Mies haluaisi, että muutamme paikkaan, jossa minulle ei ole mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dominoivatko sukulaiset liikaa elämäänne?

Ei. Mutta he voivat tarvittaessa joskus auttaa lapsen hoidossa. Uudella paikkakunnalla ei ole ketään tuttua, jota voisi kysyä apuun. Jos mies on pitkät päivät töissä ja minä kotona, ja minun pitäisi päästä vaikka hammaslääkäriin, niin täällä nykyisellä paikkakunnallamme on muutama, joita voin kysyä lapsen hoitajaksi, uudella ei olisi ketään. Ap.

Jo ihan tästä syystä ei kannata muuttaa.

Lupaa meille, AP, että et muuta. Jooko.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoisessa muuttamisvaatimuksessa voi olla taustalla myös pyrkimys kontrolloimiseen.

APN tilanteessa en muuttaisi.

Tuli heti mieleen kans tuo et tostako on kyse..

Ajattele lastesi ja omaa tulevaisuuttasi, älä muuta. Älä ole hölmö. Älä ole lammas joka tottelee "miestä".

Turun lähellähän on paljon kulkumatkan päässä paikkakuntia joissa on kohtuullinen hintataso. Turun hinnatkin on pääkaupunkiseutua paljon halvempia. Mene takas töihin. Mies hoitovapaalle ja isompi kämppä Turun seudulta sieltä missä siihen on varaa. Mies ettii sitten hoitovapaalla teiltä päin uutta työtä. Akateemisia asuu kyllä landellakin. Samanhenkistä seuraa voisi löytääkin.

Ehkä mies ei viihdy sun tuttavapiirissä ja kokee alemmuutta teidän yliopistoväen kanssa. Ainakin sulla on asenteita maalaisia kohtaan. Mä tunnen kyllä landella asuvia uraa luoneita akateemisia, mutta sulla saattaisi kirjoittelusi mukaan olla aika rajoittuneet piirit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Itse olen aikoinaan muuttanut miehen työn vuoksi pienelle paikkakunnalle. Tilanne oli erilainen, koska minullekin oli töitä. Sukulaiset ovat kaukana. Ystäviä ei juuri ole. Mies menetti työnsä eikä uutta työtä ole löytynyt. Lapset joutuvat muuttamaan muualle opiskelujen vuoksi, koska täällä ei kuin peruskoulu ja lukio.

Kyllä molempien pitää olla muuton kannalla ja on syytä miettiä asiat pitemmälle tulevaisuuteen. Mitä jos mies ei viihdykään uudessa työssä?

Ahdistaa vaan tämä tilanne. Mies käyttää hirveästi vaivaa muuton perustelemiseen. Hän keksii minulle joka päivä hyviä syitä muuton toteuttamiselle. Suurin osa niistä on järkisyitä, joita en pysty kiistämään. Mutta yhtään hyvää tunnesyytä hän ei ole keksinyt. Ja minua ahdistaa muuttoidea päivä päivältä enemmän. En halua järjen vuoksi asua paikassa jota tunnetasolla on tunne yhtään hyväksi paikaksi ja jossa ei ole minulle mitään sellaista, joka tuntuisi hyvältä. Joku vaikkapa rahansäästö ei tunnu hyvältä vaikka onkin fakta. Ap.

en missään tapauksessa muuttaisi. Katkeroidut aivan varmasti, jos vasten tahtoasi lähdet tekemään niin suurta elämänmuutosta. Jos miehesi periaatteessa kumminkin viihtyy nykyisellä paikkakunnalla ja hänelläkin on jo työpaikka, niin miksi pitäisi alkaa säätämään toimivaa systeemiä muunlaiseksi? Never change a running system!

Jos mies ei mitenkään voi olla ottamatta sitä työpaikkaa ja se on hänelle äärettömän tärkeä, kannattaa miettiä menisikö mies sitten yksin viikoiksi sinne toiselle paikkakunnalle. Tosin siinä tulee kakkosasunnon kustannukset ja matkat.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs lapset? Jos teillä uudella paikkakunnalla mahdollisuus parempaan/suurempaan kotiin, kannattaisiko kuitenkin harkita? Vai onko nykyisellä paikkakunnallanne esim. kotihoidon kuntalisä, ilmainen varhaiskasvatus viisivuotiaille, paremmat koulut? Mietitkö/miettiikö teistä kumpikaan asiaa koko perheen kannalta kokonaisuutena, eikä vain omia halujaan?

Kyllä sen verran itsekäs kannattaa olla että pitää kiinni työpaikastaan, en uskaltaisi muuttaa miehen takia paikkaan, jossa työllistyminen olisi vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi lähellä olevat tutut tai sukulaiset on varmasti hyvä apu esim jos kaipaa apua lastenhoidossa ja ihan muutenkin, on paikkoja jossa kyläillä ja voi kutsua tuttuja kylään. Aika yksinäistä olisi muuttaa täysin vieraaseen paikkaan.

Yksikään järkiperustelu ei tässä tue muuttamista, ei taloudelliselta eikä sinun eikä lasten tulevaisuuden kannalta. Mies on vain itsekäs tässä.

Minä en suostuisi muuttamaan. Jos oikeasti asutte Turussa, niin siellähän on halpaa asua eli kyllä kaksi keskituloista voi sielläkin ostaa isomman asunnon. Kauanko olette olleet yhdessä miehesi kanssa? Kuulostaa kyllä itsekkäältä miehesi puolelta pyytää sinua luopumaan urastasi, jota olet luonut pitkään ja ennen lapsia.

Miksei miehesi pysty itse luomaan uraa kaupungissa, vaan se tapahtuisi vain maalla toisella puolella Suomea? Outo kuvio, ja mistä miehesi voi tietää, että viihtyisi uudessa työpaikassa, kun ei ole siellä vielä ollutkaan?

miehesi on narsisti!

haluaa erottaa sinut ystävistäsi ja läheisistäsi ja työstäsi.

ilman töitä ystäviä ja tukiverkkoa olet vankina omassa kodissasi miehen armoilla.

kannattaa erota mahdollisimman pian, kohta mukaan tulee väkivalta.

kokemusta on!

Miestä tylsistyttää jo vauva-arki ja haluaa uusi tuulia elämäänsä/muutosta. Sinä taas haluat pitää rauhallisen tasaisen (ja tylsän) arjen joka toimii kaikille. En missään nimessä itse ainakaan muuttaisi tilanteessasi toiselle paikkakunnalle, pienen vauvan kanssa ja ilman potentiaalista työtä! Voisiko miehesi hankkia uuden harrastuksen?

Liityn kuoroon, en muuttaisi missään nimessä. Älä mene siihen henkiseen ansaan, että haluat epäitsekkyyttäsi tehdä toiselle mieliksi. Ystävät, läheiset ja mieluinen työ ovat todella tärkeitä ihmiselle, perheen ohella tärkeimmät asiat. Jos pystyy elämään lähellä hyviä ystäviään niin se on niin suuri etu ja hyvinvointia edistävä tekijä että ei missään nimessä kannata luopua siitä.

Mä olen ollut tosi yksinäinen nuorena ja rakentanut kaikin voimin itselleni laajan ja ihanan ystäväpiirin nykyisellä paikkakunnalla. Tähän kuuluu myös harrastusporukka - ko harrastusta voi varmasti harrastaa lähes jokaisella paikkakunnalla Suomessa, mutta mulle se sosiaalinen aspekti on myös olennainen. Haluan pitää tän porukan.

Oikeesti, jos on onnellinen ja elämä tuntuu oikeanlaiselta niin ei kannata ryhtyä muuttamaan mitään.

Vai oikein tohtorisnainen Turusta. Ja vauvapalstalta löydät tukea ja neuvoja, kun ystävät ja sukulaiset ovat lähellä Turkua. Heh.

0/5. Provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua pelottaa. Yleensä muutos pelottaa. Mutta tosiasia on, että mitenkään et voi varmaksi tietää, mitä uusi elämänpiiri toisi tullessaan.

Kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni ja selvä päätös olisi, että minä lähtisin epäilyksistäni huolimatta. Kyllä kumppanin innostusta tukisin sen verran sentään. Mutta jos vuosi tai pari osoittaisi selvästi valinnan vääräksi, niin ei vanha kaupunkikaan olisi minnekään karannut. Sinne vain takaisin, ukon kanssa tai ilman.

Minäkin kuvittelin itseni samaan tilanteeseen ja päädyin siihen tulokseen, että mies menköön yksin tai lasten kanssa, jos kerran haluaa muuttaa. Ap ei saa uudella paikkakunnalla oman alansa töitä, hanttihommiin hän on ylikoulutettu eikä hän halua jäädä kotirouvaksi. Siinä on kolme syytä pysyä nykyisellä paikkakunnalla. 

Olen niin monta kertaa joustanut miehen urankehittämistarpeiden edessä ja muuttanut asuinpaikkaa. Miehen ura kukoistaa edelleen, minä en kukoistanut, eikä minun avioliittoni sen enempää kuin uranikaan. Otin eron ja nyt mietin, mitä minusta tulisi isona, sillä uraa en pysty luomaan alkuperäisessä ammatissani. Työmarkkinatilanne pyyhkäisi ohitseni kauan sitten ja hyvin lujaa. 

Jos minä masennun ja katkeroidun siellä uudella paikkakunnalla ja muutun naiseksi, joka on tyytymätön elämäänsä ja siksi nalkuttaa kaikesta ja lisäksi on riippuvainen miehestä kun elämässä ei ole enää mitään omaa, niin olenko enää sitten edes se nainen, jota mieheni rakastaa tai haluaisi rakastaa? Nyt olen kuitenkin iloinen, itsenäinen ja elämään tyytyväinen, sellainen, jota on helppo rakastaa. Pelkään, että kadottaisin sen ja minusta tulisi kamala ihminen jos luovun kaikesta. Ap.

Tää on just järkevää ja kaukonäköistä ajattelua. Täytyy pitää huolta itsestään ja miettiä valintojen seuraukset ennalta. Ja kuunnella intuitiotaan, se yleensä kertoo mikä tekee onnelliseksi.

Miehen hoitovapaa on hyvä idea! Mun mies oli vuoden molempien kanssa ja oli tosi tyytyväinen (oli siis jo päättänyt etukäteen olla).

Miksi ette voisi muuttaa väliaikaisesti uudelle paikkakunnalle? Pidennät hoitovapaatasi vaikkapa vuodeksi eteenpäin, jos mahdollista. Mies saa ainakin hetken tehdä työtä, josta on tosi innoissaan. Ehkä se kokemus auttaa häntä löytämään tuon jakson jälkeen mieluisamman työn nykyisestäkin kaupungista? Vaihtelu voi ihan oikeasti virkistää, ja jos tuo olisi jo alunperin ajateltu väliaikaiseksi muutoksi, niin ei se varmaan tunnu niin pahalta, vaikka ei juuri viihtyisikään.

Vierailija kirjoitti:

Miestä tylsistyttää jo vauva-arki ja haluaa uusi tuulia elämäänsä/muutosta. Sinä taas haluat pitää rauhallisen tasaisen (ja tylsän) arjen joka toimii kaikille. En missään nimessä itse ainakaan muuttaisi tilanteessasi toiselle paikkakunnalle, pienen vauvan kanssa ja ilman potentiaalista työtä! Voisiko miehesi hankkia uuden harrastuksen?

Mistä päättelit, että ap:lla olisi tylsää??

Joko miehesi on saanut sen työpaikan?

Älä tee sitä! Itse tein näin, muutin miehen kotipaikkakunnalle, jossa miehellä oli vakituinen työpaikka. Olin silloin nuori opiskelija, sain kyllä koulutustani vastaavan vakipaikan nopeasti valmistuttuani, mutta en viihdy täällä. Miehen sukulaisia on joka paikassa, mun sukulaiset asuu kaupungissa tunnin matkan päässä, täällä ei ole mitään sellaisia harrastuksia mitä haluaisin harrastaa kuten kaupungissa ja ne ihmiset, joihin olen tutustunut, on sellaisia ettei meillä ole mitään pintapuolista sanahelinää syvempää. Olen siis yksin täällä, lasten kanssa toki, miehen huidellessa maailmalla työmatkoilla. 25 vuotta vielä eläkeikään ja silloin viimeistään lähden vetämään täältä, tämän olen tehnyt selväksi. Mies on nyt tosin ehdotellut kaupunkikämpän ostamista, jotta pääsisin ihmisten ilmoille ja toteuttamaan itseäni. Vähän ivalliseen sävyyn kerrottuna tämä.

Ei kuulosta hyvältä. Ei sitä niin helposti tutustu uusiin ystäviin. Älä muuta.