Parisuhteeni ajautuvat riitoihin aina samasta syystä. Miten ratkaisen tämän? Miten voisin itse toimia toisin?
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Kommentit (434)
Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa
Parisuhteessa kuuluu olla me henki, ilmeisesti sitä ei ole. Tiedätkö että itsenäisyydelle on toinen nimi= yksinäisyys.
Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan, siellä voi käydä yksinkin. Mistä tämä sinun toiminta kumpuaa? Mitä pelkäät jos annat vähän periksi?
Onneksi oma mieheni ei halua juosta pitkin maailmaa yksin. Ja jos oon Tallinnassa ollut päivän mies lasten kanssa kotona niin johan mies soitti sen kertaa päivän aikana 😁💗
Tutustu myös tunnelukkoihin
Vierailija kirjoitti:
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Parisuhteesa pitää tosiaan neuvotella ja yhdessä sopia asiota.
Miksi sinä haluat parisuhteen?
Yhdessä neuvotellaan, mutta lomailet yksin? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Minähän juuri aloituksessani kysyn, että mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni tai tekemisissäni, eli katson peiliin.
En minä koskaan ole parisuhteessa edellyttänyt tai vaatinut, että asiat menisi minun mielen mukaan, vaan olen aina ehdottanut kompromisseja ja monesti sanonut, että mennään toisen mielen mukaan. Mistä keksit, että minä seisoisin piiska kourassa vaatimassa mutta en tekisi mitään itse? Teen hyvin paljon parisuhteen ja kumppanini eteen ja huomioin häntä hyvin monella tavalla, näin olen jokaisessa suhteessani tehnyt. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on kompromissien tekemistä molempien tunteet huomioon eikä vaan tee sitä mitä itse haluaa niin kun itse haluaa
Kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mutta en minä ole koskaan parisuhteessa toiminut vain niin kuin itse haluan. Aloituksestani taisi tulla ihan väärä käsitys siitä että mikä oli pointtini. Yritin siinä kirjoittaa, että haluan parisuhteessa että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä (=tehdään kompromisseja tai yhdessä etsitään molemmille paras vaihtoehto). Ap.
Oletko parisuhteessa liian itsekäs siinä itsenöisyydessäsi? Muistatko, että parisuhteessa pitää molempien joustaa ja välillä joutuu tekeen siten, miten ei itse haluaisi?
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä neuvotellaan, mutta lomailet yksin? Miksi?
Vain jos toinen ei pääse mukaan vaikkapa töiden vuoksi. Aina ensisijaisesti haluan lomailla yhdessä, mutta aina lomat ei osu samaan aikaan. Joka kerta olen pyytänyt että mies (miehet) lähtisi yhdessä kanssani reissuun, mutta jos mies sanoo, että hän ei vain saa töistä lomaa silloin kun minulla on loma, niin en haluaisi vain sen vuoksi jäädä sitten kotiin. Ap.
Sun itsenäisyys viehättää, samalla se on piirre , joka heitä ärsyttää. Sen vuoksi heistä olet niin hankala. Oletko oikeasti hankala, sitä en arvuuttele. Mutta kyllähän se niin taitaa olla, että itse alat parisuhteeseen kuitenkin vääränlaisten miesten kanssa. Mikä muu heillä on yhteinen nimittäjä kuin se, etteivät enää koekaan sun itsenäisyyttäsi pelkästään hyväksi asiaksi?
Kyllä pitäisi harrastaa myös itsetutkiskelua, onko kaikista asioista tarpeen sopia sun ehdoilla? Miksi sitä vaadit heiltä, mutta tuntuu, että he eivät saa vaatia sulta mitään. Ei se ole heikkouden merkki, jos ei joka asiasta tarvitse pitää päänsä. Arvostatko miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko parisuhteessa liian itsekäs siinä itsenöisyydessäsi? Muistatko, että parisuhteessa pitää molempien joustaa ja välillä joutuu tekeen siten, miten ei itse haluaisi?
En usko olevani itsekäs, pikemminkin päinvastoin. Olen aina ollut se, joka hakee enemmän ja useammin kompromissa ja vastaan tulemista, ja koskaan minua ei ole haukuttu itsekkyydestä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa kuuluu olla me henki, ilmeisesti sitä ei ole. Tiedätkö että itsenäisyydelle on toinen nimi= yksinäisyys.
Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan, siellä voi käydä yksinkin. Mistä tämä sinun toiminta kumpuaa? Mitä pelkäät jos annat vähän periksi?
Onneksi oma mieheni ei halua juosta pitkin maailmaa yksin. Ja jos oon Tallinnassa ollut päivän mies lasten kanssa kotona niin johan mies soitti sen 7 kertaa päivän aikana 😁💗
Tutustu myös tunnelukkoihin
Vierailija kirjoitti:
Minuun ihastuvat miehet ilmeisesti ihastuvat minussa itsenäisyyteeni, itsevarmuuteeni, jämäkkyyteeni, rohkeuteeni, siihen että olen jotenkin riippumaton (vastakohta takertuvalle), siihen että osaan ja uskallan pitää puoleni, siihen että minulla on selkeät mielipiteet ja tavoitteet, joita kohti pyrin, hyvään itsetuntooni jne ja siihen, että noista huolimatta olen samalla kuitenkin empaattinen kuuntelija ja muut huomioon ottava ja aika tasainen luonne. Moni on ihan suoraan sanonutkin ihastuvani minussa juuri noihin piirteisiini.
No sitten suhteen vakiinnuttua tuntuu, että nuo piirteeni ajavat suhteen riitoihin. Mies (miehet) ei enää jotenkin kestäkään sitä, että kykyni pitää puoleni ilmenee myös parisuhteessa eli osaan pitää puoleni myös parisuhteessa tarvittaessa. Miehiä selvästi ärsyttää, että minua ei voi kontrolloida (en tarkoita nyt mitään puhelimen kyttäämistä tms vaan minun muokkaamista johonkin perinteisen kuuliaisen naisen rooliin). Tulee riitoja siitä, että mies ei saakaan sanella kaapin paikkaa vaan edellytän, että kaikki asiat neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Miehiä ärsyttää, että haluan lähteä yksin vaikkapa lomamatkalle (siis aivan yksin) enkä välttämättä soittele sieltä hädissään monta kertaa päivässä neuvoja että miten selviäisin jostain tilanteesta. Suhde muuttuu jonkunlaiseksi tahtojen taisteluksi, jossa minusta tuntuu että minut yritetään nujertaa jonkun vallan alle ihan vain siksi, että en olisi liian itsenäinen. Miehestä (miehistä) taas kuulemma tuntuu, että en sitoudu oikeasti, olen hankala ja minulle ei "kelpaa mikään". Sama kaava toistuu suhteesta toiseen.
Osaisiko joku neuvoa, että miten voisin murtaa tuon kuvion? Mitä minun pitäisi muuttaa itsessäni? Älkää neuvoko, että valitse erilainen mies, koska olen yrittänyt sitä, joka kerta luulen, että tämä on nyt erilainen mies kuin eksäni.
Okei, noilla sun antamilla lisätiedoilla on tosi vaikeeta tietää miksi ne ongelmat aina tulevat. Eli joustat ja annat miehen päättää, silti olet kovin itsenäinen....
Sulla ei nyt vaan kemiat kohtaa noiden miesten kanssa. Sit kun löydät ”sen oikean” niin loppuu väännöt asioista ja kaikki sujuu enemmänkin luonnollisesti ja oikein.
Noi sun nykyiset suhteet on vaan sitä kun kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä väen vängällä haluaa olla ”parisuhteessa”.
Suurin osa miehistä toimii juuri noin, ihan hyvistäkin miehistä. Miksi se rikkoo naisen parisuhteet?
Vierailija kirjoitti:
Okei, noilla sun antamilla lisätiedoilla on tosi vaikeeta tietää miksi ne ongelmat aina tulevat. Eli joustat ja annat miehen päättää, silti olet kovin itsenäinen....
Joustan ja annan miehen päättää tilanteissa, joissa mies haluaa kysyä mielipidettäni ja ottaa mielipiteeni huomioon. Silloin tulen mielelläni vastaan. Mutta jos minua yrittää suoraan määräillä ja käskeä, niin riita on valmis, silloin en jousta. Ja juuri tämä on se ongelma, miehet (mieheni) yrittävät määräillä ja käskeä eikä kuunnella ja neuvotella. Ap.
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei nyt vaan kemiat kohtaa noiden miesten kanssa. Sit kun löydät ”sen oikean” niin loppuu väännöt asioista ja kaikki sujuu enemmänkin luonnollisesti ja oikein.
Noi sun nykyiset suhteet on vaan sitä kun kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä väen vängällä haluaa olla ”parisuhteessa”.
Voi olla, mutta mistä tunnistan itselleni sopivan miehen? Olen oikeasti yrittänyt avoimin mielin tapailla hyvin erilaisia miehiä. Mutta ei ollenkaan kaikki miehet minuun ihastu, enkä minä kaikkiin.
Minusta tuntuu, että ongelmakohta on se, että minuun ihastuu miehet, jotka kokevat itsenäisyyteni/itsevarmuuteni jonkunlaisena voitettavana haasteena, kiinnostavan erilaisena piirteenä naisessa, jonka he haluavat päästä sitten alistamaan valtansa alle. Ap.
Olen myös ollut aina itsenäinen teeseitse-nainen. Olen kohta 10 vuotta ollut puolisoni kanssa yhdessä ja tässä on pitänyt oppia muuttumaan jotta homma toimii. Ensinnäkin, älä kuohitse miestäsi vaan anna välillä miehen olla se mies ja pyydä apua jossain, esim. korjaushommassa. Parisuhde on kahden kauppa ja pitää oppia miettimään myös toisen näkökantaa. Ei siinä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Anna nyt lisää konkreettisia esimerkkejä, miksi miehet kokee sut liian itsenäisinä. Siis ton yksin matkalle lähtemisen lisäksi.
En tarvitse miehiä tai miesten neuvoja raha-asioihin, remonttiasioihin, huonekaluiden kasaamiseen, autoasioihin tms vaan hoidan nuo kaikki itse. Noista olen siis saanut kommenttia liiasta itsenäisyydestäni. Muita esimerkkejä en nyt keksi, koska ne olisi minun itse keksimiä, nuo on asioita joita minulle on suoraan sanottu.
Käy tämä keskustelu peilissä näkyvän henkilön kanssa. Sinulla on nousut itsenäisyys päähän ja kaiken pitäisi mennä tismalleen niin kuin sinä haluat. Parisuhde on kahden kauppa, jossa molempien pitää joustaa eikä seistä piiska kourassa miehen selän takana vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.