Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillain äideillä on hirveä kiire töihin kun lapsi ei edes vuottakaan.
08.04.2018 |
Eikö siinä vaiheessa pitäisi luoda turvallista oloa lapselle kuin raahata se johonkin päikkäriin . Mitä aikaa äidille edes jää lapseen tutustumiseen jos painaa pitkää työpäivää . Miksi se lapsi pitää hankkia jos selvästikään ei sille ole aikaa. Jotenkin kuulostaa surulliselta että jo noin pienet heivataan pois uran tieltä ja lapsihan kiintyy enenmin niihin ihmisiin joiden kanssa viettää päivää kuten hoitajiin.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.
Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsia ei ilman rahaa elätetä jos niille haluaa hyvät lähtökohdat elämään.
Ei se lapsi vuoden ikäisenä paljon maallista mammonaa tarvitse. Vanhemmatkin pärjäisivät usein vähemmällä.
Mutku naapurillakin on kaikkea...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.
No mu oli lähdettävä töihin 1,5v jälkeen koska lapsen isäkin halusi breikin työelämästä ja olla kotona. Toki mulla oli parempi palkkain, mutta oltais me pidempäänki sillä kht:n kädestä suuhun + hätätilateisiin säästöt -systeemillä pärjätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yrittäjänä, kun sain lapseni ja tuon 9 kk pidin vapaata. Sijainen pyöritti yritystäni tuon ajan ja mieheni kävi välillä paikan päällä katsomassa, että hommat hoituu ja maksoi laskut. Ei vain ollut enää mahdollisuutta olla poissa pidempään. Yrittäjänä tuokin oli mielestäni erittäin hyvä saavutus. Toisaalta tämä oli myös hyvä kokemus siinä mielessä, että jatkossa opin pitämään myös normaaleja lomia. Aikaisemmin tein töitä 7pv/vko, mikä ei olisi ollut pidemmän päälle järkevää jo ihan oman jaksamisen kannalta.
Lapsi meni hoitoon lopulta 1v2kk iässä. Yhden kuukauden ajan hoidimme lasta vuorotellen kotona. Sovitin omat työni miehen työvuorojen mukaan. Jos mies oli vapaalla, niin minä olin töissä. Tehtiin myös ilta- ja aamuvuoroja ristiin. Tämä oli kyllä aika tylsää aikaa parisuhteelle. Sitten mies olikin pari kuukautta hoitovapaalla omasta työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Ei ole. Mies pienipalkkaisessa työssä,minä kotihoidontuella. Tiukkaa on,mutta pärjätään. Suomessa saa kyllä toimeentulotukea,jos tulot oikeasti katsotaan riittämättömiksi. Moni ei vain HALUA elää nuukasti ja ymmärrän hyvin. Ei pitäisi silti puhua pakosta,koska sitä se ei ole. Suurin osa näistä pakkoa huutelevista ei saisi edes tt-tukea,koska tulot katsottaisiin ihan riittäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä tätä loiseksi nimittelyä. Meillä ainakin lapset ovat yhteisiä, hoidan heitä kotona nyt kodinhoidontuella. Osapuoli joka tuo rahaa kotiin on iloinen, että lapset saavat olla kotona, eikä heitä tarvitse viedä hoitoon. Näkee kyllä tämän lasten ja suuren osan kodinhoidosta niin, että molemmat teemme "töitä", vaikka vain toinen sitä rahaa tuo. Eri asia jos lapset olisivat vain minun ja olisin etsinyt puolison meidät elättämään. Myös tuntemissani perheissä koetaan asia samanlailla.
Huono puoli on toki tuo ettei eläke kerry, mutta ei auta kun toivoa että sitä ehtii tästä muutamasta vuodesta huolimatta kertymään riittävästi ja että saamme elää vanhaksi yhdessä.
Kodinhoidosta ei makseta.
En minä niin väittänytkään, vaan että mies arvostaa sitä että olen kotona ja hoidan lapsia ja kotia, eikä näin ollen koe että olen kotona hänen rahoillaan elävä loisija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10kk tuodaan päiväkoteihin, eivät osaa kävellä tai syödä itse. Ei siellä henk.koht.hoitajia kenelläkään ole.
Tää on muuten totta että äitiysloman pitäisi kestää 1-vuotiaaksi asti, että lapsella olisi nämä taidot.
Ei läheskään kaikki 1-vuotiaat vielä kävele ja syöminen on monilla vielä hieman hakusessa olevaa sormiruokailua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulee tällä hetkellä tilille kuukaudessa noin 500-600 euroa, äitiysraha ja lapsilisä. Noilla + miehen tuloilla elää ihan ok:sti, mutta ahdistaa loisia toisen rahoilla. Onneksi voin tehdä sunnuntaisin töitä yrittäjänä. Jos lapsi on 1-vuotiaana muiden kanssa pärjäävä eikä ahdista olla erossa niin ihan hyvin voisin lykätä sen hoitoon.
Olet ilmeisesti maksanut minimi yel-maksua, kun saat noin pientä äitiyspäivärahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen meno päiväkotiin 1-vuotiaana on äidin syy? Yhtä paljon se on isän syy! Miksei syyllistetä isiä siitä, että he ovat töissä, vaikka 1-vuotias on päiväkodissa? Olen niin kiukuissani tästä epätasa-arvosta, etten suostu tekemään toista lasta, ennen kuin lapsen hoito on valtion toimesta jaettu tasan miehen ja naisen kesken! En enää suostu uhraamaan uraani ja eläkekertymääni 2 vuoden poissa ololla!
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan mielestä alle vuoden (tai edes alle 2 vuoden) ikäinen lapsi ei kuulu kodin ulkopuoliseen hoitoon, ja olen itse ihan mielellään ollut kotona kauemmin, mutta kysyisin tuossa yhteydessä ennemmin, että miksi niillä ISILLÄ on niin hirveä tarve pysyä siellä töissä koko ajan. Äiti on kuitenkin ollut ainakin sen 9kk, eikö isä voi jäädä edes puoleksi vuodeksi? Turha lykätä lapsen lapsuuden turvallisuutta vain äidin kontolle.
Ainakin meillä kävi niin, että vastuu lapsen emotionaalisesta hyvinvoinnista konkretisoitui miehelle vasta vauvavuoden aikana. Kun lasta odotettiin, mies oli vastuuntuntoinen, mutta vielä hyvin uraorientoitunut. Keskustelimme lapsen hoitojärjestelyistä hän oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa voisi jäädä pois töistä edes muutamaksi kuukaudeksi. Myöskään halua tinkiä yhteisestä elintasosta noin 1500 euron verran kuussa ei vielä siinä vaiheessa, kun hoitovapaista olisi pitänyt työnantajille ilmoittaa, ollut. Teimme sitten niin, että palasin vuorotöihin osittaisella hoitovapaalla lapsen ollessa vuoden ikäinen. Käytännössä hoitopäivät olivat lyhyitä, keskimäärin viisituntisia, ja hoitopäiviä tuli kuussa viitisentoista. Lapsi ei onneksi kärsinyt eroahdistuksesta, ja vuorohoitoryhmässä, johon hänet "tappelimme", ei ollut käytännössä koskaan paikalla yli kymmentä lasta kerralla, useinmiten vain 5-6. Mikä parasta, isä hoiti lasta ollessani töissä iltaisin ja viikonloppuisin, ja todella piti tästä järjestelystä. "Normaaliin" päiväkotirytmiin siirryttiin lapsen ollessa 2,5 vuotias - tosin edelleen päivät olivat lyhyehköjä
Silti me vanhemmat tulimme siihen tulokseen, että jos lisää lapsia saamme, mies käyttää kaikki isyysvapaat ja ottaa myös vanhempainvapaakuukausia. Mies kannattaa myös 6+6+6 -mallia, koska kokee, että se helpottaisi isien asemaa nimenomaan suhteessa työnantajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska pelkällä miehen palkalla ei elä tai mies ei halua elättää lasta ja lapsensa äitiä muuta kuin sen aivan pakollisen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.
Kuinka pitkään oikein säästit ja miten, että pystyit saamaan kokoon enemmän rahaa kuin 1,5 vuoden palkkasi verran? Tämä todella kiinnostaa minua. Varsinkin koska tulisi olivat noin pienet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.
On oikeus tehdä lapsia. Ja on rahaa, koska töissä käyn. Sen sijaan kaltaisiasi mussuttajia en arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan mielestä alle vuoden (tai edes alle 2 vuoden) ikäinen lapsi ei kuulu kodin ulkopuoliseen hoitoon, ja olen itse ihan mielellään ollut kotona kauemmin, mutta kysyisin tuossa yhteydessä ennemmin, että miksi niillä ISILLÄ on niin hirveä tarve pysyä siellä töissä koko ajan. Äiti on kuitenkin ollut ainakin sen 9kk, eikö isä voi jäädä edes puoleksi vuodeksi? Turha lykätä lapsen lapsuuden turvallisuutta vain äidin kontolle.
Ainakin meillä kävi niin, että vastuu lapsen emotionaalisesta hyvinvoinnista konkretisoitui miehelle vasta vauvavuoden aikana. Kun lasta odotettiin, mies oli vastuuntuntoinen, mutta vielä hyvin uraorientoitunut. Keskustelimme lapsen hoitojärjestelyistä hän oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa voisi jäädä pois töistä edes muutamaksi kuukaudeksi. Myöskään halua tinkiä yhteisestä elintasosta noin 1500 euron verran kuussa ei vielä siinä vaiheessa, kun hoitovapaista olisi pitänyt työnantajille ilmoittaa, ollut. Teimme sitten niin, että palasin vuorotöihin osittaisella hoitovapaalla lapsen ollessa vuoden ikäinen. Käytännössä hoitopäivät olivat lyhyitä, keskimäärin viisituntisia, ja hoitopäiviä tuli kuussa viitisentoista. Lapsi ei onneksi kärsinyt eroahdistuksesta, ja vuorohoitoryhmässä, johon hänet "tappelimme", ei ollut käytännössä koskaan paikalla yli kymmentä lasta kerralla, useinmiten vain 5-6. Mikä parasta, isä hoiti lasta ollessani töissä iltaisin ja viikonloppuisin, ja todella piti tästä järjestelystä. "Normaaliin" päiväkotirytmiin siirryttiin lapsen ollessa 2,5 vuotias - tosin edelleen päivät olivat lyhyehköjä
Silti me vanhemmat tulimme siihen tulokseen, että jos lisää lapsia saamme, mies käyttää kaikki isyysvapaat ja ottaa myös vanhempainvapaakuukausia. Mies kannattaa myös 6+6+6 -mallia, koska kokee, että se helpottaisi isien asemaa nimenomaan suhteessa työnantajiin.
Joo, tämä on varmaan ihan yleistä. Kiva, että teillä järjestyi noin hyvin asiat miehen aiemmasta asenteesta huolimatta. Mun kommentti kuitenkin kohdistui lähinnä tähän ap:n retoriikkaan, joka sysää kaiken vastuun lapsen varhaisesta hoivasta äidille.
Minä kyllä muuten ihan kysyin mieheltä, kun aloimme esikoista yrittää, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Hän sanoi, että vuoden. Ja oli myös, samoin kakkosen kanssa ja aikoo olla myös tulevan kolmosen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Ei ole. Mies pienipalkkaisessa työssä,minä kotihoidontuella. Tiukkaa on,mutta pärjätään. Suomessa saa kyllä toimeentulotukea,jos tulot oikeasti katsotaan riittämättömiksi. Moni ei vain HALUA elää nuukasti ja ymmärrän hyvin. Ei pitäisi silti puhua pakosta,koska sitä se ei ole. Suurin osa näistä pakkoa huutelevista ei saisi edes tt-tukea,koska tulot katsottaisiin ihan riittäviksi.
Miksi lapsiperheessä pitäisi aivan tieten tahtoen elää täysin kädestä suuhun ja käydä leipäjonossa? En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Vanhempien stressi toimeentulosta olisi aivan älytön ja heijastuisi kielteisesti myös lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä oli valmis ottamaan vastuun 11kk ikäisestä ja minä parempipalkkaisena pääsin tienaamaan perheelle rahaa.
Mutta entäs varhainen vuorovaikutus ja pienen ihmisen mielen normaali kehitys? Eikö sillä ole väliä? Tällä tavoin sitä just saadaan narsisteja maailmaan.
No nyt et taida olla ihan tosissasi. Olen itsekin sitä mieltä, että alle 6-9kk vauvalle äiti on läheisempi, jos on ollut kotona hoitamassa ja isä töissä. Mutta ei ole kyllä mitään syytä miksi isä ei voisi jäädä lähes vuoden ikäisen kanssa kotiin. Lapsi kestää aivan hyvin tuossa vaiheessa hoitajan vaihtumisen. Mä olen maailman lässyin äiti ja halusin, että lapset hoidetaan 3v kotona ja yöhoitoon vasta reilusti yli vuoden ikäisenä jne., mutta en nähnyt kyllä mitään ongelmaa siinä että isä jäi kotiin hieman alle vuoden ikäisen kanssa, kuten mekin teimme.
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.