Miksi joillain äideillä on hirveä kiire töihin kun lapsi ei edes vuottakaan.

Onneksi iskä voi kans jäädä kotiin! On varmasti myös alemmalla koulutustasolla hankala ymmärtää sitä koulutetun naisen painetta mitä tulee työelämästä ja kotielämästä. Töistä ei voi noin vain jäädä kotiin vuosikausiksi, koska siihen asti tehty työ oman koulutuksen ja uran eteen on ollut ihan hirvittävä. Ei se ole koulutetulla naisella rahakysymys, vaan ihan aikakysymys. Kun on osakkaana firmassa, niin ei siinä valitettavasti voi jäädä kotiin leipomaan hiekkakakkuja. Onneksi monet pystyvät saamaan sitten asiat järjesteltyä niin, että isä jää kotiin hieman pidemmäksi aikaa, mutta korkeastikoulutetuilla naisilla on usein korkeastikoulutetut puolisot, jotka eivät hekään voi vuosikausiksi jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.

Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.

Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.

Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!

Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.

Kai arvovalintatyypit hoidatte myös sen nuorimman lapsen kotona eskariin asti, vaikka mitään valtion/kunnan kustantamaa tukea siihen ei saakkaan sen jälkeen, kun iltatähti täyttää 3v? Koska arvovalintahan se on puhtaasti ja nuorin lapsi on toki oikeutettu samaan kuin isommat sisaruksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.

Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.

Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.

Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!

Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.

Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.

Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.

Supersäästäjä, tule kertomaan meille tarinasi! Haluan kuulla aivan kaiken näistä vuosista, kun kerrytit säästösi.

Mies maksanut asumisen, elämisen, isot hankinnat, noin 90% menoista. Eihän siis ihme että hieman meikki- ja vaateshoppailujen jälkeen jää rahaa paljon säästöön :D

Lapseni oli 1 v 4 kk kun meni kokopäiväisesti päiväkotiin. En olisi laittanut (siis kokopäiväisesti) ellei olisi ollut pakko. Mies vaati että minun on maksettava 50% kaikista perheen menoista, enkä siihen pystynyt niillä muutamalla sadalla eurolla mitä hoitovapaalla sai. Myöskään osapäivätyöstä ei olisi tullut miehelle riittävästi rahaa.

Lapsi meni hoitoon ja hieno tyttö siitä kasvoi, nyt 10-v. Miehestä tuli exä.

Olen uudelleen naimisissa ja odotan vauvaa, ja vaikka taloudellisesti ei ole mikään pakko laittaa lasta hoitoon vuoden ikäisenä, en katso järkeväksi pudottautua urakehityksestä, joten käyn töissä 2 päivää viikossa, mieheni 4 päivää viikossa ja lapsi laitetaan päivähoitoon 2-3  päiväksi viikossa. En tunne asiasta minkään sortin huonoa omaatuntoa.

Sinä voit ap jatkaa tätä äitien valintojen ruotimista ihan vapaasti, en tiedä mitä ajat takaa, oman marttyyrikruunusi kiillotusta ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvovalinta minusta useimmiten eikä pakko rahan takia mennä.

Esimerkiksi eräs nainen sanoi olevansa kateellinen kun toinen voi olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä.

Kotiäiti perheineen eli hyvin nuukaa elämää rahallisesti ja tämä kateellinen matkusti useamman kerran vuodessa kaukomaihin ja muutenkin merkkilaukut jne piti olla.

Monen on oikeasti pakko käydä rahan takia töissä. Tunge nuo arvovalintapuheesi sinne ja syvälle!

Höpöhöpö, prioriteetit. Olisit säästänyt jos se olisi sinulle tärkeää.

Pienestä palkasta ei säästöön juuri jää. Olet järkyttävän ylimielinen taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Meilläkin on oikeus tehdä lapsia.

Kuinka pieni palkka sinulla sitten on? Minulla oli 1300e / kk ja sain 25 000e säästöön ennenkuin lapsi syntyi. No? Kellään ei ole oikeutta mihinkään mihin heillä ei ole varaa.

Tämähän on hienoa! Olettaen, että aloit säästää 20-vuotiaana, sait lapsen 30-vuotiaana, ja tosiaan vain säästit, etkä siis sijoittanut säästöjä, pystyit joka kuukausi laittamaan säästöön parisataa euroa, eli lähes 15 prosenttia tuloistasi, jos 1300 e/kk oli netto, ja ja jopa 20 prosenttia, jos tämä tulo oli bruttotuloa. Tuo on oikeasti sellainen huippusuoritus, että lukisin mielelläni esim. blogia, jossa annat vinkkejä säästämiseen. Ja nimenomaan siihen, miten kauan olet säästänyt, miten olet järjestänyt asumisen, mitä kodinkoneita sinulla on, mitä syöt ja miten liikut. Nimittäin vaikka itse olen ajoittain jopa pk-seudulla saanut säästöön tällaisia summia 1300 eur/kk nettotuloista maksaessani asumisesta 600 e/kk, niin joku pesukoneen laukeaminen on sitten niitä säästöjä nakertanut. Eli jos olisin noin määrätietoisesti lasta varten säästänyt (en säästänyt, halusin myös esim. matkustella, ja opiskelinkin yli 20-vuotiaaksi), itselle olisi 10 vuodessa kertynyt ehkä sellainen 15 000 euroa säästöä.

Se unohti varmaan mainita, että mies tienaa 4500€/kk ja niillä rahoilla eletään ja maksetaan laskut, kirjoittajan 1300€/kk ovatkin sitten lattemacchiatoihin, minirodinin lasten vaatteisiin, tekoripsiin sekä säästöön tarkoitettuja :)

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Oman luonteen ja arvojen vastaisesti eläminen se siinä sen tekisi, ei vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Oman luonteen ja arvojen vastaisesti eläminen se siinä sen tekisi, ei vauva.

Jos lapsen kanssa eläminen on oman luonteen ja arvojen vastaista, kyseessä on vela. Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Oman luonteen ja arvojen vastaisesti eläminen se siinä sen tekisi, ei vauva.

Jos lapsen kanssa eläminen on oman luonteen ja arvojen vastaista, kyseessä on vela. Toivottavasti.

Kyllä lapsen kanssa saa viettää paljon aikaa, vaikka lapsi päivähoidossa kävisikin. Äskeinen kommentti oli ankka.

Minäkin kummastelin aikoinaan sitä, että lapsi laitetaan vuoden ikäisenä hoitoon.

Oltuani aika tarkkaan kolme vuotta lapsen kanssa kotona yksin, koska olen yksinhuoltaja, en enää yhtään hämmästellyt.

Ensimmäinen työvuosi meni totaalisessa auvossa, kun pääsin töihin lepäämään, vaikka se varsin hektinen työpaikka olikin.

Tulipahan koettua sekin kolmevuotiskausi.

En kadu.

En kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksut ennakoi ja säästää etukäteen jotta voivat viettää ne ainutlaatuiset ekat vuodet kotona vauvan kanssa, kuten kuuluukin. Vain empatiakyvytön narsisti kykenee hylkäämään vauvansa ja lähtemään töihin.

Meillä on systeemit kehitelty kotona olemiseen, käyttäkää niitä!

En ole opiskellut ja kehittänyt itseäni vuosia vain heittääkseni kaiken hukkaan sinappikäärön takia. Menee hukkaan yhteiskunnan rahat. Mitä tulee narsismiin, älä kirjoita aiheesta josta et mitään tiedä.

Sen "sinappikäärön" hyvinvointi on sitten aivan toissijainen juttu? Selvästi ei ne vuodet ainakaan kehityspsykologiaa opiskellessa ole kuluneet. Jätä kuule kääröt tekemättä, jooko.

Nainen ei vaan voi tehdä oikein. Jos hän on lapsen kanssa kotona muutaman vuoden, hän on loinen. Jos hän taas palaa nopeasti työelämään lapsen saatuaan, hän on huono äiti. Voisi tuon naisten ainaisen haukkumisen jo lopettaa. 

Rahaa rahaa rahaa..osta osta osta....

Mä olen ollut totaali yh:na lapsen kans kotona nyt 3 vuotta 390e/kk kotihoidontuella. Hyvin pärjää, vaatteet kirppikseltä ja arki kuluu soittaen, laulaen, leikkien, ystäviä nähden, perhekahviloissa ja kerhoissa, onneksi olen tajunnut viettää nämä ainutlaatuiset lapsuusvuodet kotona hänen kanssaan hänen vierellään, meillä on aivan ihanaa yhdessä!!!! Se kaikki mitä olemme saaneet kokea ja touhuta.. sitä ei rahalla pysty mittaamaan!

Mutta toki toisilla eri arvomaailma ja raha menee itse olemisen edelle, ja toisilla vaan hajoo pää kotona. Olen onnekas kun mulla on niiiiin ihana lapsi! <3

Olen pitkän linjan kotiäiti ja siinä on ollut hyvät puolensa. Silti ymmärrän erittäin hyvin myös äitejä, jotka palaavat melko pian työelämään. Etenkin, jos päivähoitopaikka on laadukas, esim. hyvä pph, ja puolisoiden yhteistoiminnalla esim. saadaan hoitopäivät melko lyhyiksi. Tosiasia on, että jos jää moneksi vuodeksi kotiin, työhön palaaminen voi olla vaikeaa. On aloja, joilla putoaa kärryiltä todella nopeasti. Kokemuksesta myös tiedän, että jos on oikein monta vuotta kotona, alkaa mieleen nousta kaikenlaisia henkisiä esteitä, esim. huonontuneen itsetunnon myötä. On turha ilkkua joitain rahanahneiksi, kun joku senkin ihmisen elannon sitten maksaa, joka on jämähtänyt ensin kotiäidiksi ja sitten työttömäksi, ja aina se ei ole mies. Ja siinä vaiheessa kun lapsi on isompi, häntä kasvattaa omalla esimerkilläänkin. On vaikea innostaa lapsia opiskelemaan, kesätöihin jne., jos itse on vain kotona vuodesta toiseen, näin se vain valitettavasti on. Asiassa on puolensa ja puolensa. 

Aika väsynyt aloitus. Hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsia ei ilman rahaa elätetä jos niille haluaa hyvät lähtökohdat elämään.

No höpö höpö nyt taas. Kyllä sitä rahaa pitää olla, jos kerran on varaa lapsia hankkia. Lasten kanssa pitkään kotona oleminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Lapsi saa siitä niin ison pääoman elämää varten.

Fiksumpi meidän 9kk hoitoon viety on kuin 3v kotona hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa rahaa rahaa..osta osta osta....

Mä olen ollut totaali yh:na lapsen kans kotona nyt 3 vuotta 390e/kk kotihoidontuella. Hyvin pärjää, vaatteet kirppikseltä ja arki kuluu soittaen, laulaen, leikkien, ystäviä nähden, perhekahviloissa ja kerhoissa, onneksi olen tajunnut viettää nämä ainutlaatuiset lapsuusvuodet kotona hänen kanssaan hänen vierellään, meillä on aivan ihanaa yhdessä!!!! Se kaikki mitä olemme saaneet kokea ja touhuta.. sitä ei rahalla pysty mittaamaan!

Mutta toki toisilla eri arvomaailma ja raha menee itse olemisen edelle, ja toisilla vaan hajoo pää kotona. Olen onnekas kun mulla on niiiiin ihana lapsi! <3

Aivan... ja mistä kaikkialta muualta saitkaan tuon lisäksi rahaa? Omistusasuntoa varten ei esimerkiksi asumistukea yleensä kovin helposti saa. Lainan lyhennyksiä ei voi ikuisuudeksi pistää tauolle, joten töihin palaaminen alkaa silloin kovasti jossain vaiheessa kiinnostaa, ettei koti lähde alta.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa rahaa rahaa..osta osta osta....

Mä olen ollut totaali yh:na lapsen kans kotona nyt 3 vuotta 390e/kk kotihoidontuella. Hyvin pärjää, vaatteet kirppikseltä ja arki kuluu soittaen, laulaen, leikkien, ystäviä nähden, perhekahviloissa ja kerhoissa, onneksi olen tajunnut viettää nämä ainutlaatuiset lapsuusvuodet kotona hänen kanssaan hänen vierellään, meillä on aivan ihanaa yhdessä!!!! Se kaikki mitä olemme saaneet kokea ja touhuta.. sitä ei rahalla pysty mittaamaan!

Mutta toki toisilla eri arvomaailma ja raha menee itse olemisen edelle, ja toisilla vaan hajoo pää kotona. Olen onnekas kun mulla on niiiiin ihana lapsi! <3

No ei todellakaan ole mielessä osta, osta, osta. Ihan perusjuttuihin menee lähes kaikki tulot.

Asuntolainaa lyhennettävänä, ruuat ja kulutustarvikkeet, vauvan tarvikkeet, auton kulut, vakuutukset, sähkölasku, vesilasku, puhelinlasku ja mitä näitä nyt on.... ei kuule jää yhtään ylimääräistä vaikka käy töissäkin, mitään toivoa ei olisi jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan normaalia, ettei koko muuta elämää laiteta jäähylle kun lapsi syntyy.

Mulla ainakin ammatti on yksi osa identiteettiä, äitinä oleminen toinen, puolisonsa oleminen kolmas, vanhempieni tyttärenä oleminen neljäs jne. listaa voi jatkaa. En koe että töissä oleminen tekee minusta niin raadon, että sen jälkeen lapselle ei jäisi aikaa ja energiaa. Ennemmin tunnen että jos omistautuisin vain lapselle lakkasin olemasta oma itseni ja muuttuisin raadoksi jolla ei olisi annettavaa lapsellekaan.

Tuo ajatus, että lapsen lähellä lakkaisi olemasta oma itsensä, ällistyttää minua aina, vaikka olen itsekin korkeakoulutettu ja pidän todella paljon työstäni. Ihmisen minäkuvan täytyy olla todella hauras, jos pieni vauva tarpeineen muuttaa hänet raadoksi.

Oman luonteen ja arvojen vastaisesti eläminen se siinä sen tekisi, ei vauva.

Jos lapsen kanssa eläminen on oman luonteen ja arvojen vastaista, kyseessä on vela. Toivottavasti.

Lapsen kanssa eläminen on edelleen eri asia, kuin töissä käynti. Luonteeni vastaista on olisi vuosia kotiäitinä, en näe siinä mitään hyvää itseni enkä lapseni kannalta.  Ja kyllä, olen jopa nii röyhkeä, että pidän itseäni parempana äitinä vauvalle kuin aloittajan kaltaista kapeakatseilta ja ahdasmieliseltä kuulostavaa naista, jonka uskon toimivan huonona roolimallina lapselle.