Kerro jokin elämääsi tai ajatteluasi mullistanut oivallus!

Vierailija kirjoitti:

Hengitys.

Miten paljon voi säädellä kivun ja ahdistuksen kokemusta hallitsemalla hengitystään. Miten siitä voi jopa nauttia kipukohtauksen ollessa päällä. Miten voi jopa hengittää itsensä orgasmiin ilman kosketusta.

Olet todennäköisesti nainen. En voisi kuvitellakaan lastin lentävän pelkän hengityksen avulla.

Se, kun tajusin että viranomaisiin (kirjastoja lukuunottamatta) ei voi luottaa.

Sillä ei lopulta ole mitään väliä, mitä ihmiset ajattelevat.

Kunhan on perushuomaavainen muita kohtaan eikä loukkaa ketään, niin oman elämänsä saa elää aivan just niin kuin huvittaa. Hirveän paljon ihmiset nojaa aivan turhiin sosiaalisiin normeihin, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Se, että parisuhteessa on otettava itse vastuu omista tunteista. Jos minulla on tunteita tai tarpeita, ja haluan että puoliso huomioi niitä, niin rohkeasti vain ilmaisemaan niitä eikä olettaa, että puoliso älyää automaattisesti.

Ja toinen: Minun ei tarvitse jatkaa itseni haukkumista, vaikka vanhempani niin tekikin. Minä voin valita sen, että olen itselleni inhimillinen.

Jaloillaan voi äänestää ja voin ja minun täytyykin uskaltaa olla oma itseni. Kaikki ei ole kaikkia varten eli ei tarvitse kaikkia muita miellyttää. Kasvoin narsisti perheessä ja valitettavasti nyt vasta olen kaiken tämän tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Hylkääminen, dissaaminen tai petturuus ei ole aina minun vikani. Ihailemani ihmiset voivat itse olla typeriä, ilkeitä tai kieroja. Ja jos joku hylkää minut, sitä ei tarvitse pitkään murehtia, koska en voi asialle mitään. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka itse hakeutuvat seuraani ja ovat lojaaleja juuri minulle.

Oletko ajatellut mahdollisuutta että kun joku jättää sinut, se ei olisikaan kenenkään vika!

Aina ei vaan mene tasan.

Että minulla on oikeus omiin tunteisiin ja en voi muuttaa toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa

Joku laittoi tuon, enkä itse täysin ole eri mieltä, mutta tuota läheltä liippaavaan sanontaan "halvalla ei saa hyvää" liittyy oma oivallukseni.

Oma oivallukseni on siis, että halvalla saa riittävän hyvää. Olipa tavara melkein mitä tahansa, niin en mitenkään voi vaatia itseltäni ostamaan sitä kalleinta (mikä monelle tarkoittaa parasta), vaan otan usein sen keskihintaisen tai sen alapuolelta olevan, ja omiin tarpeisiin se on aina ollut täysin riittävä.

Jotkut maksaa hurjia summia vain siitä, että "on pakko" ostaa kallista, ettei osta sutta.

Köyhyys on sitä ettei ole varaa valita. Esim.ostaako halpaa. Jos voi valita, ei ole köyhä.

30+ vuotiaana tajusin että leivinpaperit yms voi laittaa ylimpään laatikkoon, ei sinne alimpaan missä kaikki muut niitä pitävät. Helpottui elämä :D

Että kaikki on väliaikaista. Ihan kaikki.

Ajan henki olettaa meidän hyväjsyvän asiouta, joita ei olisi 20, 50 tai 100 vuotta sitten voinut kuvitellakaan, ei villeimmissä kuvitelmissakaan. . Eka big brother kirvoitti keskustelun, kestääkö ihminen tällaisen kokemuksen. He istuivat sohvalla puhumassa, ohjelma oli tosi tylsä. Silti sitä kauhisteltiin niin rohkeana. Nyt tositeeveessä naidaan ja hypitään kännissä ja valitaan kumppani ilkosillaan ym. 

Kaikki minun pitäisi hyväksyä vain siksi, että satun elämään nyt. Mutta minäpä päätin ajatella omilla aivoillani. Se oli vapauttava oivallus. Minun ei tarvitse taipua ajan hengen määritelmään soveliaasta käytöksestä. Pidän mölyt mahassani. Mutta ajattelen itse, en tarvitse siihen mitään "mutku kaikkihan nykyään" -määrittelyä.