Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!
Voi olla jokin pitempi prosessikin.
Aloitan: Uskosta luopuminen. Sain hyvin uskonnollisen kasvatuksen, joka aiheutti paljon ongelmia elämääni. Ajatteleminen/kyseenalaistaminen oli tavallaan kiellettyä. Muistan vieläkin miltä tuntui ymmärtää, että moni muu ihminen esim pitää täysin absurdeina niitä pelkoja, jotka saivat minut pysymään pitkään uskossa. Voisin vaikka kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta tässä se on nyt hyvin tiivistettynä. :)
Kommentit (511)
Autoilu maksaa aina, pitää valita haluaako ajaa vanhalla vai uudella autolla. Valitsin uuden, enkä ole katunut. Se tunne kun on sallinut itselleen jotain hyvää. Ja huom asun maalla, pakko omistaa auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tajusin täydellisen kiltteyden ja narsistisen persoonallisuushäiriön olevan sama asia.
Kyseessä on häiriintynyt suhde normaaliin terveeseen itsetuntoon, terveeseen narsismiin.
Mikä tahansa häiriintynyt suhde johonkin tunne-elämän osa-alueeseen voi näyttäytyä täysin vastakkaisina käyttäytymisinä, mutta kyseessä on sama ongelma.
Narsisti ei ole täydellisen kiltti.
Kyseessä on narsismin alalaji: läheisriippuvaiset ns. ohutnahkaiset narsistit. Täydellisessä kiltteydessä ja muiden miellyttämisessä on kyse usein juuri tästä.
Heitän stressaavat ihmissuhteet pois.
Se että me ei ollakaan täällä elämässä omaa itsekästä elämäämme, ja tönimässä kyynärpäillä toisia että itse päästäisiin etenemään, vaan me ollaankin kaikki universumia varten, ja universumi on meitä varten!
Hoksasin tämän eräänä iltana ihan yhtäkkiä kaiken ahdistukseni kourissan, ja olen siitä lähtien ollut kuin eri ihminen :D
Että ihmiset ovat itsekkäitä, elämä julmaa ja epäoikeudenmukaista, asiat eivät ole omissa käsissä, yritys ratkaista ongelmia on turha, että olen pelkkä heittopussi ja että on parempi olla yrittämättä kun vastoinkäymisiä sataa naamalle joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että leimat, joita lyömme itseemme ja muihin ovat vain ajatuksia.
Minä olen aina toitottanut olevani "sokerihiiri" ja painoa sen kuin kertyy. Rupesin tietoisesti vähentämään sokeria ruokavaliostani ja jo parin viikon päästä huomasin, kuinka huono olo minulle tulee pienestäkin määrästä karkkia.
Rupesin tarkoin miettimään, minkälaisia leimoja olen itseeni ja muihin lyönyt ja purkamaan niitä ajatuksissani. Varon myös tietoisesti toitottamasta lapsilleni, että he olisivat ujoja, arkoja tms. vaikka heidän käytös sellaisena näyttäytyykin päiväkodissa. Haluan antaa heille kasvurauhan tulla juuri sellaisiksi kuin tulevat, ilman minun antamia määritelmiä.
Se on ollut elämäni tärkein oivallus, etten odota toisten ihmisten tekevän minua onnelliseksi, ja täyttävän tarpeitani, vaan että minun täytyy itse rakastaa itseäni niin, että arvostan itseäni ja omia tarpeitani, ja toimin elämässä itse niin, että voin hyvin. En siis jätä hyvinvointiani muiden ihmisten varaan, enkä odota, että onneni rakentuu siitä, miten muut ihmiset toimivat. Tähän pääsy on ollut pitkä tie, ja opettelen sitä edelleen, kyse lie juuri itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Kyse ei ole itsekkyydestä, elämässäni on paljon ihmisiä, joista itse pidän huolta, mutta samalla pidän myös itsestäni huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän energiani niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Jätän märehtimättä asiat, joihin minulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.
Tämä oivallus on helpottanut elämääni suunnattomasti.
Toinen oivallus on se, että menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuudesta en tiedä ja siksi elän tätä päivää ja hetkeä.
Jätin menemättä kutsuntoihin ja asevelvollisuus on sillä suoritettu.
Pikkusakot tulee.
Ja NATOkin vielä tulee.
Ei mene elämää hukkaan kasarmilla pelleillessä.
Eikä tarvitse yhteiskunnan pohjasakkaa (=kantahenkilökuntaa ) sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että hallitsen itse omia ajatuksiani. Kärsin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöstä. Kun tajusin että hallitsen itse omia ajatuksiani pystyin lopettamaan tuhoisat ajatukset kuin seinään. Pystyn siihen edelleenkin ja se on aivan hämmästyttävää, etten jää enää siihen luuppiin missä olen viettänyt 20 vuotta elämästäni.
Varmaan kun joskus 8v tajusin ettei mitään ihmisistä välittävää jumalaa ole olemassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä moni on oppinut olemaan välittämättä sosiaalisista normeista ja muiden mielipiteistä. Mutta minä olen aikuisena kantapään kautta oppinut välittämään siitä, mitä muut ajattelevat ja millaisia tunteita heissä herätän. Ei olekaan hyvä olla niin vahvasti oma itsensä ja ryhmäpaineen yläpuolella, että loukkaa muita käyttäytymisellään. Itsehillintä ja ystävällisyys ovatkin tavoiteltavia asioita sosiaalisissa suhteissa, eivät oman persoonan tukahduttamista. Ja näillä asioilla on merkitystä, koska elämässä ei pärjää pelkästään olemalla älykäs, jos ei ole sosiaalisia taitoja. Mullistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Se että hallitsen itse omia ajatuksiani. Kärsin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöstä. Kun tajusin että hallitsen itse omia ajatuksiani pystyin lopettamaan tuhoisat ajatukset kuin seinään. Pystyn siihen edelleenkin ja se on aivan hämmästyttävää, etten jää enää siihen luuppiin missä olen viettänyt 20 vuotta elämästäni.
Toinen ahdistuneisuushäiriöinen kuulisi mielellään lisää tästä!
Itsekin olen pystynyt hallitsemaan oireita jo vuosia mutta edelleen stressaavissa elämäntilanteissa meinaa ahdistavat ajatukset saada vallan, joten olisi mielenkiintoista kuulla miten muut pystyy pitämään oireet kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneimmat ihmiset saavat elämässä kaiken ilmaiseksi ja kaunis ulkonäkö on naisen tärkein ominaisuus.
Etukäteen murehtiminen ja stressaaminen ei kannata. Kuulostaa raadolliselta, mutta jos pelkosi toteutuu, olet elänyt tavallaan kaksi kertaa sen helvetin läpi. Tämän kun koin ja oivalsin, niin olen saanut ahdistuneisuushäiriöni paremmin kuriin.
Työ on vain työtä. Se on väline hyvään elämään, ei koko elämä itsessään.
Oivalsin että elämä jota elämme on vain rakennettu virtuaalinen todellisuus. Olemme täällä antamassa ja saamassa rakkautta, joka on tämän elämän aito valuutta. Kuoleman jälkeen heräämme tätä todellisempaan todellisuuteen(kuullostaa hölmöltä, mutta toivottavasti ymmärrätte jotenkin mitä yritän sanoa).
Se sai minut luopumaan ahdistuksesta, rahahuolista, ulkonäköpaineista jne.
Tämä on vain pelikenttä jossa saamme mahdollisuuden kokeailla elämää ihmisenä, nauttikaa kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Työ on vain työtä. Se on väline hyvään elämään, ei koko elämä itsessään.
Olen aina tiennyt tuon, mutta vasta nykyilmapiirissä saan olla sen tiedon kanssa oikeassa.
Että elämän ei tarvitse olla pelkkää suorittamista.
Pyykkikorin ei pidä olla aina tyhjä, koti saa olla sotkuinen, joka päivä ei tarvitse olla huolitellun näköinen, mun ei pidä huolehtia ehtiikö mies töihin, töissä on asioita mitä voi jatkaa huomennakin, ei ole maailmanloppu jos ei ole täydellistä kotia/perhettä/elämää.
Tärkeintä on osata ottaa rennosti ja nauttia hetkestä.
Olin ennen järkyttävä ylisuorittaja niin töissä kuin opinnoissa. Lopulta sairastuin tämän takia masennukseen ja syömishäiriöön. Lopultakin elämä hymyilee.
Kun tajusin ,että voin kylmästi karsia ”seurapiiristäni” kaikki ihmiset, joista en pidä.