Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?
Käytännössä aina kun on tullut tilanne, jossa on käynyt ilmi että joku ei halua samoja asioita kuin "kaikki", siitä on alkanut mahdoton mouhoaminen. Joskus jopa henkilön läsnäollessa, mutta useimmiten jälkeenpäin, vaikkapä töissä tai sukujuhlissa.
"Jo on outoa että anne ja arska eivät HALUA mennä naimisiin vaikka jo 10 vuotta on yhdessä asuttu mutta naimisiin eivät kuulemma mene", " en millään voi ymmärtää veljeäni kun hyvä työ ja palkka ja kaikki mutta haluaa asua vuokralla, vaikka sillä rahalla maksaisi omaakin", "mitäköhän pera ja pike oikein ajattelee kun eivät aio hankkia lapsia ja ovat jo sentään 4-kymppisiä".
Tarkoitus ei ole, että aletaan jankata jostakin häiden ihanuudesta, omistusasumisen järkevyydestä tai lastenhankinnan auvoisuudesta. Vaan siitä, mikä siinä monia (ehkä useimpia) niin kovasti ärsyttää, että hyvin harva sivuuttaa edellämainitun kaltaiset "epätavalliset" valinnat toteamalla jaa? Miksi sillä on niin paljon merkitystä juuri sille, joka on naimisissa/haluaa naimisiin, on hankkinut/haluaa hankkia omistusasunnon tai on hankkinut/haluaa hankkia lapsia? Kun eihän se toisten naimattomuus (vaikka voisivat avioitua), omistusasunnon hankkimattomuus (vaikka voisivat ostaa) tai lasten hankkimattomuus (vaikka voisivat saada) ole keneltäkään pois? Eihän näitä koskaan ala arvostella ja vatvoa ne, jotka ajattelevat samoin, vaan juurikin ne, jotka ajattelevat "niinkuin muutkin".
Miksi siis tuon kaltaisista valinnoista jaksetaan jauhaa vaikkei se itseen edes mitenkään vaikuta?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.
En ymmärrä, miten lasten hankkimista, avioliittoa tai omistusasuntoa voidaan pitää saavutuksina. Avioliitto nyt ehkä, mutta lapsia pystyy hankkimaan vaikka eläin ja omistusasunnon hankkiminen ei ole temppu eikä mikään. Järjetöntä on, miten jotkut haluavat asua omakotitaloissa tai rivitaloissa ja pitävät niitä saavutuksina. Ainoastaan koulutus ja ura ovat saavutuksia. Ei matkustelukaan ole saavutus, koirakin voi matkustaa. Ihminen ei ole mitään ilman koulutusta tai uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta mikä on tämä kasti jonka mukaan ”kuuluu” mennä naimisiin, ostaa talo ja hankkia lapsia? Onko jossain normit kyseiselle asialle, että niin toimittuna toimit oikein. Asumme itse vuokralla, emme ole naimisissa vaikka olleet yhdessä jo yli 10v, kihloissa olemme kyllä. Lapsia meillä ei ole. Olemmeko epätavallisia? Emme. Meille naimisiin meno ei ole ensisijainen, yhtälailla rakastamme toisiamme oli meillä sama sukunimi tai ei. Miksi asumme vuokralla? Sopivaa asuntoa ei vielä ole löytynyt ja emme ole varmoja olemmeko sitoutuneet tähän kaupunkiin jossa asumme. No miksi meillä ei ole lapsia? Niitä ei hankita, niitä saadaan, meille ei lapsia ole suotu ja olemme ihan tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseemme.
Tätä palstaa lukiessa ongelma tuntuu olevan aivan päinvastainen. Lapsiperheiden kauhistelu on valtavirtaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.
En ymmärrä, miten lasten hankkimista, avioliittoa tai omistusasuntoa voidaan pitää saavutuksina. Avioliitto nyt ehkä, mutta lapsia pystyy hankkimaan vaikka eläin ja omistusasunnon hankkiminen ei ole temppu eikä mikään. Järjetöntä on, miten jotkut haluavat asua omakotitaloissa tai rivitaloissa ja pitävät niitä saavutuksina. Ainoastaan koulutus ja ura ovat saavutuksia. Ei matkustelukaan ole saavutus, koirakin voi matkustaa. Ihminen ei ole mitään ilman koulutusta tai uraa.
Monella on kyllä sekä koulutus, ura että perhe jne. Omg, onko minulla nyt kaikki? Onko elämä saavutuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joiden älykkyys ei riitä oman elämänsä kehittämiseen, käyttävät aikansa (ja ikävä kyllä muidenkin aikaa) toisten ihmisten asioista mouhuamiseen. Ihmiset pitävät lapsia, avioliittoa ja omistusasuntoa saavutuksina, koska ne ovat niitä asioita joihin he itse pystyvät. Monesti nämä tyypit ihan halveksuvat matkustelua, kouluttautumista ja urasuuntautuneisuutta.
En ymmärrä, miten lasten hankkimista, avioliittoa tai omistusasuntoa voidaan pitää saavutuksina. Avioliitto nyt ehkä, mutta lapsia pystyy hankkimaan vaikka eläin ja omistusasunnon hankkiminen ei ole temppu eikä mikään. Järjetöntä on, miten jotkut haluavat asua omakotitaloissa tai rivitaloissa ja pitävät niitä saavutuksina. Ainoastaan koulutus ja ura ovat saavutuksia. Ei matkustelukaan ole saavutus, koirakin voi matkustaa. Ihminen ei ole mitään ilman koulutusta tai uraa.
Avioliitto saavutus? No useiden kymmenien vuosien pituinen hyvä liitto ehkä, mutta naimisiin kyllä voi mennä about jokainen ja about jokainen meneekin, monet jopa useasti. Omistusasunnon hankkimiseen tarvitsee kuitenkin olla joko rahaa tai sellaiset tulot, että lainaa saa = maksukykyä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta mikä on tämä kasti jonka mukaan ”kuuluu” mennä naimisiin, ostaa talo ja hankkia lapsia? Onko jossain normit kyseiselle asialle, että niin toimittuna toimit oikein. Asumme itse vuokralla, emme ole naimisissa vaikka olleet yhdessä jo yli 10v, kihloissa olemme kyllä. Lapsia meillä ei ole. Olemmeko epätavallisia? Emme. Meille naimisiin meno ei ole ensisijainen, yhtälailla rakastamme toisiamme oli meillä sama sukunimi tai ei. Miksi asumme vuokralla? Sopivaa asuntoa ei vielä ole löytynyt ja emme ole varmoja olemmeko sitoutuneet tähän kaupunkiin jossa asumme. No miksi meillä ei ole lapsia? Niitä ei hankita, niitä saadaan, meille ei lapsia ole suotu ja olemme ihan tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseemme.
Kyllä niitä, jotka eivät lapsia hanki, ihmetellään. Ja nykyään niitä kyllä joko hankitaan tai ei, ei niitä siinä mielessä vain "saada" että niitä joko tulee tai ei. Itse se (tahatonta lapsetonta lukunottamatta, mutta tässähän oli käsittääkseni kyse siitä että haluta hankkia) päätetään, tuleeko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen taas omassa kaveripiirissä ollut aina se "väärin eläjä", kun olen aina halunnut lapsen/lapsia. En siksi, että niin kuuluu tehdä vaan siksi, että haluan. Kaverit jo taivastelivat aikoinaan kun hankin koiran, että kamalaa, mieti miten paljon se sitoo. No, enpä ole koskaan kokenut niin.
Mua ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut ihmisten valinnat. Kaikki me ollaan erilaisia. En tiedä miten paljon lapsettomia arvostellaan valinnoistaan, mutta koen, että ihan samalla tavalla meitä lapsellisiakin arvostellaan, ollaan aivottomia laumasieluja, jotka eivät muuta osaa kuin lisääntyä.
En nyt jaksa koko ketjua lukea mutta itse olen törmännyt usein juuri päinvastaiseen. Eli naimisiinmenoa, omakotitaloa ja lapsia omaavia tuomitaan rankasti. Meitä on joka lähtöön hyvät kanssaihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen yrittänyt selvittää sisareltani, tuloksetta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 6v ja kumpikaan meistä ei halua naimisiin saati lapsia. Yhteenmuutosta lähtien olen saanut kuulla kuinka kivaa on että hänen (sisareni) lapset saavat omistani kavereita ja häitäkin jo odotellaan. Järkytys oli valtava kun sanoin ettei tule häitä eikä lapsia, olin odottanut anopilta ja äidiltäni vastaväitteitä, mutta kummaltakin tuli kommenttina että jos olette yhdessä noin päättäneet, niin hyvä, oma asianne. Sisareni onkin sitten vaikeampi tapaus, hän on niin "äitityyppi" kuin voi vain olla ja sen hänelle ilomielin suon, toivoisin vain samaa häneltä omille valinnoilleni. Tällä hetkellä ollaan marttyyrivaiheessa ja kyläilyt ovat jäissä "kun ettehän te halua lapsia kotiinne".
Tää on taas näitä, jotka ottaa hyökkäyksenä sen, että joku haluaa keskustella. Aika usein kyse on vaan siitä keskustelusta ja siitä että saattais kuulla jotain uusia näkökulmia. Siksihän niistä elämänvalinnoista puhutaan, että voi miettiä onko tässä joku pointti, joka vois soveltua omaan elämään. Joillaki voi olla halu jakaa myös niitä itse päättelemiään juttuja, että miksi oma ratkaisu on itelle mieluinen. Siitäki voi saada uusia näkökulmia, eikä aina tarvi vetää hernettä nenään. Aika harvaa oikeesti kiinnostaa toisten elämänvalinnat, ellei itse oo tilanteessa jossa pohtii ja peilaa omiaan.
Enkä oo kyllä ikinä kuullu kenenkään juoruilevan siitä että omg, se ja se ei meina mennä naimisiin ja kuinka se ei nyt asuntoa osta. Oon kyllä tavannut monta ihmistä, jotka kuvittelee muiden juoruilevan heistä kaiken aikaa.... yleensä aika rasittavia tyyppejä.
Mä olin keski-ikään saakka sinkku, vuokralla asuva ja lapseton. Ketään ei kiinnostanut. Eikä kiinnosta vieläkään, kun oon naimisissa, omistusasunnossa ja on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon naimisissa, koska se on juridisesti turvallisin parisuhdemuoto. Haluan olla puolisoni lähiomainen. Jos puoliso joutuu tajuttomana sairaalaan, en halua kuulla sitä anopilta, vaan että mulle soitetaan suoraan. Ja haluan myös päästä vierailemaan ilman selityksiä. Tai jos jompi kumpi kuolee, on omaisuuden jako, asumisoikeuksien sumpliminen ym. helpompaa. Parempi mainita nämä pointit ennemmin kun jälkikäteen, kun vahinko on sattunut ja elämä hajalla.
Ja mä en ymmärrä, miksi ei menis naimisiin jos on lapsia tai yhteinen omistusasunto. Enkä jotain 10 vuoden kihlauksia. En tuomitse, mutta pidän epäloogisena. Muut aloituksessa mainitut ns. erikoisuudet ei kyllä herätä minkäänlaisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Enenmän ihmetyttää ihmiset, ketkä välittää toisten ihmettelyistä. Anna niide ihmetellä, elät vain omaa elämääsi.
Ihmisten uteliaisuudesta, tahdittomuudesta ja moukkamaisista sutkauksista on ainakin täysi oikeus ärsyyntyä. Ne eivät ole aina antaa mennä korvasta ulos puhetta vasn paskanpuhumisella voidaan satuttaa ja mustata ihmisen mainekin tehokkaasti. Taidat olla itse juorukello, johon aloitus kolahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa kukaan välittää, mitä muut ajattelevat? Jokainen elää elämänsä niinkuin parhaaksi näkee. Tärkeintä on se, että on tyytyväinen valitsemaansa polkuunsa. Itse olen yli 50, yksinelävä eukko, lapseton. Täysin tyytyväinen elämääni. Itse olen tämän polkuni valinnut, joku toinen valitsee toisin, miksi asiasta täytyy käydä kinastelua? Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Pitää elää kuten suuri typerä ihmismassa, joka on robottimaisesti ajatutunut virran mukana valintoihinsa. Ei saa olla erilainen ja ajatella omilla aivoillaan koskaan!
No heh heh, tuntuu paremminkin siltä, että monista olisi kivaa ja tervetullutta, jos heidän "erilaisia" valintojaan kummasteltaisiin ja niistä juoruiltaisiin. Tekisihän se heistä erikoisia ja outoja, just joo. Enkä ikimaailmassa usko kenenkään siskon "valtavasti" järkyttyneen, kun saakin tietää, että toinen ei hanki lapsia. Korkeintaan hieman ihmettelee, että ettekö todella, mutta miten ihmeessä joku voisi siitä vallan JÄRKYTTYÄ?
Suurennellaankohan tässä nyt asioita?
Totuushan on se, että me kaikki olemme aivan tavallisia eikä meitä kukaan pidä minään perin erikoisina ihmisinä. Omia valintoja halutaan pitää maailman ainutlaatuisimpina. Ja jos joku kerran tai kaksi mainitsee, niin heti siitä tehdään iso numero: meidän valintoja ei hyväksytä ja niitä kummastellaan!
Eniten ihmettelen (joo, todella nyt ihmettelen) tuota asumisjuttua. Olen asunut ison osan elämästäni vuokralla, enkä kertaakaan sen aikana saanut ihmettelyjä osakseni, että miksi asun vuokralla. En kertaakaan. Johan minun nyt vallan täytyy pitää itseäni mielenkiinnottomana ihmisenä, kun ketään ei tosiaankaan kiinnostanut. Enkä ole itsekään toisten asumismuodoista lukua pitänyt. Olisi nyt edes kerran joku sanonut jotain, niin olisin voinut valittaa, että miksi minun vuokra-asumistani niin kauheasti vastustetaan ja kummastellaan!
Siksi kai se ärsyttää kun joku uskaltaa poiketa massasta. Kaikki ei ole valmiita elämään samanlaista elämää kun kaikki muutkin, opiskelu, seurustelu, naimisiin, asunto, lapsia jne. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen elää sellaista elämää kun haluaa.
Niinpä, aina ihmetyttää että mikä hinku on ostaa sitä omaa asuntoa joka vain sitoo yhteen paikkaan ja kaikki raha menee seiniin ja niiden ylläpitämiseen. Vuokraaminen (kaupungilta) nyt vain on halvempaa, ja tämä on tosi, sillä kaupunki hajottaa remppakustannukset 50 vuoden aikajaksolle ja tuhansille asiakkaille, joten sitä 30 tonnin putkiremppaa ei tarvii maksaa yhden vuokralaisen, toisin kuin "omistus"asujan.
Vierailija kirjoitti:
No heh heh, tuntuu paremminkin siltä, että monista olisi kivaa ja tervetullutta, jos heidän "erilaisia" valintojaan kummasteltaisiin ja niistä juoruiltaisiin. Tekisihän se heistä erikoisia ja outoja, just joo. Enkä ikimaailmassa usko kenenkään siskon "valtavasti" järkyttyneen, kun saakin tietää, että toinen ei hanki lapsia. Korkeintaan hieman ihmettelee, että ettekö todella, mutta miten ihmeessä joku voisi siitä vallan JÄRKYTTYÄ?
Suurennellaankohan tässä nyt asioita?
Totuushan on se, että me kaikki olemme aivan tavallisia eikä meitä kukaan pidä minään perin erikoisina ihmisinä. Omia valintoja halutaan pitää maailman ainutlaatuisimpina. Ja jos joku kerran tai kaksi mainitsee, niin heti siitä tehdään iso numero: meidän valintoja ei hyväksytä ja niitä kummastellaan!
Eniten ihmettelen (joo, todella nyt ihmettelen) tuota asumisjuttua. Olen asunut ison osan elämästäni vuokralla, enkä kertaakaan sen aikana saanut ihmettelyjä osakseni, että miksi asun vuokralla. En kertaakaan. Johan minun nyt vallan täytyy pitää itseäni mielenkiinnottomana ihmisenä, kun ketään ei tosiaankaan kiinnostanut. Enkä ole itsekään toisten asumismuodoista lukua pitänyt. Olisi nyt edes kerran joku sanonut jotain, niin olisin voinut valittaa, että miksi minun vuokra-asumistani niin kauheasti vastustetaan ja kummastellaan!
Juuri näin.
Yleensä omistusasunnon ostaminen on halvin asumismuoto ja siinä karttuu omaisuus, mutta toki voi toisinkin omaisuutta kerryttää jos on liikkuva elämä mihin omistusasuminen ei sovi. En ole kenenkään kuullut pahemmin järkyttyvän tai suuremmin juoruilevan kenenkään vuokra-asumisesta.
Myös avioliitto on taloudellisesti järkevää, yksi tuttu pariskunta oli 20 vuotta yhdessä ja vannoivat sen nimeen että kun talokin on molempien nimissä niin ei mitään järkeä mennä naimisiin. No ero tuli, ja toinen olikin sitten kahden asunnon loukussa, työssäkäyvällä ei riittänyt rahat ruokaan kun piti maksaa omistusasuntoa ja vuokra-asuntoa kun se omaisuuden jako ei mennytkään niin helposti. Mutta en ole koskaan myöskään kuullut kenenkään muitten avoliitoista meuhkaavan, sehän on normaalia ollut jo kymmeniä vuosia.
Ja lasten tekeminen ei todellakaan kuulu muille, toki joku voi ihmetellä jopa ääneen että kun joku pariskunta ei ole lapsia tehnyt tai saanut, mutta ei se nyt mikään meuhkaamisen aihe koskaan ole.
No siitähän tässä on ollut koko ajan kyse. Siitä, että suurin osa ihmisistä tekee tiettyjä asioita siksi, että muutkin tekevät ja niin "kuuluu" tehdä, MUTTA mikä niissä jotka eivät halua niitä asioita, joita suurin osa valitsee, niin ärsyttää tai mitä nyt onkaan että asiaa on ihmeteltävä ja päiviteltävä?
Onko se jotenkin itseltä pois tai omia valintoja vastaan, jos joku ei haluakaan niitä ihquhäitä, omakotitalon väljyyttä ja lapsilaumaa tai mitä nyt onkaan, vaikka farmariautoa tai kesämökkiä, you name it? Vai miksi se on paljon keskustelua aiheuttavampaa että joku ei halua eikä niitä "suurin osa"-juttuja tee?
Tosin osa ihmisistä on ylipäätään sellaisia, että on asia mikä tahansa, koetaan pakkoa tehdä samaa kuin muut on se järkevää tai ei tai haluaa sitä itse oikeasti tai ei. Tyyliin mennään kännisen kyytiin kun muutkin menee, syödään ihmedieettiä kun kaveritkin syö jne.