Mies on ihan uskomattoman tyhmä

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

Ja mikähän syy sinulla on tuommoisen kanssa olla? Heikko itsetunto? Rumuus? Tyhmyys? Etkö parempaa tosiaan saa?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

Miehet eivät tosiaankaan ole tuollaisia. Ainoastaan henkisesti keskenkasvuiset vastuuttomat ja itsekkäät ovat. Oletpa tosiaan helmeen tyytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi mennä kaveriporukalla, eli että menisit mukana?

Ja mitähän AP siellä yksikseen tekisi sillä aikaa kun mies hengaa kavereidensa kanssa. Tosin tuohan on hyvä tilaisuus pilata koko kaveriporukan reissu, kun vaan tarpeeksi hankalaksi siellä heittäytyy. Oikein hyvä idea.

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Mies88 kirjoitti:

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Itseasiassa tässä keississä eniten ihmettelen sitä, miksi kukaan haluaisi aikuisena olla missään tekemisessä lapsuudenystäviensä kanssa? Kyllähän normaalit ihmiset kehittyy ja muuttuu ja samalla se ystäväpiirikin muuttuu. Itse olen asunut koko aikuisen ikäni lähes 600 km päässä kotiseudultani, eikä minulla ole pienintäkään käsitystä mitä nämä ihmiset nykyisin tekee tai ovatko edes hengissä enää.

Mies88 kirjoitti:

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Ja kuinka monessa työpaikassa ihan oikeasti suostutaan siirtää jonkun lomia tuosta syystä? tai mistään syystä? Ei siellä aleta ap:n miehen oikkujen takia tekemään lomalistoja uusiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllä sen olen päättänyt, että lomaani en siirrä ja reissuun lähden vaikka sitten poikaystäväni kanssa.

Ärsyttää vaan jo sekin, että jos mies ei nyt tonne kaveriporukan reissulle mene niin varmaan saan kuulla aina sopivissa tilanteissa ainakin seuraavan vuoden ajan kuinka hän on "uhrautunut" vuokseni.

Anna mennä, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies88 kirjoitti:

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Ja kuinka monessa työpaikassa ihan oikeasti suostutaan siirtää jonkun lomia tuosta syystä? tai mistään syystä? Ei siellä aleta ap:n miehen oikkujen takia tekemään lomalistoja uusiksi. 

ap on kirjoittanut päättäneensä, ettei siirrä lomaansa. Tuskin tarvitsisi erikseen päättää, jos ei olisi mahdollista.

Tällasia nuoret naiset just on. Niiin tyypillistä. Menet johonkin kavereiden kanssa - muija huutaa itkupotkuraivareissa, että kaverit on sulle tärkeämpiä kuin minä. Menet reeneihin - muija huutaa silmät punaisena, että joku pallon perässä juokseminen on sulle tärkeämpää kuin meidän suhde. Menet ylitöihin ja muija huutaa, että sulle on kaikki muu tärkeämpää kuin minä. Nuorilla naisilla on usein heikko itsetunto ja he kokevat puolison oman elämän aina alentavan omaa arvoaan. Kaikki ei ole tällaisia, on viisaitakin. Mutta useimmat parikymppiset ovat hyvin takertuvia.

Vierailija kirjoitti:

Tällasia nuoret naiset just on. Niiin tyypillistä. Menet johonkin kavereiden kanssa - muija huutaa itkupotkuraivareissa, että kaverit on sulle tärkeämpiä kuin minä. Menet reeneihin - muija huutaa silmät punaisena, että joku pallon perässä juokseminen on sulle tärkeämpää kuin meidän suhde. Menet ylitöihin ja muija huutaa, että sulle on kaikki muu tärkeämpää kuin minä. Nuorilla naisilla on usein heikko itsetunto ja he kokevat puolison oman elämän aina alentavan omaa arvoaan. Kaikki ei ole tällaisia, on viisaitakin. Mutta useimmat parikymppiset ovat hyvin takertuvia.

Ja jos sinulla ei ole aikaa olla jonkun nuoren naisen kanssa, älä sido häntä itseesi vaan olkaa vain ystäviä niin sitten naisen ei tarvitse odottaa pallo jalassa sinun juoksujasi. Kuulostaa siltä, että naisesi ei ole sinulle kovinkaan tärkeä, joten saamasi kritiikki on tullut ihan aiheesta. 

Tässä on taustalla meidän miesten luontainen ajatustenjuoksu, joka johtaa aina miinaan parisuhteessa. Kyseessä on pohjimmiltaan aikataulukonflikti: kaksi tärkeää asiaa osuu päällekkäin. Tapahtuma A:ssa mukana on useita henkilöitä, tapahtuma B:ssä vain kaksi. On helpompaa löytää uusi aika tapahtumalle B. Naiselle taas on luontaista ajatella, että minä en ole yhtä tärkeä kuin nuo muut, koska hän pyytää minua muuttamaan suunnitelmia. Minä olin ensin ja nuo kiilaavat edelle.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

Häh, no ei todellakaan ole. Sun mies voi olla, mutta ei se mikään yleinen totuus ONNEKSI ole! Muuten kyllä sympatiat sun puolella, kuulostaa ihan järkyltä että kellään voi tulla edes mieleen jättää oman lapsensa ristiäiset väliin kalareissun takia (jos tämä on totta eikä provo). Sinuna miettisin uudelleen elämänvalintojani, vaan jos tuo ei kerran sinua häiritse ja elämä muuten sujuu niin mikäs siinä sitten... O.o

Vierailija kirjoitti:

Mies88 kirjoitti:

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Itseasiassa tässä keississä eniten ihmettelen sitä, miksi kukaan haluaisi aikuisena olla missään tekemisessä lapsuudenystäviensä kanssa? Kyllähän normaalit ihmiset kehittyy ja muuttuu ja samalla se ystäväpiirikin muuttuu. Itse olen asunut koko aikuisen ikäni lähes 600 km päässä kotiseudultani, eikä minulla ole pienintäkään käsitystä mitä nämä ihmiset nykyisin tekee tai ovatko edes hengissä enää.

Paras ystäväni on lapsuudenystäväni. Olemme nyt tunteneet toisemme 40 vuotta. Hän on ainut ihminen tässä maailmassa johon luotan 100 %:sesti. Minusta tällaiset ystävät on todellinen rikkaus elämässä. Välimatkamme on 2000 km, mutta olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä sieltä kouluajoista lähtien. Valitettavasti näemme kasvotusten vain kerran vuodessa. Vuosien varrella on tullut uusia ystäviä, mutta ei niin läheisiä kuin tämä lapsuudenystäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne miehet nyt vaan on. Myös mun. En jaksa edes hermostua enää. En vaan enää suunnittele mitään, kun mies tekee vastaavia temppuja koko ajan. Syksyllä olis ihan tosissaan ollut lähdössä kavereineen kalareissulle Norjaan meidän lapsen ristiäisten aikaan. Syynä juuri tuo sama "kun niin harvoin pääsee". Sen jätti lopulta väliin, kun kaverinsa sanoivat, että oot kai nää tyhymä, jos lähdet Norjaan oman lapsesi ristiäisten aikaan. Oma kommenttini asiaan oli, että tee mitä tykkäät. Vaan eipä tuolle mitään voi, aikuinen ihminen päättää omista menoistaan itse.

No ei todellakaan ole. Minusta tuo on jo hävyttömyyden huippu, jos on lähdössä reissuun lapsensa ristiäisten aikaan. Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta? 

Miten naisen itsekunnioitus ja tyhmä mies liittyvät toisiinsa? En minä ole vastuussa puolisoni käyttäytymisestä ja ajattelutavasta. Ei mies ole käsilaukku, jotkut naisethan tarvitsevat kalliin käsilaukun, että tuntevat itsensä arvokkaaksi. Minusta se on yhtä tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies88 kirjoitti:

Tämä on nyt kerrottu niin, että on annettu kaksi oletusta. 1) ap:n mies ei halua lähteä ap:n kanssa matkalle tai 2) ainakin niin, että ap:n mies lähtee mieluummin kavereidensa kuin ap:n kanssa matkalle. Miehenä (tällaisena pragmaattisena putkiaivona) kommentoisin olevan mahdollista, että ap haluaa lähteä matkalle aivan yhtä lailla niin vaimonsa kuin kavereidensa kanssa, mikä ap:n kertoman mukaan olisi mahdollista, jos ap pyytää töistä lomansa siirtoa. Ymmärrän ap:n loukkaantumisen, jos 1) tai 2) pitää paikkansa, mutta ne ei kertoman mukaan välttämättä pidä. Kolmanneksi, 3) ap on loukkaantunut siitä, että ap:n mies olisi pettänyt lupauksensa. Voi kuitenkin sanoa, että mies ei välttämättä ajattele lupauksensa ensisijaisesti sisältäneen lupausta lähteä lomalle juuri sinä tiettynä aikana, vaan ennen kaikkea lupauksen lähteä matkalle vaimon kanssa. No, joka tapauksessa, omalla kohdalla ajattelisin, että vaimo saisi ehdottomasti mennä lapsuudenkavereidensa kanssa reissuun ja minä pyytäisin lomani siirtoa. Lapsuudenkaverit ovat tärkeitä suhteita ja pysyvät yllä vain yhteistä aikaa viettämällä ja samoille reissuille pääsemällä.

Itseasiassa tässä keississä eniten ihmettelen sitä, miksi kukaan haluaisi aikuisena olla missään tekemisessä lapsuudenystäviensä kanssa? Kyllähän normaalit ihmiset kehittyy ja muuttuu ja samalla se ystäväpiirikin muuttuu. Itse olen asunut koko aikuisen ikäni lähes 600 km päässä kotiseudultani, eikä minulla ole pienintäkään käsitystä mitä nämä ihmiset nykyisin tekee tai ovatko edes hengissä enää.

Paras ystäväni on lapsuudenystäväni. Olemme nyt tunteneet toisemme 40 vuotta. Hän on ainut ihminen tässä maailmassa johon luotan 100 %:sesti. Minusta tällaiset ystävät on todellinen rikkaus elämässä. Välimatkamme on 2000 km, mutta olemme pitäneet säännöllisesti yhteyttä sieltä kouluajoista lähtien. Valitettavasti näemme kasvotusten vain kerran vuodessa. Vuosien varrella on tullut uusia ystäviä, mutta ei niin läheisiä kuin tämä lapsuudenystäväni. 

Ainoa ihminen johon minä luotan 100% on mieheni. Hän on myös on ainoa, joka tuntee minut kokonaan. Parhaat ystäväni olen saanut opiskeluaikoinani ja he ovat pysyneet tärkeinä ihmisinä minulle. Lapsuuden ystävien kanssa oltiin ystäviä lähinnä olosuhteiden pakosta enemmän kuin minkäänlaisen yhteensopivuuden tai hengenheimolaisuuden takia. Asuttiin vaan samassa naapurustossa ja mentiin samaan kouluun ja harrastuksiin. Muuta yhteistä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tällasia nuoret naiset just on. Niiin tyypillistä. Menet johonkin kavereiden kanssa - muija huutaa itkupotkuraivareissa, että kaverit on sulle tärkeämpiä kuin minä. Menet reeneihin - muija huutaa silmät punaisena, että joku pallon perässä juokseminen on sulle tärkeämpää kuin meidän suhde. Menet ylitöihin ja muija huutaa, että sulle on kaikki muu tärkeämpää kuin minä. Nuorilla naisilla on usein heikko itsetunto ja he kokevat puolison oman elämän aina alentavan omaa arvoaan. Kaikki ei ole tällaisia, on viisaitakin. Mutta useimmat parikymppiset ovat hyvin takertuvia.

Toki ihmisillä saa olla omia ystäviä, harrastuksia ja menoja. Mutta kun ollaan parisuhteessa, niistä menoista sovitaan yhdessä niin että kumpikin tietää koska ne on. Tällöin se toinenkin voi suunnitella oman ajankäyttö sä paremmin, eikä turhaan mitään yhteistä touhua suunnittele siihen kohtaan kun sulla on oma menisi. Sinä et ole tarpeeksi kypsä aikuiseen tasaveroisessa parisuhteeseen.

Voi olla kyseessä tuo klassinen, että parisuhdetta pidetään itsestäänselvyytenä eikä sitä osata arvostaa ja pitää siitä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Miten naisen itsekunnioitus ja tyhmä mies liittyvät toisiinsa? En minä ole vastuussa puolisoni käyttäytymisestä ja ajattelutavasta. Ei mies ole käsilaukku, jotkut naisethan tarvitsevat kalliin käsilaukun, että tuntevat itsensä arvokkaaksi. Minusta se on yhtä tyhmää.

No vaikka siten, että miten on tuollaisen miehen kanssa joka vähät välittää lapsestaan ja vaimostaan. 

En ymmärrä millä lailla "tyhmä" tuo mies muka on. Mies tekee sitä mistä tykkää. Hän miellyttää mieluummin itseään kuin sinua. Aika yleinen tapa.

Mutta sinä vaikutat "tyhmältä" kun väkisin olet tuollaisen miehen kanssa. Älä ole hänen kanssaan jos et hänen toilailuistaan pidä.