Miehet hoi! Onko yh äiti todella täysin pois seurustelulistalta?
Rehellisiä vastauksia toivon. Nainen on siis työssä ja lapset jo isompia?
Minua ihmetyttää tämä yh äitien väheksyminen? Ihan kun lapsen teet ja eroat niin olet loppuikäsi yksin...
Onhan siinä yhteistä aikaa vähemmän kyllä. Hassua vaan että minä tunnen yh äitejä jotka ovat löytäneet toimivan suhteen ja vielä lapsettoman miehen kanssa...
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on, toisille ei. Ja joskus se mieli voi muuttuakin.
Mun nykyinen mies oli kavereilleen puhunut ettei ikinä alkaisi seurustella naisen kanssa jolla on lapsia. No, tapasi mut. Ottajia oli lapsettomiakin mutta kai mä olin sitten niin vastustamaton ettei ne lapset enää haitanneetkaan. :D Kaksi lasta, vuoroviikoin meidän luona asuvia. Hyvin mennyt jo kymmenen vuotta.
Eräs kaveri, lapseton mies. Aina sanoi ettei lapsia siedä eikä yh-äitiä edes vilkaise. No, nyt on kahden lapsen tyytyväinen isäpuoli. :D
Mistä tiedät että on tyytyväinen? Itse seurustelin yhn kanssa nuorempana. Alkuhuuman jälkeen lähdin aika vikkelään pois kun se isäpuolen arki oli niin nöyryyttävää. Biologinen isä maksoi vain elarit, ei tavannut ollenkaan lapsiaan.
Siitä että hän on vielä tuossa suhteessa. On sellainen persoona ettei tyydy vaan on toisen kanssa vaan jos aidosti haluaa.
Onko niin vaikea käsittää että joku lapseton voi olla yh-äidin kanssa onnellisessa parisuhteessa?
Eiköhän tässä päde sama tasoteoria kun muutenkin. Lapset on miinus, mutta miinuksia on muillakin, esim luonteessa.
Ja aidosti yh:lla tilanne vaikea jos ei lastenhoitajia ole lähipiirissä. Itse olen vuoroviikkoäiti ja todellakin on miehiä tarjolla jonoksi asti. Yhtään leveilemättä totean, että johtuu varmaan ulkoisista avuistani. Olen lisäksi koulutettu ja hyvässä työssä eli "pärjään" markkinoilla kenties köyhää yh-mutsia paremmin.
Ei siinä yh:ssa ole mitään vikaan, vaan niissä lapsissa. Jos lapsen siittää, niin saa siitä huolehtiakin. Minä en ala toisten äijien orgasmeja elättämään.
Seksisuhde käy. Tapailukin ok. Vuoroviikoin jos lapset, niin vapaan viikko voidaan asua yhdessä. Mutta toisen miehen kakarat eivät jalallaan omaan kotiini astu, enkä minä mene naisen luo silloin, kun penikat siellä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on, toisille ei. Ja joskus se mieli voi muuttuakin.
Mun nykyinen mies oli kavereilleen puhunut ettei ikinä alkaisi seurustella naisen kanssa jolla on lapsia. No, tapasi mut. Ottajia oli lapsettomiakin mutta kai mä olin sitten niin vastustamaton ettei ne lapset enää haitanneetkaan. :D Kaksi lasta, vuoroviikoin meidän luona asuvia. Hyvin mennyt jo kymmenen vuotta.
Eräs kaveri, lapseton mies. Aina sanoi ettei lapsia siedä eikä yh-äitiä edes vilkaise. No, nyt on kahden lapsen tyytyväinen isäpuoli. :D
Mistä tiedät että on tyytyväinen? Itse seurustelin yhn kanssa nuorempana. Alkuhuuman jälkeen lähdin aika vikkelään pois kun se isäpuolen arki oli niin nöyryyttävää. Biologinen isä maksoi vain elarit, ei tavannut ollenkaan lapsiaan.
Siitä että hän on vielä tuossa suhteessa. On sellainen persoona ettei tyydy vaan on toisen kanssa vaan jos aidosti haluaa.
Onko niin vaikea käsittää että joku lapseton voi olla yh-äidin kanssa onnellisessa parisuhteessa?
Ei tietenkään ole. Miten vanha mies on?
Ei kai yh-naisissa mitään vikaa ole, mutta kun itselläkin on valmiiksi lapsia ja asunto, niin onhan se melko sovittelemista kaikin puolin.
Helpointa itselle on ollut yhteisen ajan löytäminen lapsettomien kanssa ja epäilen vähän samaa yh-naistenkin kohdalla, joilla lapset on ison osan ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää todellakin olevan niin, että yhäri naisille ei kelpa yhäri mies. Vongataan ja kiehnätään lapsettomia miehiä ja ollaan pokaalien päällikköjä palkintokaapissa. Jonkin asteen suhteellisuudentaju olisi upea yllätys.
Kyllä minulle ainakin kelpaa. Tässä ketjussa ei taida olla yhtäkään naisten viestiä, jossa sanottaisiin, että yhärimies ei kelpaa.
No minä kirjoitin, ettei minulle kelvannut mies, jolla oli alakouluikäinen lapsi. Seurustelen miehen kanssa, jolla on isot lapset kuten itselläkin. Ja vietämme kahden aikuisen ihmisen huoletonta luksuselämää. Esim. voimme lähteä vaikka ei tempore viikonlopuksi jonnekin kahdestaan. Molemmat olemme omamme vastuuntuntoisesti kasvattaneet ja nyt on tämä vaihe elämässä.
Naisille on tolkuttomia vaatimuksia liittyen sellaisiin aivan turhiin ja mihinkään vaikuttamattomiin asioihin kuin pituus. Samalla ihmetellään, kun lapset eli aivan valtavan iso ja kaikkeen vaikuttava asia ei miellytä kaikkia miehiä.
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on, toisille ei. Ja joskus se mieli voi muuttuakin.
Mun nykyinen mies oli kavereilleen puhunut ettei ikinä alkaisi seurustella naisen kanssa jolla on lapsia. No, tapasi mut. Ottajia oli lapsettomiakin mutta kai mä olin sitten niin vastustamaton ettei ne lapset enää haitanneetkaan. :D Kaksi lasta, vuoroviikoin meidän luona asuvia. Hyvin mennyt jo kymmenen vuotta.
Eräs kaveri, lapseton mies. Aina sanoi ettei lapsia siedä eikä yh-äitiä edes vilkaise. No, nyt on kahden lapsen tyytyväinen isäpuoli. :D
Mistä tiedät että on tyytyväinen? Itse seurustelin yhn kanssa nuorempana. Alkuhuuman jälkeen lähdin aika vikkelään pois kun se isäpuolen arki oli niin nöyryyttävää. Biologinen isä maksoi vain elarit, ei tavannut ollenkaan lapsiaan.
Siitä että hän on vielä tuossa suhteessa. On sellainen persoona ettei tyydy vaan on toisen kanssa vaan jos aidosti haluaa.
Onko niin vaikea käsittää että joku lapseton voi olla yh-äidin kanssa onnellisessa parisuhteessa?
Ei tietenkään ole. Miten vanha mies on?
Taitaa olla 32. Ei halua koskaan omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää todellakin olevan niin, että yhäri naisille ei kelpa yhäri mies. Vongataan ja kiehnätään lapsettomia miehiä ja ollaan pokaalien päällikköjä palkintokaapissa. Jonkin asteen suhteellisuudentaju olisi upea yllätys.
Kyllä minulle ainakin kelpaa. Tässä ketjussa ei taida olla yhtäkään naisten viestiä, jossa sanottaisiin, että yhärimies ei kelpaa.
Ja ne tapaukset, joissa yhärimamma saanut napattua lapsettoman miehen tulevat jostain syystä korostuneesti esiin. Ikäänkuin yllyttävinä esimerkkeinä. Kuinka moni kertoilee kehuskelevaan sävyyn yhäri äidin ja yhäri isän liitosta?
Onhan noita miehiä ollut tyrkyllä. En ole ottanut tänne elätiksi. On omakotitalo, työ, pelit ja vehkeet. Oon yh. Pärjään hyvin lasten kanssa ihan ittekseen. Meillä on kivaa. En todellakaan ala elättämään yhtään ukkoa. Kyllä miehen täytyy olla aikuinen, omillaan toimeentuleva ja hänellä täytyy olla itsetunto kohdillaan. Sellaista itsellistä miestä voisin harkita vaan ei saman katon alle asumaan ihan helpolla. Kenenkään hätävaraksi en ala, enkä ketään hyötysilmissä tunkijaa ota.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisiä vastauksia toivon. Nainen on siis työssä ja lapset jo isompia?
Minua ihmetyttää tämä yh äitien väheksyminen? Ihan kun lapsen teet ja eroat niin olet loppuikäsi yksin...
Onhan siinä yhteistä aikaa vähemmän kyllä. Hassua vaan että minä tunnen yh äitejä jotka ovat löytäneet toimivan suhteen ja vielä lapsettoman miehen kanssa...
Kyllä se on ainakin omasta mielestä siinä. En seurustelisi naisen kanssa jolla on lapsia.
En halua jakaa perhettäni mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä, kun tiedät jo elävästä elämästä, että yh voi hyvinkin löytää uuden kumppanin. Se on ihmisestä kiinni, ei tilanteesta.
Mulla on kolme lasta, eikä ole tarvinnut yksin olla eron jälkeen. Yhden yön juttuja en harrasta, enkä seksisuhteita. Ihan parisuhdetta miehet on halunnut.Näyttäisi siltä, että on kuitenkin paljon ihmisiä, joille lapset ovat kuin rutto, mutta enpä minä siinä mitään häviä - niillä ihmisillä on hyvin erilainen arvomaailma, ei niistä olisi mun kanssa suhteeseen, vaikka olisin lapseton.
Ei se nyt kovin hyvin toimi kun suhteesi ei kestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kysyä, kun tiedät jo elävästä elämästä, että yh voi hyvinkin löytää uuden kumppanin. Se on ihmisestä kiinni, ei tilanteesta.
Mulla on kolme lasta, eikä ole tarvinnut yksin olla eron jälkeen. Yhden yön juttuja en harrasta, enkä seksisuhteita. Ihan parisuhdetta miehet on halunnut.Näyttäisi siltä, että on kuitenkin paljon ihmisiä, joille lapset ovat kuin rutto, mutta enpä minä siinä mitään häviä - niillä ihmisillä on hyvin erilainen arvomaailma, ei niistä olisi mun kanssa suhteeseen, vaikka olisin lapseton.
Ei se nyt kovin hyvin toimi kun suhteesi ei kestä
Kestää just sen verran, kuin mitä on tarkoituskin.
Minä en ole niitä, joiden ihanne on teini-iässä solmittu liitto, joka kestää kuolemaan saakka.
Otan ihmissuhteet vakavasti, mutta ymmärrän, että ihmiset ja suhteet muuttuvat, ja joskus tiet vievät eri suuntiin.
En muuten sanonut mitään siitä, kuinka monta suhdetta mulla on elämäni aikana ollut ja kuinka pitkiä. Nämä on vain sinun olettamuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää todellakin olevan niin, että yhäri naisille ei kelpa yhäri mies. Vongataan ja kiehnätään lapsettomia miehiä ja ollaan pokaalien päällikköjä palkintokaapissa. Jonkin asteen suhteellisuudentaju olisi upea yllätys.
Kyllä minulle ainakin kelpaa. Tässä ketjussa ei taida olla yhtäkään naisten viestiä, jossa sanottaisiin, että yhärimies ei kelpaa.
Ja ne tapaukset, joissa yhärimamma saanut napattua lapsettoman miehen tulevat jostain syystä korostuneesti esiin. Ikäänkuin yllyttävinä esimerkkeinä. Kuinka moni kertoilee kehuskelevaan sävyyn yhäri äidin ja yhäri isän liitosta?
No aika moni. Ei tietenkään tässä ketjussa, koska tässä puhutaan lapsettomien ja lapsellisten suhteista
Jos ei tykkää lapsista olisko siinä syy?
Itse lapsi rakas ja minulle ei ollut sinkkuna ollessaan koskaan lapset este melkein päinvastoin.
Mikä sen mukavempaa kun olla lasten kanssa ulkona saa mieskin leikkiä, yksin ei kehtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehet ovat niin tyhmiä, että kuvittelevat nuoren naisen olevan nuori ikuisesti ja lapsettoman naisen olevan lapseton ikuisesti. Korostetaan toiveissa sitä, että naisen pitää olla haluttava eikä saa olla lapsia, mutta ei tule mieleen, että voi se nuorikin nainen melko suurella todennäköisyydellä haluta lapsia.
Ei me miehet ajatella millaista olisi sitten ~20 vuoden päästä. Kyllä sitä tässä hetkessä elää ja sen mukaan katsoo naistakin.
Kaunistelemattomia biologisia totuuksia on se että miehiä ei kiinnosta enää nainen joka ei pysty saamaan lapsia. Jos parisuhde on syntynyt sitä ennen ja lujittunut, voi pari hyvinkin jatkaa yhdessäoloa vaikka loppuikänsä.
Hedelmällisen iän ohittaneesta naisesta eivät miehet kuitenkaan kiinnostu samalla tavoin kuin 18-29 -vuotiaasta naisesta, joka on parhaassa iässä lasten hankkimista ajatellen. Lisäksi monet naiset nykyisin päättävät, että eivät halua lainkaan lapsia. Olen kuullut tämän useamman kerran alle kolmikymppiseltä naiselta jopa ensitreffeillä. Se on aikamoinen turn-off, vaikka ei olisi vielä ehtinyt millään tasolla lasten hankkimista treffikumppanin kanssa suunnittelemaan.
Samaten jos yh-mamman lapset ovat vielä kouluikäisiä, ei normaali mies halua kasvattaa toisen miehen lapsia. Jos lapset ovat jo täysi-ikäisiä eivätkä enää asu kotona, pitäisi naisen siis olla alle 40 v. jotta mies voisi aidosti kiinnostua tästä. Eli ei, yh-äideille ei ole kysyntää. Kasvata ne lapset kun tulit kerran hankkineeksi ja osta vaikka koira.
Juuri tällainen paketti kierroksessa. Kolmen lapsen yh. Itselläni ei vielä lapsia ole... Aivan ihana nainen ja elämänarvot enemmän kuin kohdillaan. Olen aina tykännyt lapsista ja haaveilen niistä itsekin. Se aina helpottaa sopeutumista.
Hyvää kevättä!
Vierailija kirjoitti:
Naisille on tolkuttomia vaatimuksia liittyen sellaisiin aivan turhiin ja mihinkään vaikuttamattomiin asioihin kuin pituus. Samalla ihmetellään, kun lapset eli aivan valtavan iso ja kaikkeen vaikuttava asia ei miellytä kaikkia miehiä.
Huhhuh.
Monista vaatimukset tuntuvat tolkuttomilta, jos ei itse täytä vaatimuksia. Realistinen ihminen hyväksyy sen, ettei voi kaikkia miellyttää. Itse en ole halunnut seurustella alle 190 cm miesten kanssa ja hyvin on kumppani löytynyt. Jos on tietyt vaatimukset ja sinkkuna vuodesta toiseen, voi miettiä omien kriteereitten realistisuuden.
Köyhä?
Minä toin meidän suhteeseen sen verran rahaa ja varallisuutta että sillä ostettiin tontti pk -seudulta ja aloitettiin omakotitalon rakentaminen:) Loput sitten rahoitettiin ja maksettiin yhdessä.