Mitä menetit, kun hankit lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vuoden eläkekertymän

Äitiys ja vanhempainvapaalta kertyy nykyään eläkettä. Alhaista mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää, moniko näistä viesteistä on peräisin samasta IP-osoitteesta.

No ainakin numero 12 tuli sellaisesta ip-osoitteesta, mistä ei sitä aikaisemmin vastattu tähän ketjuun.

Etkö sinä usko näitä vastuksia, vai mistä tämä kysymyksesi kumpusi?

Olen kai tyhmä , mutta mistä palstan lukija tai kommentoija näkee toisten ip-osoitteet? Olen ollut siinä uskossa että vain moderoijat näkevät.

Kyllä tuohon on ohjelmia, joilla näkee ip-osoitteen.

Mutta osa käyttää vpn, joten tuo on ihan yhdentekevää.

Jo on vainoharhaista että tarttee toisten keskustelijoiden ip nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Me vanhemmat olemme onnellisia lapsistamme,

Tuo ei pidä paikkaansa, kaikki on nähneet teitä, ja millaisia te olette.

Kaikki tietää huostaanotto, insesti, pahoinpitely jne. tilastot, mitä te teette lapsillenne.

Kaikki tietää tästäkin ketjusta miten hysteerisesti yritätte hiljentää vanhemmat, jotka tietävät tehneensä virheen, eivätkä jaksa enää.

Kaikki tietää, ja tuo epätoivoinen ininä ja toisten hiljentäminen häpeällä on sairasta, ja sen takia itsekin osallistun välillä näihin ketjuihin, en voi sietää tuota miten häpäisette ja hiljennätte ihmisiä (jotka eivät enää jaksa ja ovat yksin) vanhemmuusmyytin nimissä.

Suuri enemmistö ihmisistä on onnellisia. Ne vanhemmat jotka ovat tehneet virheen ja eivätkä jaksa enää, saavat apua kun sitä pyytävät ja joskus pyytämättäkin. Onneksi heitä on pieni vähemmistö. Toki osa yksin elävistä ja lapsettomista pariskunnistakin on onnellisia ja osa onnettomia, ei lapset ole mikään automaatti siihen että mitään ongelmia ei tule tai tulee. Elämä on kivikkoisti ihan kaikille, syöpä ei kysy tullessaan että oletko onnellinen vai onneton, sinkku vai parisuhteessa.

Vanhemmuus ei ole mikään myytti, vaan jokainen vanhempi ja perhe on erilainen sen takia että jokainen ihminen on oma persoonansa, ja kun perheeksi yhdistyy useampi persoona, on lopputulos aina yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Oman aikani. En tajunnut, että tulisin kaipaamaan sitä näin paljon. Samalla menivät rakkaimmat harrastukseni.

Sulla on varmaan aika pienet lapset. Mulla on aivan riittävästi omaa aikaa ja olen palannut rakkaan harrastuksen pariin. lapset 11 ja 15v. Sitä omaa aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin joskus ennen. Ja lisäksi on nuo ihanat lapset

Mitään oleellista en menettänyt. Tietysti elämä muuttui mutta sen tiesin ja hyväksyin jo etukäteen ja sitähän toivoinkin. Miksi ihmiset ylipäätään hankkivat lapsia jos eivät ole valmiita elämänmuutokseen? Eihän se nyt yllätyksenä voi kenellekään tulla. Jos minulla ei olisi yhtään lasta olisin sitä vastoin menettänyt äärettömän paljon.

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä aitoa vapautta ja omaa aikaa kyllä enää lasten saamisen jälkeen ole. Eikä mahdollisuutta tehdä spontaaneja päätöksiä, kun on pakko miettiä aina ensiksi lapsia ja lasten takia todella moni asia jää kokematta väkisinkin.

Mikä asia esimerkiksi jää kokematta? Mua kiinnostaisi tietää, kun itselleni ei tule mitään mieleen. Tietenkin lasten kanssa pitää miettiä esim. minne he voivat ja haluavat tulla mukaan ja minne eivät, mutta en kyllä keksi mitään, mitä en voisi tehdä siitä syystä että minulla on lapsia. Eri asia on ne pari kolme ensimmäistä vuotta, kun lapset on tosi pieniä. Mutta isojen koululaisten kanssa onkin jo sitten ihan eri juttu.

up

Vierailija kirjoitti:

Pienen orpouden tunteen herätessä. Ennen lapsia jostain syystä oli usein aamulla ja etenkin päiväunilta herätessä sellainen hetkellinen tyhjyyden tunne. Nyt eka ajatus on: missä mun lapseni on? Usein kuuluukin jo suloinen tuhina viereltä. 

Hyi hitto...

Hyvät, keskeytymättömät yöunet vuosiksi. Timmin alavatsan.

Mahdollisuuden rötvähtää sohvalle työpäivän jälkeen vaikka kirjan pariin määräämättömäksi ajaksi.

Mahdollisuuden omien halujeni mukaisiin ex-tempore menemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät, keskeytymättömät yöunet vuosiksi. Timmin alavatsan.

Mahdollisuuden rötvähtää sohvalle työpäivän jälkeen vaikka kirjan pariin määräämättömäksi ajaksi.

Mahdollisuuden omien halujeni mukaisiin ex-tempore menemisiin.

Komppaan. Toisaalta jokaisen pitäs tietää kun lapsia alkaa hankkimaan mihin sitoutuu. Elämä koostuu sarjasta valintoja.

Liika juominen ja bilettäminen. En edes pitänyt siitä aikoihin, mutta väkisin piti kun "kaikki muutkin".

Muuten en menettänyt yhtään mitään - sen sijaan sain paljon ihanaa tilalle, mm. lapseni.

Menetin köyhyyden. Nyt saan elatusmaksua ja tukia. Ei tarvitse töissäkään käydä. En kaipaa menettämääni.

Menetin oman elämän.

Rakkaus lensi ikkunasta ulos, kun lapsi syntyi.

Nyt olen masentunut ja turhautunut kotipiika. Kotiorjaksi en kelpaa, koska kyseenalaistan kaiken.

Ruoka, uni ja seksi.

Muakin kiinnostaisi tietää, mikä on sellainen harrastus, jonka lapsen myötä menettää koko loppuelämäkseen? Minulle oma harrastus on todella tärkeä, ja ennen lapsen saamista sovin jo miehen kanssa, että saan jatkaa harrastustani entiseen tapaan. Toki lapsi vähän rajoittaa esim. harjoittelua kotona, mutta noin pääpiirteissään olen jatkanut entiseen malliin (paitsi vauvan synnyttyä pidin taukoa puoli vuotta). Myös uraani olen jatkanut samaan malliin, välillä jopa ylitöitä tehden (siitä poden huonoa omaatuntoa kyllä). Kaverit on pääosin pysyneet samoina, paitsi yksi on kaikonnut (en tiedä olisiko kaikonnut ilman lastakin). Päin vastoin, lapsen myötä on tullut uusia kavereita.

Mitä olen menettänyt? No timmin vatsan kyllä, mutta sen vastapainoksi alapään tuntoherkkyys (ja siten seksuaalinen nautinto) parani. Yöunet menetin vuodeksi, sitten ne palautuivat. Terveys, no joo, kilpirauhasen liikatoiminta puhkesi ilmeisesti raskauden vuoksi, mutta sekin on jo parantunut. Rahaa on kyllä palanut siihen malliin, että aikaisemmat säästöni olen kyllä menettänyt. Tästä johtuen myös matkustelu on vähentynyt, vaikka edelleen matkustellaan koko perhe. Vauvan kanssa se oli hankalaa, mutta nyt 5-vuotiaan kanssa helppoa.

Ehkä tilanne olisi eri, jos olisi useita lapsia, mutta yhden kanssa näin.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka, uni ja seksi.

Syökö se kersa sun ruuatkin? Miten olet enää hengissä?

up

Vapauteni - aivan kaikkeni!!

Vauvakuumeen.