Mies haluaisi, että muutamme paikkaan, jossa minulle ei ole mitään

Ap, älä missään tapauksessa muuta, ellet itse palasvasti halua. Itse en uskaltaisi tuossa tilanteessa muuttaa, vaikka se jopa houkuttelisi ajatuksena. Tuo on juuri se kuvio, jossa miehen uran pohjalta toimiva nainen syrjäyttää itsensä ja jää tyhjän päälle kun tuleekin ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisikö miehesi samanlaisen uhrauksen sinun puolestasi? Mun olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten, että omani ei olisi tehnyt. Itse uhrauduin. Nyt kadun. Hän sai rusinat ja pullan, mä murut. Varo, ettet katkeroidu, kuten minä. Naiset, pitäkää puolenne!

Itse asiassa uskon, että hän tekisi samanlaisen uhrauksen puolestani. Mutta tarkoittaako se sitä, että minunkin sitten on pakko tehdä? Ap.

No nythän mies voi sen tehdä, sanoo vain "kiitos ei" sille työpaikalle.

Luulen, että niin tässä lopulta käy. Mutta pelkään, että hän katkeroituu siitä minulle. Ap.

Jos mies pitää työpaikkaa perhettään tärkeämpänä, anna hänen mennä. Ei ole mitään mieltä raahat akoko perhettä sinne syrjäkylään toisen puolison työpaikan takia etkä  sinä myöskään kestäisi sitä katkeraa mussuttamista jos mies ei  työpaikkaa ota vastaan.Ero tulee kumminkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä missään tapauksessa muuta, ellet itse palasvasti halua. Itse en uskaltaisi tuossa tilanteessa muuttaa, vaikka se jopa houkuttelisi ajatuksena. Tuo on juuri se kuvio, jossa miehen uran pohjalta toimiva nainen syrjäyttää itsensä ja jää tyhjän päälle kun tuleekin ero.

Mies näkee tilanteen niin, että minulla on ollut vuosikausia mahdollisuus panostaa omaan uraani ja että olen käyttänyt aikuisikäni nimenomaan omaan uraani panostaen. Tämä on tietenkin ihan totta, olin jo pitkällä urallani ennen kuin edes tapasimme. Ja varmasti minulla on ollut paljon onnea matkassa urani suhteen, sattumalta tullut eteen hyviä tilaisuuksia jne. Hänen mielestä hänellä ei ole ennen ollut mahdollisuutta panostaa omaan uraansa, ja nyt kerrankin olisi, ja olen itsekäs jos en mahdollista sitä hänelle, kun olen kuitenkin paljon isommassa mittakaavassa itse jo mahdollisuuksia saanut ja hyödyntänyt. Tavallaan totta, mutta minun ura ei ole tapahtunut kenenkään muun ihmisen kustannuksella, sitä hän ei halua nyt nähdä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisikö miehesi samanlaisen uhrauksen sinun puolestasi? Mun olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten, että omani ei olisi tehnyt. Itse uhrauduin. Nyt kadun. Hän sai rusinat ja pullan, mä murut. Varo, ettet katkeroidu, kuten minä. Naiset, pitäkää puolenne!

Itse asiassa uskon, että hän tekisi samanlaisen uhrauksen puolestani. Mutta tarkoittaako se sitä, että minunkin sitten on pakko tehdä? Ap.

No nythän mies voi sen tehdä, sanoo vain "kiitos ei" sille työpaikalle.

Luulen, että niin tässä lopulta käy. Mutta pelkään, että hän katkeroituu siitä minulle. Ap.

Jos mies pitää työpaikkaa perhettään tärkeämpänä, anna hänen mennä. Ei ole mitään mieltä raahat akoko perhettä sinne syrjäkylään toisen puolison työpaikan takia etkä  sinä myöskään kestäisi sitä katkeraa mussuttamista jos mies ei  työpaikkaa ota vastaan.Ero tulee kumminkin päin.

Tietenkin "annan" hänen mennä, jos sitä välttämättä haluaa. Millä edes muka estetään ihmistä menemästä? En minä häntä millään ole koskaan kontrolloinut eikä mielestäni liitto voi perustua kontrolliin vaan vain haluun olla yhdessä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Sinua pelottaa. Yleensä muutos pelottaa. Mutta tosiasia on, että mitenkään et voi varmaksi tietää, mitä uusi elämänpiiri toisi tullessaan.

Kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja selvä päätös olisi, että minä lähtisin epäilyksistäni huolimatta. Kyllä kumppanin innostusta tukisin sen verran sentään. Mutta jos vuosi tai pari osoittaisi selvästi valinnan vääräksi, niin ei vanha kaupunkikaan olisi minnekään karannut. Sinne vain takaisin, ukon kanssa tai ilman.

Minä en lähtisi. Itse jätin aikoinani silloisen poikaystäväni Suomeen ja muutin ulkomaille työn perässä. Ilman työpaikkaa en muuttaisi miehen mukana, oma selusta pitää aina turvata. Parissa vuodessa ap ehtii  pudota kaupungin verkostoista veks ja silloin mahdollisuus työllistyä on olennaisesti  huonompi.

ohis

Ystävälläni oli sama tilanne eli miehenä sai perähikiältä hyvän työn ja perhe muutti mukana siten että vaimolle jäi vain lastenhoito. Ei lopulta voinut sietää pestiä ja laski masentuneena päiviä milloin voi lähteä (ei kehdannut kesken kaiken lähteä työn luonteen vuoksi, ei siitä sen enempää). Siihen oli syynsä miksi palkka esim oli niin hyvä. Olimme kaikki huolissamme kun oli kaksi masentunutta ihmistä toinen työn toinen yksinäisyyden takia. He tietenkin muuttivat takaisin kotikaupunkiinsa mutta täytyy sanoa että ystäväni tuli muuttuneena, masentuneisuuteen taipuneena miehenä takaisin.

Mutta voihan olla että tämä on miehellesi unelmatyö. En silti muuttaisi tuossa tilanteessa koska jäät tyhjän päälle ja riippuvaiseksi ainakin alussa miehesi seurasta ja tuloista. Se kuulostaa aika raskaalta taakalta. Yksi vaihtoehto voi olla muutto johonkin puoleenväliin eli ei ihan pikkukylään vaan läheiseen isompaan paikkaan. Mutta vaikuttaa siltä ettei miehesi aidosti pohdi asiaa koko perheen hyvinvoinnin kannalta joten sinun täytyy pohtia plussat ja miinukset tarkoin ja pitää pääsi oli ratkaisusi mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle paras ratkaisu. Voit seurata miestäsi ja sanoa samalla hyvästi omalle urakehityksellesi. (Minä tein niin ja nykyään manaan omaa typeryyttäni, varsinkin kun miehestä tuli sittenkin lopulta eksä. En muuttanut kerran miehen työn vuoksi vaan aika monta kertaa. Lapsetkaan eivät ole muistelleet kovin kiitollisina jatkuvaa muuttamista.) 

Voit myös ilmoittaa miehelle, että et halua muuttaa vieraalle paikkakunnalle. Sen jälkeen on kolme mahdollisuutta:

1) miehesi peruu muuttoaikeensa ja jää sinne, missä asutte nyt

2) avioliittonne muuttuu etäsuhteeksi, kun mies muuttaa yksin vierraalle paikkakunnalle

3) päätätte erota sovittamattomien ristiriitojen vuoksi ja miehesi muuttaa yksin uuden työn perässä. 

Olen panostanut uraani aika paljon, ei tekisi mieli heittää sitä hukkaan. Uudella paikkakunnalla ei ole minun alan töitä eikä lähistölläkään, jossain kahden tunnin matkan päässä saattaisi olla mutta sitten en enää näkisi lapsia hereillä jos olisin 12-13 tuntia joka päivä pois kotoa. En ole ollenkaan varma, että saisin muun alan työtä uudella paikkakunnalla, koska olen niin pitkään tehnyt vain oman alani töitä ja sellaisista ns. hanttihommista kuten kassatyö minulla ei ole koko elämäni ajalta yhtään työkokemusta. Luulen, että näinä työttömyyden aikoina joku muu olisi minua parempi valinta sellaiseen työhön. Ap.

Jos sinulla on ura, niin on aivan kohtuutonta että mies pyytää sinua luopumaan siitä. Lisäksi muistuttaisin että viimekädessä aikuinen ihminen on aina itse vastuussa omasta elämästään / elatuksestaan. Mitä tapahtuu jos teille tulee ero tai mies joutuu vaikka onnettomuuteen tai sairastuu, ja perheenne elatus on ollut kokonaan miehen harteilla ja sinä olet luopunut urastasi miehen uran takia? Tai oikeammin työn vuoksi, koska mies ilmeisesti voi rakentaa omaa uraansa nykyisellä asuinpaikalla. Sitten vielä semmoinenkin seikka, että jos mies haaveilee pienemmälle paikkakunnalle muutosta, niin mitä pienemmät piirit, sen sisäänpäin kääntyneemmät ne on. Voi olla aika hankala saada edes tuttavuuksia, saati sitten uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kannattaa lähteä yksin, koska hänelle elämä on nähtävästi enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Ap lopettaa hoitovapaan, palaa töihin ja lapset menevät hoitoon. Isää voivat nähdä joka toinen viikonloppu tms. miten nyt sovittekin. Tärkeintä on, että jokainen saa sen, mikä itselle on tärkeintä eli mies uuden mielenkiintoisen työn, ap apua arkeen ja lapset hyvän koulun.

Ap:n elintaso saattaa tosin laskea jonkin verran, mutta tuskinpa kovi radikaalisti.

Tosin ap:lla täytyy olla aika eksoottisia harrastuksia ja harvinainen ammatti, kun mahdollisuuksia kumpaakaan ei uudelta paikkakunnalta löydy.

Olen kemiantekniikan DI. Kerro minulle mitä töitä teen paikkakunnalla, jossa ei ole yhtään tehdasta tai ole yliopistokaupunki, jossa on konsulttifirmoja tms?

Luettelepa napapiirin eteläpuolella suomalaiset paikkakunnat, joissa ei ole 100 km säteellä ainuttakaan tehdasta:

Eli vielä sen lisäksi, että pitäisi muuttaa johonkin takahikiälle, ajaisin miehen työn takia 200 km päivässä töihin? Puhumattakaan että 100 km päässä oleva tehdas tarvitsisi uusia työntekijöitä.

En edes harkitsisi muuttamista tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on epävarma ja pelkää että jätät hänet. Hän pyrkii tilanteeseen, jossa olet enemmän riippuvainen hänestä ja hänen ansioista.

Voisiko oikeasti olla kyse tuollaisesta? Että hän suunnittelisi näin isoa elämän muutosta vain siksi, että olisin riippuvaisempi? Ap.

Tuskin tietoisessa mielessään, mutta alitajuisesti meitä ohjaavat monenlaiset asiat. Älä suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tuo vaan kuulostaa niin siltä, että miehesi haluaa sinut matalamman koulutustason töihin. Hän haaveilee puhtoisesta kodista, miehelle ja lapsille omistatuvasta pikkurouvasta.  En kyllä lähtisi ja luopuisi omasta urasta. Jos lähtisinkin, niin en irtisanoutuisi vaan takaisin  muuto olisi edessä hoitovapaan loppuessa. Eli, jos hoitovapaata olisi jäljellä esim 2v. Voisin muuttaa kahdeksi vuodeksi tietysti sillä edellytyksellä ettei olisi omistusasuntoa tms muuta riesaa.

Hoitovapaata on nyt sovittuna vielä puoli vuotta, mutta pystyn hakemaan sitä hieman lisää kyllä vielä siihen jatkoksi. Mutta tarkoitatko siis, että myisimme nykyisen kotimme ja vuokraisimme sieltä uudelta paikkakunnalta asunnon (ei ole varaa molempien kustannuksiin yhtä aikaa hoitovapaani takia), ja sitten sanoisin miehelle, että muutto on väliaikainen, ja paluu koittaa 6 kk tai 1,5 v päästä takaisin. Hän ehtisi siis olla uudessa työpaikassaan vain melko lyhyen aikaa, kumpikaan meistä ei voisi yrittää asettua kunnolla uudelle paikkakunnalle koska paluupäivä on päätetty ja se toteutuu melko pian. Eikö tämä olisi vielä ikävämpi ratkaisu kuin ei muuttoa ollenkaan. Vähän kuin heiluttaisi karkkipussia lapsen edessä ja sanoisi, että saat maistaa mutta juuri kun käsi on pussin pohjalla niin pussi vetäistään pois eikä saanutkaan nauttia kunnolla niistä karkeista. Ap. 

Kyllä moni lähtee ulkomaan komennuksellekin 2v määräajaksi. Toki puolivuotta kuulostaa liian lyhyeltä ajalta. Sekä tuo, että pitäisi myydä omistusasunto pois. Se kuulostaa liian suurelta uhraukselta. Ellei sitten laittais määräajaksi omistusasuntoa vuokralle? Toki siinäkin on riskinsä. Voihan olla, että jo tossa lyhyessä ajassa näkisi onko työ ja maalaiselämä sitä mitä mies oikeasti tahtoo. Riittäisikö se työkokemus tulevaisuudessa miehelle paremman työn saantiin lähempää nykyistä asuinpaikkaa? Määräaikaisemman asumisen vois nähdä seikkailuna, kun tiedossa olisi paluu. Onko sun työ sellaista, että sitä vois tehdä etänä ns. tutkijan työnä työpaikalla joitakin päiviä kuukaudessa käyden?

Se miehen uusi työpaikka ei kuitenkaan ole mikään määräaikainen ulkomaankomennus vaan vakipaikka, jonka suhteen työnantaja tietenkin ajattelee, että mies sinne asettuu eikä ole heti lähdössä pois. Ja mitä minä tekisin siellä uudella paikkakunnalla vaikka vuoden hoitovapaalla? Miehen ollessa päivät työssä. En tuntisi sieltä ketään, omiin ystäviin olisi viiden tunnin välimatka, ei olisi mitään tukiverkkoja lasta hoitamaan tarvittaessa. Voihan sellaisen nähdä seikkailunakin, mutta en oikein tiedä mitä seikkailua pikkulapsiarki vieraalla paikkakunnalla sitten on ihmiselle, joka ei ole ollenkaan kotiäitihenkinen. Ja entä jos mies sen vuoden jälkeen ilmoittaisi, että hän tykkää uudesta työstään niin paljon, että ei haluakaan palata? Ap.

Tartteeko työnantajan tietää, että toinen on tulossa määräaikaisuusasjatuksella työhön? Voihan olla ettei mies viihdy siinä työssä. sen kyllä näkee kahdessa vuodessa viihtyykö.  Sinähän voit palata kahden vuoden päästä, kun hoitovapaa loppuu, jos et viihtynyt. Kaippa sielä uudessa paikassakin on päiväkerhoa, muskaria, ym. toimintaa johon mennä sekä liikuntaryhmiä. Minä kävin sellaisissa, kun muutin miehen työntakia tuppukylään hoitovapaan ajaksi. Minulle se oli seikkailu, ei mieluinen, mutta kokemus kuitenkin joka kannatti elää. Yhteisymmärryksessä muutettiin pois. ei sielä mieskään lopulta viihtynyt. Vuokralle mentiin sinne. En koskaan ostaisi muuttotappioalueelta heti kättelyssä asuntoa.  Saatiin kyllä koulutusta vastaavaa työtä senkin kokemuksen jälkeen. Rahaa siinä kyllä paloi jonkin verran, kun myytiin asunto muuton edeltä pois.  Vaan jos ajatus on sinulle vastenmielinen ja olet jo tutustunut alueen harrastustarjontaan, vuokra asuntoihin ym.. ja käynyt paikanpäällä katsomassa miltä näyttää, etkä tykännyt yhtään niin elä muuta erotkaa vaikka sitten, jos mies haluaa välttämättä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisikö miehesi samanlaisen uhrauksen sinun puolestasi? Mun olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten, että omani ei olisi tehnyt. Itse uhrauduin. Nyt kadun. Hän sai rusinat ja pullan, mä murut. Varo, ettet katkeroidu, kuten minä. Naiset, pitäkää puolenne!

Itse asiassa uskon, että hän tekisi samanlaisen uhrauksen puolestani. Mutta tarkoittaako se sitä, että minunkin sitten on pakko tehdä? Ap.

No nythän mies voi sen tehdä, sanoo vain "kiitos ei" sille työpaikalle.

Luulen, että niin tässä lopulta käy. Mutta pelkään, että hän katkeroituu siitä minulle. Ap.

Jos mies pitää työpaikkaa perhettään tärkeämpänä, anna hänen mennä. Ei ole mitään mieltä raahat akoko perhettä sinne syrjäkylään toisen puolison työpaikan takia etkä  sinä myöskään kestäisi sitä katkeraa mussuttamista jos mies ei  työpaikkaa ota vastaan.Ero tulee kumminkin päin.

Tietenkin "annan" hänen mennä, jos sitä välttämättä haluaa. Millä edes muka estetään ihmistä menemästä? En minä häntä millään ole koskaan kontrolloinut eikä mielestäni liitto voi perustua kontrolliin vaan vain haluun olla yhdessä. Ap.

Olet oikeassa siinä että liitto perustuu haluun olla yhdessä.Toisinaan siitä voi sitten joutua maksamaan kalliin hinnan ja tulee  huomanneeksi ettei se kannattanutkaan.

Mies nyt kuitenkin haluaisi päättää myös sinun urasi jatkosta eli kontrolloida sinun ansaitsemismahdollisuuksia.Jostain alemmuuskompleksista on nyt kyse. Ymmärrän että tilanne riipii sinua. Sulla on ura ja tukiverkostot siellä missä olet. Miehellä on joku  keski-iän kriisi  jota hän haluaa helpottaa muuttamalla muualle.Ei se muutto välttämättä auta häntä kuin hetkeksi koska hän vie ne kriisinsä sinne mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle paras ratkaisu. Voit seurata miestäsi ja sanoa samalla hyvästi omalle urakehityksellesi. (Minä tein niin ja nykyään manaan omaa typeryyttäni, varsinkin kun miehestä tuli sittenkin lopulta eksä. En muuttanut kerran miehen työn vuoksi vaan aika monta kertaa. Lapsetkaan eivät ole muistelleet kovin kiitollisina jatkuvaa muuttamista.) 

Voit myös ilmoittaa miehelle, että et halua muuttaa vieraalle paikkakunnalle. Sen jälkeen on kolme mahdollisuutta:

1) miehesi peruu muuttoaikeensa ja jää sinne, missä asutte nyt

2) avioliittonne muuttuu etäsuhteeksi, kun mies muuttaa yksin vierraalle paikkakunnalle

3) päätätte erota sovittamattomien ristiriitojen vuoksi ja miehesi muuttaa yksin uuden työn perässä. 

Olen panostanut uraani aika paljon, ei tekisi mieli heittää sitä hukkaan. Uudella paikkakunnalla ei ole minun alan töitä eikä lähistölläkään, jossain kahden tunnin matkan päässä saattaisi olla mutta sitten en enää näkisi lapsia hereillä jos olisin 12-13 tuntia joka päivä pois kotoa. En ole ollenkaan varma, että saisin muun alan työtä uudella paikkakunnalla, koska olen niin pitkään tehnyt vain oman alani töitä ja sellaisista ns. hanttihommista kuten kassatyö minulla ei ole koko elämäni ajalta yhtään työkokemusta. Luulen, että näinä työttömyyden aikoina joku muu olisi minua parempi valinta sellaiseen työhön. Ap.

Jos sinulla on ura, niin on aivan kohtuutonta että mies pyytää sinua luopumaan siitä. Lisäksi muistuttaisin että viimekädessä aikuinen ihminen on aina itse vastuussa omasta elämästään / elatuksestaan. Mitä tapahtuu jos teille tulee ero tai mies joutuu vaikka onnettomuuteen tai sairastuu, ja perheenne elatus on ollut kokonaan miehen harteilla ja sinä olet luopunut urastasi miehen uran takia? Tai oikeammin työn vuoksi, koska mies ilmeisesti voi rakentaa omaa uraansa nykyisellä asuinpaikalla. Sitten vielä semmoinenkin seikka, että jos mies haaveilee pienemmälle paikkakunnalle muutosta, niin mitä pienemmät piirit, sen sisäänpäin kääntyneemmät ne on. Voi olla aika hankala saada edes tuttavuuksia, saati sitten uusia ystäviä.

No kerron nyt sitten missä asumme nyt, ei minua voi tästä tunnistaa kukaan muu kuin mieheni, ja hän ei kai lue vauva-palstaa (en ole ystäville puhunut vielä muuttoideasta, koska se on aivan tuore). Asumme Turussa, ja ystäväni ovat kaikki yliopistotaustaisia syntyperäisiä turkulaisia, vähän sellaisia feministihenkisiä tiedetyyppejä, joille on tärkeitä vihreät arvot ja kaikenlaiset kulttuurijutut ym. Tiedätte ehkä ihmistyypin, jos yhtään Turussa olette käyneet. Se uusi paikkakunta on pikkukaupunki / maalaiskaupunki toisella puolella Suomea, ei todellakaan mikään yliopistopaikkakunta vaan kai aika perinteisten arvojen paikka. En tiedä haluaisiko siellä asuvista kukaan minua ystäväksi, luulen että he pitäisivät minua liian outona, olisiko meillä mitään yhteistä edes. En väheksy heitä, vaan luulen että minä en ole heidän mielestä yhtään kiinnostava ihminen. Ja heillä varmaan on jo ennestään ystäviä. Pelkään oikeasti yksinäisyyttä siellä, jos ei ole edes työpaikkaa. Ap.

En tiedä minkä alan koulutus miehellä on, mutta Turun seudulla on pula dippainsseistä niin luulisi tekniikan Amk-tutkinnollakin hommia löytyvän.

Ja toisaalta, jos nyt olette asuneet etelä-Suomessa ja mies ei ole uraa saanut, niin ei se mistään tuppukylästä löydu. Pyhäjoelta? Eiköhän vika ole muualla kuin paikkakunnassa.

Nyt ehdotat miehelle täällä moneen kertaan ehdotettua ratkaisua, että sinä jäät Turkuun kivaan yhden aikuisen asuntoon ja mies muuttaa lasten kanssa. Katoppa miten sitten suu pannaan, kun kodinhoitaja ei olekaan tulossa mukaan. Veikkaan, että muuttohalut alkaa karista.

Se aiempi DI

Siinähän ei ole mitään uutta, että toinen vanhempi on viikot muualla töissä. Kysy vaikka joltain miespuoliselta työkaveriltasi miten kätevä järjestely se on.

AP, kuolet pystyyn sinne, turhaudut ja masennut. Takuuvarmasti - jos et ole kotiäitityyppiä omassa tutussa ympäristössädi, miten muuttuisit sellaiseksi jossain pellon reunalla, jossa et tunne ketään - ja jossa ei todennäköisesti olisi edes ketään johon haluaisit kunnolla tutustua.

Ei se ole mitään "seikkailua".

"Tilaa" - yksi isohko vanha omakotitalo (josta ette myöhemmin pääse eroon) ei ole perheelle riittävä syy muuttaa. Mieti, siellä kymmenen vuoden päästä siivoilet kun ei niitä töitä tosiaan löytynyt. Ja miehellä on suhde koulun kanslistin kanssa.

Älä anna miehen syyllistää ja manipuloida sinua. Menköön yksin.

Luulisi todellakin, että Turun seudulta löytyisi miehelle uusi työ, jos nykyisestä ei pidä. Ja omakotitalojakin löytyy, jos ei ihan Turusta niin vaikka Kaarinasta. Sen verran lyhyet välimatkat on Turun ja naapurikuntien vällillä, että vaihtoehtoja löytyy useita niin mahdollisen työpaikan kuin asumisen kannalta. Ei tarvitse muuttaa Itä-Suomen takametsiin.

Muuttamalla viette lastenne tulevaisuuden sinun tulevaisuutesi lisäksi. Ei mitään järkeä muuttaa. Etsiköön mies uuden työpaikan Turun lähistöltä, jolloin et menetä nykyistä työtäsi.

Pikkupaikkakunnalle muuttoa ei voi tilanteessanne perustella mitenkään taloudellisilla syillä. Päinvastoin. Taloudellisten syiden vuoksi teidän ei pidä misssään tapauksessa muuttaa.

AP, jos sinulla on noin pienet lapset, olet todnäk n 40 v tai alle. 25 v työelämää edessä. Sinä olet panostanut paitsi uraasi, myös koulutuksessa. Ei tuolla alalla ura ilmaiseksi, töitä tekemättä tule. Ja tämän teit ennen lapsia, eikö niin?

Mitä mies on tehnyt, miksei hänellä ole "uraa"? Oletko häntä aktiivisesti estänyt? Tuskinpa.

Mies kokee alemmuutta ja haluaa tasoittaa tilanteen. Ei ehkä itsekään sitä täysin tiedosta. Hänelle pitäisi olla täysin selvää, että tämä ei ole se tilaisuus johon tartutaan, vaan hän jatkakoon töiden hakemista. Jos hänellä ylipäänsä on mahdollisuuksia "uraan", uusia tilaisuuksia tulee kyllä. Jos ei tule - silloin vasta olisitte kun nalkissa siellä takahikiän peräposiolla.

AP, järki käteen. Et opiskellut tämän takia.

Tuommoisessa muuttamisvaatimuksessa voi olla taustalla myös pyrkimys kontrolloimiseen. Sehän on helppoa jos puolisolla ei ole uudella paikkakunnalla ystäviä, sukulaisia, harrastuksia tai edes mahdollisuutta työhön. Siellä sitä olisi täysin puolisosta riippuvainen ja puoliso saisi mahdollisuuden kontrolloida kaikkia menemisiä ja rahankäyttöä.

Eri asia tietysti on jos kyseessä on joku ulkomaankomennus tai muu väliaikainen juttu, joka tarjoaisi hyvän mahdollisuuden urakehitykseen ja puolusollekin tilaisuuden esim kielen oppimiseen.

APN tilanteessa en muuttaisi.