Mikä siinä ärsyttää, jos jotkut elävät eri tavalla kuin ns. kuuluu (ei haluta naimisiin, ei omistusasuntoa, ei lapsia jne)?

Vierailija kirjoitti:

Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.

Voi olla. Tosin perheys ei edellytä lapsia. Lasten hankkiminen ei edellytä avioliittoa, ei edes parisuhdetta. Asunnon ostaminen ei edellytä lapsia eikä avioliittoa tai edes parisuhdetta. Vuokralla asuva voi olla avioliitossa ja lapsellinen.

Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.

Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.

Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.

Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ne naimattomat samalla tavalla haukkuu naimisissa olevia "eroavat kuitenkin", "omistusasuminen on idiooteille", "lapset ovat yöks". Kuulostaa keskenkasvuisen puheelta.

Oon naimisissa, eroaa aiemmasta vain sillä että meillä on aviehto, selkeä tieto perinnöstä, jne. Asuntolainan avulla saatiin rauhallisemmalta alueelta kiva asunto. Vuokraamalla täältä alueelta joutuisi maksamaan enemmän.

Omat lapset ovat parasta elämässäni, koskaan en muiden lapsettomuudesta tai lapsihaaveista kysele. Onnittelen jos kuulen vauvauutisia, mutta muuten en utele, paitsi jos joku haluaa kertoa.

Enkä myöskään ole joku pelkän yläasteen käynyt nainen. Minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja toinen maisteri tulossa. En kovin ole urasuuntautunut, siinä mielessä että en jättäisi lapsia lastenhoitajan kasvatettavaksi, vaikka 8h päivässä tarhassa ovatkin. Se nyt on vaan normaalia elämää.

Tykkään haasteista työssä, mutta en haluaisi tehdä vain töitä. Mieheni on kovempi uraihminen, mutta ei hänkään kaikkea vapaa-aikaansa työlle uhraisi.

En koe että tämän takia olisin typerämpi nainen, kuin lapseton sinkku nainen joka on töissä 15 tuntia päivässä.

Matkustelu on kivaa, mutta jotenkin siihen on nykyään hankala löytää aikaa ja toisaalta pieni syyllisyys painaa huvimatkailussa.

Monesti tämä jako typeriin mammoihin leggareissa, trikoopipo päässä, kouluttamattomiin ylipainoisiin lehmiin ärsyttää. Kun taas ne naimattomat vuokralla asuvat lapsettomat ovat näissä kuvitelmissa laihoja bisnesnaisia, jotka reissaavat kerran kuussa, syövät samppanja-aamiaisia viikonloppuisin.

Moni perheellinen elää myös tollaista elämää ja sitten taas se viereisen kerrostalon yksiössä asuu lihava sinkku joka raahautuu pienipalkkaisesta työpaikastaan pakastepizzan kanssa kotiin väsyneenä.

Että jos vain elettäis jokainen silleen kuin halutaan, ollaan onnellisia omasta eikä pistetä muita alemmas kun halutaan korostaa itseään.

Tuossa oikeastaan tiivistyi keskustelun aihe. Kun puhuttiin siitä, että on ihmisiä jotka eivät halua noita asioita, aloit perustella omia valintojasi, miksi? Ei niitä kukaan kyseenalaista. Miksi edes koit tarvetta perustella niitä?

Varmasti ihmettelet, miksi joku muka ei halua naimisiin kun siitä on sitäjatätä etua, miksi joku ei osta omaa kun se on halvempaakin ja miten niin joku muka ei halua hankkia lapsia :D

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.

Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.

Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.

Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.

Niin, SINUN mielestäsi hölmöys. Sen toisen mielestä sinun tekemisesi vasta ovatkin hölmöyttä.

Ei ärsytä mitenkään eikä oikeastaan edes kiinnosta. Jokainen tekee itse omaa elämäänsä koskevat valinnat niin kauan kuin myös kantaa itse vastuun valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kritisoidaan huomattavasti pienempiäkin "sääntörikkomuksia". Suomalaisille - etenkin naisille - säännöt ovat kaiken a ja o. Jos kaikesta ei ole olemassa sääntöä, miten kuuluu elää, moni olisi todella pahasti hukassa. Pahinta on se, että vahdataan ja kritisoidaan sitten muita, jotka eivät näitä sääntöjä noudata. Hyviä esimerkkejä säännöistä on:

asuntolaina

pitkä parisuhde (pitkän parisuhteen kuuluu olla ihanne ja tavoite, lisäksi halveksutaan eroamiasta, koska suhdetta pidetään tärkeämpänä kuin onnellisuutta)

meikkaamattomuus (suomessa ei saa meikata vahvasti, vain luonnollinen meikki on sääntöjen mukainen)

pukeutuminen (koreilla ei saa, paljastavasti ei saa pukeutua, kotona pitää pukeutua pieruverkkareihin, tai muuten on hienosteleva snobi, joka luulee olevansa muita parempi. 

 Monogamia (kaikki muut suhdemuodot ovat kiellettyjä)

jne jne. Sääntöjä on joka lähtöön seksistä ihmisuhteisiin sekä ulkonäköön. Itseäni ei ole ikinä jaksanut kiinnostaa ja siksi saankin usein niskaani paljon suorastaan vihaa tai aggressioita. Pahinta tuntui olevan se, kun muutin ulkomaille, koska en pitänyt räntäsateesta ja pimeydestä. Tuntui, että oli enemmän kuin OK valittaa asiasta, mutta mitään sille ei saisi tehdä tai on petturi. 

Jos omaa osaani mietin, niin pahin mahdollinen elämä olisi sellainen, että asuisin edelleen synnyinpaikkakunnalla (kun nyt haluan ehdottomasti asua eri maissa, jotta todella tutustun vieraisiin kulttuureihin ja saan elämänkokemusta), olisin pahimmillaan naimisissa ollut jo alle kolmekymppisenä, asuntolaina ja olisi pari lasta. Niitä sitten suoritetaan henkihievereissä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Elämä on imurointia, ruuanlaittoa, lastenhoitoa... siinä jää koko elämä kokematta ja elämättä vain siksi, että haluaa sen elämän suorittaa. Lisäksi tuollaisissa pitkissä nuorena aloitetuissa suhteissa on lähes väistämättä intohimotonta seksiä. Upeat seksikokemukset, intohimo ja muut ovat olleet itselleni äärimmäisen tärkeitä kokemuksia. Juuri nämä ihmiset ovat pahimpia kriitikoita. 

En tiedä minne ulkomaille olet muuttanut, mutta täällä minun ulkomailla on paljon tiukemmat säännöt. Ehkeivät samat säännöt, mutta tiukat. Ei tulisi kuuloonkaan mennä pieruverkkareissa hakemaan lapsia koulusta. Puhumatta jostain vapaasta seksistä monen eri miehen kanssa, joita toisit illalla kotiisi.

Ja jopa avioeroakin puitaisiin sekä naapurien, että sukulaisten puolesta kuukausia.

Ja ehkä sinun ulkomailla ei imuroida, eikä tehdä ruokaa, mutta täällä minun ulkomailla ei kehtaisi edes muille myöntää muille laittavansa puolisolle edes eineksiä pöytään. Sushia tai pizzaa voit ehkä hakea valmiina.

Tuo vapauden tunne tulee siitä kun et tunne muita, eivätkä he sinua. Mutta voin luvata, että ulkomaillakin pienillä paikkakunnilla on todella tiukat säännöt yhteisöissä. Ja toisin kuin Suomessa, monessa paikkaa aiihen sääntöjenvartijoihin voit laittaa vielä kirkonkin.

Suurella osalla aikuisista on lapsen tasolla oleva ajatus- ja tunnemaailma. Lapsellehan on tyypillistä, että hän kuvittelee kaikkien pitävän samoista asioista ja haluavan samoja asioita kuin itse, ja voi sitä kyselyä ja marinaa, jos joku ei olekaan innostunut samoista jutuista kuin hän. Suomessa on perinteisesti arvostettu aikaista itsenäistymistä fyysisesti ja taloudellisesti mutta monella tuntuu jääneen se henkinen puoli sivuosaan. Tuloksena on sitten näitä erilaisuutta ja erilaisia valintoja paheksuvia, tuomitsevia, kummeksuvia ja ivaavia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä mitenkään eikä oikeastaan edes kiinnosta. Jokainen tekee itse omaa elämäänsä koskevat valinnat niin kauan kuin myös kantaa itse vastuun valinnoistaan.

Samoin ne "niinkuinkuuluu"-valitsijat joutuvat ottamaan vastuun valinnoistaan. Kämppä menee jos maksukyky ei jostakin syytä riitä, ollaan eronneita jos mies lähtee kauniimman matkaan ja yksinhuoltajia kun se lapsi tekaistiin.

Tällä perusteella rivien välistä luettava "toisinvalitsijat kantavat vastuun valinnoistaan" ei oikein toimi kun se pätee muihinkin valintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ne naimattomat samalla tavalla haukkuu naimisissa olevia "eroavat kuitenkin", "omistusasuminen on idiooteille", "lapset ovat yöks". Kuulostaa keskenkasvuisen puheelta.

Just näin. Joku voi häissä ihan jutustelumielessä kysyä pitkään yhdessä olleelta avoparilta että milloin he aikovat menevät naimisiin. Jos saa vastaukseksi saarnan avioliiton vanhanaikaisuudesta ja typeryydestä, niin onhan se melko tahditon vastaus kyseisessä tilaisuudessa ja varmasti aiheuttaa pahaa verta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuo ns. erikoiset ratkaisut ovat vaan suorastaan typeriä. Ne eivät ole järkeviä tai rahaa tuhlaavia tai jossain onnettomuustilanteissa suorastaan typeriä. Avioliitto on ennenkaikkea juriidinen sopimus ja silloin kannattaa ehkä miettiä kannattaako vai eikö kannata mennä naimisiin. Ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Se ei vaan ole monelle selvää ja kuolema tilanteissa tai eroissa tulee valitettavia tilanteita, joita järkeä käyttämällä olisi voinut välttää.

Joskus noissa tilanteissa kyllä ihmettelen, että miksi jotain typerää valitaan ja saatan sen jopa sanoa. Eikä kyse ole siitä, että tuo tilanne on eri kuin minun.

Samoin noissa asumisjutuissa. On asioita, jotka kannattaa ja jotka ei, kun kaikki asiat on otettu huomioon. Toiset eivät vaan kykene ottamaan huomioon ja sitten jääräpäissään jämähtävät johonkin ihan hölmöön juttuun. Mutta, jos sanot, niin joku kateus tai suvaitsemattomuuskortti vederään esille.

Eli ehkä se vaan on sitä, että toisten hölmöys ärsyttää, eikä voi olla sanomatta asiasta.

Niin, SINUN mielestäsi hölmöys. Sen toisen mielestä sinun tekemisesi vasta ovatkin hölmöyttä.

Tietenkin minun mielestäni. Niissä tilanteissa, joissa olen samaa mieltä, minun ei tarvitse ilmaista eriävää mielipidettä asiasta.

Tietenkin voit kysyä, miksi en osaa olla vaan hiljaa. Ehkä haluan vain sanoa mielipiteeni ääneen ja keskustella ja juoruta muiden kanssa asiasta, joka toisaalta ei siis edes kosketa minua. Ehkä se on vaan tuollaista ns. jaskanjauhamista tylsissä juhlissa?

Voihan se toinen aina keskustella myös minun ratkaisuistani. Oikeastaan se olisi mielenkiintoista ja ehkä opettavaistakin. Ehkä voisin parantaa tekemisiäni jopa. En ottaisi sitä mitenkään loukkauksena tai kritiikkinä. Vaan lähinnä sparrauksena.

Onko tällaista nykyään? Joskus omassa nuoruudessani 80-90-luvuilla näin vielä oli maaseudulla, mutta muuten tuollaista voi odottaa kuulevansa vain huomattavasti vanhempien ihmisten (itse olen 50 v) ja huonotapaisten nettikeskustelijoiden suusta. Itse olen törmännyt eräisiin lapsettomiin, jotka kuvittelevat perheellisten (kuten minun) olevan heidän asioistaan paljon todellista kiinnostuneempia (evvk). Edes meidän maalaissuvussa ei ääneen tuollaisia enää ihmetellä.

Tämä on totta. En ole varmaan koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän, että kuinka sekin menee naimisiin ja ajatelkaa nyt se meni ostamaan asunnon ja niille tulee taas perheenlisäystä, mutta toisinpäin kyllä. Kuinka ei nekään mene naimisiin vaikka ollaan niin kauan jo asuttu yhdessä, kuinka nekin asuu vuokralla kerrostalossa vaikka voisivat ostaa omakotitalon (tämä erityisen outoa, että kerrostalossa), kuinka ei niilläkään ole lapsia vaikka siellä isossa talossa asuvat ja keski-ikäisiäkin ovat.

Jotenkin se on itseltä pois ja koetaan itseä kohtaan arvosteluna jos joku ei haluakaan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurella osalla aikuisista on lapsen tasolla oleva ajatus- ja tunnemaailma. Lapsellehan on tyypillistä, että hän kuvittelee kaikkien pitävän samoista asioista ja haluavan samoja asioita kuin itse, ja voi sitä kyselyä ja marinaa, jos joku ei olekaan innostunut samoista jutuista kuin hän. Suomessa on perinteisesti arvostettu aikaista itsenäistymistä fyysisesti ja taloudellisesti mutta monella tuntuu jääneen se henkinen puoli sivuosaan. Tuloksena on sitten näitä erilaisuutta ja erilaisia valintoja paheksuvia, tuomitsevia, kummeksuvia ja ivaavia aikuisia.

Mihin tänä ajatus perustuu, että kaikki erilaisuus on aina paras ratkaisu? Että erikoisuus tarkoittaa erinomaisuutta? Joskus näkee kyllä harvinaisen erikoisen typeriä ratkaisuja, joita sitten kyseiset ihmiset itsekin jälkikäteen itkevät ja harmittelevat.

Siihen on syynsä miksei vastatuuleen kannata pissiä.

Vierailija kirjoitti:

Oisko pohjimmiltaan jotain ajatusta tässä: yhteiskunnan perusyksikkö on yleensä kautta aikojen ollut perhe, yhteisö, ei yksilö. Jos kaikki tekevät perinteisen perhemallin vastaisia valintoja, koko yhteisö pikkuhiljaa surkastuu pois. Tuskin moni näin syvällisesti asiaa pohtii, mutta tälläinen kuvio voisi vaikuttaa taustalla.

Itseasiassa nykyisen kaltainen perhemalli eristyksissä elävine ydinperheineen on historiallisesti varsin tuore kehitelmä.

Varmaan siksi, että jotkut kuvittelee, että tätä elämää on vain yksi oikea tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ne naimattomat samalla tavalla haukkuu naimisissa olevia "eroavat kuitenkin", "omistusasuminen on idiooteille", "lapset ovat yöks". Kuulostaa keskenkasvuisen puheelta.

Just näin. Joku voi häissä ihan jutustelumielessä kysyä pitkään yhdessä olleelta avoparilta että milloin he aikovat menevät naimisiin. Jos saa vastaukseksi saarnan avioliiton vanhanaikaisuudesta ja typeryydestä, niin onhan se melko tahditon vastaus kyseisessä tilaisuudessa ja varmasti aiheuttaa pahaa verta.

Ja kysymyskö ei ole tahditon? Siinähän ei itseasiassa KYSYTÄ mitään, vaan oletetaan että pari on menossa naimisiin ja kysytään vain, että koska. "Aiotteko mennä naimisiin" on kysymys, "koska aiotte mennä naimisiin" on oletus.

Sitäpaitsi, jos kysyy pitää olla valmistautunut siihen että vastataan. Ja vastaus ei välttämättä ole itselle mieluinen. Mitä se sinua haittaa, jos joku pitää avioliittoa vanhanaikaisena ja typeränä? Kyllä sinä saat vapaasti avioitua vaikka kuinka monta kertaa ja joku toinen olla avioitumatta kertaakaan.

Kysyt varmaan lapsettomilta pareiltakin, koska te aiotte lapsen hankkia. Ja heidän pitää vastata "tahdikkaasti", että emme koskaan kun emme sellaista voi saada.

Sekin kun voi olla syynä eikä vapaaehtoisesti lapsettomatkaan oletuksestasi sen fiksumpia vastauksia anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurella osalla aikuisista on lapsen tasolla oleva ajatus- ja tunnemaailma. Lapsellehan on tyypillistä, että hän kuvittelee kaikkien pitävän samoista asioista ja haluavan samoja asioita kuin itse, ja voi sitä kyselyä ja marinaa, jos joku ei olekaan innostunut samoista jutuista kuin hän. Suomessa on perinteisesti arvostettu aikaista itsenäistymistä fyysisesti ja taloudellisesti mutta monella tuntuu jääneen se henkinen puoli sivuosaan. Tuloksena on sitten näitä erilaisuutta ja erilaisia valintoja paheksuvia, tuomitsevia, kummeksuvia ja ivaavia aikuisia.

Mihin tänä ajatus perustuu, että kaikki erilaisuus on aina paras ratkaisu? Että erikoisuus tarkoittaa erinomaisuutta? Joskus näkee kyllä harvinaisen erikoisen typeriä ratkaisuja, joita sitten kyseiset ihmiset itsekin jälkikäteen itkevät ja harmittelevat.

Siihen on syynsä miksei vastatuuleen kannata pissiä.

Teetkö valintasi muiden odotusten mukaan vai omien halujesi?

Jos (erikoinen) ratkaisu on sinulle paras, silloin se on SINULLE paras. Ei sen kenellekään muulle tarvitse sitä ollakaan.

On varmaan kuluttavaa kaiken aikaa miettiä, että ei kai kukaan nyt vaan ihmettele tai pidä mitenkään outona ja erikoisena tekemisiäni, en voi värjätä hiuksia tolleen kun sen on liian erikoista, en voi seukata tietynikäisen miehen kanssa kun ei se ole tavallista, en voi opiskella tiettyyn ammattiin kun ei naiset sellaista tee jnejne.

Missä niin sanotaan että noin kuuluu tehdä?

Eiköhän ihmiset nyt pääsääntöisesti itse halua mennä naimisiin tai ostaa sen omistusasunnon tai kuka nyt mitäkin.

Aika harvaa nyt oikeasti toisten valinnat edes kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiks 100% kaupunkien sinkuista asu ja elä tolleen? Se on ongelma korkeintaan jälkikasvusta haaveilevasta äidistä, joka pelkää että oma rakas lapsi jää yksinäiseksi.

Itse asun Hkissä ja enemmän ihmettelyä ja perustelujen vaatimista aiheuttavat avioitumiset, vaikka ollaan kaikki 25-33v.

No joo, kyllä se meni meillä juuri niinpäin, et me jouduttiin joka käänteessä perustelemaan nuorena avioitumista ja perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. En ole varmaan koskaan kuullut kenenkään ihmettelevän, että kuinka sekin menee naimisiin ja ajatelkaa nyt se meni ostamaan asunnon ja niille tulee taas perheenlisäystä, mutta toisinpäin kyllä. Kuinka ei nekään mene naimisiin vaikka ollaan niin kauan jo asuttu yhdessä, kuinka nekin asuu vuokralla kerrostalossa vaikka voisivat ostaa omakotitalon (tämä erityisen outoa, että kerrostalossa), kuinka ei niilläkään ole lapsia vaikka siellä isossa talossa asuvat ja keski-ikäisiäkin ovat.

Jotenkin se on itseltä pois ja koetaan itseä kohtaan arvosteluna jos joku ei haluakaan samaa.

Etkö tosiaan? Tervemenoa parikymppisenä yliopistolle maha pystyssä sormus sormessa! Ei pidä olla noin kapeakatseinen. Kyllä se toimii toiseen suuntaan ihan yhtä lailla.