Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, aina ihmetyttää että mikä hinku on ostaa sitä omaa asuntoa joka vain sitoo yhteen paikkaan ja kaikki raha menee seiniin ja niiden ylläpitämiseen. Vuokraaminen (kaupungilta) nyt vain on halvempaa, ja tämä on tosi, sillä kaupunki hajottaa remppakustannukset 50 vuoden aikajaksolle ja tuhansille asiakkaille, joten sitä 30 tonnin putkiremppaa ei tarvii maksaa yhden vuokralaisen, toisin kuin "omistus"asujan.

Suuressa osassa maata saa maksettua omakotitalon samalla panostuksella kuin mitä perheasunnosta pitäisi maksaa vuokraa. Joten kyllä se on järkevää todella monelle ostaa se talo jos kerran talossa tykkää asua. Kerrostaloasunto kannattaa lähinnä sijoituksena kun sitä vuokraa.

Ei ärsytä.

Oletko varma, ettet itse ärsyttävästi tuo jatkuvasti tätä "erikoisuuttasi" esille ja vedä joka ikistä sivulauseen pilkkua nenääsi? En ole törmännyt tuollaiseen ihmettelyyt edes selän takana, eikä se kyllä erikoista tunnu kenenkään mielestä olevankaan. Sellaisiin "erikoisiin lumihiutaleisiin" olen kyllä törmännyt, jotka korostavat jatkuvasti tätä ihmeellisyyttään, kuinka he eivät halua omakotitaloa ja kahta lasta. Ketä kiinnostaa?

Helsingissä niin harvalla on edes mahdollisuuksia omakotitaloon, että kuuluisit täällä enemmistöön. Tervetuloa.

Toi ihmisten määrittely yhteen nippuun sen perusteella, että he sattuvat haaveilemaan perhe-elämästä omakotitaloineen, on muuten aika koomista. Täällä tuntuu uhrit olevan enemmänkin itse näitä muiden arvostelija-ihmettelijöitä....

Vierailija kirjoitti:

No heh heh, tuntuu paremminkin siltä, että monista olisi kivaa ja tervetullutta, jos heidän "erilaisia" valintojaan kummasteltaisiin ja niistä juoruiltaisiin.  Tekisihän se heistä erikoisia ja outoja, just joo.  Enkä ikimaailmassa usko kenenkään siskon "valtavasti" järkyttyneen, kun saakin tietää, että toinen ei hanki lapsia.  Korkeintaan hieman ihmettelee, että ettekö todella, mutta miten ihmeessä joku voisi siitä vallan JÄRKYTTYÄ? 

Suurennellaankohan tässä nyt asioita?

Totuushan on se, että me kaikki olemme aivan tavallisia eikä meitä kukaan pidä minään perin erikoisina ihmisinä.  Omia valintoja halutaan pitää maailman ainutlaatuisimpina.  Ja jos joku kerran tai kaksi mainitsee, niin heti siitä tehdään iso numero:  meidän valintoja ei hyväksytä ja niitä kummastellaan! 

Eniten ihmettelen (joo, todella nyt ihmettelen) tuota asumisjuttua.  Olen asunut ison osan elämästäni vuokralla, enkä kertaakaan sen aikana saanut ihmettelyjä osakseni, että miksi asun vuokralla.  En kertaakaan.  Johan minun nyt vallan täytyy pitää itseäni mielenkiinnottomana ihmisenä, kun ketään ei tosiaankaan kiinnostanut.  Enkä ole itsekään toisten asumismuodoista lukua pitänyt.  Olisi nyt edes kerran joku sanonut jotain, niin olisin voinut valittaa, että miksi minun vuokra-asumistani niin kauheasti vastustetaan ja kummastellaan!

Veit sanat suustani! :D

Vierailija kirjoitti:

Pitää elää kuten suuri typerä ihmismassa, joka on robottimaisesti ajatutunut virran mukana valintoihinsa. Ei saa olla erilainen ja ajatella omilla aivoillaan koskaan!

Höpö höpö. En usko että kovinkaan moni robottimaisesti ajautuu minkään virran mukana, jokaisella ihmisellä on omat juttunsa ja elämäntilanteet vaihtelee. Se että joku asia on yleistä, ei ole mikään virta vaan se nyt sattuu olemaan monelle se paras vaihtoehto. Suurin osa ihmisistä haluaa lapsia, ja sen takia tekee lapsia, kuten myös eläimet ja kasvit lisääntyy, se on meilläkin geeneissä, muuten oltaisiin kuoltu aikoja sitten sukupuuttoon.

Suurimmalle osalle on oma talo ja piha tärkeitä, ja vuokra-asunto maksaa saman verran kuin lainanmaksu, joten moni valitsee sen, todella moni valitsee myös vuokra-asumisen, kumpi niistä nyt sitten on virran mukana menemistä? Kukin tekee sen mukaan mikä itselle on mieluista ja taloudellisesti järkevintä.

Kuka mainitsemistasi asioista ärsyyntyy?

Miten ärsyyntyminen ilmenee?

Vai äsyyntyykö kysyjä, kun joku vain puhuu asiasta?

Minun puolestani jokainen saa asua ja elää miten haluaa. Jos jotakuta ärsyttää meidän rivitalo ja kaksi autoa, niin sehän on sen toisen ongelma ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kritisoidaan huomattavasti pienempiäkin "sääntörikkomuksia". Suomalaisille - etenkin naisille - säännöt ovat kaiken a ja o. Jos kaikesta ei ole olemassa sääntöä, miten kuuluu elää, moni olisi todella pahasti hukassa. Pahinta on se, että vahdataan ja kritisoidaan sitten muita, jotka eivät näitä sääntöjä noudata. Hyviä esimerkkejä säännöistä on:

asuntolaina

pitkä parisuhde (pitkän parisuhteen kuuluu olla ihanne ja tavoite, lisäksi halveksutaan eroamiasta, koska suhdetta pidetään tärkeämpänä kuin onnellisuutta)

meikkaamattomuus (suomessa ei saa meikata vahvasti, vain luonnollinen meikki on sääntöjen mukainen)

pukeutuminen (koreilla ei saa, paljastavasti ei saa pukeutua, kotona pitää pukeutua pieruverkkareihin, tai muuten on hienosteleva snobi, joka luulee olevansa muita parempi. 

 Monogamia (kaikki muut suhdemuodot ovat kiellettyjä)

jne jne. Sääntöjä on joka lähtöön seksistä ihmisuhteisiin sekä ulkonäköön. Itseäni ei ole ikinä jaksanut kiinnostaa ja siksi saankin usein niskaani paljon suorastaan vihaa tai aggressioita. Pahinta tuntui olevan se, kun muutin ulkomaille, koska en pitänyt räntäsateesta ja pimeydestä. Tuntui, että oli enemmän kuin OK valittaa asiasta, mutta mitään sille ei saisi tehdä tai on petturi. 

Jos omaa osaani mietin, niin pahin mahdollinen elämä olisi sellainen, että asuisin edelleen synnyinpaikkakunnalla (kun nyt haluan ehdottomasti asua eri maissa, jotta todella tutustun vieraisiin kulttuureihin ja saan elämänkokemusta), olisin pahimmillaan naimisissa ollut jo alle kolmekymppisenä, asuntolaina ja olisi pari lasta. Niitä sitten suoritetaan henkihievereissä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Elämä on imurointia, ruuanlaittoa, lastenhoitoa... siinä jää koko elämä kokematta ja elämättä vain siksi, että haluaa sen elämän suorittaa. Lisäksi tuollaisissa pitkissä nuorena aloitetuissa suhteissa on lähes väistämättä intohimotonta seksiä. Upeat seksikokemukset, intohimo ja muut ovat olleet itselleni äärimmäisen tärkeitä kokemuksia. Juuri nämä ihmiset ovat pahimpia kriitikoita. 

Kukahan se täällä kriitikko on😊😊 Mistä sinä tiedät toisten pitkien parisuhteiden intohimosta? Olen ollut nuoresta asti saman miehen kanssa ja lapsiakin on ja silti intohimoa riittää vaikkei sitä toitoteta ulospäin. Ihan hienoa että sinulla on selkeä näkemys mit haluat elämässäsi tehdä mutta pientä rajaa tuossa kritiikissäsi muiden valintoja kohtaan. Minulle itselleni on ihan yksi hailee miten ihmiset elämänsä elää mutta tuollainen mustavalkoisuus kyllä ärsyttää.

Vuokralla asuminen nyt ei vain ole järkevää, jos asuu edes muutaman vuoden samassa paikassa. Sen takia joku saattaa vähän ihmetelläkin sitä. Harvaa se tosin ärsyttää. Kunhan vain toteavat asian. Uskon kyllä, että tiuhaan muuttavia löytyy ainakin muutama. Heille vuokralla asuminen voi olla ainut, tosin kalliimpi ratkaisu.

Ylläoleva siis suomessa. Ennenkuin joku tulee sanomaan jotain kuinka ulkomaillakin asutaan vuokralla.

Kateus.

Nämä uniikit lumihiutaleet vain luulevat, että heidän uniikeista ratkaisustaan ollaan jotenkin ärsyyntyneitä. Ei ne nyt niin uniikkeja kuitenkaan ole ja oikeasti aika harvaa kiinnostaa muiden valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyseessä on myös ihan ihmisen luonne, jotkut vaan ovat uteliaampia ja haluavatkin miettiä ja päivitellä muiden asioita. Toisia ei taas voisi vähempää kiinnostaa.

"Parasta" ovat tietysti nämä päätelmät, joita tehdään ei-tyypillisten ratkaisujen tiimoilta.

Kaverini oli ollut jo pitkään naimisissa ennen kuin sai esikoisensa reippaasti yli 30-vuotiaana. Tähän tuttavansa (joka oli tietysti tehnyt lapset nuorena) kommentoi: "Ihanko totta olet raskaana? Me jo ajateltiin, ettette voi saada lapsia kun ette ole aikaisemmin tehneet!"

Juntteja on monenlaisia

Tyhmyys on ihan oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista huvittavinta on se että joku kuvittelee kuinka kaikki vahtaavat että miksi ei tee niin tai tee noin.En ole koskaan miettinyt mitä joku muu tekee tai miksi ei tee eikä aikani siihen riitäkään.

Ei siis kiinnosta mitä naapurin Pera ja Make tekevät enkä tosiaan mieti joka sekunti jotain random tyyppiä jonka olen joskus kohdannut.

Ihmisillä on kaihean suuret luulit että.ajatellaan mitä sekin ja sekin ajattelee. Mitä jos sekin ei ajattele yhtään mitään ja ei kiinnosta. Kenen elämä oikeasti pyörii sellaisessa että mitä joku ajattelee! Taitaa olla aika mielenkiintoinen elämä kun täytyy kysellä aina muilta mutä ovat mieltä...

Ap varmaan tarkoitti tilanteita, joissa ollaan vaikka häissä ja siellä on joku kauan yhdessä ollut aikuinen pariskunta, joilta joku kysyy että koska te menette naimisiin ja kun vastaus on, että ei me aiota koskaan mennä, kysyjä menee supattamaan asiaa toisille. Tai töissä työkaveri muuttaa ja työkaveri kysyy, että millaisen ostit, vastaus on että en ostanut kun haluan asua vuokralla ja taas ihmetellään.

Aloituksen perusteella olnkyse ihmisistä, jotka ihmettelevät toisten valintoja kun ne poikkevat tavallisimmista, ei ihmisistä jotka kuvittelevat muiden olevan kiinnostuneita tekemisistään.

Mutta miksi ihmeessä ap:n tai kenenkään muun tarvitsee tällaisesta välittää jos valinta on oma ja vapaaehtoinen.

En todellakaan tiedä - ihmettelen aivan samaa asiaa. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että täälläkin jotkut kiekuvat isoon ääneen sitä, kuinka heidän elämäntapaansa arvostellaan eikä kukaan hyväksy, ja käy ilmi, että ehkä kaksi tai kolme ihmistä on todennut, ettei sellainen sopisi heille. 

Mutta juu, ihmettelen ihmisten intoa työntää nokkansa toisten asioihin ja elämään ja vielä arvostella niitä. Ehkä omasta elämästä puuttuu jotain. 

Minusta kaikki saa elää niinkuin haluaa.

Mutta kyllä sitä arvostelua tulee toisinkin päin. Eli me olemme monen mielestä vanhanaikaisia ja estyneitä ja tylsiä ;) kun halusimme ehdottomasti mennä naimisiin ennen lapsia vaikka ei olla uskovasia, omistusasunto on meistä järkevä ostos ja lapsiakin halusimme ihan vapaaehtoisesti 2.

No meillä kaikki nämä päätökset meni ihan nappiin eli kannattaa joskus olla perinteisen tylsä.

Elämässä on kyllä paljon radikaalimpia valintoja kuin nuo ja maailma on vähän isompi. Usko pois ap. Tuollaisten kummastelemiseen ei järkevä ihminen haaskaa aikaansa. Ehkä et sitten tunne järkeviä ihmisiä.

Minua ihmetyttää enemmän, Onko jonkun tuttavapiirissä todella alle 65-vuotiaita, jotka ihmettelevät avoliittoa, vapaaehtoista lapsettomuutta tai vuokra-asumista. Minä en tunne ketään tuollaisia asioita ihmetteleviä. Ainakin avoliitto ja vapaaehtoinen lapsettomuushan ovat nykyisin ennemminkin valtavirtaa kuin poikkeuksia.

Tässä mietin, että mulla ainakin on kokemusta päinvastaisesta. Itse olen naimisiin menossa ja tahdon lapsia tulevaisuudessa. Kaveriporukkani kokee tarpeekseen arvostella jokaisen ihmisen joka etenee elämässä lastentekoon tai naimisiin ennen, valittavat että mikä pakko mennä naimisiin, lapset pilaavat elämän yms. Ovat myös niitä ihmisiä jotka valittavat suureen ääneen siitä kun kiukutteleviin lapsiin törmäävät julkisilla paikoilla jne (joka on muuten mielestäni todella outoa, lapset nyt kuitenkin on samaa ihmislajia, ainoastaan ihmisenpoikasia, eikä mitään outoja elukoita... tulee vähän olo, että suomalaiset on etääntymässä oikeasta elämästä ja ihmissuhteista. Ihmekään kun niin masentunut maa.)

Mulla toi kaveriporukasta poikkeava näkemys kumpuaa varmaan siitä että psykologiaa opiskelevana on saanut niin paljon tietoa siitä, miten paljon hyvää esim lasten teko tuo psyykkiselle hyvinvoinnille ja ehkäisee yksinäisyyttä yms. Musta Suomen syntyvyyden vauhdikas lasku myös on vähän pelottavaa ja mielelläni teen lapsia senkin takia.

Itselleni on ihan sama mitä valintoja ap tekee tai jättää tekemättä.

Pahinta seuraa ovat tyypit, jotka tuntevat jotain outoa alemmuutta/ylemmyyttä valinnoistaan. Sitten aloitetaankin iloinen päänauonta yhteiskunan orjista jne....

Ei kiinnosta, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. En ole varmaan koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän, että kuinka sekin menee naimisiin ja ajatelkaa nyt se meni ostamaan asunnon ja niille tulee taas perheenlisäystä, mutta toisinpäin kyllä. Kuinka ei nekään mene naimisiin vaikka ollaan niin kauan jo asuttu yhdessä, kuinka nekin asuu vuokralla kerrostalossa vaikka voisivat ostaa omakotitalon (tämä erityisen outoa, että kerrostalossa), kuinka ei niilläkään ole lapsia vaikka siellä isossa talossa asuvat ja keski-ikäisiäkin ovat.

Jotenkin se on itseltä pois ja koetaan itseä kohtaan arvosteluna jos joku ei haluakaan samaa.

Jos joku ei haluakaan samaa kuin on onnistunut haalimaan, milläs sitten kilpailet. Ounou, olenko suorittanut elämää hampaat irvessä aivan suotta, kun edes kateutta ei heru?!

Ihmiset myös haluavat tuomita muiden valinnat, jotta tuntisivat itsensä paremmiksi ihmisiksi, eikä arvostelun sijaan tarvitsisi luoda ajatustakaan sille, "onko tämä nyt sitä onnea?".

Mä en kyl haluis erottuu kavereista tai naapureista. On kyl tosi tärkeetä olla kuten muut. Oudot ne vaan yrittää jotenkin erottua. Kartan kyl semmosii.