Mitä te naiset teette, joiden miehet suorastaan palvoo teitä?

Mun mies on vaan niin onnellinen kun sai minut, vaikka olen niin ihana ja täydellinen. Minun ei tarvitse hoitaa kotia ja laittaa ruokaa miellyttääkseni. Pelaan xboxia ja katson netflixii kaiken vapaa-aikani ja silti mieheni palvoo pimppiäni. Miehet on niin yksinkertaisia miellyttää.

Onko tämän aloituksen laatinut vitsillä mies? Jotenkin tosi erikoisen oloinen kirjoitustyyliä myöten. 🤔

Erikoinen joo. Ja palvominen on pelottavaa. Ihminen, joka tykkää sitä että palvotaan vasta pelottava onkin! Ihan tavallista risaa rakkautta tämä meillä.

Mun mies rakastaa mua varmaan juuri epätäydellisyyksien takia, siksi että ollaan päästetty toisemme ihan lähelle, paljastettu pelot, virheet, puutteet. Palvonta on sanana aika kaamea suhteessa, missä olen onnellinen. Mutta säännöllinen huomioiminen ei varmaan niinkään johdu siitä kuinka ihmeellisen ihana Minä olen, vaan siitä, että mieheni on Ihmeellisen ihana ja tajuaa että ne rakkauden sanat ja teot tekevät mut tosi onnelliseksi.

En voisi olla miehen kanssa, joka palvoisi minua, koska minun pitää voida arvostaa miestä; "katsoa ylöspäin" häntä ihan kuten odotan hänen arvostavan minua (huom. ei palvovan). Jotain hän ilmeisesti minussa, pienessä ja pyylevässä pottunokassa näkee, kun niin rakastavasti katsoo ja tekee kaikkensa ollakseen minulle hyvä elämänkumppani. Ja minä vastaan hänelle samoin; näen hänet rakastavin silmin ja teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvä elämänkumppani. Uskon ja toivon, että keskinäinen rakkautemme on ehdotonta; että se ei edellytä laihduttamista, kuntosalia tai siivoamista vaan toinen on ainutlaatuinen ihan omana epätäydellisenä itsenään.

En tosiaankaan tiedä. En ole laiha enkä erityisen kaunis, tissit roikkuu ja kiukuttelenkin usein. No ihan hyvä kokki olen, mutta teen miehelle terveyspöperöitä joista hän ei niin kauheasti välitä. Nalkutankin. Ehkä hän tykkää siitä, että suhtaudun intohimoisesti asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Tai siitä, että olen spontaani aina välillä. Mies kun on luonteeltaan aika tasapaksu.

Tai sitten se johtuu siitä, että olen hänen ensirakkautensa. Hän halaa joka päivä ja kertoo rakastavansa, ei koskaan ilkeile. Jos huudan niin sanoo, että Huuda niin paljon kun jaksat, mutta rakastan sua silti :)

Meillä on kolme lasta ja yhdessä oltu kohta 15 vuotta. Tätä kirjoittaessani tajusin, että on mulla aika mahtava mies.

Miehen kirjoittama tämä, näkee. Älkää ruokkiko trollia.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kirjoittama tämä, näkee. Älkää ruokkiko trollia.

Näitä trolleja on ihan hauska ruokkia, koska se toivottavasti edes hetkellisesti auttaa jotain ihmistä tajuamaan, ettei rakkaus liity täydelliseen kroppaan tai seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on aivan hulluna perseeseeni. Haluaa aina kosketella, puristella ja nuoleskelle sitä. En ymmärrä miksi.

Minä ymmärrän

T.mies

Kysyin mieheltä, ja vastaus oli, että ”koska olet ihan vtun seksikäs ja hauska”. Eli tämäkin näköjään riittää. Ruokana meillä on tänään pakastepitsaa.

Vierailija kirjoitti:

En voisi olla miehen kanssa, joka palvoisi minua, koska minun pitää voida arvostaa miestä; "katsoa ylöspäin" häntä ihan kuten odotan hänen arvostavan minua (huom. ei palvovan). Jotain hän ilmeisesti minussa, pienessä ja pyylevässä pottunokassa näkee, kun niin rakastavasti katsoo ja tekee kaikkensa ollakseen minulle hyvä elämänkumppani. Ja minä vastaan hänelle samoin; näen hänet rakastavin silmin ja teen kaikkeni ollakseni hänelle hyvä elämänkumppani. Uskon ja toivon, että keskinäinen rakkautemme on ehdotonta; että se ei edellytä laihduttamista, kuntosalia tai siivoamista vaan toinen on ainutlaatuinen ihan omana epätäydellisenä itsenään.

Näin juuri. Ei ole täydelllistä suhdetta. Kerroit niin hyvin tilanteenne. Kaunista! Onnea suhteellenne! Ihana kuulla. Rakkaus. On sielujen sympatiaa, sillä ei ole tekemistä mitään ulkonäön kanssa! Vaikka rakastettu tosin näkyy haluttavana aina, olosuhteista riippumatta. Liikutuin kirjoituksestasi, AP.

Anteeksi nyt kun sanon, mutta omasta kokemuksesta ne miehet jotka "palvovat" ihan hulluna naistaan on vähän sellasia outoja reppanoita, jotka hullaantuu vähän överisti saatuaan naisen.

Deittaillessa pari sellaista tapausta tullut vastaan, joissa aina exät jättäneet nuo miehet ihan puskista ja nyt ne etsivät sellaisia kilttejä ja suloisia (ja vähän hyväuskoisia) naisia joita "palvovat" ja kehuvat juuri noin överin vuolaasti. Itseäni alkoi ahdistaa, kun aina yhdeltä tapailemaltani mieheltä tuli viestiä luokkaa "jumaloin sinua" tms., vaikka en tosiaan ollut edes mitenkään erityisemmin laittautunut ja tapailua oli takana vasta pari viikkoa. Tuli vähän ahdistava fiilis siitä, tai sellainen, että kelle tahansa naiselle, jos sanoo noin parin viikon jälkeen, niin tärkeämpää taitaa ylipäätään olla se, että on joku nainen, eikä se, kenen kanssa oikeastaan on. Ei nyt viikon-parin aikana nyt oikeasti mitään älyttömän syviä tuntemuksia vielä ehdi kehittyä, varsinkaan jos ei ole edes nähty kuin pari kertaa. Hieman creepyä.

Yhden espanjalaisen tyypin kanssa, joka asui eri paikkakunnalla kuin minä Suomessa, hän oli myös valmis tuosta vaan ostamaan lennot luokseni toiseen kaupunkiin tyyliin huomisillalle. Olin vähän että huh, katsotaan nyt ensin että luistaako juttu edes ennen kuin halusin ylipäätään tavata. Liika innokkuus oli vain vähän epätoivoista.

Myös lahjojen ostelu "ei mistään" oli vähän kummallista ja ei ihan uponnut.  En odottanut Ted Bakerin uutta takkia vain sen kunniaksi että on marraskuun 25. tai meikkipussia koska on tammikuun 17. tms. Se oli ahdistavaa. Itselläni ei ollut varaa ostella vastalahjoja enkä todellakaan ollut odottanut moista ja tottakai niin kalliiden lahjojen saannista tuli sellainen fiilis, että jotain pitäisi myös antaa vasta"lahjaksi." Nykyisensä kanssa näköjään ihan sama meininki ja taas rakastui johonkin nuorempaan naiseen päättömästi parin tuntemisen viikon jälkeen, kun olin itse ensin "jättänyt" hänet edellä mainittujen syiden vuoksi ja hän vielä itki olevansa niin haavoittunut ja jotain muuta shaibaa. 

Minun pointtini siis oli, että tollainen hullun ja överi palvonta ei tosiaan kuulu normaaliin parisuhteeseen tai varsinkaan siihen vaiheeseen kun ei vielä edes olla suhteessa. Toki voi hullaantua jostain ja jokaisessa suhteessa on melkein se alkuhuuma, mutta sen vetäminen överiksi kertoo minusta jotain. 

Mielistelen ja palvelen.

Mä ymmärrän ap:ta täysin. Myös mun aviomies on aivan hulluna muhun. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun hän tekee päivittäin pieniä huomaavaisia asioita, sanoo rakastavansa ja kehuu kauniiksi spontaanisti ja silmistä paistaa rakkaus ja himo.

Miksi? No se tuskin haittaa, että olen hyvännäköinen ja tyylikäs, mutta luulen nokkeluuden ja huumorin olevan vielä tärkeämpää. Mies nauraa sydämensä kyllyydestä mun jutuille, ja olen hänen mukaansa muutenkin todella kiehtova ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt kun sanon, mutta omasta kokemuksesta ne miehet jotka "palvovat" ihan hulluna naistaan on vähän sellasia outoja reppanoita, jotka hullaantuu vähän överisti saatuaan naisen.

Deittaillessa pari sellaista tapausta tullut vastaan, joissa aina exät jättäneet nuo miehet ihan puskista ja nyt ne etsivät sellaisia kilttejä ja suloisia (ja vähän hyväuskoisia) naisia joita "palvovat" ja kehuvat juuri noin överin vuolaasti. Itseäni alkoi ahdistaa, kun aina yhdeltä tapailemaltani mieheltä tuli viestiä luokkaa "jumaloin sinua" tms., vaikka en tosiaan ollut edes mitenkään erityisemmin laittautunut ja tapailua oli takana vasta pari viikkoa. Tuli vähän ahdistava fiilis siitä, tai sellainen, että kelle tahansa naiselle, jos sanoo noin parin viikon jälkeen, niin tärkeämpää taitaa ylipäätään olla se, että on joku nainen, eikä se, kenen kanssa oikeastaan on. Ei nyt viikon-parin aikana nyt oikeasti mitään älyttömän syviä tuntemuksia vielä ehdi kehittyä, varsinkaan jos ei ole edes nähty kuin pari kertaa. Hieman creepyä.

Yhden espanjalaisen tyypin kanssa, joka asui eri paikkakunnalla kuin minä Suomessa, hän oli myös valmis tuosta vaan ostamaan lennot luokseni toiseen kaupunkiin tyyliin huomisillalle. Olin vähän että huh, katsotaan nyt ensin että luistaako juttu edes ennen kuin halusin ylipäätään tavata. Liika innokkuus oli vain vähän epätoivoista.

Myös lahjojen ostelu "ei mistään" oli vähän kummallista ja ei ihan uponnut.  En odottanut Ted Bakerin uutta takkia vain sen kunniaksi että on marraskuun 25. tai meikkipussia koska on tammikuun 17. tms. Se oli ahdistavaa. Itselläni ei ollut varaa ostella vastalahjoja enkä todellakaan ollut odottanut moista ja tottakai niin kalliiden lahjojen saannista tuli sellainen fiilis, että jotain pitäisi myös antaa vasta"lahjaksi." Nykyisensä kanssa näköjään ihan sama meininki ja taas rakastui johonkin nuorempaan naiseen päättömästi parin tuntemisen viikon jälkeen, kun olin itse ensin "jättänyt" hänet edellä mainittujen syiden vuoksi ja hän vielä itki olevansa niin haavoittunut ja jotain muuta shaibaa. 

Minun pointtini siis oli, että tollainen hullun ja överi palvonta ei tosiaan kuulu normaaliin parisuhteeseen tai varsinkaan siihen vaiheeseen kun ei vielä edes olla suhteessa. Toki voi hullaantua jostain ja jokaisessa suhteessa on melkein se alkuhuuma, mutta sen vetäminen överiksi kertoo minusta jotain. 

Olen ollut parisuhteissa, joissa täyden ihastuksen ja rakkauden osoitus tulkitaan epätoivoisena ja aina pitäisi pikkuisen pidätellä ihailuaan. Tietynlaista egojen kissa-hiiri-leikkiä. Oksettaa ajatuskin.

Mikään ei tunnu ihanammalta kuin olla höntti rakastunut ja saada itse varauksetonta ihailua ja rakkautta. Aviossa 7v ja viimeksi eilen illalla suukottelimme ja halailimme ja puhuimme hempeitä toisillemme seksin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minun pointtini siis oli, että tollainen hullun ja överi palvonta ei tosiaan kuulu normaaliin parisuhteeseen tai varsinkaan siihen vaiheeseen kun ei vielä edes olla suhteessa. Toki voi hullaantua jostain ja jokaisessa suhteessa on melkein se alkuhuuma, mutta sen vetäminen överiksi kertoo minusta jotain. 

Sun viestistä huokuu se, että olet aika nuori, etkä ole ollut pitkässä suhteessa.

Sellaiset ihmiset, jotka on olleet kauan yhdessä, eivät tarkoita mitään ted bakerin takkeja (lol, ted baker...), ja jotain viestejä "jumaloin sinua".

Se "palvominen" on pysymistä toisen rinnalla esim. vakavassa sairaudessa, joka päiväistä toisen arvostamista yms.

Itselläni myös on ollut noita jumaloin sinua miehiä oikealla ja vasemmalla, ja en tosiaankaan tajunnut niitä aloituksella, vaan nimenomaan aviomiestäni, jonka kanssa olemme kestäneet yhdessä todella vaikeita asioita läpi.

Palvonta kuulostaa lähinnä epätaspainoiselta ja lähinnä ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta täysin. Myös mun aviomies on aivan hulluna muhun. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun hän tekee päivittäin pieniä huomaavaisia asioita, sanoo rakastavansa ja kehuu kauniiksi spontaanisti ja silmistä paistaa rakkaus ja himo.

Miksi? No se tuskin haittaa, että olen hyvännäköinen ja tyylikäs, mutta luulen nokkeluuden ja huumorin olevan vielä tärkeämpää. Mies nauraa sydämensä kyllyydestä mun jutuille, ja olen hänen mukaansa muutenkin todella kiehtova ihminen.

Ja sinä palvot kiehtovaa miestäsi?

Minusta palvonta ei kuulu tasavertaiseen ihmissuhteeseen. Rakkaus on ihan muu asia ja se säilyy, vaikka jotain näkyvää joutuisi kehosta poistamaan. Tai siihen tulee lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta täysin. Myös mun aviomies on aivan hulluna muhun. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun hän tekee päivittäin pieniä huomaavaisia asioita, sanoo rakastavansa ja kehuu kauniiksi spontaanisti ja silmistä paistaa rakkaus ja himo.

Miksi? No se tuskin haittaa, että olen hyvännäköinen ja tyylikäs, mutta luulen nokkeluuden ja huumorin olevan vielä tärkeämpää. Mies nauraa sydämensä kyllyydestä mun jutuille, ja olen hänen mukaansa muutenkin todella kiehtova ihminen.

Ja sinä palvot kiehtovaa miestäsi?

Voi kyllä. Hän on helposti upein mies ketä olen koskaan tavannut. Niin luotettava ja suoraselkäinen, kunnianhimoinen (ja menestynyt), todella älykäs ja yksinkertaisesti Hyvä Ihminen. Komeakin vielä, mokoma.