Muita, jotka eivät pysty ihmissuhteisiin/parisuhteisiin?
Minulla menee aina kaikki alkavat tapailujutut pieleen ahdistuksen takia. Pelkään varmaan nii paljon arvostelun kohteena olemista ja sen kautta hylkäämistä. Tapailu kerrat ovat aina ikään kuin olisin estradilla ja minua arvioidaan. Jännitän ja tunteet ja aivot aivan lukossa. Vasta jälkikäteen kun juttu on menetetty ymmärrän, että mieshän oli oikeasti ehkä jopa kiinnostunut kun jne.
Rankka lapsuus on tehnyt sen, etten selkeästi rakasta itseäni ja minuus on kiinni muiden arvostelusta ja palautteesta. Olen täysin rikki sisältä ja hyvin hauras. Tajusin taas yhden jutun mennessä pieleen, että en voi enää ryhtyä mihinkään ennen kuin olinnoikeasti rakastamaan itseäni ja hyväksyn itseni. Pidän puoleni. Se oli ihana oivaltaa, että mikä minussa mättää. Kaikki kaverisuhteet menneet, eikä ketään naispuolista jolle avautua miesjutuistakaan.
Onko teitä muita samanlaisia? Onko reilu 30v enää toivoa kasaamaan itsestään eheä ihminen?
Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! :)
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Eli ryhtyisi siaksi? Ei piittaa toisista, siis hylkäisi sovinnaisuuden täysin? Moni leimaisi ihan idiootiksi ja saisin potkut.
1
Niin, juuri niin minäkin teen. Sika mikä sika.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1Ja kuka meistä on itse aiheuttanut ongelmansa? Osa vain pääsee niistä yli.
Sinkkumies
Toikin ylipääsemisen kriteerien asettelu on monilla ihmisillä täysin pyllystä. Kuvitellaan, että itsessä on jotain niin mahtavaa, enemmän kuin niissä, jotka eivät "pääse yli". Se on täyttä harhaa. Heissä ei ole mitään sen mahtvampaa ihmisinä tai asioiden käsittelijöinä tai niistä ylipääsijöinä, kuin heissä, jotka eivät näyttäisi pääsevän yli asioista.
Sillä jokaista ylipäästyä asiaa kohtaan ylipääsijä joko hylkää periaatteita ja arvoja, joita se toinen vielä kantaa, tai sitten saa apua sellaiseen, mihin se toinen ei saa.
Ei siinä ole siis kysymys millään lailla omasta paremmuudesta, vaikka selkeästi se on monien "yli päässeiden" isoin itsetunnonkohottaja, verrata siinä itseä toisiin ja kuvitella olevansa enemmän, tai parempia.
1
Olet käsittänyt asiat väärin. Niitä jotka eivät piittaa maailma kohtelee vielä tylymmin. Teitä heikkoja kohdellaan vielä silkkihansikkain.
Sinkkumies
Do you know where fuck u are?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Kuulostaa ihan mun ex poikaystävän käytökseltä. Miesviha vain vaihdettuna naisvihaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sinä artikuloit jälleen. Ensin kannattaa selvittää se äitisuhde kuntoon. Niin kauan kuin vihaat äitiäsi, niin et voi antaa itsellesikään anteeksi.
Rakkaudella,
Sinkkumies
Artikuloi vai argumentoi?
Kyse oli selkeydestä ja itsensä ymmärrettäväksi tulemisesta. Argumentointiin en voi ottaa kantaa, koska en tunne tapausta henkilökohtaisesti. Jos tuntisin, niin voisin nähdä valuvikoja. Nyt se ei ole mahdollista. Vähän kuin kaksi ihmistä riitelisi, niin yleensä totuus on jossain siinä välissä. Harvoin vain yksi ihminen on oikeassa.
Sinkkumies
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Artikulaatio
Artikulointi on ihmisen tapa ääntää sanoja. Ei puhua selkeästi sisällöllisesti.Nyt olet siis ymmärtänyt tämän. Näin se homma etenee. Ensi viikolla ymmärrät jotain muuta ja voit lukea _,muiden_ ihmisten kertomia asioita wikipediasta. Oli ne totta, tahi ei.
Sinkkumies
Olen aika pienestä saakka ymmärtänyt, että artikulointi tarkoittaa selkeää puhetta siis ääntämystä.
Olet ollut aina väärässä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Kuulostaa ihan mun ex poikaystävän käytökseltä. Miesviha vain vaihdettuna naisvihaan.
Sitä juuri tarkoitin, että äitisyndrooma aiheuttaa naisvihaa, jota sitten puretaan ympäristöön. Miehet ovat hyvä kohde, koska silloin ei joudu kosketuksiin oman huonon olonsa kanssa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Eli ryhtyisi siaksi? Ei piittaa toisista, siis hylkäisi sovinnaisuuden täysin? Moni leimaisi ihan idiootiksi ja saisin potkut.
1Niin, juuri niin minäkin teen. Sika mikä sika.
Sinkkumies
Mä en usko, että ansaitsen sen. Siis sen kohtelun, mitä siitä muilta sen jälkeen seuraa. Vajavaisiahan he ovat, eivätkä tiedä, mitä itsekeskeisyyksissään tekevät, mutta kun vaihtoehtoisiakaan ihmisiä ei ole keksitty niin.... Eläinten kanssahan voisi elää, mutta ne ei maksa mulle palkkaa :D
1
Vierailija kirjoitti:
Täällä 29 v nainen. En ole koskaan seurustellut ja nyt kun olen näin pitkään ollut yksin, en enää usko että voisin seurustella, tai ainakaan muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle asumaan. Olen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Väsyn ihmisten seurasta. Mulla on yksi ystävä jota näen kerran viikossa ja se riittää mulle. Olen jo niin tottunut olemaan yksin että en osaa kaivata ihmisten seuraa. En usko että tulen enää saamaan uusia ystäviä/seurustelusuhdetta. Onneksi pärjään hyvin yksinäni ja teen omia juttujani.
Hyvä että kerroit, ettei sinun tarvitse kertoa tätä kellekään.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Eli ryhtyisi siaksi? Ei piittaa toisista, siis hylkäisi sovinnaisuuden täysin? Moni leimaisi ihan idiootiksi ja saisin potkut.
1Niin, juuri niin minäkin teen. Sika mikä sika.
Sinkkumies
Mä en usko, että ansaitsen sen. Siis sen kohtelun, mitä siitä muilta sen jälkeen seuraa. Vajavaisiahan he ovat, eivätkä tiedä, mitä itsekeskeisyyksissään tekevät, mutta kun vaihtoehtoisiakaan ihmisiä ei ole keksitty niin.... Eläinten kanssahan voisi elää, mutta ne ei maksa mulle palkkaa :D
1
En MÄ oo töissä. Mä teen mun työni ja nauran matkalla pankkiin. Teen ihan mitä esimiehet toivoo ja en ota paineita siitä. Silloin ehkä vähän, jos mä itse päätän koko talon toiminnasta.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työstän lapsuuteni vaikutusta itseeni narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Suosittelen kaikille väärinkohtelua kokeneille, vaikkei vanhempi olisikaan narsisti. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään siitä, että terapiaan tulija on itse aiheuttanut ongelmansa, mikä ei pidä kaltoin kohdellun lapsen kohdalla paikkaansa.
1Ja kuka meistä on itse aiheuttanut ongelmansa? Osa vain pääsee niistä yli.
Sinkkumies
Toikin ylipääsemisen kriteerien asettelu on monilla ihmisillä täysin pyllystä. Kuvitellaan, että itsessä on jotain niin mahtavaa, enemmän kuin niissä, jotka eivät "pääse yli". Se on täyttä harhaa. Heissä ei ole mitään sen mahtvampaa ihmisinä tai asioiden käsittelijöinä tai niistä ylipääsijöinä, kuin heissä, jotka eivät näyttäisi pääsevän yli asioista.
Sillä jokaista ylipäästyä asiaa kohtaan ylipääsijä joko hylkää periaatteita ja arvoja, joita se toinen vielä kantaa, tai sitten saa apua sellaiseen, mihin se toinen ei saa.
Ei siinä ole siis kysymys millään lailla omasta paremmuudesta, vaikka selkeästi se on monien "yli päässeiden" isoin itsetunnonkohottaja, verrata siinä itseä toisiin ja kuvitella olevansa enemmän, tai parempia.
1Olet käsittänyt asiat väärin. Niitä jotka eivät piittaa maailma kohtelee vielä tylymmin. Teitä heikkoja kohdellaan vielä silkkihansikkain.
Sinkkumies
Do you know where fuck u are?
Siis täh? Jos kohdellaankon kauniisti, olen sen itse ansainnut, koska en ole valinnut olla se sika, joka voisin valita olla. Se ei toki tarkoita, että itse voisin hyvin, tai minua autettaisiin siinä, etten voi hyvin.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Kuulostaa ihan mun ex poikaystävän käytökseltä. Miesviha vain vaihdettuna naisvihaan.
Sitä juuri tarkoitin, että äitisyndrooma aiheuttaa naisvihaa, jota sitten puretaan ympäristöön. Miehet ovat hyvä kohde, koska silloin ei joudu kosketuksiin oman huonon olonsa kanssa.
Sinkkumies
Ei se sitä naisvihaa miehiin sentäs purkanu. Eikä sillä mitään äitisyndroomaa ollut. Onko sulla sinkkumies joku asennevamma äitisyndroomaa potevia kohtaan?
Vihaan jokaikistä naista jolla on huono äiti. SINKKUMIES
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 29 v nainen. En ole koskaan seurustellut ja nyt kun olen näin pitkään ollut yksin, en enää usko että voisin seurustella, tai ainakaan muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle asumaan. Olen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Väsyn ihmisten seurasta. Mulla on yksi ystävä jota näen kerran viikossa ja se riittää mulle. Olen jo niin tottunut olemaan yksin että en osaa kaivata ihmisten seuraa. En usko että tulen enää saamaan uusia ystäviä/seurustelusuhdetta. Onneksi pärjään hyvin yksinäni ja teen omia juttujani.
Hyvä että kerroit, ettei sinun tarvitse kertoa tätä kellekään.
Sinkkumies
Äläpäs nyt loukkaa siellä toisia, voit hypätä yli, jos toinen ei kaipaa mitään.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Tätäpä juuri. En tiedä onko se muiden ongelma, mutta ainakin minun on! :) Pitäis varmaan kasvattaa sellainen nahka, että kestäisi, kun ihmiset vetää hernarit itseensä siitä, kun tapaavat heitä kohti vihamielisesti käyttäytyvän ihmisen, joka ei kuitenkaan tahdo pahaa :) Ihmisistähän se vasta paholaisia kuoriutuu, kun he alkavat kuvitella toisen vihan tarkoittaneen, että heille, pienille silkkipyllyille, halutaan pahaa!
1
(?) Ok (kun en muista piittaa, niin en jaksa pohtia heidän motiiveja ja tekemisiäkään)
Sinkkumies
Mikä ihmeen besserwisseri tuli tänne pätemään ja pilaamaan keskustelun?!
Vierailija kirjoitti:
Vihaan jokaikistä naista jolla on huono äiti. SINKKUMIES
Ootko sä saanut pakit joltain naiselta jolla on huono äiti? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka lapsuus jättää kyllä jälkensä. Minun parisuhteet ovat loppuneet, koska olen "yksinäinen susi" ja miehet ovat kokeneet että olen liian itsenäinen ja pärjäämään tottunut. Paradoksaalisesti olen myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet parisuhdeyksinäisiä.
Kyllä vakavat parisuhteet ovat minulle iso ongelma. Nyt jopa "kevyt suhteet" ovat alkaneet ahdistaa aiempien jätetyksitulemiskokemusten myötä.
Olen jo pitkälle yli 40v. Olen koettanut nyt ajatella että elämä on suuri seikkailu, ihmiset kulkevat rinnalla sen aikaa kuin on tarkoitettu. Koetan olla hyvä lähimmäinen, muuta en voi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Mitä jos lopettaisit koittamasta olemasta jotakin mitä muut haluavat? (tai mitä itse kuvittelet heidän haluavan)
Sinkkumies
Eli ryhtyisi siaksi? Ei piittaa toisista, siis hylkäisi sovinnaisuuden täysin? Moni leimaisi ihan idiootiksi ja saisin potkut.
1Niin, juuri niin minäkin teen. Sika mikä sika.
Sinkkumies
Mä en usko, että ansaitsen sen. Siis sen kohtelun, mitä siitä muilta sen jälkeen seuraa. Vajavaisiahan he ovat, eivätkä tiedä, mitä itsekeskeisyyksissään tekevät, mutta kun vaihtoehtoisiakaan ihmisiä ei ole keksitty niin.... Eläinten kanssahan voisi elää, mutta ne ei maksa mulle palkkaa :D
1En MÄ oo töissä. Mä teen mun työni ja nauran matkalla pankkiin. Teen ihan mitä esimiehet toivoo ja en ota paineita siitä. Silloin ehkä vähän, jos mä itse päätän koko talon toiminnasta.
Sinkkumies
En tajunnut mitä tämä tarkoittaa.
1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Tätäpä juuri. En tiedä onko se muiden ongelma, mutta ainakin minun on! :) Pitäis varmaan kasvattaa sellainen nahka, että kestäisi, kun ihmiset vetää hernarit itseensä siitä, kun tapaavat heitä kohti vihamielisesti käyttäytyvän ihmisen, joka ei kuitenkaan tahdo pahaa :) Ihmisistähän se vasta paholaisia kuoriutuu, kun he alkavat kuvitella toisen vihan tarkoittaneen, että heille, pienille silkkipyllyille, halutaan pahaa!
1(?) Ok (kun en muista piittaa, niin en jaksa pohtia heidän motiiveja ja tekemisiäkään)
Sinkkumies
Et muista piittaa? Mä en halua loukata muita, ja mua satuttaa joka kerta, kun joku loukkaantuu esim. mulle, koska mulla on paha olla ja vaikutan vihaiselta. Ja vaikka mua se satuttaa, niin nämä ihmiset kostavat minulle sen, että heitä sattui. Ovat siis ilkeitä minulle.
1
"Siis täh? Jos kohdellaankon kauniisti, olen sen itse ansainnut, koska en ole valinnut olla se sika, joka voisin valita olla. Se ei toki tarkoita, että itse voisin hyvin, tai minua autettaisiin siinä, etten voi hyvin."
Täh Täh. Puhut noidankehästä, josta et edes HALUA päästä ulos. Tykkäät rypeä siinä, kuin porsas. Ehkä oletkin vain pelkkä porsas?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt useampi kiltin tytön syndroomaa poteva. Voihan kyynel, niisk. Ei mies sellaista halua, paitsi jos voi toimia pelastavana ritarina. Itsellänikin on sellainen vaiva ;)
Tämä voi tietenkin ilmetä ulospäin agressioina, vihana, miesvihana, pinnan alla kytevänä, passiivis-agressiivisuutena .. kaikenlaisena epämukavana, jonka takia ympäristö alkaa karttamaan tätä henkilöä, jonka jälkeen henkilö itse saa tietenkin vahvistuksia ihmisten ilkeydestä ynnä muista omista ennakkoluuloista.
Sinkkumies
Tätäpä juuri. En tiedä onko se muiden ongelma, mutta ainakin minun on! :) Pitäis varmaan kasvattaa sellainen nahka, että kestäisi, kun ihmiset vetää hernarit itseensä siitä, kun tapaavat heitä kohti vihamielisesti käyttäytyvän ihmisen, joka ei kuitenkaan tahdo pahaa :) Ihmisistähän se vasta paholaisia kuoriutuu, kun he alkavat kuvitella toisen vihan tarkoittaneen, että heille, pienille silkkipyllyille, halutaan pahaa!
1(?) Ok (kun en muista piittaa, niin en jaksa pohtia heidän motiiveja ja tekemisiäkään)
Sinkkumies
Et muista piittaa? Mä en halua loukata muita, ja mua satuttaa joka kerta, kun joku loukkaantuu esim. mulle, koska mulla on paha olla ja vaikutan vihaiselta. Ja vaikka mua se satuttaa, niin nämä ihmiset kostavat minulle sen, että heitä sattui. Ovat siis ilkeitä minulle.
1
Tässä on nyt oikeastaan kaksi eri asiaa.
Sinkkumies
Olen aika pienestä saakka ymmärtänyt, että artikulointi tarkoittaa selkeää puhetta siis ääntämystä.