Lue keskustelun säännöt.
Jännää, että CD-levystä tuli kerralla "riittävän hyvä", eikä CD-levyn ääniformaattia uhkaa vieläkään mikään
02.04.2018 |
Tokihan musiikki on siirtynyt nettiin ja puhelimiin ja sitä on saatu pakattua vähemmän tallennustilaa vievään muotoon,, mutta ääniformaatti itsessään (44,1 kHz, 16 bittiä) on edelleen sama kuin CD-levyssäkin, vaikka kyseessä on vuosikymmeniä vanha standardi.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
16 bitillä saadaan aikaan 96dB SNR. Onnea yritykseen rakentaa puhtaasti analoginen kiekonsoitin joka kykenee samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sinänsä huvittavaa, että CD-levyjen äänentoistoa puolustelevat ihmiset eivät erota omilla korvillaan, kumpi ääni miellyttää korvaa enemmän. No, kullekin kykynsä mukaan.
Sinä taidat tunnistaa vinyylin sen rätinän takia ainoastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Vinyyleistä en tiedä, mutta putkivahvistimien paremmuuteen voisi ehkä tietyin varauksin uskoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Öö... ainahan äänen tallentaminen tai vahvistaminen tuottaa virheitä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Tässä kylläkin tarkoitetaan analogisilla komponenteilla neulaa, äänirasiaa, elektroniputki vahvistimia yms jotka eivät toista alkuperäistä tallennetta tarkalleen vaan tuottavat siihen virheitä ts. sitä hifihomekorvien kaipaamaa "lämmintä sointia".
Analoginen tosin määritelmällisesti tarkoittaa juuri päinvastoin sitä, että se nimenomaan toistaan sen alkuperäisen kaltaisesti.
Pötyä. Se toistetaanko alkuperäinen tallenne tarkasti vai ei on eri asia kuin millä tekniikalla toistetaan.
Analoginen tarkoittaa nimenomaan sitä, että tallennustapa on alkuperäisen kaltainen (alkuperäinen ilmanpaineen vaihtelu on LP-levyllä ilmanpaineen vaihtelun kanssa yhdenmukaista neulan liikkeen vaihtelua ja C-kasetilla magnettisuuden vaihtelua. Sen sijaan digitaalisessa tallenteessa tämä yhdenmukaisuus rikkoutuu, koska ääntä kuvataan diskreeteillä numeroarvoilla, siis digitaalisesti.
Äänistudiolla nauhoitettu analoginen masteri ei enää ole yhdenmukaista paineenvaihtelun kanssa koska siinä on analogisen tallennuslaitteiston tuottamat virheet jo mukana.
Vielä vähemmän se on yhdenmukainen alkuperäisen paineenvaihtelun kanssa kotona LP:lta kuunnellessa koska siinä on mukana sekä masterlevyn tuottamisessa syntyneet virheet että analogisen toistinteknologian virheet.
Kuulija mieltää nämä virheet "lämpöiseksi soinniksi" koska virheet eivät tee äänestä oikeasti alkuperäisenä toistettua epämiellyttävämpää. Mutta toistovirheitä ne ovat silti, eivät mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Oliko tämä tahallista väärin ymmärtämistä vaiko ihan rehellistä ymmärtämättömyyttä?
Sinun mielestäsi ääniketjussa on jokin analoginen virhe?
Amplitudivaihtelu väliaineessa on analogista, eikä edes lineaarista. Missä kohtaa virhe tapahtuu?
Se että analogista muunnetaan analogiseksi ei ole tae siitä ettei muunnoksessa olisi virheitä.
Öö... ainahan äänen tallentaminen tai vahvistaminen tuottaa virheitä. Siitä olemme varmasti samaa mieltä.
Digitaalitallennuksessa virhe riippuu ainoastaan äänittämön mikrofonin ja A/D muuntimen laadusta sekä toistimen D/A muuntimen laadusta ja vahvistimen lineaarisuudesta. Analogiapuolella on monta muuta vaihetta missä tulee virheitä lisää.
t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Tässä kylläkin tarkoitetaan analogisilla komponenteilla neulaa, äänirasiaa, elektroniputki vahvistimia yms jotka eivät toista alkuperäistä tallennetta tarkalleen vaan tuottavat siihen virheitä ts. sitä hifihomekorvien kaipaamaa "lämmintä sointia".
Analoginen tosin määritelmällisesti tarkoittaa juuri päinvastoin sitä, että se nimenomaan toistaan sen alkuperäisen kaltaisesti.
Pötyä. Se toistetaanko alkuperäinen tallenne tarkasti vai ei on eri asia kuin millä tekniikalla toistetaan.
Analoginen tarkoittaa nimenomaan sitä, että tallennustapa on alkuperäisen kaltainen (alkuperäinen ilmanpaineen vaihtelu on LP-levyllä ilmanpaineen vaihtelun kanssa yhdenmukaista neulan liikkeen vaihtelua ja C-kasetilla magnettisuuden vaihtelua. Sen sijaan digitaalisessa tallenteessa tämä yhdenmukaisuus rikkoutuu, koska ääntä kuvataan diskreeteillä numeroarvoilla, siis digitaalisesti.
Äänistudiolla nauhoitettu analoginen masteri ei enää ole yhdenmukaista paineenvaihtelun kanssa koska siinä on analogisen tallennuslaitteiston tuottamat virheet jo mukana.
Vielä vähemmän se on yhdenmukainen alkuperäisen paineenvaihtelun kanssa kotona LP:lta kuunnellessa koska siinä on mukana sekä masterlevyn tuottamisessa syntyneet virheet että analogisen toistinteknologian virheet.
Kuulija mieltää nämä virheet "lämpöiseksi soinniksi" koska virheet eivät tee äänestä oikeasti alkuperäisenä toistettua epämiellyttävämpää. Mutta toistovirheitä ne ovat silti, eivät mitään muuta.
Analoginen / digitaalinen -termit tallenusvälineiden luokittelussa tarkoittavat kyllä juuri sitä, että analogiset mediat (kuten LP-levy ja C-kasetti) kuvaavat äänenpaineen vaihtelua sellaisenaan jatkuvana funktiona (analogisesti), kun taas digitaaliset mediat muodostavat äänenpaineen vaihtelusta numeerista diskreettiä dataa. Analoginen ei tässä yhteydessä siis tarkoita tallenteen virheettömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-hifisti kirjoitti:
Vinyylit soivat lämpimämmin, koska niissä on pieni määrrä kohinaa ja suurempi tilainformaatio. Vinyylejä kunnellessa kunnollisilla hifilaitteilla musiikista välittyy kunnollinen tilavaikutelma. Esimerkiksi klassisessa orkesterimusiikissa yksittäisten soittimien paikat voi kuulla. CD-levyt eivät tähän kykene.
Vinyyli soi "lämpimämmin" koska sen toistamisessa on aina analoginen komponentti joka tekee virheitä.
Sinänsä huvittavaa että jotkut ihmiset on hitsautuneet ajattelemaan näitä virheitä "parempana" sointina.
Sitä analogista komponenttia kutsutaan ääneksi. Ääni on AINA analogista.
Tässä kylläkin tarkoitetaan analogisilla komponenteilla neulaa, äänirasiaa, elektroniputki vahvistimia yms jotka eivät toista alkuperäistä tallennetta tarkalleen vaan tuottavat siihen virheitä ts. sitä hifihomekorvien kaipaamaa "lämmintä sointia".
Analoginen tosin määritelmällisesti tarkoittaa juuri päinvastoin sitä, että se nimenomaan toistaan sen alkuperäisen kaltaisesti.
Pötyä. Se toistetaanko alkuperäinen tallenne tarkasti vai ei on eri asia kuin millä tekniikalla toistetaan.
Analoginen tarkoittaa nimenomaan sitä, että tallennustapa on alkuperäisen kaltainen (alkuperäinen ilmanpaineen vaihtelu on LP-levyllä ilmanpaineen vaihtelun kanssa yhdenmukaista neulan liikkeen vaihtelua ja C-kasetilla magnettisuuden vaihtelua. Sen sijaan digitaalisessa tallenteessa tämä yhdenmukaisuus rikkoutuu, koska ääntä kuvataan diskreeteillä numeroarvoilla, siis digitaalisesti.
Äänistudiolla nauhoitettu analoginen masteri ei enää ole yhdenmukaista paineenvaihtelun kanssa koska siinä on analogisen tallennuslaitteiston tuottamat virheet jo mukana.
Vielä vähemmän se on yhdenmukainen alkuperäisen paineenvaihtelun kanssa kotona LP:lta kuunnellessa koska siinä on mukana sekä masterlevyn tuottamisessa syntyneet virheet että analogisen toistinteknologian virheet.
Kuulija mieltää nämä virheet "lämpöiseksi soinniksi" koska virheet eivät tee äänestä oikeasti alkuperäisenä toistettua epämiellyttävämpää. Mutta toistovirheitä ne ovat silti, eivät mitään muuta.
Analoginen / digitaalinen -termit tallenusvälineiden luokittelussa tarkoittavat kyllä juuri sitä, että analogiset mediat (kuten LP-levy ja C-kasetti) kuvaavat äänenpaineen vaihtelua sellaisenaan jatkuvana funktiona (analogisesti), kun taas digitaaliset mediat muodostavat äänenpaineen vaihtelusta numeerista diskreettiä dataa. Analoginen ei tässä yhteydessä siis tarkoita tallenteen virheettömyyttä.
Jos et halua puhua virheettömästä toistosta älä käytä sanaa "sellaisenaan", kun ne ei toista sitä alkuperäistä ääntä sellaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni keski-ikäinen on ostanut 1970-luvulla kuuntelemansa LP-levyn CD-versiona - ja pettynyt. Ei se soi samalla tavalla kuin 40 vuotta myöhemmin esitetyt ja CD:lle tallennetut teokset. Soundit ovat usein ohuemmat, eivätkä eri instrumentit erotu kunnolla.
Niin? Eikö tuo juuri todista sen, mitä aloituksessa todettiin. Eli CD-formaatti on riittävän hyvä.
CD on hyvä, mutta ei se saa 1960-70-luvulla tallennettua musiikkia soimaan samalla tavalla kuin 2010-luvulla tallennettu soi. Moni pettyy, kun John Mayall ja Cream kuulostavat kovin peltisiltä.
Öö, eihän se ole CD-levyn vika, että tallennustekniikka ei ollut CD-levyn mahdollistamalla tasolla 60-70-luvulla.
Aloituksessa todettiin, että CD-levyn ääniformaatista tuli kerralla niin hyvä, että sitä ei ole vieläkään korvattu paremmalla (kun taas videoformaatteja on tullut uusia ja parempia). Mutta ei CD-levy tietenkään tee huonolaatuisesti alkuperäisestä tallenteesta yhtään sen parempaa.
Öö-öttelijä bongattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Öö, sotkekot nyt asioita? Kuuluvalla alueella olevien äänten harmoniset kerrannaiset jatkuvat kyllä kuuloalueen yläpuolelle, mutta ei "ylä-äänet" vaikuta toiseen suuntaan eli alempien taajuuksien ääniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja bittiredusioko ei aiheuta virhettä?
Aihe on CD-formaatti, ei mp3:t.
Cd-ääni on keskiarvoistettua ja suodatettua sekä dynaamisesti kavennettua. Ei se ole täydellinen, se on ollut riittävä.
Verrattuna mihin? Ei mikään väline tietenkään voi tallentaa reaalimaailmaa täydellisenä.
CD-levylle tallennettava ääni pitää tietysti alipäästösuodattaa ennen digitointia, jotta vältyttäisiin aliasing-virheiltä. Pois suodatetut taajuudet ovat niin korkeita, että ihmiskorva ei niitä kuitenkaan kuulisi.
Mutta ylä-äänien muodostamien yläsävelsarjojen harmoniset kerrannaiset vaikuttavat myös kuuloalueella oleviin ääniin - tai vaikuttaisivat jos niitä olisi, digitaalisesta äänestä ne ovat leikattu pois.
Kun se mikrofoni on aivan kuin korva. Jos se mikrofoni kuulee kuuloalueen yläpuolella olevien äänien kuuloalueelle tulevia harmonisia kerrannaisia, taltioituva nämä mukaan mikrofonin tuottamaan signaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette varmaan aika nuoria, jos kuvittelette että CD-levyt olivat kerralla riittävän hyviä.
N41.
Mitä mahdat tarkoittaa? CD-levyjen ääni on ollut täsmälleen samaa formaattia alusta lähtien.
Toki masterointi jne. on parantunut ajan myötä.
Ääniformaatti on toki sama, mutta kauheaa kuraa ne ekat cd-levyt olivat vinyyleihin verrattuna. Siis ne AAD-levyt.
N41.
Mitä 80-luvun alun (vai tarkoitatko 70-luvun lopun) cd:itä tarkoitat?
Tämä ketju on yhtä hyödyllinen kuin tuo Sony Trinitron vastaava.
Maailma siirtyi digitaalisuuteen mutta muutama rebeljuuni hangoittelee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on yhtä hyödyllinen kuin tuo Sony Trinitron vastaava.
Maailma siirtyi digitaalisuuteen mutta muutama rebeljuuni hangoittelee vastaan.
Ja joku vielä katsoo tv-ohjelmia niistä taulu-tv:istä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on yhtä hyödyllinen kuin tuo Sony Trinitron vastaava.
Maailma siirtyi digitaalisuuteen mutta muutama rebeljuuni hangoittelee vastaan.
Ja joku vielä katsoo tv-ohjelmia niistä taulu-tv:istä.
Joo se SDTV näyttää upealta 4k telkkarista :S
Analoginen tarkoittaa nimenomaan sitä, että tallennustapa on alkuperäisen kaltainen (alkuperäinen ilmanpaineen vaihtelu on LP-levyllä ilmanpaineen vaihtelun kanssa yhdenmukaista neulan liikkeen vaihtelua ja C-kasetilla magnettisuuden vaihtelua. Sen sijaan digitaalisessa tallenteessa tämä yhdenmukaisuus rikkoutuu, koska ääntä kuvataan diskreeteillä numeroarvoilla, siis digitaalisesti.