Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät pysty ihmissuhteisiin/parisuhteisiin?
02.04.2018 |
Minulla menee aina kaikki alkavat tapailujutut pieleen ahdistuksen takia. Pelkään varmaan nii paljon arvostelun kohteena olemista ja sen kautta hylkäämistä. Tapailu kerrat ovat aina ikään kuin olisin estradilla ja minua arvioidaan. Jännitän ja tunteet ja aivot aivan lukossa. Vasta jälkikäteen kun juttu on menetetty ymmärrän, että mieshän oli oikeasti ehkä jopa kiinnostunut kun jne.
Rankka lapsuus on tehnyt sen, etten selkeästi rakasta itseäni ja minuus on kiinni muiden arvostelusta ja palautteesta. Olen täysin rikki sisältä ja hyvin hauras. Tajusin taas yhden jutun mennessä pieleen, että en voi enää ryhtyä mihinkään ennen kuin olinnoikeasti rakastamaan itseäni ja hyväksyn itseni. Pidän puoleni. Se oli ihana oivaltaa, että mikä minussa mättää. Kaikki kaverisuhteet menneet, eikä ketään naispuolista jolle avautua miesjutuistakaan.
Onko teitä muita samanlaisia? Onko reilu 30v enää toivoa kasaamaan itsestään eheä ihminen?
Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! :)
Kommentit (129)
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mulla kans samaa ja olen nyttemmin hyvän vauhtia 40-vuotiaana ruvennut tajuamaan mistä tämä ikuinen ihmissuhdeongelmani juontaa juurensa. Lapsena minulta kiellettiin kaikki tunteet, varsinkaan kiintymystä, rakkautta, välittämistä ei saanut näyttää. (Tähän on oma tarinansa, mutten sitä tähän nyt kirjoita.) Totta kai olen sitten kasvanut siihen että minulla ei saa olla tunteita eikä kenelläkään muulla niitä ole minua kohtaankaan.
Olen alkanut vasta nelikymppisenä tajuta minulla olevan jonkinlainen sitoutumiskammo. Tai siis sitoudun, mutta en ole asunut kenenkään kanssa paitsi yhden pari kuukautta.
Ei taida jaksaa tyhjiä kotkotuksia enää.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1
Ja kuka meistä on itse aiheuttanut ongelmansa? Osa vain pääsee niistä yli.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1Ja kuka meistä on itse aiheuttanut ongelmansa? Osa vain pääsee niistä yli.
Sinkkumies
No palstalaisten mielestä jokainen yli 18-vuotias :D
Espoon korkeimman kohdan juurella on salattu lähde. Vain ne, joilla on hyvät ja puhtaat tarkoitusperät, voivat sen löytää. Kastaudu lähteeseen täyden kuun aikaan, kun vuoden pisin päivä on takana päin. Silloin lähde eheyttää jokaisen, joka sen suloista nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Artikuloi vai argumentoi?
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Artikuloi vai argumentoi?
Kyse oli selkeydestä ja itsensä ymmärrettäväksi tulemisesta. Argumentointiin en voi ottaa kantaa, koska en tunne tapausta henkilökohtaisesti. Jos tuntisin, niin voisin nähdä valuvikoja. Nyt se ei ole mahdollista. Vähän kuin kaksi ihmistä riitelisi, niin yleensä totuus on jossain siinä välissä. Harvoin vain yksi ihminen on oikeassa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1Ja kuka meistä on itse aiheuttanut ongelmansa? Osa vain pääsee niistä yli.
Sinkkumies
Toikin ylipääsemisen kriteerien asettelu on monilla ihmisillä täysin pyllystä. Kuvitellaan, että itsessä on jotain niin mahtavaa, enemmän kuin niissä, jotka eivät "pääse yli". Se on täyttä harhaa. Heissä ei ole mitään sen mahtvampaa ihmisinä tai asioiden käsittelijöinä tai niistä ylipääsijöinä, kuin heissä, jotka eivät näyttäisi pääsevän yli asioista.
Sillä jokaista ylipäästyä asiaa kohtaan ylipääsijä joko hylkää periaatteita ja arvoja, joita se toinen vielä kantaa, tai sitten saa apua sellaiseen, mihin se toinen ei saa.
Ei siinä ole siis kysymys millään lailla omasta paremmuudesta, vaikka selkeästi se on monien "yli päässeiden" isoin itsetunnonkohottaja, verrata siinä itseä toisiin ja kuvitella olevansa enemmän, tai parempia.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Eli ryhtyisi siaksi? Ei piittaa toisista, siis hylkäisi sovinnaisuuden täysin? Moni leimaisi ihan idiootiksi ja saisin potkut.
1
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Artikuloi vai argumentoi?
Kyse oli selkeydestä ja itsensä ymmärrettäväksi tulemisesta. Argumentointiin en voi ottaa kantaa, koska en tunne tapausta henkilökohtaisesti. Jos tuntisin, niin voisin nähdä valuvikoja. Nyt se ei ole mahdollista. Vähän kuin kaksi ihmistä riitelisi, niin yleensä totuus on jossain siinä välissä. Harvoin vain yksi ihminen on oikeassa.
Sinkkumies
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Artikulaatio
Artikulointi on ihmisen tapa ääntää sanoja. Ei puhua selkeästi sisällöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Tätäpä juuri. En tiedä onko se muiden ongelma, mutta ainakin minun on! :) Pitäis varmaan kasvattaa sellainen nahka, että kestäisi, kun ihmiset vetää hernarit itseensä siitä, kun tapaavat heitä kohti vihamielisesti käyttäytyvän ihmisen, joka ei kuitenkaan tahdo pahaa :) Ihmisistähän se vasta paholaisia kuoriutuu, kun he alkavat kuvitella toisen vihan tarkoittaneen, että heille, pienille silkkipyllyille, halutaan pahaa!
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Artikuloi vai argumentoi?
Kyse oli selkeydestä ja itsensä ymmärrettäväksi tulemisesta. Argumentointiin en voi ottaa kantaa, koska en tunne tapausta henkilökohtaisesti. Jos tuntisin, niin voisin nähdä valuvikoja. Nyt se ei ole mahdollista. Vähän kuin kaksi ihmistä riitelisi, niin yleensä totuus on jossain siinä välissä. Harvoin vain yksi ihminen on oikeassa.
Sinkkumies
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Artikulaatio
Artikulointi on ihmisen tapa ääntää sanoja. Ei puhua selkeästi sisällöllisesti.
Nyt olet siis ymmärtänyt tämän. Näin se homma etenee. Ensi viikolla ymmärrät jotain muuta ja voit lukea _,muiden_ ihmisten kertomia asioita wikipediasta. Oli ne totta, tahi ei.
Sinkkumies
Täällä 29 v nainen. En ole koskaan seurustellut ja nyt kun olen näin pitkään ollut yksin, en enää usko että voisin seurustella, tai ainakaan muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle asumaan. Olen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Väsyn ihmisten seurasta. Mulla on yksi ystävä jota näen kerran viikossa ja se riittää mulle. Olen jo niin tottunut olemaan yksin että en osaa kaivata ihmisten seuraa. En usko että tulen enää saamaan uusia ystäviä/seurustelusuhdetta. Onneksi pärjään hyvin yksinäni ja teen omia juttujani.
No mä koen samaa, vaikkakin on mulla miessuhteita ollut ja on ollut mies, jonka kanssa tein lapsia, niin en ole koskaan ollut niissä suhteissa luottaen siihen, että minusta pidetään. Oon ajatellut, että tuokin on ihan hyypiö, viallinen, koska se ei ole vielä huomannut, mikä pasca mä oon, ja ei siis puhettakaan, että saisin suhteen, jossa uskoisin, että minusta pidettäisiin. Samalla kuitenkin ajattelen, että ne miehet on ihan kunnollisia ja normaaleita, että ei olisikaan normaalia välittää minusta.
Että kukapahan haluaisi rakastua minuun, jee.