Mies haluaisi, että muutamme paikkaan, jossa minulle ei ole mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua pelottaa. Yleensä muutos pelottaa. Mutta tosiasia on, että mitenkään et voi varmaksi tietää, mitä uusi elämänpiiri toisi tullessaan.

Kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja selvä päätös olisi, että minä lähtisin epäilyksistäni huolimatta. Kyllä kumppanin innostusta tukisin sen verran sentään. Mutta jos vuosi tai pari osoittaisi selvästi valinnan vääräksi, niin ei vanha kaupunkikaan olisi minnekään karannut. Sinne vain takaisin, ukon kanssa tai ilman.

Minäkin kuvittelin itseni samaan tilanteeseen ja päädyin siihen tulokseen, että mies menköön yksin tai lasten kanssa, jos kerran haluaa muuttaa. Ap ei saa uudella paikkakunnalla oman alansa töitä, hanttihommiin hän on ylikoulutettu eikä hän halua jäädä kotirouvaksi. Siinä on kolme syytä pysyä nykyisellä paikkakunnalla. 

Olen niin monta kertaa joustanut miehen urankehittämistarpeiden edessä ja muuttanut asuinpaikkaa. Miehen ura kukoistaa edelleen, minä en kukoistanut, eikä minun avioliittoni sen enempää kuin uranikaan. Otin eron ja nyt mietin, mitä minusta tulisi isona, sillä uraa en pysty luomaan alkuperäisessä ammatissani. Työmarkkinatilanne pyyhkäisi ohitseni kauan sitten ja hyvin lujaa. 

Jos minä masennun ja katkeroidun siellä uudella paikkakunnalla ja muutun naiseksi, joka on tyytymätön elämäänsä ja siksi nalkuttaa kaikesta ja lisäksi on riippuvainen miehestä kun elämässä ei ole enää mitään omaa, niin olenko enää sitten edes se nainen, jota mieheni rakastaa tai haluaisi rakastaa? Nyt olen kuitenkin iloinen, itsenäinen ja elämään tyytyväinen, sellainen, jota on helppo rakastaa. Pelkään, että kadottaisin sen ja minusta tulisi kamala ihminen jos luovun kaikesta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Enkä sitä miestä nimenomaan ärsyttää se kun KAIKKI on siellä. Itseäkin suorastaan vituttaa se että kaikki miehen sukulaiset asuu tässä muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Ihme vouhotusta aikuisilta ihmisiltä, kun kiukutellaan jos ei joka toinen viikko vähintään nähdä..

Voi hyvin olla, että miestä ärsyttää se että meidän molempien suvut on täällä ja tutut lapsuuden kulmat on täällä jne. Mutta onko se riittävä syy vaatia minua muuttamaan toiselle puolelle maata? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kannattaa lähteä yksin, koska hänelle elämä on nähtävästi enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Ap lopettaa hoitovapaan, palaa töihin ja lapset menevät hoitoon. Isää voivat nähdä joka toinen viikonloppu tms. miten nyt sovittekin. Tärkeintä on, että jokainen saa sen, mikä itselle on tärkeintä eli mies uuden mielenkiintoisen työn, ap apua arkeen ja lapset hyvän koulun.

Ap:n elintaso saattaa tosin laskea jonkin verran, mutta tuskinpa kovi radikaalisti.

Tosin ap:lla täytyy olla aika eksoottisia harrastuksia ja harvinainen ammatti, kun mahdollisuuksia kumpaakaan ei uudelta paikkakunnalta löydy.

No ei niiden harrastusten nyt kovin eksoottisia tarvitse olla. Esim. jonkun vähän pianoa harvinaisemman soittimen soittaminen opettajan opastuksella, roller derby, jonkun tietyn kielen opiskelu aikuisopistossa, ohjattu jooga tms, niitä on vain isommissa kaupungeissa. 

Ohjattu jooga vain isommissa kaupungeissa? Jos ajattelee elämää noin rajoitetusti, niin takuuvarmasti ei voi ikinä muuttaa edes toiseen kaupunginosaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kannattaa lähteä yksin, koska hänelle elämä on nähtävästi enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Ap lopettaa hoitovapaan, palaa töihin ja lapset menevät hoitoon. Isää voivat nähdä joka toinen viikonloppu tms. miten nyt sovittekin. Tärkeintä on, että jokainen saa sen, mikä itselle on tärkeintä eli mies uuden mielenkiintoisen työn, ap apua arkeen ja lapset hyvän koulun.

Ap:n elintaso saattaa tosin laskea jonkin verran, mutta tuskinpa kovi radikaalisti.

Tosin ap:lla täytyy olla aika eksoottisia harrastuksia ja harvinainen ammatti, kun mahdollisuuksia kumpaakaan ei uudelta paikkakunnalta löydy.

Olen kemiantekniikan DI. Kerro minulle mitä töitä teen paikkakunnalla, jossa ei ole yhtään tehdasta tai ole yliopistokaupunki, jossa on konsulttifirmoja tms?

Luettelepa napapiirin eteläpuolella suomalaiset paikkakunnat, joissa ei ole 100 km säteellä ainuttakaan tehdasta:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tuo vaan kuulostaa niin siltä, että miehesi haluaa sinut matalamman koulutustason töihin. Hän haaveilee puhtoisesta kodista, miehelle ja lapsille omistatuvasta pikkurouvasta.  En kyllä lähtisi ja luopuisi omasta urasta. Jos lähtisinkin, niin en irtisanoutuisi vaan takaisin  muuto olisi edessä hoitovapaan loppuessa. Eli, jos hoitovapaata olisi jäljellä esim 2v. Voisin muuttaa kahdeksi vuodeksi tietysti sillä edellytyksellä ettei olisi omistusasuntoa tms muuta riesaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinua pelottaa. Yleensä muutos pelottaa. Mutta tosiasia on, että mitenkään et voi varmaksi tietää, mitä uusi elämänpiiri toisi tullessaan.

Kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja selvä päätös olisi, että minä lähtisin epäilyksistäni huolimatta. Kyllä kumppanin innostusta tukisin sen verran sentään. Mutta jos vuosi tai pari osoittaisi selvästi valinnan vääräksi, niin ei vanha kaupunkikaan olisi minnekään karannut. Sinne vain takaisin, ukon kanssa tai ilman.

Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Toki tämän turhan muuton ja työttömyyden jälkeen voi palata lähtöruutuun, mutta eipä siellä kalliimmalla paikkakunnalla ole varaa asuntoon ja työpaikkakin on mennyt. Valoja tauluun siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tuo vaan kuulostaa niin siltä, että miehesi haluaa sinut matalamman koulutustason töihin. Hän haaveilee puhtoisesta kodista, miehelle ja lapsille omistatuvasta pikkurouvasta.  En kyllä lähtisi ja luopuisi omasta urasta. Jos lähtisinkin, niin en irtisanoutuisi vaan takaisin  muuto olisi edessä hoitovapaan loppuessa. Eli, jos hoitovapaata olisi jäljellä esim 2v. Voisin muuttaa kahdeksi vuodeksi tietysti sillä edellytyksellä ettei olisi omistusasuntoa tms muuta riesaa.

Hoitovapaata on nyt sovittuna vielä puoli vuotta, mutta pystyn hakemaan sitä hieman lisää kyllä vielä siihen jatkoksi. Mutta tarkoitatko siis, että myisimme nykyisen kotimme ja vuokraisimme sieltä uudelta paikkakunnalta asunnon (ei ole varaa molempien kustannuksiin yhtä aikaa hoitovapaani takia), ja sitten sanoisin miehelle, että muutto on väliaikainen, ja paluu koittaa 6 kk tai 1,5 v päästä takaisin. Hän ehtisi siis olla uudessa työpaikassaan vain melko lyhyen aikaa, kumpikaan meistä ei voisi yrittää asettua kunnolla uudelle paikkakunnalle koska paluupäivä on päätetty ja se toteutuu melko pian. Eikö tämä olisi vielä ikävämpi ratkaisu kuin ei muuttoa ollenkaan. Vähän kuin heiluttaisi karkkipussia lapsen edessä ja sanoisi, että saat maistaa mutta juuri kun käsi on pussin pohjalla niin pussi vetäistään pois eikä saanutkaan nauttia kunnolla niistä karkeista. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja juuri nuo pointtisi on niitä minun järkiperusteita jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Miehen järkiperusteita taas on mm. asumisen väljyys lasten etuna. Tässä ehkä näkyy koulutuseromme, minä haluan mahdollistaa lapsillemme saman kuin mikä minulle oli mahdollista mm. kouluttautumisen ja uran suhteen ja mies taas muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ahtaasti asuen ilman edes omaa huonetta ja haluaisi mahdollistaa lapsille paljon tilaa ja väljyyttä, hän ei näe koulutusmahdollisuuksia niin tärkeänä kuin minä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua pelottaa. Yleensä muutos pelottaa. Mutta tosiasia on, että mitenkään et voi varmaksi tietää, mitä uusi elämänpiiri toisi tullessaan.

Kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja selvä päätös olisi, että minä lähtisin epäilyksistäni huolimatta. Kyllä kumppanin innostusta tukisin sen verran sentään. Mutta jos vuosi tai pari osoittaisi selvästi valinnan vääräksi, niin ei vanha kaupunkikaan olisi minnekään karannut. Sinne vain takaisin, ukon kanssa tai ilman.

Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Toki tämän turhan muuton ja työttömyyden jälkeen voi palata lähtöruutuun, mutta eipä siellä kalliimmalla paikkakunnalla ole varaa asuntoon ja työpaikkakin on mennyt. Valoja tauluun siellä.

Aivan. 

Kuvitellaanpa, että ap perheineen myy nykyisen asuntonsa ja saa siitä 200 000,-. Tuppukylästä ostetaan tuolla rahalla (miinus varainsiirtovero) omakotitalo. Viiden vuoden kuluttua perhe toteaa, että ei ollutkaan hyvä idea. Omakotitalo myydään. Tuppukylässä on muuttotappion johdosta asuntojen hinnat laskeneet koko tuon viiden vuoden ajan, samaan aikaan kun lähtökaupungissa hintakehitys on ollut toiseen suuntaan. Omakotitalosta saadaan myydessä 150 000,-. Jos perhe haluaisi samanlaiseen asuntoon takaisin, mistä alunperin lähtivät, se maksaisi nyt 250 000,-. Ap on ollut nuo viisi vuotta työttömänä, joten perhe ei ole saanut mitään säästöön. Ap ei myöskään saa heti palatessaan uutta työpaikkaa, koska viiden vuoden katko työkokemukseen on aika vaikea asia monelle työnantajalle, ja kilpaileviakin hakijoita alalla on. 

Aika kalliiksi tulisi tämä miehen irtiotto: puolison pitkä työttömyysjakso, siitä aiheutuva lovi eläkkeeseen ja 100 000 euron tappiot asuntokaupoista. Lasten elämänlaadun heikkenemisestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tuo vaan kuulostaa niin siltä, että miehesi haluaa sinut matalamman koulutustason töihin. Hän haaveilee puhtoisesta kodista, miehelle ja lapsille omistatuvasta pikkurouvasta.  En kyllä lähtisi ja luopuisi omasta urasta. Jos lähtisinkin, niin en irtisanoutuisi vaan takaisin  muuto olisi edessä hoitovapaan loppuessa. Eli, jos hoitovapaata olisi jäljellä esim 2v. Voisin muuttaa kahdeksi vuodeksi tietysti sillä edellytyksellä ettei olisi omistusasuntoa tms muuta riesaa.

Hoitovapaata on nyt sovittuna vielä puoli vuotta, mutta pystyn hakemaan sitä hieman lisää kyllä vielä siihen jatkoksi. Mutta tarkoitatko siis, että myisimme nykyisen kotimme ja vuokraisimme sieltä uudelta paikkakunnalta asunnon (ei ole varaa molempien kustannuksiin yhtä aikaa hoitovapaani takia), ja sitten sanoisin miehelle, että muutto on väliaikainen, ja paluu koittaa 6 kk tai 1,5 v päästä takaisin. Hän ehtisi siis olla uudessa työpaikassaan vain melko lyhyen aikaa, kumpikaan meistä ei voisi yrittää asettua kunnolla uudelle paikkakunnalle koska paluupäivä on päätetty ja se toteutuu melko pian. Eikö tämä olisi vielä ikävämpi ratkaisu kuin ei muuttoa ollenkaan. Vähän kuin heiluttaisi karkkipussia lapsen edessä ja sanoisi, että saat maistaa mutta juuri kun käsi on pussin pohjalla niin pussi vetäistään pois eikä saanutkaan nauttia kunnolla niistä karkeista. Ap. 

Kyllä moni lähtee ulkomaan komennuksellekin 2v määräajaksi. Toki puolivuotta kuulostaa liian lyhyeltä ajalta. Sekä tuo, että pitäisi myydä omistusasunto pois. Se kuulostaa liian suurelta uhraukselta. Ellei sitten laittais määräajaksi omistusasuntoa vuokralle? Toki siinäkin on riskinsä. Voihan olla, että jo tossa lyhyessä ajassa näkisi onko työ ja maalaiselämä sitä mitä mies oikeasti tahtoo. Riittäisikö se työkokemus tulevaisuudessa miehelle paremman työn saantiin lähempää nykyistä asuinpaikkaa? Määräaikaisemman asumisen vois nähdä seikkailuna, kun tiedossa olisi paluu. Onko sun työ sellaista, että sitä vois tehdä etänä ns. tutkijan työnä työpaikalla joitakin päiviä kuukaudessa käyden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä sitä miestä nimenomaan ärsyttää se kun KAIKKI on siellä. Itseäkin suorastaan vituttaa se että kaikki miehen sukulaiset asuu tässä muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Ihme vouhotusta aikuisilta ihmisiltä, kun kiukutellaan jos ei joka toinen viikko vähintään nähdä..

Voi hyvin olla, että miestä ärsyttää se että meidän molempien suvut on täällä ja tutut lapsuuden kulmat on täällä jne. Mutta onko se riittävä syy vaatia minua muuttamaan toiselle puolelle maata? Ap.

Eihän taida kyllä olla yhtään mitään syytä joka olisi riittävä siihen, että rupeaa toiselta sellaisia vaatimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja juuri nuo pointtisi on niitä minun järkiperusteita jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Miehen järkiperusteita taas on mm. asumisen väljyys lasten etuna. Tässä ehkä näkyy koulutuseromme, minä haluan mahdollistaa lapsillemme saman kuin mikä minulle oli mahdollista mm. kouluttautumisen ja uran suhteen ja mies taas muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ahtaasti asuen ilman edes omaa huonetta ja haluaisi mahdollistaa lapsille paljon tilaa ja väljyyttä, hän ei näe koulutusmahdollisuuksia niin tärkeänä kuin minä. Ap.

Entä taloudelliset tappiot, jotka ottaisitte kantaaksenne siirtymällä asumaan muuttotappiopaikkakunnalla (oletan)? Onko niillä hänelle merkitystä? Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Oletteko kysyneet heidän mielipidettään siihen, että muuttaisitte ko. paikkakunnalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tuo vaan kuulostaa niin siltä, että miehesi haluaa sinut matalamman koulutustason töihin. Hän haaveilee puhtoisesta kodista, miehelle ja lapsille omistatuvasta pikkurouvasta.  En kyllä lähtisi ja luopuisi omasta urasta. Jos lähtisinkin, niin en irtisanoutuisi vaan takaisin  muuto olisi edessä hoitovapaan loppuessa. Eli, jos hoitovapaata olisi jäljellä esim 2v. Voisin muuttaa kahdeksi vuodeksi tietysti sillä edellytyksellä ettei olisi omistusasuntoa tms muuta riesaa.

Hoitovapaata on nyt sovittuna vielä puoli vuotta, mutta pystyn hakemaan sitä hieman lisää kyllä vielä siihen jatkoksi. Mutta tarkoitatko siis, että myisimme nykyisen kotimme ja vuokraisimme sieltä uudelta paikkakunnalta asunnon (ei ole varaa molempien kustannuksiin yhtä aikaa hoitovapaani takia), ja sitten sanoisin miehelle, että muutto on väliaikainen, ja paluu koittaa 6 kk tai 1,5 v päästä takaisin. Hän ehtisi siis olla uudessa työpaikassaan vain melko lyhyen aikaa, kumpikaan meistä ei voisi yrittää asettua kunnolla uudelle paikkakunnalle koska paluupäivä on päätetty ja se toteutuu melko pian. Eikö tämä olisi vielä ikävämpi ratkaisu kuin ei muuttoa ollenkaan. Vähän kuin heiluttaisi karkkipussia lapsen edessä ja sanoisi, että saat maistaa mutta juuri kun käsi on pussin pohjalla niin pussi vetäistään pois eikä saanutkaan nauttia kunnolla niistä karkeista. Ap. 

Kyllä moni lähtee ulkomaan komennuksellekin 2v määräajaksi. Toki puolivuotta kuulostaa liian lyhyeltä ajalta. Sekä tuo, että pitäisi myydä omistusasunto pois. Se kuulostaa liian suurelta uhraukselta. Ellei sitten laittais määräajaksi omistusasuntoa vuokralle? Toki siinäkin on riskinsä. Voihan olla, että jo tossa lyhyessä ajassa näkisi onko työ ja maalaiselämä sitä mitä mies oikeasti tahtoo. Riittäisikö se työkokemus tulevaisuudessa miehelle paremman työn saantiin lähempää nykyistä asuinpaikkaa? Määräaikaisemman asumisen vois nähdä seikkailuna, kun tiedossa olisi paluu. Onko sun työ sellaista, että sitä vois tehdä etänä ns. tutkijan työnä työpaikalla joitakin päiviä kuukaudessa käyden?

Se miehen uusi työpaikka ei kuitenkaan ole mikään määräaikainen ulkomaankomennus vaan vakipaikka, jonka suhteen työnantaja tietenkin ajattelee, että mies sinne asettuu eikä ole heti lähdössä pois. Ja mitä minä tekisin siellä uudella paikkakunnalla vaikka vuoden hoitovapaalla? Miehen ollessa päivät työssä. En tuntisi sieltä ketään, omiin ystäviin olisi viiden tunnin välimatka, ei olisi mitään tukiverkkoja lasta hoitamaan tarvittaessa. Voihan sellaisen nähdä seikkailunakin, mutta en oikein tiedä mitä seikkailua pikkulapsiarki vieraalla paikkakunnalla sitten on ihmiselle, joka ei ole ollenkaan kotiäitihenkinen. Ja entä jos mies sen vuoden jälkeen ilmoittaisi, että hän tykkää uudesta työstään niin paljon, että ei haluakaan palata? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä tätä keskustelua seuratessa saanut uuden idean, jota voisin ehdottaa miehelleni ratkaisuksi tähän ongelmaamme. Jäämme asumaan nykyiselle paikkakunnalle, minä palaan heti omaan työhön ja mies olkoon vuoden verran hoitovapaalla pois omasta työstään. Ap.

Itseolen it-alalla missä näyttää siltä että miehet siittää lapsia vain siksi että saavat olla pois töistä. Miehesi voi ilahtua. Meidän asiantuntijat laskevat päiviä kun saavat jäädä himaan.

Mies on epävarma ja pelkää että jätät hänet. Hän pyrkii tilanteeseen, jossa olet enemmän riippuvainen hänestä ja hänen ansioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja juuri nuo pointtisi on niitä minun järkiperusteita jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Miehen järkiperusteita taas on mm. asumisen väljyys lasten etuna. Tässä ehkä näkyy koulutuseromme, minä haluan mahdollistaa lapsillemme saman kuin mikä minulle oli mahdollista mm. kouluttautumisen ja uran suhteen ja mies taas muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ahtaasti asuen ilman edes omaa huonetta ja haluaisi mahdollistaa lapsille paljon tilaa ja väljyyttä, hän ei näe koulutusmahdollisuuksia niin tärkeänä kuin minä. Ap.

Entä taloudelliset tappiot, jotka ottaisitte kantaaksenne siirtymällä asumaan muuttotappiopaikkakunnalla (oletan)? Onko niillä hänelle merkitystä? Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Oletteko kysyneet heidän mielipidettään siihen, että muuttaisitte ko. paikkakunnalle?

Lapset on kohta kaksi ja viisi. Heidän mielipiteelle ei voi tässä laittaa paljoa painoarvoa, he innostuvat siitä mihin heitä yrittää innostaa. Jos mies lupailee heille isoa omakotitaloa ja trampoliinia pihaan ja sellaista niin he innostuvat siitä. Jos minä taas lupailen heille sitä, että menettävät kaverinsa jne, niin he innostuvat sitten jäämisestä jne. Emme ole puhuneet asiasta lapsille vielä ollenkaan.Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja juuri nuo pointtisi on niitä minun järkiperusteita jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Miehen järkiperusteita taas on mm. asumisen väljyys lasten etuna. Tässä ehkä näkyy koulutuseromme, minä haluan mahdollistaa lapsillemme saman kuin mikä minulle oli mahdollista mm. kouluttautumisen ja uran suhteen ja mies taas muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ahtaasti asuen ilman edes omaa huonetta ja haluaisi mahdollistaa lapsille paljon tilaa ja väljyyttä, hän ei näe koulutusmahdollisuuksia niin tärkeänä kuin minä. Ap.

Ymmärrän sen, että miehesi haaveilee lapsille suuremmasta asumisväljyydestä, mutta hänen tapansa toteuttaa tämä ei kyllä ole kovin rationaalinen. Kyllähän te kahden ihmisen palkalla saatte kokonaisuutena paremmat elinolot lapsillenne tarjottua kuin yhden palkalla.

Jos asumisväljyys on oikeasti tosi tärkeä asia, niin neuvotelkaa pankista laina nykyistä pidemmällä maksuajalla ja ostakaa nykyiseltä asuinalueelta isompi asunto. Näin lapset eivät joudu luopumaan paremman asuinkaupungin tuomista eduista, mutta saavat enemmän asumisväljyyttä. Erot asumisen hinnassa alueiden välillä kertovat, että kallimmalla alueella on yleisesti ottaen parempi asua. Jostain te siis olisitte luopumassa sinne halvemmalle alueelle muuttaessanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Siihen on ihan syy, miksi asuminen tuppukylässä on monin verroin halvempaa kuin vaikkapa pk-seudulla. Ja niitä syitä on paljon! Esim. perusopetuksen ja erityisesti lukioiden laatu, lasten harrastusmahdollisuudet, opiskelupaikkavalikoima, ihmisten sulkeutuneisuus/avarakatseisuus, mahdollisuudet viettää vapaa-aikaa, jne. Mitä isommassa kaupungissa lapset kasvavat, sitä helpompi heidän on löytää itseään kiinnostava opiskeluala (ja siis myös tunnistaa, mikä heitä kiinnostaa, kun virikkeitä ja mahdollisuuksia on paljon) ja kasvaa tasapainoisiksi, kansainvälisesti ajatteleviksi aikuisiksi. En itse ikimaailmassa suostuisi viemään lapsiani jonnekin perähikiälle kasvamaan, ja minua järkyttää ajatuskin siitä, että joku haluaisi tuon tehdä lapsilleen rahaa säästääkseen. Siinä ei omakotitalo ja muutama lisäneliö paljon auta, kun lapsilta viedään olemassaolevat kaverisuhteet ja lisäksi suuri osa mahdollisuuksista kehittää itseään.

En muuttaisi, ja miehen käskisin tunkea "järkiperusteensa" hanuriinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi, ja juuri nuo pointtisi on niitä minun järkiperusteita jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Miehen järkiperusteita taas on mm. asumisen väljyys lasten etuna. Tässä ehkä näkyy koulutuseromme, minä haluan mahdollistaa lapsillemme saman kuin mikä minulle oli mahdollista mm. kouluttautumisen ja uran suhteen ja mies taas muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ahtaasti asuen ilman edes omaa huonetta ja haluaisi mahdollistaa lapsille paljon tilaa ja väljyyttä, hän ei näe koulutusmahdollisuuksia niin tärkeänä kuin minä. Ap.

Entä taloudelliset tappiot, jotka ottaisitte kantaaksenne siirtymällä asumaan muuttotappiopaikkakunnalla (oletan)? Onko niillä hänelle merkitystä? Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Oletteko kysyneet heidän mielipidettään siihen, että muuttaisitte ko. paikkakunnalle?

Lapset on kohta kaksi ja viisi. Heidän mielipiteelle ei voi tässä laittaa paljoa painoarvoa, he innostuvat siitä mihin heitä yrittää innostaa. Jos mies lupailee heille isoa omakotitaloa ja trampoliinia pihaan ja sellaista niin he innostuvat siitä. Jos minä taas lupailen heille sitä, että menettävät kaverinsa jne, niin he innostuvat sitten jäämisestä jne. Emme ole puhuneet asiasta lapsille vielä ollenkaan.Ap.

Ihan hyvä että ette olekaan tuon ikäisille puhuneet.

Pahoittelen ehkä vähän kyynistä näkemystäni, mutta minusta mies yrittää tässä heikentää perheenne elinoloja monella tavalla saadakseen itselleen jotain kivaa. Tiettyyn rajaan asti sen voisi hyväksyä, mutta näin isossa asiassa en kyllä itse hyväksyisi enkä oikeastaan edes yrittäisi neuvotella aiheesta. Kyseessä on no-brainer.

Vierailija kirjoitti:

Mies on epävarma ja pelkää että jätät hänet. Hän pyrkii tilanteeseen, jossa olet enemmän riippuvainen hänestä ja hänen ansioista.

Voisiko oikeasti olla kyse tuollaisesta? Että hän suunnittelisi näin isoa elämän muutosta vain siksi, että olisin riippuvaisempi? Ap.