Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Näiden ihmettelyjen tarkoitus on korostaa omaa oletettua erinomaisuutta. Oletuksena on, että se joka ei ole naimisissa, ei asu omistusasunnossa, ei ole hankkinut lapsia tai vaikka aja uudella autolla on jäänyt paitsi jostakin, siis että häneltä puuttuu jotakin, joka on oletuksena tavoiteltavaa siksi, että kaikki muutkin sellaista haluavat ja siihen pyrkivät. Näitä kysymyksiä ja ihmettelyjähän esittävät nimenomaan ne, jotka ovat naimisissa, asuvat omistusasunnossa jne. tarkoituksena tuoda esille, että minullapa on sellaista mitä sinulla ei. Ja halutaan, että toinen kadehtisi tai pitäisi kysyjää jotenkin parempana. Sitten kun niin ei olekaan, se jollakin oudolla tavalla loukkaa kysyjää - ei tuo toinen sitten kadehtinutkaan, ei pitänyt vaimouttani hienona asiana, ei omistusasuntoani kateutta aiheuttavana eikä lapsianikaan saavutuksena.

Ei se sen kummempaa ole. Eikö huono itsetunto ja sitä kautta erilaisuuden sieto ole yleistäkin.

Minua ei ärsytä erilaisuus yhtään. Ehkäpä mielenterveyteni on kunnossa!

Vierailija kirjoitti:

Näiden ihmettelyjen tarkoitus on korostaa omaa oletettua erinomaisuutta. Oletuksena on, että se joka ei ole naimisissa, ei asu omistusasunnossa, ei ole hankkinut lapsia tai vaikka aja uudella autolla on jäänyt paitsi jostakin, siis että häneltä puuttuu jotakin, joka on oletuksena tavoiteltavaa siksi, että kaikki muutkin sellaista haluavat ja siihen pyrkivät. Näitä kysymyksiä ja ihmettelyjähän esittävät nimenomaan ne, jotka ovat naimisissa, asuvat omistusasunnossa jne. tarkoituksena tuoda esille, että minullapa on sellaista mitä sinulla ei. Ja halutaan, että toinen kadehtisi tai pitäisi kysyjää jotenkin parempana. Sitten kun niin ei olekaan, se jollakin oudolla tavalla loukkaa kysyjää - ei tuo toinen sitten kadehtinutkaan, ei pitänyt vaimouttani hienona asiana, ei omistusasuntoani kateutta aiheuttavana eikä lapsianikaan saavutuksena.

Ei se sen kummempaa ole. Eikö huono itsetunto ja sitä kautta erilaisuuden sieto ole yleistäkin.

Tarkoitit varmaan "kaikki muutkin ihmettelijän tavoin ajattelevat sellaista haluavat ja siihen pyrkivät". Ihmettelijähän tekee oletuksia, että kaikki haluavat naimisiin, omistusasuntoon ja lapsiperheyteen. Kuvitelma haluamisen yleisyydestä taas tulee siitä, että koska erilaisuuden sieto on itsellä niin huono, omat ystävät ovat itsen tavoin ajattelevia - siis myös ihmettelijöitä ja ollaan_niinkuin_kuuluu-ihmisiä - ja tadaa, kaikkihan haluavat avioon jne. ja ne jotka eivät, ovat outoja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista huvittavinta on se että joku kuvittelee kuinka kaikki vahtaavat että miksi ei tee niin tai tee noin.En ole koskaan miettinyt mitä joku muu tekee tai miksi ei tee eikä aikani siihen riitäkään.

Ei siis kiinnosta mitä naapurin Pera ja Make tekevät enkä tosiaan mieti joka sekunti jotain random tyyppiä jonka olen joskus kohdannut.

Ihmisillä on kaihean suuret luulit että.ajatellaan mitä sekin ja sekin ajattelee. Mitä jos sekin ei ajattele yhtään mitään ja ei kiinnosta. Kenen elämä oikeasti pyörii sellaisessa että mitä joku ajattelee! Taitaa olla aika mielenkiintoinen elämä kun täytyy kysellä aina muilta mutä ovat mieltä...

Minua ihmetytti aloitus myös. En ihan tarkkaan edes tiedä tutuistani, asuvatko he vuokralla vai omassa (ja onhan niitä osaomistus jne. muotoja) enkä ole kyllä kuullut kenenkään ihmettelevän tuollaista valintaa. Naimisiin menemisessä sama juttu, en tiedä onko joskus ollut pienet häät/rekisteröiminen, eikä niin kiinnostakaan.

Perheenlisäyksestä saatetaan kyllä udella tiettyyn rajaan asti, mutta kyllä ne yleensä loppuu 35 vuoden jälkeen. Sitäkään ei kyllä minusta hämmästellä ap:n kuvailemalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Näiden ihmettelyjen tarkoitus on korostaa omaa oletettua erinomaisuutta. Oletuksena on, että se joka ei ole naimisissa, ei asu omistusasunnossa, ei ole hankkinut lapsia tai vaikka aja uudella autolla on jäänyt paitsi jostakin, siis että häneltä puuttuu jotakin, joka on oletuksena tavoiteltavaa siksi, että kaikki muutkin sellaista haluavat ja siihen pyrkivät. Näitä kysymyksiä ja ihmettelyjähän esittävät nimenomaan ne, jotka ovat naimisissa, asuvat omistusasunnossa jne. tarkoituksena tuoda esille, että minullapa on sellaista mitä sinulla ei. Ja halutaan, että toinen kadehtisi tai pitäisi kysyjää jotenkin parempana. Sitten kun niin ei olekaan, se jollakin oudolla tavalla loukkaa kysyjää - ei tuo toinen sitten kadehtinutkaan, ei pitänyt vaimouttani hienona asiana, ei omistusasuntoani kateutta aiheuttavana eikä lapsianikaan saavutuksena.

Ei se sen kummempaa ole. Eikö huono itsetunto ja sitä kautta erilaisuuden sieto ole yleistäkin.

Miten selität sitten sen, että moni näistä "erilaisuuden tuomitsijoiden uhreista" olettaa, että tämä toimii vain tähän yhteen suuntaan? Kohteena ovat lapsettomat, ilman omistusasuntoa olevat sinkut...

(Sinäkin taidat kuulua heihin?) Tuolla joku esitti, ettei muka ongelmaa esiinny toisinpäin ja moni peukutta. Eikö se ole vähän ironista, ettei asetuta muiden asemaan? Ettehän itse pilkkaa muuten missään nuoria, parisuhteeseen ja perheeseen sitoutuneita ihmisiä mistään konservatiivisesta pallo jalassa-elämäntyylistä?

Kun joku tekee eri tavalla, se on tietynlainen uhka. Ihminen määrittelee identiteettiään näillä asioilla ja takertuu identiteettiinsä (Omistan puolison/asunnon/lapsia, paino sanalla omistan). Kun joku voi olla ilman näitä asioita, tajuaa, että ehkä omistaminen ei olekaan se tärkein asia, joka tekee minusta minut. Se myös alleviivaa näiden asioiden pysymättömyyttä.

Minusta kyseessä on myös ihan ihmisen luonne, jotkut vaan ovat uteliaampia ja haluavatkin miettiä ja päivitellä muiden asioita. Toisia ei taas voisi vähempää kiinnostaa.

"Parasta" ovat tietysti nämä päätelmät, joita tehdään ei-tyypillisten ratkaisujen tiimoilta.

Kaverini oli ollut jo pitkään naimisissa ennen kuin sai esikoisensa reippaasti yli 30-vuotiaana. Tähän tuttavansa (joka oli tietysti tehnyt lapset nuorena) kommentoi: "Ihanko totta olet raskaana? Me jo ajateltiin, ettette voi saada lapsia kun ette ole aikaisemmin tehneet!"

Juntteja on monenlaisia

Tässä varmaan on ollut kyse tilanteista, joissa vaikkapa häissä on pariskunta, joka on ollut pitkään yhdessä avioitumatta ja tätä sitten asian tietävät ihmettelevät. Tai työpaikalla joku kertoo muuttavansa uuteen asuntoon ja käy ilmi, että asunto on vuokra-asunto ja ihmetellään miksei hyvätuloinen, vakituisessa työssä oleva osta asuntoa. Tai vakiintunut pari hyvässä taloustilanteessa ei hanki lapsia.

Kyllähän tällaisia asioita oikeasti ihmetellään jos ei suoraan kyseisell henkilölle niin ainakin keskenään ns. selän takana. Jos ei ole sellaista koskaan kuullut niin joko on olematon sosiaalinen elämä tai ei ole koskaan ollut ainakaan naisvaltaisessa työpaikassa. Ei siis välttämättä eikä läheskään aina niin, että mentäisiin ja kysyttäisiin suoraan, mikset halua naimisiin tai osta asuntoa, vaan niin että jälkikäteen muut ihmettelevät, että minkähän takia sekään ei sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku tekee eri tavalla, se on tietynlainen uhka. Ihminen määrittelee identiteettiään näillä asioilla ja takertuu identiteettiinsä (Omistan puolison/asunnon/lapsia, paino sanalla omistan). Kun joku voi olla ilman näitä asioita, tajuaa, että ehkä omistaminen ei olekaan se tärkein asia, joka tekee minusta minut. Se myös alleviivaa näiden asioiden pysymättömyyttä.

Tässä on taas hyvä esimerkki erilaisuuden ymmärtämisestä... ei jestas.

Eikö tää "me ollaan niin kärsiviä ja erilaisia ku meillä ei ole sitä rivaria, koiraa, farkkua, lapsia... kaikkia kiinnostaa meidän valinnat ja kommentoida ku me ollaan niin erilaisia!!" -ajattelu ala olla jo todella old news. Nykyään avoliitto ja lapsettomuus ei ole enää mitään ku uusia vähemmistöjä putkahtelee esiin sieltä täältä. Vituttaahan se, ettei ketään kiinnosta, mut koittakaa kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ne naimattomat samalla tavalla haukkuu naimisissa olevia "eroavat kuitenkin", "omistusasuminen on idiooteille", "lapset ovat yöks". Kuulostaa keskenkasvuisen puheelta.

Just näin. Joku voi häissä ihan jutustelumielessä kysyä pitkään yhdessä olleelta avoparilta että milloin he aikovat menevät naimisiin. Jos saa vastaukseksi saarnan avioliiton vanhanaikaisuudesta ja typeryydestä, niin onhan se melko tahditon vastaus kyseisessä tilaisuudessa ja varmasti aiheuttaa pahaa verta.

Ja kysymyskö ei ole tahditon? Siinähän ei itseasiassa KYSYTÄ mitään, vaan oletetaan että pari on menossa naimisiin ja kysytään vain, että koska. "Aiotteko mennä naimisiin" on kysymys, "koska aiotte mennä naimisiin" on oletus.

Sitäpaitsi, jos kysyy pitää olla valmistautunut siihen että vastataan. Ja vastaus ei välttämättä ole itselle mieluinen. Mitä se sinua haittaa, jos joku pitää avioliittoa vanhanaikaisena ja typeränä? Kyllä sinä saat vapaasti avioitua vaikka kuinka monta kertaa ja joku toinen olla avioitumatta kertaakaan.

Kysyt varmaan lapsettomilta pareiltakin, koska te aiotte lapsen hankkia. Ja heidän pitää vastata "tahdikkaasti", että emme koskaan kun emme sellaista voi saada.

Sekin kun voi olla syynä eikä vapaaehtoisesti lapsettomatkaan oletuksestasi sen fiksumpia vastauksia anna.

Eräs tuttavani pruukasi sanoa: Älä kysele, jos vastaukset ei miellytä.  

Jotkut tyypit on vain sellaisia, et kokevat oikeudekseen udella ihan mitä tahansa, ja sitten kun niille vastaa rehellisesti, vedetään hirvittävät pultit. Samaa kastia koulu- ja työpaikkakiusaajien kanssa: minä saan, mut mua ei saa. Mä saan kysellä ja päivitellä, ja muiden pitää vain mumista ja hyssytellä, mut ei vastata raikuvalla äänellä, eikä missään tapauksessa tehdä vastakysymyksiä.

Ihan taatusti tässä maassa 18-vuotiasta morsianta ihmetellään enemmän kuin 40 v, lapsetonta sinkkunaista. Mut oliko nyt niin, et sitä saakin ihmetellä, koska....

No ei mua ärsytä yhtään, vaikea ajatella että joku välitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden ihmettelyjen tarkoitus on korostaa omaa oletettua erinomaisuutta. Oletuksena on, että se joka ei ole naimisissa, ei asu omistusasunnossa, ei ole hankkinut lapsia tai vaikka aja uudella autolla on jäänyt paitsi jostakin, siis että häneltä puuttuu jotakin, joka on oletuksena tavoiteltavaa siksi, että kaikki muutkin sellaista haluavat ja siihen pyrkivät. Näitä kysymyksiä ja ihmettelyjähän esittävät nimenomaan ne, jotka ovat naimisissa, asuvat omistusasunnossa jne. tarkoituksena tuoda esille, että minullapa on sellaista mitä sinulla ei. Ja halutaan, että toinen kadehtisi tai pitäisi kysyjää jotenkin parempana. Sitten kun niin ei olekaan, se jollakin oudolla tavalla loukkaa kysyjää - ei tuo toinen sitten kadehtinutkaan, ei pitänyt vaimouttani hienona asiana, ei omistusasuntoani kateutta aiheuttavana eikä lapsianikaan saavutuksena.

Ei se sen kummempaa ole. Eikö huono itsetunto ja sitä kautta erilaisuuden sieto ole yleistäkin.

Miten selität sitten sen, että moni näistä "erilaisuuden tuomitsijoiden uhreista" olettaa, että tämä toimii vain tähän yhteen suuntaan? Kohteena ovat lapsettomat, ilman omistusasuntoa olevat sinkut...

(Sinäkin taidat kuulua heihin?) Tuolla joku esitti, ettei muka ongelmaa esiinny toisinpäin ja moni peukutta. Eikö se ole vähän ironista, ettei asetuta muiden asemaan? Ettehän itse pilkkaa muuten missään nuoria, parisuhteeseen ja perheeseen sitoutuneita ihmisiä mistään konservatiivisesta pallo jalassa-elämäntyylistä?

Koska on yleisempää, että mennään naimisiin, hommataan omat kämpät ja tekaistaan lapsia, on paljon suurempi joukko potentiaalisia ihmettelijöitä kuin toisinpäin. Varmaankaan koskaan enemmistö ei ole ollut suuremman tai edes samanlaisen hämmästelyn ja jopa halveksunnan kohteena kuin vähemmistö.

En tiedä, kenelle osoitit viestisi, mutta toisen asemaan asettautumisesta. Koska en pidä ainoana oikeana ja osaan ajatella muidenkin kuin oman näkemykseni kautta asioita, voin suvaita ilman ihmettelyä moniakin asioita, jotka poikkeavat ns. tavallisena pidetystä mutta eivät haittaa ketään tai mitään. Ei se silti tarkoita, että on oltava samanlainen jotta voi hyväksyä, ymmärtää tai ainakin antaa muiden olla miten haluavat. Ne, jotka kokevat tarpeelliseksi olla ihmettelemässä ja arvostelemassa erilaisia valintoja kuin itse ovat tehneet, eivät oikein voi puhua toisten asemaan asettautumisesta ja suvaitsevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan taatusti tässä maassa 18-vuotiasta morsianta ihmetellään enemmän kuin 40 v, lapsetonta sinkkunaista. Mut oliko nyt niin, et sitä saakin ihmetellä, koska....

Todennäköisesti molempia ihmetellään, mutta kysehän on siitä, miksi. Mikä siinä ärsyttää ja saa aikaan kommentointihalun, että joku menee naimisiin 18-v tai joku ei mene naimisiin 40-v, vaikka on pitkässä parisuhteessa? Sinkuistahan tässä ei ollut kyse vaan avioitumattomuudesta vaikka se olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden ihmettelyjen tarkoitus on korostaa omaa oletettua erinomaisuutta. Oletuksena on, että se joka ei ole naimisissa, ei asu omistusasunnossa, ei ole hankkinut lapsia tai vaikka aja uudella autolla on jäänyt paitsi jostakin, siis että häneltä puuttuu jotakin, joka on oletuksena tavoiteltavaa siksi, että kaikki muutkin sellaista haluavat ja siihen pyrkivät. Näitä kysymyksiä ja ihmettelyjähän esittävät nimenomaan ne, jotka ovat naimisissa, asuvat omistusasunnossa jne. tarkoituksena tuoda esille, että minullapa on sellaista mitä sinulla ei. Ja halutaan, että toinen kadehtisi tai pitäisi kysyjää jotenkin parempana. Sitten kun niin ei olekaan, se jollakin oudolla tavalla loukkaa kysyjää - ei tuo toinen sitten kadehtinutkaan, ei pitänyt vaimouttani hienona asiana, ei omistusasuntoani kateutta aiheuttavana eikä lapsianikaan saavutuksena.

Ei se sen kummempaa ole. Eikö huono itsetunto ja sitä kautta erilaisuuden sieto ole yleistäkin.

Miten selität sitten sen, että moni näistä "erilaisuuden tuomitsijoiden uhreista" olettaa, että tämä toimii vain tähän yhteen suuntaan? Kohteena ovat lapsettomat, ilman omistusasuntoa olevat sinkut...

(Sinäkin taidat kuulua heihin?) Tuolla joku esitti, ettei muka ongelmaa esiinny toisinpäin ja moni peukutta. Eikö se ole vähän ironista, ettei asetuta muiden asemaan? Ettehän itse pilkkaa muuten missään nuoria, parisuhteeseen ja perheeseen sitoutuneita ihmisiä mistään konservatiivisesta pallo jalassa-elämäntyylistä?

Koska on yleisempää, että mennään naimisiin, hommataan omat kämpät ja tekaistaan lapsia, on paljon suurempi joukko potentiaalisia ihmettelijöitä kuin toisinpäin. Varmaankaan koskaan enemmistö ei ole ollut suuremman tai edes samanlaisen hämmästelyn ja jopa halveksunnan kohteena kuin vähemmistö.

En tiedä, kenelle osoitit viestisi, mutta toisen asemaan asettautumisesta. Koska en pidä ainoana oikeana ja osaan ajatella muidenkin kuin oman näkemykseni kautta asioita, voin suvaita ilman ihmettelyä moniakin asioita, jotka poikkeavat ns. tavallisena pidetystä mutta eivät haittaa ketään tai mitään. Ei se silti tarkoita, että on oltava samanlainen jotta voi hyväksyä, ymmärtää tai ainakin antaa muiden olla miten haluavat. Ne, jotka kokevat tarpeelliseksi olla ihmettelemässä ja arvostelemassa erilaisia valintoja kuin itse ovat tehneet, eivät oikein voi puhua toisten asemaan asettautumisesta ja suvaitsevaisuudesta.

No onpa mielenkiintoinen näkemys "potentiaalisten ihmettelijöiden" joukosta. En kyllä pysty tuota allekirjoittamaan. Eikös tuo ole hyvin yksilökeskeistä ja kuhunkin ympäristöön sidottua. Kyllä itse ainakin kohtasin hyvin paljon ennakkoluuloja nuorena vaimona ja äitinä. Miksi ne olisivat yhtään vähäpätöisemmät tai (äärimmäisen näkemyksen mukaan) eivät edes ollenkaan olemassa siksi, että mahdollisesti joku kokee enemmän arvostelua toisenlaisista valinnoista? Naurettavaa uhriutua yhdestä näkökulmasta ja vähätellä ilmiötä (eli tässä tapauksessa erilaisten valintojen arvostelua) toisesta näkökulmasta. Kyllä minä ainakin pitäisin asiaa ihan yhtä törkeänä molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Missä niin sanotaan että noin kuuluu tehdä?

Eiköhän ihmiset nyt pääsääntöisesti itse halua mennä naimisiin tai ostaa sen omistusasunnon tai kuka nyt mitäkin.

Aika harvaa nyt oikeasti toisten valinnat edes kiinnostaa.

Mistä teet oletuksia, että ihmiset pääsääntöisesti haluavat mennä naimisiin tai ostaa omistusasunnon? Koska sinä ja omat tuttavasi ajattelevat niin? Millaisten ihmisten kanssa ihmiset mieluiten viettävät aikaansa ja ystävystyvät? Samanlaisten kuin itse. Joten oletuksesi on melko subjektiivinen.

Ja koska teet tällaisia oletuksia, olet erittäin todennäköisesti ihmettelijä, joka ihmettelee kuinka joku muka ei halua mennä naimisiin tai asua omistusasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan taatusti tässä maassa 18-vuotiasta morsianta ihmetellään enemmän kuin 40 v, lapsetonta sinkkunaista. Mut oliko nyt niin, et sitä saakin ihmetellä, koska....

Todennäköisesti molempia ihmetellään, mutta kysehän on siitä, miksi. Mikä siinä ärsyttää ja saa aikaan kommentointihalun, että joku menee naimisiin 18-v tai joku ei mene naimisiin 40-v, vaikka on pitkässä parisuhteessa? Sinkuistahan tässä ei ollut kyse vaan avioitumattomuudesta vaikka se olisi mahdollista.

Tuo olikin vastauksena niille, joiden mukaan se ainoa arvostelun kohde on aina tuo jälkimmäinen tapaus. (Sinkku tai parisuhteessa whatever, ei viitsi mennä lillukan varsiin...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä niin sanotaan että noin kuuluu tehdä?

Eiköhän ihmiset nyt pääsääntöisesti itse halua mennä naimisiin tai ostaa sen omistusasunnon tai kuka nyt mitäkin.

Aika harvaa nyt oikeasti toisten valinnat edes kiinnostaa.

Mistä teet oletuksia, että ihmiset pääsääntöisesti haluavat mennä naimisiin tai ostaa omistusasunnon? Koska sinä ja omat tuttavasi ajattelevat niin? Millaisten ihmisten kanssa ihmiset mieluiten viettävät aikaansa ja ystävystyvät? Samanlaisten kuin itse. Joten oletuksesi on melko subjektiivinen.

Ja koska teet tällaisia oletuksia, olet erittäin todennäköisesti ihmettelijä, joka ihmettelee kuinka joku muka ei halua mennä naimisiin tai asua omistusasunnossa.

Ootko vähän tyhmä ehkä? Kyllä minäkin sanoisin, että ihmiset haluaa pääsääntöisesti noita asioita ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tilastollisesti hyvin moni valitsee noi asiat. Ihan voi kuule empiirisesti asiaa tarkastella, kuinka ihmiset toimivat.

Ohis

Minua ei toisten valinnat kiinnosta, mutta jos nämä toiset alkavat vaahtoamaan omien valintojensa paremmuudesta verrattuna omiani, silloin voin mainita asiasta, koski se sitten ruokavaliota, lapsia, naimisiinmenoa tms.

Minua vituttaa eniten, kun minulle tullaan sanomaan, että "mikset kouluttautunut enemmän, sinusta olisi ollut vaikka mihin?". Olen ammatiltani rakennusmaalari ja pidän työstäni todella paljon, minusta on ihana pyöriä eri työmailla ja päästä itse tekemään ja nähdä työn tulos. Olisiko pitänyt jotain vanhempia ihmisiä miellyttääkseni kouluttautua korkeammalle ja tehdä jotain toimistotyötä mistä en nauttisi tippaakaan? Täälläkin tulee jatkuvasti selväksi, että vain korkealla koulutuksella on merkitystä ja ammattikoulun käyneet ovat tyhmää, alempiarvoista wt-porukkaa.

Toivoisin todella, että tuosta koulutuksen antamasta "arvosta" päästäisiin eroon ja annettaisiin ihmisten tehdä sitä työtä mistä itse pitävät, on sitten kädessä minkälaiset paperit vain. Ei se kerro ihmisen älykkyydestä mitään, jos ei jaksa/kiinnosta istua koulunpenkillä, vaan tekee mieluummin käytännön töitä.