Miksi joillain äideillä on hirveä kiire töihin kun lapsi ei edes vuottakaan.

Supersäästäjästä ei kuulunutkaan enää mitään. Taisi olla pelkkä trolli kyseessä.

Voi ja ajattele, että isät lähtevät töihin, vaikka lapsi ei ole vielä kahta kuukauttakaan.

Hoidin lapseni 3-vuotiaaksi kotona. Minulla on vakituinen työpaikka. Maksoimme koko hoitovapaan ajan asuntolainasta pelkkiä korkoja. Näin voi sopia pankin kanssa, jos raha-asiat kunnossa. Lyhennykset lähtivät pyörimään normaalisti kun palasin töihin. Emme tehneet isompia lomamatkoja ja kirpparit ja alet hyödynsin. Ruuasta ei tingitty. Ei stressannut tai ahdistanut. Miehellä keskipalkkainen työ ja myös hän toivoi että lapsi hoidetaan kotona. Hyvin ehti lapsi oravanpyörään 3-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Fiksut ennakoi ja säästää etukäteen jotta voivat viettää ne ainutlaatuiset ekat vuodet kotona vauvan kanssa, kuten kuuluukin. Vain empatiakyvytön narsisti kykenee hylkäämään vauvansa ja lähtemään töihin.

Meillä on systeemit kehitelty kotona olemiseen, käyttäkää niitä!

Palasin töihin,kun lapseni oli 3kk . Siihen aikaan se oli äitiysloman pituus. Hoitaja kotiin,pimeästi tietysti. Hyvin on lapsi pärjännyt, nyt perheellinen lakimies. Vaimo kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Oman luonteen ja arvojen vastaisesti eläminen se siinä sen tekisi, ei vauva.

Jos lapsen kanssa eläminen on oman luonteen ja arvojen vastaista, kyseessä on vela. Toivottavasti.

 

Lapsen kanssa eläminen on edelleen eri asia, kuin töissä käynti. Luonteeni vastaista on olisi vuosia kotiäitinä, en näe siinä mitään hyvää itseni enkä lapseni kannalta.  Ja kyllä, olen jopa nii röyhkeä, että pidän itseäni parempana äitinä vauvalle kuin aloittajan kaltaista kapeakatseilta ja ahdasmieliseltä kuulostavaa naista, jonka uskon toimivan huonona roolimallina lapselle.

Loistava kommentti!