Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Vierailija kirjoitti:

Hengitys.

Miten paljon voi säädellä kivun ja ahdistuksen kokemusta hallitsemalla hengitystään. Miten siitä voi jopa nauttia kipukohtauksen ollessa päällä. Miten voi jopa hengittää itsensä orgasmiin ilman kosketusta.

Olet todennäköisesti nainen. En voisi kuvitellakaan lastin lentävän pelkän hengityksen avulla.

Se, kun tajusin että viranomaisiin (kirjastoja lukuunottamatta) ei voi luottaa.

Sillä ei lopulta ole mitään väliä, mitä ihmiset ajattelevat.

Kunhan on perushuomaavainen muita kohtaan eikä loukkaa ketään, niin oman elämänsä saa elää aivan just niin kuin huvittaa. Hirveän paljon ihmiset nojaa aivan turhiin sosiaalisiin normeihin, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Se, että parisuhteessa on otettava itse vastuu omista tunteista. Jos minulla on tunteita tai tarpeita, ja haluan että puoliso huomioi niitä, niin rohkeasti vain ilmaisemaan niitä eikä olettaa, että puoliso älyää automaattisesti.

Ja toinen: Minun ei tarvitse jatkaa itseni haukkumista, vaikka vanhempani niin tekikin. Minä voin valita sen, että olen itselleni inhimillinen.

Jaloillaan voi äänestää ja voin ja minun täytyykin uskaltaa olla oma itseni. Kaikki ei ole kaikkia varten eli ei tarvitse kaikkia muita miellyttää. Kasvoin narsisti perheessä ja valitettavasti nyt vasta olen kaiken tämän tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Hylkääminen, dissaaminen tai petturuus ei ole aina minun vikani. Ihailemani ihmiset voivat itse olla typeriä, ilkeitä tai kieroja. Ja jos joku hylkää minut, sitä ei tarvitse pitkään murehtia, koska en voi asialle mitään. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka itse hakeutuvat seuraani ja ovat lojaaleja juuri minulle.

Oletko ajatellut mahdollisuutta että kun joku jättää sinut, se ei olisikaan kenenkään vika!

Aina ei vaan mene tasan.

Että minulla on oikeus omiin tunteisiin ja en voi muuttaa toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa

Joku laittoi tuon, enkä itse täysin ole eri mieltä, mutta tuota läheltä liippaavaan sanontaan "halvalla ei saa hyvää" liittyy oma oivallukseni.

Oma oivallukseni on siis, että halvalla saa riittävän hyvää. Olipa tavara melkein mitä tahansa, niin en mitenkään voi vaatia itseltäni ostamaan sitä kalleinta (mikä monelle tarkoittaa parasta), vaan otan usein sen keskihintaisen tai sen alapuolelta olevan, ja omiin tarpeisiin se on aina ollut täysin riittävä.

Jotkut maksaa hurjia summia vain siitä, että "on pakko" ostaa kallista, ettei osta sutta.

Köyhyys on sitä ettei ole varaa valita. Esim.ostaako halpaa. Jos voi valita, ei ole köyhä.

30+ vuotiaana tajusin että leivinpaperit yms voi laittaa ylimpään laatikkoon, ei sinne alimpaan missä kaikki muut niitä pitävät. Helpottui elämä :D

Että kaikki on väliaikaista. Ihan kaikki.

Ajan henki olettaa meidän hyväjsyvän asiouta, joita ei olisi 20, 50 tai 100 vuotta sitten voinut kuvitellakaan, ei villeimmissä kuvitelmissakaan. . Eka big brother kirvoitti keskustelun, kestääkö ihminen tällaisen kokemuksen. He istuivat sohvalla puhumassa, ohjelma oli tosi tylsä. Silti sitä kauhisteltiin niin rohkeana. Nyt tositeeveessä naidaan ja hypitään kännissä ja valitaan kumppani ilkosillaan ym. 

Kaikki minun pitäisi hyväksyä vain siksi, että satun elämään nyt. Mutta minäpä päätin ajatella omilla aivoillani. Se oli vapauttava oivallus. Minun ei tarvitse taipua ajan hengen määritelmään soveliaasta käytöksestä. Pidän mölyt mahassani. Mutta ajattelen itse, en tarvitse siihen mitään "mutku kaikkihan nykyään" -määrittelyä.

Nuorena-aikuisena muutin opiskelemaan savossa paikallisesti isoimpaan kaupunkiin pieneltä kylältä, jota inhosin siksi että siellä kaikki tunsi toisensa. Minä häpesin siellä ehkä jollain tasolla aina vähävaraista yh perhetaustaani, kerrostalossa asumista, ehkä myös tiedostamatta itseäni vaikka olin ihan nätti tyttö joka erottui kyllä keskiveerrosti muista. En ollut koulussa hyvä, inhosin päntätä aineita jotka evvk, sain maksinissaan keskunkertaisen päättötödistuksen ja senkin muutamien käytännönaineiden turvin kuten liikunta, kotitalous, käsityöt, jonekirjoitus. 

Kun muuton ja erityiseti siitä vielä ammattiopiskelujen (joista sain loistavat paperit) jälkeen tajusin että minua odottaa hyvä elämä jossain muualla, olen ikeasti ihan jotain muuta kuin se mikä on taustani ja jota häpesin.

 Minulle sanoi eräs ammaattiaineen opettaja, vanha rouva, että hän ajatteli minusta jo silloin aikoinaan että sinussa on jotain sellaista että tulet pärjäämään elämässä ja sinä pääset vielä pitkälle. Niin pääsin. 

 Muutettuani myöhemmin pääkauppunkiseudulle sain liki heti vastuullisen työtehtävän esihenkilönä, sitten toisen ja kolmannen, minua pyydettiin isossa firmassa aina isompaan ja vaativampiin kohteisiin, sain parempaa palkkaa jne. Kun tässä kaikessa tiimellyksessä tajusin että minua ei määritä se mitä olin joskus nuorena, kukaan ei tiedä että olin vain hädintuskin keskitasoa ylä asteella saati sitä että olen yh äidin isätön lapsi, enkä ole käynyt lukiota (asia jota siis nuorena itse vähän häpesin ja suurinosa 80 luvulla ajatteli että jollei ole ylioppilas ei pääse elämässään pitkälle ja vaativampiin töihin. 

Olen työskennellyt hyvin menestyksellisesti todella vativissa työtehtävissä mm isossa globalissa pörssiyhtiössä 15v ja nytkin palkkani on jonkin verran yli 5tonnia + hyvät etuisuudet. Juuri oli nykyisen firman kolmannet vähennys yt:t joissa minä jäin ja sain taas vastuullisempia tehtäviä ja isommaan vastuualueen koska olen hyvä työssäni, nokkelaälyinen ja sosiaalisesti taitava.

Elämä on vähemmän ahdistavaa ja rikkaampaa, jos en jatkuvasti työnnä vaikeita tunteita sivuun

Kun tajusin aikuistuttuani ja työelämään jo siirtyessäni, että omaan hyvät sosiaaliset taidot ja selkeän loogisen puhetyylin, omaan hyvän ja hoksaavan tilannetajun, sekä hyvät perus käytöstavat ja osaan tulkita erilaisia persoonia, olen oppinut ns vetelemään oikeista naruista jotta pärjään työyhteisöissä, harrastuksissa, kaveriporukoissa jne ihmisten kanssa ja he pitävät minusta edes jollain tasolla. Pidän ulkonäöstäni huolta, pukeudun tyylikkäästi ja kannan itseni ryhdikkäästi, eli näytän huolitellulta.

Tajusin, että nämä ominaisuudet ja taidot ovat vieneet minut pitkälle, uskon että joskus jopa työtehtäviin joihin olisi ollut tarjolla paljon koulutetumpaa ja jo kokeneempiakin hakijoita. 

Ymmärsin jo nuorena, että niihin työtehtäviin mihin minä tähtäsin ja joissa olen ollut jo 25v, ulkoisella olemuksella ON merkitystä ja olen varma että sen turvin olen ohittanut hakuprosesseissa monet.

Negatiivisessa mielessä oli järkyttävää tajuta nuorena rakastuneena naisena, jolle luottamus ja uskollisuus oli kaiken a ja o, joka itse on 100% luotettava kumppani, enkä olisi ikinä edes voinut kuvitellä pettäväni rakastamaani kumppania.  Vaikka mieheni oli halunnut aina minut, sai minut ja sanoi rakastavansa, petti kuitenkin minua ja jätti minut vaikka 1/2 v senkin jälkeen ilmoitti että hän odottaa minua takaisin, kaipaa ja ikävöi minua. Hän olisi halunnut minut mutta joutui kuitenkin jonkun muun kanssa naimisiin  vaikka rakasti ja kaipasi yhä minus. Siis what? Miten näin voi toimia, ei ei ei, siis oikeastiko minun rakas mies jonka olin aina halunnut voi toimia näin.?

Tämä oivallus romutti kaiken uskoni ylipäätään rehellisiin miehiin, uskollissiin miehiin tai ylipäätään siihen että voisin enää rakastaa ketään ja luottaa johonkin. 

En ole rakastanut enkä luottanut!!!

Vierailija kirjoitti:

Se ajatus, ettei kenenkään tarvitse tuhlata useita satoja euroja omiin tai lastenvaatteisiin. Säästin tämän ajatuksen jälkeen vähintään 4000 e vuodessa.

Edelleen ostan vaatteemme kirpparilta ja hyvistä alennuksista. Ticketin 199 euron seuraavan vuoden toppahaalarin ostin 35 eurolla alennuksesta. Kaikki, tai melkein kaikki sisävaatteet kirpparilta 0,10 sentillä - 4 eurolla / kappale. Löytyy Tommy Hilfigeriä, Championsia, Pumaa, Marc Jacobsia ja vaikka mitä. Ja kaikki uudenveroista. Kirpputorilta ostettuja vaatteita tulen käyttämään todennäköisesti enemmän kuin kaupasta tekemiäni heräteostoksia. Nyt ostin erään kivan kauluspaidan 8 eurolla kaupasta enkä ole käyttänyt kertaakaan, kun taas kirpparilta mukaan tarttunut kauluspaita, josta maksoin 20 senttiä on tyylikäs ja käytän sitä vähintään 2 krt viikossa.

Aivan mahtavaa! Juuri näin.

Esimerkki työelämästä: Oivalsin ihan liian myöhään että oikeasti "oppikirjamaisesti" narsistisen persoonan kanssa olisi pitänyt pelata hänen korteillaan, toimia aivan toisin, eikä antaa hänelle mitään inhimillistä mihin hän pääsee iskemään. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että hänen kaltainen ihminen toimii tasan juuri niin, että "olet joko puolellani tai olet minua vastaan" ja tässä tein viirheen koska en ole riittävän taitava teeskentelijä enkä taivu siihen että minun pitäisi esittää jotain mielistelijää. Hän näki ja aisti minusta (ja muutamista muistakin) ettemme pidä hänestä ja hän kosti meille. Kyyti oli kylmä ja kohtelu jäätävää niille jotka eivät kuuluneet häntä hännystelevien hoviin.

Harmittaa yhä, että menetin hyväpalkkaisen työni josta tykkäsin (irtisanouduin itse sen hull..n ja kieron tyrannin takia) koska en vaan voinut, en halunnut, enkä jaksanut enää. 

Mutta otin opikseni ja tämänhetkisessä duunipaikassa on muutama (tosin paljon lievempi) johtaja, kollega tms avainhenkilö lähipiirissä joiden kanssa pyöritän omanlaistaan peliä ja koska tiedän nyt mistä naruista näiden kanssa vedellään, pärjään ihan hyvin. Siis vaikken oikeasti voi sietää heitä ja erityisesti heidän toimintatapojaan.

Joten, ottakaa muutkin opiksenne, jos teillä on töissä tai harrastuksissa erityisesti autoritäärisessä asemassa tällainen hiukankaan narsistisiin persoonallisuushäiriöihin viittava henkilö ja haluatte pitää työpaikkanne ja viihtyä siellä, valitkaa kuulua siihen hoviin vaikka väkisin. Muistakaa jos ette ole hänen puolella olette hänen näkökannastaan häntä vastaan ja siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää. Jopa heikostikin narsistinen persoona kaipaa jatkuvaa hyväksyntää, ihan pieniäkin signaaleja siitä, hänen heikko itsetunto elää niistä, jos hän kokee että hänestä ei pidetä (olipa miten koulutettu ja kokenut johtaja tahansa) hän raivaa tieltään ne henkilöt jotka ei pidä hänestä.

Mun uskomukset itsestäni voivat olla väärässä. Ne ei ole totuuksia.

Tää oli iso juttu masennuksen ja huonon itsetunnon kanssa kamppailuun.

Vierailija kirjoitti:

Minun ei tarvitse lakeja lukuunottamatta toimia niin kuin koen muiden ja yhteiskunnan olettavan ja odottavan, vaan voin tehdä juuri niin kuin itse haluan ja olla välittämättä sosiaalisista seurauksista. Tuon jälkeen olen tuntenut olevani vapaampi.

Moni nykyään tekee näin, ei yhtään ihme että on sit yksinäisyyttä. Ei sellasten seurassa haluta olla jotka ei yhtään välitä mistään sosiaalisista säännöistä.