Mies on ihan uskomattoman tyhmä

Vierailija kirjoitti:

Mä toimisin samalla tavalla, kun sun mies. Tietäen, mikä säätäminen on saada viiden ihmisen aikataulut sopimaan niin, että yhteinen reissu olisi mahdollinen, lähtisin kyllä kavereiden kanssa, jos aika viimein löytyisi. Sen oman kumppanin kanssa voi ajankohtaa katsoa paljon joustavammin. Mikä tässä nyt on se ongelma? Eikö mies sitten arvosta ja rakasta sinua, jos lähtee reissuun kavereiden kanssa? Onko suhteenne tuhoon tuomittu ja mutätön, jos hän osallistuu tuolle kavereiden reissulle?

Ongelmahan ei ole se, että miehellä on kavereita ja haluaa olla niiden kanssa. Mies näkee kavereitaan usein. Kyse on siitä kumman mies asettaa tärkeämmäksi kumppanin kanssa jo vaivalla järjestetyn matkan vai tosta vaan kavereiden kanssa ideoidun reissun, joka on osutettu juuri samalle viikolle? Miehen kalenterissahan tuo viikko ei ole vapaa, joten hän ei voi osallistua tälle kaverireissulle. Ei siinä kumppania kohtaan kovin kummoisia tunteita ole jos kaverit ovat tärkeämpiä ja tästä syystä yhteisestä lomasta luopuu. Miehen käytös on joko täysin ajattelematonta tai sitten hyvin itsekästä ja kumpikin osoittaa sen ettei mies ole kypsä ja kelvollinen oikeaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

m30 kirjoitti:

Teillä on kommunikaatio ongelma. Ottakaa aikaa, istukaa alas ja keskustelkaa hetki kuin aikuiset. Mitä on sovittu? Ovatko molemmat pitäneet sovitusta kiinni? Kompromissi?

Kommunikaatio-ongelma?

Apn mies on itsekäs ja keskenkasvuinen.

Onneksi heillä ei ole lapsia.

Miksi on harvinaista, että kaikki viisi lapsuudenkaverista harvpin kaikki pääsevät yhteiseen reissuun?

Siksi, koska muut ovat vastuuntuntoisia ja heillä perhe menee ensin.

Apn mieshän näyttää aplle, että tämä on vain hätävara, kun parempaa seuraa ei ole.

Edelliskesänä ei lomat onnistuneet yhtä aikaa, jotein yhteistä lomamatkaa ei ollut. Nyt onnistuija matka varattiin, mutta mies valmis pwrumaan sen kavereidensa vuoksi.

Voin kuvitella apn tunnelmat, mutta mies viis veisaa tämän tunteista, elämänsä tärkeimmän ihmisen tunteista.

APN miehen tärkein ihminen ei ole AP vaan mies itse. Tyypillinen minäminäminä-tyyppi.

Kostamisen sijaan on parempi erota.

Vierailija kirjoitti:

m30 kirjoitti:

Teillä on kommunikaatio ongelma. Ottakaa aikaa, istukaa alas ja keskustelkaa hetki kuin aikuiset. Mitä on sovittu? Ovatko molemmat pitäneet sovitusta kiinni? Kompromissi?

Kommunikaatio-ongelma?

Apn mies on itsekäs ja keskenkasvuinen.

Onneksi heillä ei ole lapsia.

Miksi on harvinaista, että kaikki viisi lapsuudenkaverista harvpin kaikki pääsevät yhteiseen reissuun?

Siksi, koska muut ovat vastuuntuntoisia ja heillä perhe menee ensin.

Apn mieshän näyttää aplle, että tämä on vain hätävara, kun parempaa seuraa ei ole.

Edelliskesänä ei lomat onnistuneet yhtä aikaa, jotein yhteistä lomamatkaa ei ollut. Nyt onnistuija matka varattiin, mutta mies valmis pwrumaan sen kavereidensa vuoksi.

Voin kuvitella apn tunnelmat, mutta mies viis veisaa tämän tunteista, elämänsä tärkeimmän ihmisen tunteista.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Minulla on myös muutamat hyvät lapsuuden kaverit ja niiden kanssa harvoin tehdään yhteisiä reissuja, mutta aina ensin kaikilla menee perhe etusijalle. Höntsäreissut tehdään silloin kun se kaikille sopii tai sitten jättäydytään reilusti pois jos aikataulu ei käy. Ja olen siis mies. Tosin ikää mulla jo 45 vuotta eli arvot lienee erilaiset kuin AP:n teinimiehellä.

Tuo viikkohan ei käy kaikille, kun ap:n miehellä on jo sovittu reissu puolisonsa kanssa. Mies vaikuttaa lapselliselta. Tyttöystävä heivataan heti, kun tulee kivempia menoja poikien kanssa. En alkaisi edes tuollaisen kanssa vääntämään asiasta. Selvästikään et ole hänelle kovin tärkeä. Ulkoruokintaan vaan.

JSSAP!

Nämä ovat varmaan nyt niitä "kilttimiehiä" jotka sanoo ettei saa suuttua kun toinen peruu yhteiset menot kysymättä.

Veikkaan että ap:n mies on reissua suunnitellut kavereidensa kanssa jo vaikka kuinka pitkään, mutta ei häntä ole kiinnostanut ap:lle tästä kertoa. Yleensä perheelliset ja järkevät miehet kyllä aloittavat menojensa suunnitellut yhdessä vaimon kanssa. Esim. "jos kokeiltais tänä vuonna saada jätkien kans järkättyä samalle ajalle lomat ja siihen joku reissu, oliko meillä millaisia kesälomasuunnitelmia yhdessä".

Mies siis välittää enemmän kavereistaan kuin puolisostaan. Tosi kiva! 😣

Tuntuu varmaan aika pahalta. Olisiko pariterapian paikka? Ennenkuin käy niin että mies vaan pakkaa kamansa ja häipyy.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää niin, ettei veri kierrä. Näin kauniisti sanottuna.

Oltiin sovittu miehen kanssa kesälle matka. Ollaan järjestetty lomat töistä kyseiselle ajankohdalle.

No kappas! Miehen lapsuuden kaverit ovat suunnitelleet miesten reissua kyseiselle ajankohdalle ja vieläpä samankaltaiseen kohteeseenkin kuin mihin mekin olemme menossa.

Mies olisi nyt kovasti lähdössä miesten kanssa reissuun ja ihan tosissaan oli sitä mieltä, että minä siirrän lomaani ja mennään sitten myöhemmin jonnekin toiseen paikkaan (koska onhan se nyt vähän tylsää mennä samankaltaiseen paikkaan kaksi kertaa saman kesän aikana). Voi vee.

Olisipa omat tyttökaverit siinä elämäntilanteessa, että heistä saisi reissuseuraa. Taitaisin viettää koko kesälomani tyttöjen kanssa reissussa.

Purkautuminen loppuu. Kiitos ja anteeksi!

Miksi ette voi mennä kaikki yhdessä sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä sen olen päättänyt, että lomaani en siirrä ja reissuun lähden vaikka sitten yksin.

Ärsyttää vaan jo sekin, että jos mies ei nyt tonne kaveriporukan reissulle mene niin varmaan saan kuulla aina sopivissa tilanteissa ainakin seuraavan vuoden ajan kuinka hän on "uhrautunut" vuokseni.

Minun mies oli suhteemme alkupäässä juuri tällainen, että kun kaverit ehdottivat jotain, oli heti menossa, vaikka oli minun kanssani sovittu jotain. Aina se oli vaan, että "kun niin harvoin näkee kavereita", jotka hänelläkin ovat perheellisiä. No, koska mies oli mahtava, mikäs siinä, täytyyhän sitä vähän joustaa ja kavereita täytyy nähdä...

Ajan myötä muutettiin yhteen ja hänen oli entistä helpompaa lähteä näille reissuille, koska "nähtiin koko ajan". Mikäs siinä, kyllä yhden leffaillan voi siirtää toiseen ajankohtaan...

Yhden kerran vaadin juurikin tällaisessa tilanteessa (oli jo maksettu ), että sovitusta pidetään kiinni ja sain tosiaan kuulla hänen "uhrautumisestaan" seuraavalla kerralla, kun tuli taas tällainen, että kaverit kävelivät minun kanssa sovitun yli.

Aikani myönnyin edelleen, kunnes hän teki viimeisen kerran minulle oharit: Olin siirtänyt lomani hänelle sopivaan kohtaan, meillä oli hotelli varattu ja lentoliput ostettu - ja hänen kaverit halusivat lähteä mökille. Siltä istumalta hän oli perumassa meidän lähtöämme ja silloin vasta tajusin, että minä tulen aina viimeisenä hänen prioriteettilistallaan.

Päätös syntyi ehkä sekunnin sadasosassa: soitin heti tutulle vuokravälittäjälle ja kysyin, että olisiko tällä tiedossa yksiötä. Puhelun jälkeen ilmoitin miehelle, että meidän juttu on tässä, että minä en tuhlaa enempää elämääni tällaiseen suhteeseen, jossa tulen aina viimeisenä.

Muutos tapahtui kertalaakista. Mies pyysi itkien anteeksi, myönsi tehneensä ajattelemattomasti ja lupasi, että ei enää koskaan tee niin.

Lupaus piti ja olemme olleet nyt naimisissa kaksi vuotta. Hänen menonsa eivät ole vähentyneet, eikä hän kysy edelleenkään "lupaani" mennä, vaan nyt hän varmistaa minulta, että onko joku tietty ajankohta sopiva ja jos ei ole, hän sanoo kavereilleen ihan suoraan, että meillä on jo sovittu muuta. Kaveritkin ovat oppineet, että hän ei viimeisenä porukan lapsettomana ole heittopussi, joka lähtee siltä istumalta, kun kavereilla sattuu olemaan "vapaailta".

Mieheni kertoi myös, että kaverienkin vaimot ovat olleet tyytyväisempiä, kun menot sovitaan etukäteen, eikä niistä tarvitse kuulemma kotona enää vääntää ja riidellä, kun näidenkin vaimot voivat suunnitella omia juttujaan.

Eropäätökseni tällaisessa tilanteessa korjasi siis useammankin parisuhteen.

esimerkillistä toimintaa sulta!

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon kanssa voi sopia jotain, jos joku uusi ja parempi syrjäyttää. Jos joku kaunis nainen pokaa sitä niin sitäkään mahista ei voi jättää väliin?

Tai ruma.

No, jos kerran parisuhteessa ollaan, niin se edellä- ja ainakin ensin sovittu edellä! Eri asia jos sinua ei niin häiritsisi miehesi vatulointi. Mutta kun häiritsee, niin hänen täytyy ottaa se huomioon.

Ymmärrän miestäsikin, mutta kompromissi molemmilta tai prioriteetit ovat nyt se juttu. Kahdessa paikassa ei voi olla samaan aikaan. Kysymyshän on nyt siitä, mten miehesi sietää OMAA mielipahaansa, en usko että ne mieskaverit nyt samalla tavoin pahoittavat mieltään, oli ratkaisu mikä tahansa.

Halusit komean ja suositun miehen jolla on paljon kavereita.

Kaverisuhteista täytyy pitää huolta, ja mies on tottunut siihen ettei hänen tarvitse tehdä niin kuin naiset sanovat.

Oma valinta.

121212 kirjoitti:

Halusit komean ja suositun miehen jolla on paljon kavereita.

Kaverisuhteista täytyy pitää huolta, ja mies on tottunut siihen ettei hänen tarvitse tehdä niin kuin naiset sanovat.

Oma valinta.

Sä olet pihalla. Noita "jännämiehiä" on vain kourallinen.

Katso tältä sivustolta matkaseuraa, muitakin yksin matkustavia kun on, niin pääset silloin kun aioitkin.  Tyttärenikin (22 v.) on täältä löytänyt kivan naisseuran reissuille:

https://www.pallontallaajat.net/pt3/keskustelu/index.php?board=7.20

Tuo halu eri aikaan matkustamiselle, oli syy mikä tahansa, ei kuulosta hyvältä. Hänellä voi olla siellä ihan muuta kuin lapsuuskaveriseuraa (olen vain realisti ja puhun kokemuksesta :( 

K kirjoitti:

Eikös Sörsselsonkin jo sanonut että helpommalla saa uuden muijan kun parhaan kaverin?

Varmaan saa jos suhtautuu asiaan niin, että vertailee mitä tahansa pilipalikumppania parhaaseen kaveriin. Nuohan on täysin eri tasolla, paras kaveri ja vain joku "muija". 

Hyvä kumppanuuden pitäisi olla samanlaista vahvaa yhteensopivuutta mitä parhaan kaverin kanssa, mukana vielä se kumppanuusaspekti jolloin kumppanista tulee tärkeämpi kuin parhaasta kaverista. Ilmeisesti moni suhtautuu kumppanuuteen niin, että se nyt on joku tyyppi jonka kanssa tässä vain ollaan ja mieluummin menen parhaan kaverini kanssa hengaamaan, kumppani on se arjen välttämätön paha jonka kanssa ei muuten ole mitään yhteistä. Tästä asenteesta kertoo se, että paljon mieluummin sopii reissun kavereiden kanssa ja silloin kannattaisi suoraan sanoen vain olla sinkku. 

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

No ei ole.

Mun mies ei kuuna päivänä tekis mitään tollaista. Perhe on ykkönen ja sitten muut.

Ja se ei tarkoita ettei kavereiden kanssa olisi aikaa olla ja mennä silloin tällöin.

Kuuna päivänä en lisääntyisi miehesi kaltaisen kanssa. Sori. En kyllä olis yhdessäkään.

Jos mies osoittaa, ettei vaimolla ole hänelle mitään merkitystä, mikä ihme saa naisen pysymään tuollaisen kanssa?

Huono itsetunto, kutrn niillä jotka pysyvät väkivaltaisen miehen kanssa.

Miksei voi mennä kaveriporukalla, eli että menisit mukana?

Vierailija kirjoitti:

K kirjoitti:

Eikös Sörsselsonkin jo sanonut että helpommalla saa uuden muijan kun parhaan kaverin?

Varmaan saa jos suhtautuu asiaan niin, että vertailee mitä tahansa pilipalikumppania parhaaseen kaveriin. Nuohan on täysin eri tasolla, paras kaveri ja vain joku "muija". 

Hyvä kumppanuuden pitäisi olla samanlaista vahvaa yhteensopivuutta mitä parhaan kaverin kanssa, mukana vielä se kumppanuusaspekti jolloin kumppanista tulee tärkeämpi kuin parhaasta kaverista. Ilmeisesti moni suhtautuu kumppanuuteen niin, että se nyt on joku tyyppi jonka kanssa tässä vain ollaan ja mieluummin menen parhaan kaverini kanssa hengaamaan, kumppani on se arjen välttämätön paha jonka kanssa ei muuten ole mitään yhteistä. Tästä asenteesta kertoo se, että paljon mieluummin sopii reissun kavereiden kanssa ja silloin kannattaisi suoraan sanoen vain olla sinkku. 

Minä olen tätä ihmetellyt, että millä perusteella aletaan parisuhteeseen, jos ei edes olla hyviä ystäviä? Avopuolisoni on tärkein ja parhain ystäväni, hänen seuransa on parasta aina ja kaikkialla. Ei ole ollut tämän ketjun aloittajan kaltasia ongelmia, kuulostaa hirveän kummalliselta.