Miksi akateemiset pitävät itseään muita parempina?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti voisin sanoa, että en ole pitänyt itseäni ketään toista parempana. Olen toki tiedostanut, että kaikki eivät pysty yliopisto-opintoja suorittamaan ja olen ihan ylpeä ollut itsestäni, että olen ne itse suorittanut. Ikinä en kuitenkaan puheissani viittaa oppineisuuteeni.
Kuitenkin nyt keski-iässä olen rohkaistunut huomaamaan, että joskus tulee vastaan ihmisiä, joita parempi oikeasti koen olevani. Tämä ei ole siis mikään yleistys, joka koskisi kaikkia vastaantulevia. Vaan että pari sellaista yksilöä on tähän ikään mennessä oppinut tuntemaan, että rohkenen ajattelemaan (en sentään ääneen sanomaan), että nyt olen kyllä tyhmempäni seurassa.
Mutta eipä siitäkään suurempaa draamaa synny. Lähinnä koen tuhlaavani aikaani, ja siitä syystä pyrin siirtymään sivummalle säädyllisessä ajassa. Mieleen saattaa jäädä sääli siitä, miten kapealla ajattelulla toinen vetää elämänsä läpi. Mutta se on sen toisen elämää.
Onnellinen olet. Itse olen koko elämäni tuntenut olevani tyhmempien ympäröimänä. En silti väitä olevani parempi ihminen, vaikka tiedänkin, etteivät kaukoparannus tai homeopatia toimi ja että perunankuoret eivät ole terveellisiä.
Usein se menee harmi kyllä niin päin, että osalla vähemmän koulutetuista on asian kanssa kompleksi. Vaikka ei toisi itseään mitenkään tykö, niin korkeasti koulutettu saa tuta sen, että ”ihan turhaa tollanen tutkinto”, ”kyllä mäkin osaan kaiken ilman mitään tutkintoja” jne.
Toki osa yliopistossa opiskelleista pitää itseään muita parempina. Osa onkin erityisen lahjakkaita, osa taas vain luulee olevansa.
Akateemisuuden myötä ihmisellä on paitsi yleissivistystä ja loogista ajattelua, myös kykyä soveltaa tietoa ja argumentoida järkevästi. Kun hetken keskustelee henkilön kanssa, joka ei ole peruskoulua pidemmälle opiskellut, tulee ikävä näitä ominaisuuksia. Akateemisuus on paljon muutakin kuin titteli. Vaaditaan myös sitkeyttä ja kyvykkyyttä että ylipäätään saa tutkinnon suoritettua.
Eikä pidä enempää kuin muut. Ylpeys omista saavutuksista on normaalia ja tervettä, olit akateeminen, amk-koulutettu, amis tai mitä vaan. Kuitenkin yliopistokoulutettujen pitäisi jotenkin koko ajan käyttäytyä korostetun nöyrästi tai yrittää todistella, ettei ole "ylpeä", ettei joku pahoita mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisuuden myötä ihmisellä on paitsi yleissivistystä ja loogista ajattelua, myös kykyä soveltaa tietoa ja argumentoida järkevästi. Kun hetken keskustelee henkilön kanssa, joka ei ole peruskoulua pidemmälle opiskellut, tulee ikävä näitä ominaisuuksia. Akateemisuus on paljon muutakin kuin titteli. Vaaditaan myös sitkeyttä ja kyvykkyyttä että ylipäätään saa tutkinnon suoritettua.
Juuri näin. Itseäni turhauttaa toisinaan juuri se, että ihmisellä ei ole pitkäjänteisyyttä, keskustelutaitoa ja kykyä argumentoida. Näitä taitoja oppii väkisinkin, jos aikoo yliopistosta valmistua.
Olen maisteri. En koe olevani ketään parempi ihminen, mutta suoraan sanottuna loogisempi, analyyttisempi ja älykkäämpi kyllä.
Ihmettelen joidenkin, yleensä matalasti koulutettujen, ihmisten "tunteella elämistä" . Sitä, että he tekevät juuri niin kuin sillä hetkellä sattuu tuntumaan tekemättä laskelmia ja miettimättä tekojensa seurauksia.
Hyvä esimerkki on eräs matalasti koulutettu tuttavanainen. Naisella on jo ennestään kolme haastavaa erityislasta ja rahat aina loppu. Ex -mies ei osallistu lasten hoitoon. Nyt nainen on tavannut uuden miehen ja yrittää tämän kanssa neljättä lasta. Hän ei selvästi ajattele muuta kuin sitä, että vauvat ovat söpöjä ja että lapsista saa lapsilisää. Nykyisiäkään lapsia hän ei ehdi hoitaa kunnolla, vaan heille syötetään eneksiä, karkkia ja roskaruokaa niin että tulokset alkavat ikävä kyllä jo näkyä lasten vatsamakkaroissa. Tytön liikuntaharrastus jouduttiin lopettamaan, kun siihen ei ollut enää varaa. Lapsille ei ole koskaa keskittyneesti puhuttu tai luettu ja sitten ihmetellään, miksi lasten puhumaan ja lukemaan oppiminen on niin hidasta. Nainen on myös epälooginen kasvattaja: välillä saa huutokohtauksia, välillä hemmottelee piloille.
Se, että joku haluaa tuohon tilanteeseen ja tuollaisilla vanhemmuustaidoilla väen väkisin lisää lapsia, on minusta pöyristyttävää.
Tiedän, etteivät kaikki duunarit ole tuollaisia, mutta onhan se tutkittu juttu, että matalasti koulutetut lisääntyvät enemmän ja usein lapset saavat noissa kodeissa heikommat lähtökohdat elämään kuin korkeastikoulutettujen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin hienoa?
Kerro.Älykkyys on se, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Maailmaa eteenpäin vieneet filosofit, tiedemiehet ja keksijät ovat olleet akateemisia. Ennen saattoi joku työväentaustainen tehdä poikkeuksen, mutta nykyisenä tasa-arvon aikana kaikilla älykkäillä on mahdollisuus päästä yliopistoon ja aika hölmö on jos jättää mahdollisuuden käyttämättä.
Vaikka suurin osa akateemisesta ei ole luovia neroja, he ovat vähintäänkin ihmiskunnan älyllisen perinnön ylläpitäjiä, ja ilman heitä palattaisiin jonnekin pronssikaudelle.
Ei yllätä että miinusta sataa täällä. Arvostan kuitenkin ihmisissä ennen kaikkea luovuutta, johon kuuluu älyllinen uteliaisuus. Hassusti näiden ihmisten saavutukset kelpaavat sille länsimaisesta elintasosta nauttivalle juntillekin jonka mielestä lukeminen on tyhmää. Toki akateemisten joukossa on paljon porukkaa joka on enemmän taloudellisesti ahnetta ja tittelinkipeää. Kuitenkin heidänkin tekemä työ on tärkeää, ja heilläkin on älyllistä uteliaisuutta yleensä keskimääräistä enemmän.
"Duunarista lukeminen on tyhmää." Eiköhän tuo kerro jo aika paljon lähinnä sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheltä sitä maailmaa nähneenä voin sanoa, että suurin osa ei edes pidä. Se pieni osuus, jotka ehkä pitävätkin itseään parempana, ovat siitä yleensä kuitenkin hiljaa.
Ei korkeamman koulutuksen hankkineet pidä itseään sen parempana ihmisenä. Kyvykkäämpänä ja älykkäämpänä vaan. Ongelma on siinä että huonommin kouluttautuneet ovat alemmuudentuntoisia, katkeria ja kateellisia. Tästä syystä monet tuttavani eivät tiedä koulutustasostani mitään, sillä en sitä paljasta.
Eli parempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarien kanssa ei voi puhua syvällisesti. Yliopistossa oppii näkemään rakenteita maailmassa, joita ei muuten näe. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, tämän akateemiset ymmärtävät mutta duunarit eivät.
Tarkoitat varmaan että duunarien kanssa ei voi puhua syvällisesti, koska he näkevät maailman teidän akateemisten punavihreän kuplan ulkopuolella. Se jos mikä on pelottavaa.
Taas yleistämistä. Duunareilla nyt yleensä loppuu äly kesken, tai arvot on pehmeät tai sitten ollaan persuja. Ei kaikki akateemiset ole punavihreitä todellakaan, onneksi.
Ai kovat arvot omaavat ovat vain fiksuja?
Akateemista tutkintoa suorittaessa tulee ajattelu- ja arviointikykyyn uusi ulottuvuus, se usein duunareilta puuttuu, ja sen kyllä valitettavasti vaan huomaa. Se, että on akateeminen ei taas millään muotoa estä sitä, että olisi vähemmän elämänkokemusta tai sydämen viisautta.
Nää. En pidä ketään ihmisenä arvokkaampana toista.
Mutta sivistyneempänä kyllä - siis sanakirjamäärityksellä "oppinut" - pidän ihmistä, joka on opiskellut pitkään.
Usein tuo korreloi sen kanssa, millaisista asioista ihminen on kiinnostunut, miten hän osaa keskustella ja katsooko asioita monesta näkökulmasta. Ymmärtääkö, että samasta asiasta voi perustellusti olla monta mieltä.
Ei se toki aina ole noin, mutta yleensä yliopistokoulutus lisää mielenkiintoa teorioihin, kykyä kyseenalaistaa, harjoittaa lähdekritiikkiä ja taitoa tarkastella asioita monelta kantilta.
Siksi enin osa ystävistäni on akateemisesti koulutettuja. Toki tärkeää on myös iloisuus, elämänhalu, ystävällisyys ja huumorintaju.
Ihmisarvon kanssa sillä ei vain ole mitään tekemistä.
Ps. Ihmiset arvostavat eri ominaisuuksia. Opillinen sivistys ei liene pöllömpi ominaisuus. Esimerkiksi varakkuus, ulkonäkö tai hyvät verkostot ovat monelle tärkeitä, minulle taas täysin yhdentekeviä.
Eipä siinä ole mitään hienoa. Akateemisuus käsitteenä on kokenut erittäin suuren inflaation, koska nykyään melkein jokaisesta yli kaksi vuotta kestävästä tutkinnosta on tehty "akateeminen". Oikeat akateemiset väittelevät jostain tiedeyliopistosta, mutta eivät tee asiasta sen kummempaa numeroa. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä, itsehän olen vain drop out vastaavasta koulusta, mutta ei se opintomotivaation hukkaaminen mitenkään ole estänyt menestymistä elämästä. Rahassa mitattuna minulla menee paremmin, mutta tutkijoiksi suuntautuneita kavereita ei rahan hankkiminen samalla tavalla edes kiinnosta. Eivätkä ne minua tyhmänä pidä, vaan melkeinpä päinvastoin, teen vain mitä huvittaa muiden mielipiteistä välittämättä. Toisaalta eipä itselläkään ole mitään syytä heitä aliarvioida.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että suurin osa vastaajista on nuoria akateemisesti suuntautuneita tyhjäpäitä. Hei mulla on teille kerrottavaa: ette ole mitenkään ihmeellisen fiksuja tai sivistyneitä. Voitte toki kuvitella että se tuotantotalouden dippainssin paperi tekee teistä parempia, mutta kuinka väärässä olettekaan.
Miten sinulle nyt meni herne noin nenään? Olen pitkälle akateemisesti koulutettu mutten sillä elvistele enkä myöskään dissaa ei-akateemisia. Joihinkin töihin vaan vaaditaan akateeminen koulutus ja sen hankin itseäni varten, en sinun mollaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nooo, ite oon amk-opiskelija. Pidän kyllä korkeakoulutettuja ja varsinkin akateemisia parempina kuin kouluttautumattomattomia tai amiksen käyneitä.
Jotenkin tulee mieleen, että jos ei ole edes amk:iin hakenut/päässyt, pitää olla jotenkin yksinkertainen.
Veljeni on yliopistolla ja on mua fiksumpi ja tulee tienaamaan mua paremmin.
Yks ystäväni, joka on merkonomi viljelee kokoajan jotain jargonia, että "tässä yhteiskunnassa tarvitaan kaikkia, mun mielestä on tärkeetä se, miten kohtelee muita, ja millainen on ihmisenä...jos ei olisi vaikka bussikuskeja, niin ei pääsisi minnekään julkisilla"... tulee välillä hänen seurassaan olo, että on vähän yksinkertainen ihminen, ja omaa ainakin liian pehmeät arvot. Kouluttautuminen on Suomessa ilmaista ja helppoa, niin miksei opiskelisi niin pitkälle, kuin se on taloudellisesti kannattavaa.
Taitaa tuo merkonomi olla fiksuin teistä.
Ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja hyvin tullaan juttuun. Eipä noista vanhoista tutkinnoista enää puhuttua tule. Työelämässä ollaan vähän eri asemissa, mutta samoja juttuja harrastetaan ja samojen lastenkasvatushuolien kanssa painitaan...
Ei ne kuule välitä mistään paremmuudesta. Oikeasti fiksut ihmiset vaan keskittyvät valitsemaansa polkuun ja he eivät siitä hirveästi mitään anonyymipalstoilla huutele, kun on elämässä fiksumpiakin asioita, mihin energiaa voi suunnata. Tämä akateemisuus on vain yksi asia muiden joukossa vähän niin kuin silmien väri tai äänen laatu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooo, ite oon amk-opiskelija. Pidän kyllä korkeakoulutettuja ja varsinkin akateemisia parempina kuin kouluttautumattomattomia tai amiksen käyneitä.
Jotenkin tulee mieleen, että jos ei ole edes amk:iin hakenut/päässyt, pitää olla jotenkin yksinkertainen.
Veljeni on yliopistolla ja on mua fiksumpi ja tulee tienaamaan mua paremmin.
Yks ystäväni, joka on merkonomi viljelee kokoajan jotain jargonia, että "tässä yhteiskunnassa tarvitaan kaikkia, mun mielestä on tärkeetä se, miten kohtelee muita, ja millainen on ihmisenä...jos ei olisi vaikka bussikuskeja, niin ei pääsisi minnekään julkisilla"... tulee välillä hänen seurassaan olo, että on vähän yksinkertainen ihminen, ja omaa ainakin liian pehmeät arvot. Kouluttautuminen on Suomessa ilmaista ja helppoa, niin miksei opiskelisi niin pitkälle, kuin se on taloudellisesti kannattavaa.
Taitaa tuo merkonomi olla fiksuin teistä.
No ei paljoa yllätä, jos kysytään tän palstan lukijoista, joista suuri osa on näitä bussikuskin vaimoja.
Millä tavalla se muka ilmenee, että pitäisivät itseään jotenkin parempina? Minusta monella ihmisellä on tuollainen käsitys itsestään, oli sitten akateeminen tai ei.
Minulla on duunarikaveri, joka kyllä on syvällinen, ja jonka kanssa puhutaan syvällisiä. Mutta se syvällisyys on hyvin kapeaa, joten mitään laajaa syvällistä keskustelua siitä ei synny. Se on se ero.