Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillain äideillä on hirveä kiire töihin kun lapsi ei edes vuottakaan.
08.04.2018 |
Eikö siinä vaiheessa pitäisi luoda turvallista oloa lapselle kuin raahata se johonkin päikkäriin . Mitä aikaa äidille edes jää lapseen tutustumiseen jos painaa pitkää työpäivää . Miksi se lapsi pitää hankkia jos selvästikään ei sille ole aikaa. Jotenkin kuulostaa surulliselta että jo noin pienet heivataan pois uran tieltä ja lapsihan kiintyy enenmin niihin ihmisiin joiden kanssa viettää päivää kuten hoitajiin.
Kommentit (145)
Ei se 6+6+6-mallikaan takaisi sitä että ne isät jää kotiin, veisi kuitenkin perheiltä mahdollisuuden päättää. Mielestäni miestä eikä naista ole hyvä pakottaa kotiin jos siellä ei halua olla. Kuitenkin minusta on hyvä että perheillä on mahdollisuus lapsen kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kun kokevat tarpeelliseksi. Ei ne vanhemmat töissä varmaan kovin tehokkaita ole jotka murehtivat lapsia hoidossa, joiden eivät koe siellä pärjäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Ei ole. Mies pienipalkkaisessa työssä,minä kotihoidontuella. Tiukkaa on,mutta pärjätään. Suomessa saa kyllä toimeentulotukea,jos tulot oikeasti katsotaan riittämättömiksi. Moni ei vain HALUA elää nuukasti ja ymmärrän hyvin. Ei pitäisi silti puhua pakosta,koska sitä se ei ole. Suurin osa näistä pakkoa huutelevista ei saisi edes tt-tukea,koska tulot katsottaisiin ihan riittäviksi.
Miksi lapsiperheessä pitäisi aivan tieten tahtoen elää täysin kädestä suuhun ja käydä leipäjonossa? En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Vanhempien stressi toimeentulosta olisi aivan älytön ja heijastuisi kielteisesti myös lapsiin.
Kaikki eivät niin stressaa kädestä suuhun elosta jos se on tietoinen valinta siksi että kokee sen lapselle olevan parempi. Siis tilanteessa jossa kuitenkin pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Ei ole. Mies pienipalkkaisessa työssä,minä kotihoidontuella. Tiukkaa on,mutta pärjätään. Suomessa saa kyllä toimeentulotukea,jos tulot oikeasti katsotaan riittämättömiksi. Moni ei vain HALUA elää nuukasti ja ymmärrän hyvin. Ei pitäisi silti puhua pakosta,koska sitä se ei ole. Suurin osa näistä pakkoa huutelevista ei saisi edes tt-tukea,koska tulot katsottaisiin ihan riittäviksi.
Miksi lapsiperheessä pitäisi aivan tieten tahtoen elää täysin kädestä suuhun ja käydä leipäjonossa? En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Vanhempien stressi toimeentulosta olisi aivan älytön ja heijastuisi kielteisesti myös lapsiin.
Kaikki eivät niin stressaa kädestä suuhun elosta jos se on tietoinen valinta siksi että kokee sen lapselle olevan parempi. Siis tilanteessa jossa kuitenkin pärjätään.
Ehkäpä näin sitten. Itse kuitenkin köyhän lapsuuden ja nuoruuden viettäneenä pelkään oikeastaan melkein koko ajan luisuvani vielä joskus takaisin köyhyyteen. Tämä ajatus tuottaa minulle huomattavaa stressiä. Lapsi sen sijaan vaikuttaa viihtyvän päivähoidossa oikein hyvin, joten olen perheemme valintaan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se 6+6+6-mallikaan takaisi sitä että ne isät jää kotiin, veisi kuitenkin perheiltä mahdollisuuden päättää. Mielestäni miestä eikä naista ole hyvä pakottaa kotiin jos siellä ei halua olla. Kuitenkin minusta on hyvä että perheillä on mahdollisuus lapsen kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kun kokevat tarpeelliseksi. Ei ne vanhemmat töissä varmaan kovin tehokkaita ole jotka murehtivat lapsia hoidossa, joiden eivät koe siellä pärjäävän.
Miten 6+6+6 veisi perheiltä mahdollisuuden päättää, kun siinä mallissa äiti saisi ansiosidonnaista kauemmin kuin nykyään, vaikka isä ei olisi päivääkään kotona?
Kaksi lasta. Toinen meni hoitoon 10kk (ensin perhepäivähoito, 1v 1kk alkaen päiväkoti) iässä, toinen oli 1v 3kk.
Syy miksi menin töihin; en yksinkertaisesti halunnut olla kotiäiti. Ei ole minua varten, vaikka lapsiani rakastankin valtavasti. Pää oli jo niin täynnä pelkkää vauva-koti-elämää, että mielelläni töihin menin.
Raha, oma eläkekertymä ja moni muu asia ratkaisi - järki siis. Olen parempi äiti kun käyn töissä; Jaksan paremmin sekä kotona, että töissä kun ne ovat kaksi aivan eri maailmaa. Lisäksi työni on joustavaa ja onnistuu hyvin yhdistää lapset ja omat työajat.
Lisäksi kuljemme lapsen isän kanssa niin ristiin töissä, että lapsilla on pienestä asti ollut 10-13kpl hoitopäivää kuukaudessa ja niiden pituuskin ollut yleensä 4-6 tuntia. Ihan siis toista luokkaa, kuin jos olisi joka päivä 9 tunnin hoitopäiviä ja +20 päivää joka kuukausi.
Lapsista on kasvanut oikein tasapainoisia, reippaita ja ekaluokkalaisen ensimmäiset luokkakaverit ovat juuri tuolta 1-vuotiaasta asti tuntenut.
Nyt lapset ovat 4v ja 8v. Minulta putket laitettu poikki. Ei varmaan yllätys, että enempää lapsia en missään nimessä halua. Nämä kaksi riittää. En ole tämän äidillisempi.
Itse olen työttömien vanhempien lapsi; äiti oli aina kotona ja meitä lapsiakin oli peräjälkeen viisi. Omasta lapsuudesta ei silti muistikuvia suuntaan tai toiseen, ihan kiva lapsuus kai oli. Tiesin jo vain silloin, että se mikä omalle äidille sopi (olla kotona vuosikaudet) ei ole minua varten.
Onneksi minulla on mies, joka ottaa paljon vastuuta lapsista ja niin eri aikaan töissä kulkee. Eikä mieskään koskaan edes koittanut ehdottaa, että olisin kotona kauemmin lasten kanssa. Tiesi varmaan, että en vain halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.
On oikeus tehdä lapsia. Ja on rahaa, koska töissä käyn. Sen sijaan kaltaisiasi mussuttajia en arvosta.
Voooiii eeii.. Joku köyhä yh ei arvosta minua. Nyt kyllä harmittaa.
Joidenkin on pakko mennä töihin kun kodinhoidontuki on niin olematon. Kaikilla ei ole myöskään mahdollista säästää paljoakaan jos lapsen tahtoo nuorena. Itse yritän olla kotona ainakin siihen saakka kun lapsi oppii kävelemään ja puhumaan, mutta saas nähdä miten kauan pystytään elämään miehen palkalla. Siinä iässä lapsi varmaan kaipaa muutakin kun äitin ja isin seuraa. Hyvä systeemi Suomessa nykyisin on verrattuna entisaikoihin miettikääpä muutama kymmenen vuotta taaksepäin kun vanhempien piti antaa lapset hoitoon jo jossain 4 kk iässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se 6+6+6-mallikaan takaisi sitä että ne isät jää kotiin, veisi kuitenkin perheiltä mahdollisuuden päättää. Mielestäni miestä eikä naista ole hyvä pakottaa kotiin jos siellä ei halua olla. Kuitenkin minusta on hyvä että perheillä on mahdollisuus lapsen kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kun kokevat tarpeelliseksi. Ei ne vanhemmat töissä varmaan kovin tehokkaita ole jotka murehtivat lapsia hoidossa, joiden eivät koe siellä pärjäävän.
Miten 6+6+6 veisi perheiltä mahdollisuuden päättää, kun siinä mallissa äiti saisi ansiosidonnaista kauemmin kuin nykyään, vaikka isä ei olisi päivääkään kotona?
Niinpä, ja lisäksi tutkimusten mukaan isät haluaisivat jäädä useammin kotiin, mutta eivät jää, koska äidit eivät halua antaa tätä mahdollisuutta isille. Myös työnantajat katsovat kieroon kotiin jääviä isiä. Jos 6+6+6-malli tulisi, isien kotona olosta tulisi pikku hiljaa normaalia, ja yhä useampi isä jäisi siten kotiin, työpaikalla tämä olisi vain ilmoitusluonteinen asia kuten Ruotsissa, ja moni mies voisi haluta jäädä kotiin, "koska kaveritkin". Tästä tulisi positiivinen kierre, joka ruokkisi itseään ja hyödyttäisi kaikkia: lapsi-isä-suhde paranisi, kodin työnjako jakaantuisi tasaisemmin, naisen ura ja eläkekertymä ei vahingoittuisi niin paljon jne.
Minulla ei ollut kiire takaisin töihin ja olin kolme vuotta kotona lapsen kanssa. Työpaikkani siirtyi tänä aikana toiselle paikkakunnalle, jonne minun ei ollut mahdollista kulkea ja hoitovapaan jälkeen ei ollut työpaikkaa mihin palata. Lopulta sinne töihin ei niin vain mentykään. Kävin vuoden mittaisen työvoimakoulutuksen - ei edelleenkään töitä. Vuoden ajan olin osa-aikaisena naapurirouvan verkkokaupassa. Sitten hain AMK:hon parantaakseni työllistymismahdollisuuksiani ja siellä meni 4,5 vuotta. Ei edelleenkään töitä. Valmistuin AMK:sta 2012 lopussa ja siitä viime helmikuuhun olin kokonaista puoli vuotta töissä palkkatuella (ei edes koulutusta vastaavissa tehtävissä) ja sitten onnistuin saamaan 4kk pätkän 40% työajalla.
Helmikuussa onnistuin pääsemään hanttihommiin, mutta töihin kuitenkin. Lapsi on tässä kohtaa jo 17-vuotias. En voi väittää, että katuisin sitä pitkään kotona olemista, mutta en olisi ikinä voinut kuvitella miten vaikeaa on päästä takaisin töihin. Minulla on nyt ensimmäistä kertaa 15 vuoteen vakituinen työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yksi toinen ketju, jossa yksi kirjoittaja patistelee naisia töihin heti äitiysvapaan jälkeen eli silloin, kun lapsi on kolmen kuukauden ikäinen. Imetyskään ei haittaa, kun pulloruokinta on hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Ei ole. Mies pienipalkkaisessa työssä,minä kotihoidontuella. Tiukkaa on,mutta pärjätään. Suomessa saa kyllä toimeentulotukea,jos tulot oikeasti katsotaan riittämättömiksi. Moni ei vain HALUA elää nuukasti ja ymmärrän hyvin. Ei pitäisi silti puhua pakosta,koska sitä se ei ole. Suurin osa näistä pakkoa huutelevista ei saisi edes tt-tukea,koska tulot katsottaisiin ihan riittäviksi.
Miksi lapsiperheessä pitäisi aivan tieten tahtoen elää täysin kädestä suuhun ja käydä leipäjonossa? En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Vanhempien stressi toimeentulosta olisi aivan älytön ja heijastuisi kielteisesti myös lapsiin.
Kaikki eivät niin stressaa kädestä suuhun elosta jos se on tietoinen valinta siksi että kokee sen lapselle olevan parempi. Siis tilanteessa jossa kuitenkin pärjätään.
Ehkäpä näin sitten. Itse kuitenkin köyhän lapsuuden ja nuoruuden viettäneenä pelkään oikeastaan melkein koko ajan luisuvani vielä joskus takaisin köyhyyteen. Tämä ajatus tuottaa minulle huomattavaa stressiä. Lapsi sen sijaan vaikuttaa viihtyvän päivähoidossa oikein hyvin, joten olen perheemme valintaan tyytyväinen.
Sehän onkin tärkeintä että jokainen perhe löytää heille sopivimman ratkaisun. Mikä sopii toisille ei sovi taas toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi toinen ketju, jossa yksi kirjoittaja patistelee naisia töihin heti äitiysvapaan jälkeen eli silloin, kun lapsi on kolmen kuukauden ikäinen. Imetyskään ei haittaa, kun pulloruokinta on hyvä juttu.
Kun mikään ei riitä! Äidit erilaisine ratkaisuineen ovat aivan vapaata riistaa arvostelijoiden mielestä. 😓
Itselle ei ajankohtaista mutta en jäisi kotiin lasten takia, ärsyttävää lukea kun monet tuomitsee äitejä jotka palaa työelämään.
Kyllä raha helpottaa elämää vaikka vänkkäisitte muuta :D lapselle saa kaiken ilman erämaksujen/velaks ottamista ja eläkettä kertyy.
Ja lapselle hyvä esimerkki työtä tekevä vanhempi kuin sossun rahoilla elävä (tarkoitan niitä elämäntapa työttömiä mitkä ei suostu/halua töihin ku työttömänä helpompaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.
Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.
Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!
Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.
Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.
Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.
Supersäästäjä, tule kertomaan meille tarinasi! Haluan kuulla aivan kaiken näistä vuosista, kun kerrytit säästösi.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä muuten ihan kysyin mieheltä, kun aloimme esikoista yrittää, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Hän sanoi, että vuoden. Ja oli myös, samoin kakkosen kanssa ja aikoo olla myös tulevan kolmosen kanssa.
Tällaiset miehet ovat ihan kullanarvoisia! Uskon että tuo auttaa koko perhettäkin, kun mieskin oppii pyörittämään lapsiperheen arkea ja pääsee tutustumaan lapsiinsa ihan eri tavalla kuin ne miehet, jotka eivät syystä tai toisesta käytä mahdollisuuttaan vanhempainlomaan. Kummankaan työura ei ota liian kovaa iskua, joten töihinkin päin homma luistaa. Ja miehelle tuo vuoden tauko töistä voi olla vain piristävää, palaa sitten hoitovapaan jälkeen sorvin ääreen ihan uudella innolla.
Työnantajillakin on mahdollisuus edesauttaa työn ja perheen yhteensovittamista, jos halua löytyy. Mieheni työnantaja kyseli henkilökunnaltaan ideoita työhyvinvoinnin parantamiseksi ja tämän seurauksena, henkilöstöltä tulleen idean pohjalta, he tarjoavat nykyisin äideille vuoden mittaisen palkallisen äitiysloman ja isille 6kk palkallista isyyslomaa. Isyysloman saa pitää itselleen sopivana ajankohtana ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan mielestä alle vuoden (tai edes alle 2 vuoden) ikäinen lapsi ei kuulu kodin ulkopuoliseen hoitoon, ja olen itse ihan mielellään ollut kotona kauemmin, mutta kysyisin tuossa yhteydessä ennemmin, että miksi niillä ISILLÄ on niin hirveä tarve pysyä siellä töissä koko ajan. Äiti on kuitenkin ollut ainakin sen 9kk, eikö isä voi jäädä edes puoleksi vuodeksi? Turha lykätä lapsen lapsuuden turvallisuutta vain äidin kontolle.
Ainakin meillä kävi niin, että vastuu lapsen emotionaalisesta hyvinvoinnista konkretisoitui miehelle vasta vauvavuoden aikana. Kun lasta odotettiin, mies oli vastuuntuntoinen, mutta vielä hyvin uraorientoitunut. Keskustelimme lapsen hoitojärjestelyistä hän oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa voisi jäädä pois töistä edes muutamaksi kuukaudeksi. Myöskään halua tinkiä yhteisestä elintasosta noin 1500 euron verran kuussa ei vielä siinä vaiheessa, kun hoitovapaista olisi pitänyt työnantajille ilmoittaa, ollut. Teimme sitten niin, että palasin vuorotöihin osittaisella hoitovapaalla lapsen ollessa vuoden ikäinen. Käytännössä hoitopäivät olivat lyhyitä, keskimäärin viisituntisia, ja hoitopäiviä tuli kuussa viitisentoista. Lapsi ei onneksi kärsinyt eroahdistuksesta, ja vuorohoitoryhmässä, johon hänet "tappelimme", ei ollut käytännössä koskaan paikalla yli kymmentä lasta kerralla, useinmiten vain 5-6. Mikä parasta, isä hoiti lasta ollessani töissä iltaisin ja viikonloppuisin, ja todella piti tästä järjestelystä. "Normaaliin" päiväkotirytmiin siirryttiin lapsen ollessa 2,5 vuotias - tosin edelleen päivät olivat lyhyehköjä
Silti me vanhemmat tulimme siihen tulokseen, että jos lisää lapsia saamme, mies käyttää kaikki isyysvapaat ja ottaa myös vanhempainvapaakuukausia. Mies kannattaa myös 6+6+6 -mallia, koska kokee, että se helpottaisi isien asemaa nimenomaan suhteessa työnantajiin.
Joo, tämä on varmaan ihan yleistä. Kiva, että teillä järjestyi noin hyvin asiat miehen aiemmasta asenteesta huolimatta. Mun kommentti kuitenkin kohdistui lähinnä tähän ap:n retoriikkaan, joka sysää kaiken vastuun lapsen varhaisesta hoivasta äidille.
Minä kyllä muuten ihan kysyin mieheltä, kun aloimme esikoista yrittää, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Hän sanoi, että vuoden. Ja oli myös, samoin kakkosen kanssa ja aikoo olla myös tulevan kolmosen kanssa.
Ymmärsin tämän. Oma pointtini taas on, että ihmiset on usein ohjelmoitu ajattelemaan, että oma ura (tai "ura") tuhoutuu, jos työpaikalta on poissa vaikka sitten vain muutaman kuukauden. Näin, vaikka työhistoriaan ei jäisi mitään näkyvää reikää. Mies on vieläpä alalla, jolla tätä myyttiä pidetään yllä työnantajien taholta erittäin voimakkaasti. Hyvin suuri osa alalle tulevista naisista vaihtaa töitä jo siinä vaiheessa, kun alkaa suunnitella perheen perustamista. Tätä on alettu kyseenalaistaa oikeasti vasta ihan viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ajankohtaista mutta en jäisi kotiin lasten takia, ärsyttävää lukea kun monet tuomitsee äitejä jotka palaa työelämään.
Kyllä raha helpottaa elämää vaikka vänkkäisitte muuta :D lapselle saa kaiken ilman erämaksujen/velaks ottamista ja eläkettä kertyy.
Ja lapselle hyvä esimerkki työtä tekevä vanhempi kuin sossun rahoilla elävä (tarkoitan niitä elämäntapa työttömiä mitkä ei suostu/halua töihin ku työttömänä helpompaa)
Ymmärrän kommentistasi ettei sinulla siis ole vielä lapsia? Voi olla että mieli muuttuu siinä kohti kun heitä on ja hoitoonlaitto tulee ajankohtaiseksi. Ei tietenkään välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ajankohtaista mutta en jäisi kotiin lasten takia, ärsyttävää lukea kun monet tuomitsee äitejä jotka palaa työelämään.
Kyllä raha helpottaa elämää vaikka vänkkäisitte muuta :D lapselle saa kaiken ilman erämaksujen/velaks ottamista ja eläkettä kertyy.
Ja lapselle hyvä esimerkki työtä tekevä vanhempi kuin sossun rahoilla elävä (tarkoitan niitä elämäntapa työttömiä mitkä ei suostu/halua töihin ku työttömänä helpompaa)
Mutta jos puhutaan näistä alle kolmevuotiaista, mistä suurin osa keskustelusta on käyty, niin en usko että he vielä ymmärtävät esimerkkiä töissäkäyvästä ja rahaa ansaitsevasta vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä muuten ihan kysyin mieheltä, kun aloimme esikoista yrittää, että kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Hän sanoi, että vuoden. Ja oli myös, samoin kakkosen kanssa ja aikoo olla myös tulevan kolmosen kanssa.
Tällaiset miehet ovat ihan kullanarvoisia! Uskon että tuo auttaa koko perhettäkin, kun mieskin oppii pyörittämään lapsiperheen arkea ja pääsee tutustumaan lapsiinsa ihan eri tavalla kuin ne miehet, jotka eivät syystä tai toisesta käytä mahdollisuuttaan vanhempainlomaan. Kummankaan työura ei ota liian kovaa iskua, joten töihinkin päin homma luistaa. Ja miehelle tuo vuoden tauko töistä voi olla vain piristävää, palaa sitten hoitovapaan jälkeen sorvin ääreen ihan uudella innolla.
Työnantajillakin on mahdollisuus edesauttaa työn ja perheen yhteensovittamista, jos halua löytyy. Mieheni työnantaja kyseli henkilökunnaltaan ideoita työhyvinvoinnin parantamiseksi ja tämän seurauksena, henkilöstöltä tulleen idean pohjalta, he tarjoavat nykyisin äideille vuoden mittaisen palkallisen äitiysloman ja isille 6kk palkallista isyyslomaa. Isyysloman saa pitää itselleen sopivana ajankohtana ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.
Vau! Mikä helmi työnantajaksi. Tällaisia työnantajia kaivattaisiin paljon enemmän. Tuollaisella saadaan varmasti sitoutettua ihmisiä hyvin työhönsä. ❤️
Tämähän on hienoa! Olettaen, että aloit säästää 20-vuotiaana, sait lapsen 30-vuotiaana, ja tosiaan vain säästit, etkä siis sijoittanut säästöjä, pystyit joka kuukausi laittamaan säästöön parisataa euroa, eli lähes 15 prosenttia tuloistasi, jos 1300 e/kk oli netto, ja ja jopa 20 prosenttia, jos tämä tulo oli bruttotuloa. Tuo on oikeasti sellainen huippusuoritus, että lukisin mielelläni esim. blogia, jossa annat vinkkejä säästämiseen. Ja nimenomaan siihen, miten kauan olet säästänyt, miten olet järjestänyt asumisen, mitä kodinkoneita sinulla on, mitä syöt ja miten liikut. Nimittäin vaikka itse olen ajoittain jopa pk-seudulla saanut säästöön tällaisia summia 1300 eur/kk nettotuloista maksaessani asumisesta 600 e/kk, niin joku pesukoneen laukeaminen on sitten niitä säästöjä nakertanut. Eli jos olisin noin määrätietoisesti lasta varten säästänyt (en säästänyt, halusin myös esim. matkustella, ja opiskelinkin yli 20-vuotiaaksi), itselle olisi 10 vuodessa kertynyt ehkä sellainen 15 000 euroa säästöä.