Lue keskustelun säännöt.
Jännää, että CD-levystä tuli kerralla "riittävän hyvä", eikä CD-levyn ääniformaattia uhkaa vieläkään mikään
02.04.2018 |
Tokihan musiikki on siirtynyt nettiin ja puhelimiin ja sitä on saatu pakattua vähemmän tallennustilaa vievään muotoon,, mutta ääniformaatti itsessään (44,1 kHz, 16 bittiä) on edelleen sama kuin CD-levyssäkin, vaikka kyseessä on vuosikymmeniä vanha standardi.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ja toki voitte myös suositella hyviä kaiuttimiakin. Itse olen äänittänyt kaikki levyni viimeisen 15 vuoden aikana Dynaudioilla.
Kuulin joskus messuilla Dynaudio Evidencet. Aikamoisen hienot kaiuttimet. Jos joskus voitan lotossa ja muutan vanhaan kansakouluun jonka juhlasalista teen musiikkihuoneen niin haluan tuommoiset. Nykyiset Avalonit toimii ihan hyvin normaalikokoisessa olohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Oli. Levyn fyysinen koko oli niin pieni, että ääntä jouduttiin pakkaamaan reippaasti häviöllisellä atrac-koodauksella, joka oli laadultaan niin huono, että äänenlaatu oikeasti kärsi. Paremman laadun tarjoava MP3-pakkaus tuli vasta myöhemmin.
Ja mainittakoon vielä se, että CD-levyllä ääni on täysin pakkaamatonta, eli se on äädenlaadultaan parasta, mitä noilla spekseillä (44100 Hz ja 16bit) voidaan tallentaa.
Oikeastaan oli onni, että äänenpakkausmenetelmät eivät vielä CD-standardia kehittäessä olleet kehittyneet ja näin ollen CD:stä "jouduttiin" tekemään sellainen, että mitään pakkausta ei käytetty. Muuten olisi käynyt niin, että siihen olisi laitettu joku paska pakkausmenetelmä, jota standardin lukkoon lyömisen jälkeen olisi ollut mahdoton enää vaihtaa parempaan. Nimenomaan pakkaamattomuus on ollut CD:n pitkäikäisyyden salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos Queen on niin paskaa koska se on äänitetty ånålågisesti.
Ja Elvis vasta påskåå onkin.
Itse asiassa Queenin 70-luvun klassikkolevyistä tuli jos ei nyt paskaa, niin oikeasti selvästi sävyttömiä, kun ne siirrettiin 80-luvulla cd-formaattiin. Myöhemmin niitä on sitten remasteroitu ja hinkattu kuntoon, mutta kun joku kysyi minulta esimerkkiä näistä pilalle digitoiduista levyistä, niin A Night At The Operan vanha cd-versio tulee ekana mieleen.
N41.
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Sony ei halunnut, että minidiscin äänenlaatu olisi yhtä hyvä kuin CD:ssä, koska Sony on myös levy-yhtiö, joten CD-levyjen myynti olisi kärsinyt, kun niistä olisi tehty kopioita Minidiscille. Siksi Minidiscin ääni oli huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Vinyylille masteroitaessa ylätaajuudet filteröidään pois, koska ne tuppaavat säröytymään. Itseasiassa jos sinulla on sama levy sekä cd:nä että vinyylinä niin tyypillisesti cd:llä on enemmän ylätaajuuksia jäljellä kuin vinyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Oli. Levyn fyysinen koko oli niin pieni, että ääntä jouduttiin pakkaamaan reippaasti häviöllisellä atrac-koodauksella, joka oli laadultaan niin huono, että äänenlaatu oikeasti kärsi. Paremman laadun tarjoava MP3-pakkaus tuli vasta myöhemmin.
Ja mainittakoon vielä se, että CD-levyllä ääni on täysin pakkaamatonta, eli se on äädenlaadultaan parasta, mitä noilla spekseillä (44100 Hz ja 16bit) voidaan tallentaa.
Oikeastaan oli onni, että äänenpakkausmenetelmät eivät vielä CD-standardia kehittäessä olleet kehittyneet ja näin ollen CD:stä "jouduttiin" tekemään sellainen, että mitään pakkausta ei käytetty. Muuten olisi käynyt niin, että siihen olisi laitettu joku paska pakkausmenetelmä, jota standardin lukkoon lyömisen jälkeen olisi ollut mahdoton enää vaihtaa parempaan. Nimenomaan pakkaamattomuus on ollut CD:n pitkäikäisyyden salaisuus.
Valitettavasti pakattu .mp3-paska on syrjäyttämässä sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Oli. Levyn fyysinen koko oli niin pieni, että ääntä jouduttiin pakkaamaan reippaasti häviöllisellä atrac-koodauksella, joka oli laadultaan niin huono, että äänenlaatu oikeasti kärsi. Paremman laadun tarjoava MP3-pakkaus tuli vasta myöhemmin.
Ja mainittakoon vielä se, että CD-levyllä ääni on täysin pakkaamatonta, eli se on äädenlaadultaan parasta, mitä noilla spekseillä (44100 Hz ja 16bit) voidaan tallentaa.
Oikeastaan oli onni, että äänenpakkausmenetelmät eivät vielä CD-standardia kehittäessä olleet kehittyneet ja näin ollen CD:stä "jouduttiin" tekemään sellainen, että mitään pakkausta ei käytetty. Muuten olisi käynyt niin, että siihen olisi laitettu joku paska pakkausmenetelmä, jota standardin lukkoon lyömisen jälkeen olisi ollut mahdoton enää vaihtaa parempaan. Nimenomaan pakkaamattomuus on ollut CD:n pitkäikäisyyden salaisuus.
Valitettavasti pakattu .mp3-paska on syrjäyttämässä sen.
On siis syrjäyttänyt jo vuosia sitten.
Nythän käytännössä kaikki kuunneltava ääni on bittiredusoitua. Radion soittokärjestelmät ovat alkuaan ja osin tänäänkin mp2 ja dvb:n ääni on ämpäriä, samoin suoratoistopalvelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Digi-tv:n stereoääni on mp2-formaatissa.
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Hassua että otit esille nimenomaan klassisen musiikin, kun siinä vinyylin rajallinen dynamiikka tulee kaikista selkeimmin esille. Itse en missään nimessä kuuntelisi klassista vinyyliltä, vaikka muuten lättyjä paljon pyörittelenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se niinkin että hyvin äänitetty klasari on hyvin haastava äänitääjuusperusteisesti toistaa.
Poppia voi luukuttaa vinyyliltä ihan ok, mutta hyvää klassisen musan äänitettä ei oikein ole edes digitaalisena tallenteena. Niiden äänitys on milestäni ”väärin” dogmaattista. Poislukien BIS:n tietyt sofistikoituneet äänitteet.
Mutta eihän minulle tarvitse äänitteitä tehdä, kun itse soitan ja käyn keikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan aika nuoria, jos kuvittelette että CD-levyt olivat kerralla riittävän hyviä.
N41.
Mitä mahdat tarkoittaa? CD-levyjen ääni on ollut täsmälleen samaa formaattia alusta lähtien.
Toki masterointi jne. on parantunut ajan myötä.
Ääniformaatti on toki sama, mutta kauheaa kuraa ne ekat cd-levyt olivat vinyyleihin verrattuna. Siis ne AAD-levyt.
N41.
Tyhmä kommentti, voiko CD-levyä syyttää siitä jos lähdemateriaali ei ole täydellinen?
Speden leffoissa kuvanlaatu on täyttä kuraa, oli formaatti sitten mikä vain. Ja syy on Speden nuukuudessa, ei levyn tai tv-lähetyksen tekniikassa.
Tekeepäs!