Lue keskustelun säännöt.
Jännää, että CD-levystä tuli kerralla "riittävän hyvä", eikä CD-levyn ääniformaattia uhkaa vieläkään mikään
02.04.2018 |
Tokihan musiikki on siirtynyt nettiin ja puhelimiin ja sitä on saatu pakattua vähemmän tallennustilaa vievään muotoon,, mutta ääniformaatti itsessään (44,1 kHz, 16 bittiä) on edelleen sama kuin CD-levyssäkin, vaikka kyseessä on vuosikymmeniä vanha standardi.
Kommentit (112)
Onko cd-levy kompakti levy levy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Öö... ainahan äänen tallentaminen tai vahvistaminen tuottaa virheitä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.
Ööööööööööö!
Jag har redan redan-redan. kirjoitti:
Onko cd-levy kompakti levy levy?
On, ja vastaavasti DVD-levy on digitaalinen videolevylevy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Öö... ainahan äänen tallentaminen tai vahvistaminen tuottaa virheitä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.
Ööööööööööö!
Tämän viimeisen äänen olisin halunnut vahvistaa tallentaa CD-levylle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Öö, sotkekot nyt asioita? Kuuluvalla alueella olevien äänten harmoniset kerrannaiset jatkuvat kyllä kuuloalueen yläpuolelle, mutta ei "ylä-äänet" vaikuta toiseen suuntaan eli alempien taajuuksien ääniin.
Öö, öö, öö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Öö... ainahan äänen tallentaminen tai vahvistaminen tuottaa virheitä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.
Ööööööööööö!
Tämän viimeisen äänen olisin halunnut vahvistaa tallentaa CD-levylle!
CD-tallenteena se toistuisi peltisenä "Öööööööööö" äänenä.
Analogisesti vinyylille tallennettuna ääni soisi varmasti korvaa miellyttävämpänä lämpimänä "Ååååååååå" äänenä.
Ilmankos Queen on niin paskaa koska se on äänitetty ånålågisesti.
Ja Elvis vasta påskåå onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos Queen on niin paskaa koska se on äänitetty ånålågisesti.
Ja Elvis vasta påskåå onkin.
Paska äänitys ei tee hyvästä musiikista paskaa.
Eikä hyvä äänitys paskasta musiikista hyvää.
Mutta kyinka siis mikään menneen maailman musiikki voi olla edes teoriassa hyvää jos se on pilattu kohinalla ja säröllä?
Voiko analogista ääntä edes kuunnella kun se on pelkkää surinaa ja kuin lankapuhelin tai walkie-talkie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on sinun referenssiäänitteesi kun äänität itse hyvällä kuuntelulla ja/tai masteroit?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyinka siis mikään menneen maailman musiikki voi olla edes teoriassa hyvää jos se on pilattu kohinalla ja säröllä?
Voiko analogista ääntä edes kuunnella kun se on pelkkää surinaa ja kuin lankapuhelin tai walkie-talkie.
Vanhat äänitteet ovat ihan hyvää kuultavaa mutta ne eivät takuulla kuulosta samalta kuin miltä kyseinen esiintyjä kuulosti livenä. Jälkimmäinen on taas tasokkaan taltioinnin ja toistamisen tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinyyleistä en tiedä, mutta putkivahvistimien paremmuuteen voisi ehkä tietyin varauksin uskoakin.
Putkivahvistimet kuulostavat "paremmilta" eli ääni on lämpimämpi siksi että ne tuottavat aivan tolkuttomasti (jopa 1-2%) harmonisilla taajuuksilla olevaa säröä eli vääristymiä ääneen.
Transistorivahvistimen särö on erilaista ja kuulostaa korvaan aivan karmealta jos sitä on enemmän kuin 0,00X%
Ja toki voitte myös suositella hyviä kaiuttimiakin. Itse olen äänittänyt kaikki levyni viimeisen 15 vuoden aikana Dynaudioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Ei vinyylikään erityisesti korkeiden (tai matalien, sen puoleen) äänten taltioinnissa ja toistossa loista, vaikka keskikaistan osalta sangen pätevä media onkin. Samoin stereoäänet tuppaavat vääristymään ja äänen laatuun vaikuttaa jopa sekin että onko se tallennettu kiekon ulkoreunalle vai sisemmäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyinka siis mikään menneen maailman musiikki voi olla edes teoriassa hyvää jos se on pilattu kohinalla ja säröllä?
Voiko analogista ääntä edes kuunnella kun se on pelkkää surinaa ja kuin lankapuhelin tai walkie-talkie.
Vanhat äänitteet ovat ihan hyvää kuultavaa mutta ne eivät takuulla kuulosta samalta kuin miltä kyseinen esiintyjä kuulosti livenä. Jälkimmäinen on taas tasokkaan taltioinnin ja toistamisen tarkoitus.
1950-luvulta lähtien studiot miksasivat tarkoituksella oman aikansa "nuorisomusiikin" (pop, rock, heavy jne) kuulostamaan mahdollisimman hyvältä nuorison käytössä olevilla laitteilla toistettuna.
Äänenlaatu maksimoitiin siis parhaaksi mahdolliseksi silloin kun musa tulee biitsillä teinin transistoriradiosta, C-kasettimankasta, ämyrillä varustetusta grammarista ja 1980-luvulle tultaessa ehkä peräti stereokasettimankasta jossa on Dolby B.
Kaikista näistä laitteista musa kuulostaa parhaalta silloin kun siitä on miksattu pois kaikki komponentit joita härvelit eivät kuitenkaan pystyisi toistamaan eli yli 3db dynamiikka ja kaikki taajuudet keskialuetta lukuunottamatta. Musa olisi kuulostanut käytännössä samalta vaikka lankapuhelimen luurista toistettuna.
Ensimmäiset CD:t kuulostivat niin karmeilta siksi että niihin oli vetäisty suoraan C-kasettiin tarkoitettu master joka nyt toistettiin ensimmäistä kertaa kunnon hifi-laitteistolla.
Vasta 2000-luvulla on ruvettu masteroimaan uudelleen hyvinkin vanhoja biisejä alkuperäisiltä 4/8/16/whatever-raitaisilta kelanauhoilta ja ihmiset ovat tajunneet miten uskomattoman hyvään äänenlaatuun päästiin jo 1950-luvun analogisella studiotekniikalla. Sitä ei vain ole aiemmin tarjottu muiden kuin studiteknikkojen kuultavaksi.
Käytännössä 1950-luvun kelanauhoilta irtoava äänenlaatu (varsinkin dynamiikka ja taajuusalue) on jo CD-standardin tasoa. Taajuusalue ylikin. Sen jälkeen kun dolby A otettiin studioissa käyttöön 1965, ylitettiin studinauhoissa CD:n laatu. Nämä digitaalisesti remasteroidut CD:t kuulostavat niin valtavasti "alkueräistä" paremmalta siksi että ne edustavat sitä tasoa jolla eri äänet ja instrumentit aikoinaan studiossa taltioitiin.
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Oli. Levyn fyysinen koko oli niin pieni, että ääntä jouduttiin pakkaamaan reippaasti häviöllisellä atrac-koodauksella, joka oli laadultaan niin huono, että äänenlaatu oikeasti kärsi. Paremman laadun tarjoava MP3-pakkaus tuli vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks minidisc aivan susi
Oli. Levyn fyysinen koko oli niin pieni, että ääntä jouduttiin pakkaamaan reippaasti häviöllisellä atrac-koodauksella, joka oli laadultaan niin huono, että äänenlaatu oikeasti kärsi. Paremman laadun tarjoava MP3-pakkaus tuli vasta myöhemmin.
Ja mainittakoon vielä se, että CD-levyllä ääni on täysin pakkaamatonta, eli se on äädenlaadultaan parasta, mitä noilla spekseillä (44100 Hz ja 16bit) voidaan tallentaa.
Muakin kyllä pistää vähän hymyilyttämään ne jutut joiden mukaan tuollainen "napataan äänet lennosta" tuottaa muka virheettömämpää ja aidomman kuuloista ääntä kuin laskennalliseen menetelmään perustuva. Ei se laskennallinen menetelmä täydellinen ole, mutta on kuitenkin paljon virheettömämpi. Ja siihen ei vaikuta ulkopuoliset muuttujat, koska muunnos tehdään numeerisesti.