Mitä menetit, kun hankit lapsia?

Mielenterveyteni. Olen ollut nyt masentunut jo kolmatta vuotta.

Huono itsetunto ja yleinen apeus.

Itseni.

Viimeistään silloin lähti kyllä immenkalvo.

Aika monta hyvää kaveria.

Harrastukseni.

Vierailija kirjoitti:

Itseni.

Osus ja upposi. En enää tunne itseäni yhtään. En olisi koskaan voinut kuvitella olevani se ihminen joka huutaa ja meuhkaan ja asioiden olevan ihan heukunkeikun.

Kaiken. Tuo itseni on hyvä vastaus, se vastaa todellisuutta.

Vapauden. Iäksi.

Rakkauden.

Mitään siinä ei saa paitsi lisää vastuuta, kaiken siinä menettää eikä saa takaisin.

Kelailevatko ihmiset oikeasti elämäänsä tällä tavalla, vai onko tämä joku yksi pakkomielteinen henkilö, joka jankuttaa tätä samaa asiaa? En mä ainakaan ajattele koskaan elämääni sillä tavalla, että olen menettänyt jotain, kun olen tehnyt jonkun valinnan. En, vaikka olen masennukseen taipuvainen pessimisti.

Mitään en menettänyt. Saanut olen paljon ja elämäni alkoi silloin, kun esikoinen syntyi.

Seksielämä sekä iso osa vapaa-ajasta.

Hmm.. Siis jotain mitä en voisi enää ikinä tehdä tai olla 🤔 no lapsettomuuden menetin, en voi enää ikinä olla lapseton, kaikkea muuta voin kyllä tehdä jos haluan.

Oman aikani. En tajunnut, että tulisin kaipaamaan sitä näin paljon. Samalla menivät rakkaimmat harrastukseni.

Työura. Jostain syystä en ole sen jälkeen jaksanut paneutua työasioihin ja opiskella kuten ennen. Aiemmin oli ammatillista kunnianhimoa, lapsen syntymän jälkeen ei ole ollut voimia siihen. Aina on tullut jotain, joka on kiireellisempää ja huolestuttavampaa, vaikka lapsi on jo 18. En oikeasti osannut odottaa tällaista.

Erikoisia vatauksia, siis siltä osin että sehän nyt pitäisi olla ihan normaalia että kersa on avuton 40 ekaa vuotta. Monella ei helpota sittenkään. Ilmeisesti moni kuvittelee että kersan pieraiseminen riittää, sen jälkeen joku muu taho hoitaa pennun, eskari, päiväkti, koulu, poliisi, sossu ja kela.

Harrastukset, työnarkomanian, monen työn tekemisen yhtäaikaa, kaverit, itseni, unelmoinnin ja haaveilun taidon.

Vapauden matkustaa ja olla matkalla lomalla. Mahdollisuuden lomailuun loppuiäksi. Vapauden suunnitella jokainen vuosi yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisia vatauksia, siis siltä osin että sehän nyt pitäisi olla ihan normaalia että kersa on avuton 40 ekaa vuotta. Monella ei helpota sittenkään. Ilmeisesti moni kuvittelee että kersan pieraiseminen riittää, sen jälkeen joku muu taho hoitaa pennun, eskari, päiväkti, koulu, poliisi, sossu ja kela.

Se katsos voi johtua monista asioista. Esim. mun äitini luki itsensä varanotaariksi työn ohessa, kun olin pieni, ja kandidaatiksi työn ohessa, kun olin teini. Hän ei koskaan valittanut ja päinvastoin sanoi, että lasten hoitaminen ei paljon vaadi. Pienten lasten äiti voi käydä töissä ja tehdä vaikka mitä.