin: voin tehdä ihan mitä haluan! Olen vapaa tekemään elämästäni sellaisen kuin haluan.

Koko maailma aukesi eteeni.

Nyt pitää vain miettiä, haluanko jotain.

Täysin samaa tulin kirjoittamaan. Teininä olin ulkona unettoman yön jäljiltä katsomassa auringonnousua ja mietin itsemurhaa. Yhtä äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta sain saman tuntemuksen. Olen vapaa.

Kaikki kahleet jotka minua sitovat olen itse kiinnittänyt. ei tarvitse olla vahva jos ei halua. ei tarvitse mennä kouluun jos ei halua (siellä kiusattiin). Voin tehdä myös virheitä, ne eivät määrittele minua vaan voin aina aloittaa alusta.

Tätä ajatusta olen kantanut mukanani siitä lähtien.

1. Ihmiset on yleisesti ottaen itsekeskeisiä, eivätkä heitä luultavammin oikeasti kiinnosta minun tekemiset tai sanomiset, kun kaikki aika pyörii omien asioiden miettimisessä -> Auttoi sosiaalisesssa ahdistuksessa ja ihmiskammossa.

Ja jos jotain kiinnostaisikin niin.. Sitten? 

2. Ihmiset jotka tuo vain pahaa oloa elämässä, on todellakin ok vain leikata elämästään pois, eikä itseään tarvitse sen enempää selitellä. Vaikka olisi tuntenut vuosikymmenenkin. En ole kenellekään tilivelvollinen, paitsi itselleni. 

3. Kaikkien ei tarvitse eikä kuulu tykätä minusta. Tärkeintä on, että tunnen itse oloni mukavaksi nahoissani. 

Se että alkoholistia ei voi parantaa, rakastaa terveeksi tai uhkailla, kiristää tai lahjoa selväksi.

Monta vuotta yritin löytää kaikki mahdolliset keinot ja avut miten voisin auttaa, mutta kun parikymmentä asiantuntijaa sanoo että kukaan ei voi auttaa niin sitä oppii sen.

Sanoin kaverille että kukaan ei voi sua auttaa jollet ite sitä halua, ja poistin elämästäni mutta sanoin että sinä päivänä kun haluat apua niin soita ja minä autan sua ja vien hoitoon.

Kahteen vuoteen ei ole kuulunut mitään, mutta ryyppääminen ei ole vähentynyt. Itselläni on hyvä olo kun tajusin että vedän itseni tästä kuiville ja elän omaa elämääni.

Se kun oivalsin, että vessapaperirullan palat eivät koskaan ole väärin rullalla (palat eivät osu kohdalleen) ja asian saa korjattua kohdalleen pyöräyttämällä ainoastaan päällimmäistä kerrosta kerran rullan ympäri.

Minun ei ole pakko olla joidenkin sukulaisten kanssa väleissä vain siksi, että hän on sukulainen. Koskee erityisesti toksisia sukulaisia. Minä en ole myöskään velvollinen kertomaan heille taloudellista tilannettani tai muuta henkilökohtaista tms. En myöskään ole velvollinen olemaan avokätisempi vain siksi, että tienaan hieman enemmän.

Vuosia sitten itsetuntoni kasvoi, kuun oivalsin, etteivät muut sen parempia ole ja yhtälailla minun elämässä on asioita joita kadehditaan. Pysäytin elämäni ylikävelijät ja aloin antamaan terävää palautetta. En anna ihmisten käyttää minua hyväksi enää.

Olen työpaikalla myös luopunut "herran pelosta" ja kohtaan esimiehet ja pomot samalta viivalta. Joitakin tämä ei tietty miellytä, mutta en anna sen häiritä. Kohtelen heitä tasa-arvoisesti ja asiallisesti, mutten anna heidän pitää itseään parempana.

Yksi hyvä kaveri on paljon parempi, kuin pussillinen uusia. Ei se määrä vaan laatu. Ennen piti muka olla paljon kavereita, että oli jotenkin hyväksytty, mutta nyt en edes välitä mistään isosta kaveripiiristä. Muutaman kanssa on parempi.

Erosin ev.lut. kirkosta, koska tajusin, että se on keksittyä, ei todellista. 13. pv perjantai, tikkaiden alta kulkeminen ja mustien kissojen näkeminen on tavallaan ihan samaa uskomusta. Eikä horoskoopit tai muutkaan. Uskoa voi mihin vaan, vaikka maailmanloppuun, mutta ajattelin sillä aikaa käyttää elämäni elämiseen.

Se että laihuus ei ole kaunista ja minun ei tarvitse laihduttaa. Entiselle sh:lle mullistava oivallus!

Vierailija kirjoitti:

Voi olla jokin pitempi prosessikin.

Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)

Oletko entinen JT?

Se, että on ihan ok käyttää kirjaston konetta välillä Vauva-palstailuun:) Mutta vain jos koneelle ei ole jonoa. Käytöstavat pitää siltikin muistaa;)

Kommentti kertoo paljon myös kommentoijasta eikä pelkästään kommentoinnin kohteesta. 

Ikä ei yksistään paranna kenenkään ihmisen mitään ominaisuuksia ellei ihminen itse ole tehnyt työtä parantaakseen niitä. Lapsena sitä luuli että aikuisilla olisi enemmän viisautta, rohkeutta, älyä, ongelmanratkaisukykyä, suvaitsevuutta, logiikkaa, luotettavuutta ja liuta muita positiivisia ominaisuuksia. Melko nuorena sitä kuitenkin oppi ettei mikään näistä ole kiinni iästä vaan persoonasta.

Ongelmien ratkaisuun auttaa usein hyvin nukuttu yö.

Opin olemaan iloinen pienistä asioista ja löytämään iloa jokaisesta päivästä, mikään ei ole itsestäänselvyys. Tämä opetus tuli, kun lapsi oli kuolla ja sairastui vakavasti. Toisaalta opin, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, kaikki voi silmänräpäyksessä muuttua.

Voin tykätä -suorastaan rakastaa- itseäni, vaikka kukaan muu ei niin tee. 

Ajattelin, että minussa on jotain pahasti vialla, koska olen ns ikisinkku. Vaikka kukaan ei tykkäisi musta tarpeeksi ollakseen mun elämänkumppani (siis niistä miehistä, joista itse tykkään), niin voin silti olla tosi hyvä tyyppi.

Valta pysyy terveenä ainoastaan silloin, kun se on rakkauden palveluksessa.

Kun valta ja vastuu ovat eri henkilön/ryhmän kontolla, asiat menevät huonosti.

Asumme täällä Andromedan naapurissa Linnunradan galaksin pienessä aurinkokunnassa sinisellä planeetalla pienen hetken.

Yritetään saada jotain irti siitä pienestä hetkestä näillä kehittyneillä apinanaivoillamme.

Olemme kuin koiperhoset jotka syövät puun kuoliaaksi, sinisen planeetan ajat ovat luetut. Siksikin on onni syntyä tähän aikaan, kun ilmakehä on vielä olemassa. Nautitaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Se että alkoholistia ei voi parantaa, rakastaa terveeksi tai uhkailla, kiristää tai lahjoa selväksi.

Monta vuotta yritin löytää kaikki mahdolliset keinot ja avut miten voisin auttaa, mutta kun parikymmentä asiantuntijaa sanoo että kukaan ei voi auttaa niin sitä oppii sen.

Sanoin kaverille että kukaan ei voi sua auttaa jollet ite sitä halua, ja poistin elämästäni mutta sanoin että sinä päivänä kun haluat apua niin soita ja minä autan sua ja vien hoitoon.

Kahteen vuoteen ei ole kuulunut mitään, mutta ryyppääminen ei ole vähentynyt. Itselläni on hyvä olo kun tajusin että vedän itseni tästä kuiville ja elän omaa elämääni.

Juuri näin. Jouduin toimimaan samoin äitini kanssa ja se oli parikymppiselle nuorelle raskas päätös. En kerro asiasta koskaan koska harva ymmärtäisi. Hän ei ole kohta kahdeksaan vuoteen apua halunnut. Omat voimani säästyvät oman elämän rakentamiseen ja omille rakkaille lapsille. Jonkunlaista surua varmaankin tulen kokemaan asiasta aina.

Vierailija kirjoitti:

Asumme täällä Andromedan naapurissa Linnunradan galaksin pienessä aurinkokunnassa sinisellä planeetalla pienen hetken.

Yritetään saada jotain irti siitä pienestä hetkestä näillä kehittyneillä apinanaivoillamme.

Olemme kuin koiperhoset jotka syövät puun kuoliaaksi, sinisen planeetan ajat ovat luetut. Siksikin on onni syntyä tähän aikaan, kun ilmakehä on vielä olemassa. Nautitaan siitä.

Olen taipuvainen ajattelemaan että ihmiset kyllä tuhoavat omat ja monen muun lajin edellytykset elämään, mutta kun me olemme menneet niin Gaia vielä löytää kukoistuksensa. Anteeksi, kaunis planeettamme, olet niin ihmeellinen, ja olemme pitäneet sinua niin huonosti, tajuamatta että se raha ei kyllä lopulta merkitse mitään. Kunhan poistumme omien tuhojemme seurauksena niin luonto pääsee taas tasapainoon. Varmasti se joitakin vuosituhansia vie mutta elpyminen alkaa kun viimeinenkin saastuttava kone on sammutettu ja myrkkyjä ei enää syöstä lisää maan uumeniin.