Lue keskustelun säännöt.
Miten joillekkin voi riittää elämän sisällöksi kotiäitiys?
04.04.2018 |
Ymmärrän jos muutaman vuoden mutta että kymmenenkin vuotta elää vain lasten ehdoilla neljän seinän sisällä? Eikö tule tunne että pitää osallistua oman elämän rahoitukseen itse eikä roikkua muiden veroilla kustantamilla kelan tuilla? Ihmettelen mikä malli lapsillekkin tulee siitä että ollaan kotona ja elatus tulee tilille muiden tienaamana.
Kommentit (128)
Kotiäiti voi olla monella tapaa. Tarkoitan, että myös nostamatta mitään tukia. Ystäväni valitsi tämän tien 18 vuotta sitten. On edelleen kotona. Miehen tuloilla elävät. Ystäväni on korkeasti koulutettu, tekee sijaisuuksia. Häntä pyydettiin vakituiseen työhön, ei halunnut. Tämä on heidän perheensä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, jolle riittää "kotiäidin" elämä. On riittänyt jo 18 vuotta. Mutta, jos yhtään ap olet fiksumpi, mitä sun aloituksesi antaa ymmärtää, niin tiedät, että kotiäidinkin elämä voi olla joko yksitoikkoista, monipuolista tai jotain siltä väliltä. Aivan, kuten työelämäkin. Se on sen näköistä, millaiseksi itse sen teet. Ja, juu, itsekin olen sitä mieltä, että jokainen perhe elättäköön itse lapsensa eikä yhteiskunta.
No yhteiskunta ei maksakaan naisten (eikä kyllä miestenkään) kotiin jäämistä. Vai mitä meinasit tuolla, että jokainen perhe elättäkööt itsensä? Sitä että nousisi päivähoitomaksut, jotka on todellisuudessa korkeammat tulot kuin se 300€/kk mitä saa kotihoidontukea. Koulut pitäisi itse maksaa vai mitä tarkoitit?
Vierailija kirjoitti:
Moni kotiäiti vie päiväkodin virikehoitopaikkoja tai hyödyntää kaupungin perhetyöntekijöitä ja avoimia päiväkoteja niin paljon kun irti lähtee. Tuottamatta yhtään verotuloja. Että se siitä säästöstä, saamapuolella ovat.
Mitä varten avoimet päiväkodit ovat? Entä perhekahvilat ja kerhot? No kerhot maksavat kyllä täällä. Mitä kävisi kun nuo lopetettaisiin? Ainakin tämän alueen kerhojen vetäjät jäisivät työttömiksi, eli tulisi vain lisää työttömyyttä.
Ja maksan kyllä veroja siitä kotihoidontuestanikin, se ei ole verotonta tuloa.
Meidän alueella tiedän kaksi perhettä, jotka käyttävät virikehoitoa ja äiti on kotona. Ennen tiesin kolme, mutta tämä kolmas on jo koulussa ja olikin sellainen perhe, että parempi olikin olla hoidossa, ei ole elämänhallinta kohdillaan. Ja tämä alue on melko pieni ja kaikki tuntevat toisensa tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti voi olla monella tapaa. Tarkoitan, että myös nostamatta mitään tukia. Ystäväni valitsi tämän tien 18 vuotta sitten. On edelleen kotona. Miehen tuloilla elävät. Ystäväni on korkeasti koulutettu, tekee sijaisuuksia. Häntä pyydettiin vakituiseen työhön, ei halunnut. Tämä on heidän perheensä valinta.
Hukkaan on mennyt yhteiskunnalta tuon naisen kouluttamiseen käytetyt rahat.
Vierailija kirjoitti:
Onko tärkämpää asiaa kuin lasten kasvatus? Ei ole.
Ikävää ettet ole sitä tajunnut.
Vaude, vähän suojaamatonta seksiä, lapsi syntyy ja siinä on jollekin sitten niin hirveän TÄRRRKEETÄ tekemistä loppuelämäksi. No, jos ei ole riittävästi aivoa vaikka ympäristökatastrofien ratkaisujen keksimiseen tai epäitsekkyyttä vaikka sairaiden auttamiseen, niin ei kai sitä muuhun voi elämäänsä kuluttaa, kuin oman geneettisen materiaalinsa hoivailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa olla kotiäiti jos elää tukien varassa. Ok sen ymmärrän.
Mutta ei saa olla kotiäiti jos oma mies maksaa kaiken. Ei saa olla kotiäiti vaikka olisi omaa varallisuutta ja maksaa itse elämänsä. Ei vaan saa?
Entäs koti-isä? Onko sekin kielletty?
Ehkä tuossa miehen rahoilla kotiäitinä olemisessa syletyttää ne, että nuo naiset on ylläpitämässä sitä yhteiskuntaa, jossa miehet menestyy työelämässä ja uralla naisia paremmin. Ja uraa tekevät naiset joutuvat sitten osin noiden naisten takia tappelemaan sen lasikaton kanssa ja katsomaan, kun joku pikkuvaimoa pitävä kollega porskuttaa ohi vain siksi, että sillä on munat.
Lue itse oma viestisi ja mieti sitten miksei naisia arvosteta vieläkään tässä yhteiskunnassa yhtä paljon kuin miehiä. Joko huomasit millaisia sanoja SINÄ ITSE käytät naisista?
Käytän noita sanoja tietynlaisista naisista, en kaikista. Käytän rumia sanoja myös noiden naisten miehistä.
Niin, naisista jotka eivät valitse elää niinkuin sinä haluat ja joille samat asiat eivät ole tärkeitä kuin sinulle. Mitä jos.. Annettaisiin kaikkien kukkia kukkia ja todettaisiin että silti, ihan huolimatta esim. Siitä urasta, ihmiset ovat tasa-arvoisia? Ei?
Ei mulla ole mitään ihmisiä vastaan, jotka ei tee uraa. Tunnen monia duunariperheitä, joissa kummallekin vanhemmalle työ on vain työtä. Arvostan heidän valintojaan. Vain uramiehiä ja heidän pikkuvaimojaan halveksin.
No, halveksi ihan rauhassa sitten vaan, mutta turha huudella tasa-arvon perään niin kauan kun sinä pikku-uranaikkonen käytät naisista halventavia nimityksiä. Siellä se sinun lasikattosi vaan on, ihan kaltaisistasi johtuen.
Enemmän se taitaa miehestäsi johtua. :) Ja kyllä, mullekin tuota elämää on tarjottu, kun suku on täynnä inssimiehiä, joiden kaverit olisivat pikkuvaimon tarvinneet. Valitsinkin duunarimiehen ja tässä synnytystä odotellessa on aikaa kirjoittaa... 3kk kotona jos kaikki menee hyvin ja sitten jää tuo mies kotiin. :)
No nyt koko intressisi paljastui! Sinä olet kateellinen! :,D "olisin minäkin saanut hyvän miehen mutta minä valitsin ihan itse minä kyllä varppina olisin saanut.." tsihi! Joo hyvää päivänjatkoa vaan sinne xD
No luule vaan noin. Katkeruuteni kumpuaa eniten kai siitä, että töissä olen joutunut painimaan tietynlaisten miesten kanssa... toki helpotusta tuo se, että on hyvä mies nyt tukena.
Ja nämä tietynlaiset miehet on mitä ovat ja se on naisten syytä?
Ei miesten? Miehillä ei ole mitään vastuuta tässä tasa-arvoasiassa?
On totta kai. Mutta nyt keskustellaan kotiäitydestä ja se on se tietynlaista mieheyttä tukeva kolikon toinen puoli.
Minkälaista mieheyttä? Niputatko sinä nyt kaikkien kotiäitien puolisot samaan, ihmeelliseen nippuun mielessäsi?
Minun tuttavapiirini ei ole niin laaja, että voisin antaa kattavan kuvan siitä millaisia miehiä on niillä naisilla, jotka nostivat (ainakin minun tietääkseni) kotihoidontukea kauemmin kuin vuoden. Oma mieheni on osallistuva isä, sellainen nykyisen normin mukainen isä. Hän ei joudu olla lasten kanssa silloin kun minulla on omia menoja, vaan se on luonteva ja itsestäänselvä osa hänen elämäänsä. Tällaisia miehiä tunnen, ja sitten niitä jotka vähän kitisevät että "joutuvat". En tunne miehiä, jotka olisivat kuin Mad men - sarjasta enkä tunne naisia, jotka olisivat kuin kyseisen sarjan Betty. Se ei tietenkään poissulje heidän kaltaisten ihmisten olemassaoloa.
Toki voi olla, että oma kokemuspiirini on rajallinen. Tuntemani kotiäidit ovat kaikki liike-elämässä ja teknisillä aloilla uraa tekevien miesten koulutettuja vaimoja. Miehet on paljon poissa kotoa ja raha kompensoi sitä puutetta näille naisille. Ja työmatkoilla olen toki sivusta seurannut näiden miesten pettämiskuvioita ja muuta.
Ja sinusta muiden koulutettujen naisten pätkätyöt, palkkakuopat ja lasikatot on näiden miesten vaimojen syytä? Oikeasti? Aikuisten oikeasti?
Eiköhän pätkätyöt ym. ole pikemmin uraäitien syytä. Työnantajan näkökulmasta riski ei ole se, että työntekijä tulee raskaaksi ja irtisanoutuu jäädessään kotiäidiksi.
Riski on, että äitiyslomalaiselle pitää maksaa lomat ja lomarahat, palkata sijainen ja sama homma vuoden - parin päästä uudelleen. Sitten järjestellä sijaisia, kun uraäidin lapsella on korvatulehduskierre jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tärkämpää asiaa kuin lasten kasvatus? Ei ole.
Ikävää ettet ole sitä tajunnut.Vaude, vähän suojaamatonta seksiä, lapsi syntyy ja siinä on jollekin sitten niin hirveän TÄRRRKEETÄ tekemistä loppuelämäksi. No, jos ei ole riittävästi aivoa vaikka ympäristökatastrofien ratkaisujen keksimiseen tai epäitsekkyyttä vaikka sairaiden auttamiseen, niin ei kai sitä muuhun voi elämäänsä kuluttaa, kuin oman geneettisen materiaalinsa hoivailuun.
Eiköhän normaalit lastaan rakastavat vanhemmat pidä sitä lastaan tärkeänä. Ei ajattele että kyseessä on oma geneettinen materiaali, vaan uusi ihminen jolle haluaa antaa parhaan mahdollisen alun elämään. Se miten tämä koetaan ja kuinka toimitaan riippuu monesta asiasta.
Ei kyseessä välttämättä olekaan se yhteiskunnallisesti tärkein tehtävä, mutta yksilön suhteessa tärkeää. Lisäksi jos lapsen kasvatus laiminlyödään, voi lopputulos olla myös yhteiskunnalle kallista.
Moni kotiäiti vie päiväkodin virikehoitopaikkoja tai hyödyntää kaupungin perhetyöntekijöitä ja avoimia päiväkoteja niin paljon kun irti lähtee. Tuottamatta yhtään verotuloja. Että se siitä säästöstä, saamapuolella ovat.