Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät pysty ihmissuhteisiin/parisuhteisiin?
02.04.2018 |
Minulla menee aina kaikki alkavat tapailujutut pieleen ahdistuksen takia. Pelkään varmaan nii paljon arvostelun kohteena olemista ja sen kautta hylkäämistä. Tapailu kerrat ovat aina ikään kuin olisin estradilla ja minua arvioidaan. Jännitän ja tunteet ja aivot aivan lukossa. Vasta jälkikäteen kun juttu on menetetty ymmärrän, että mieshän oli oikeasti ehkä jopa kiinnostunut kun jne.
Rankka lapsuus on tehnyt sen, etten selkeästi rakasta itseäni ja minuus on kiinni muiden arvostelusta ja palautteesta. Olen täysin rikki sisältä ja hyvin hauras. Tajusin taas yhden jutun mennessä pieleen, että en voi enää ryhtyä mihinkään ennen kuin olinnoikeasti rakastamaan itseäni ja hyväksyn itseni. Pidän puoleni. Se oli ihana oivaltaa, että mikä minussa mättää. Kaikki kaverisuhteet menneet, eikä ketään naispuolista jolle avautua miesjutuistakaan.
Onko teitä muita samanlaisia? Onko reilu 30v enää toivoa kasaamaan itsestään eheä ihminen?
Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! :)
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä alkaa tuntumaan, että en pysty parisuhteeseen. Olen yrittänyt tapailla monenlaisia miehiä, mutta kaikki kaatuu samalla kaavalla. Ensin mies on kiinnostunut minusta ja käyn hänen kanssaan treffeillä. Jaksan olla iloinen ja innostunut, koska minä en ole vielä kiintynyt ja ihastunut miehiin, joten paljoa menetettävää ei ole.
Sitten kun treffejä on takana useampi, alan kiintyä mieheen ja tässä vaiheessa "sekoan." Alan miettimään treffikertojen määrää, seurustellaanko vai eikö, tuleeko tästä parisuhdetta yms. Tämähän on ihan normaalia, mutta minulla meinee todella yli. Olen tässä vaiheessa todella mustasukkainen, enkä luota mieheen. Olen varma, että mies tapailee muita ja etsin merkkejä siitä, että mies ei enää välitäkään minusta niin paljon kuin haluaisin. Tämä epävarmuus ja kyttäily on todella väsyttävää. Lisäksi käytökseni muutuu iloisesta ja rennosta itsestäni epävarmaksi ja mietteliääksi. Alan mököttämään, jos havaitsen pienenkin merkin siitä, että mies ei ehkä pitäisikään minusta. Mun aivot kelaa ja miettii, että onko huoli aiheellinen vai ei ja tunnun sekoavani jatkuvasta pohtimisesta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei.
Jossain vaiheessa miehet kyllästyvät tähän versioon itsestäni, joka on vaisu, mietteliäs ja mököttää helposti. Ja sitten jättävät minut ja taas olen entistä epävarmempi itsestäni.
Positiivista on se, että olen tietoinen "sekopäisyydestäni" mutta en tiedä miten voisin itseäni muuttaa. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, mutta se on tavattoman vaikeaa. Edelliset ihmissuhteet ovat aiheuttaneet sen, että en anna enää kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja se on tehnyt minusta todella varovaisen. On hyvin vaikeaa solmia tervettä suhdetta, jos en yksinkertaisesti pysty luottamaan.
Mä en kans keksi tuohon mitään muuta lääkettä, kuin sen ns. Oikean tapaaminen. Ja tietenkin itselle kannattaa hakea apua, mutta sitä ei vain aina löydy! Se se onkin kamalinta. I am there, too.
Mun katkera kokemukseni on, että löysin miehen, jonka kanssa päästiin pitemmälle, kuin milloinkaan, siis sen pisteen yli, johon tunteet olivat itselläni aina juuttuneet JA SITTEN KYSEINEN MIES ILMOITTAAKIN, ettei hän "sillälailla" olekaan minusta kiinnostunut! Olin ihan että mitä helv.... Miten siis voi päästä kanssani läpi ne vaikeimmat karikot, ja mä alan luottaa mieheen, että tässä se on, tätä mä olen aina hakenu, etsinyt ja odottanut ja sitten, muka, ei koko kiinnostusta edes ole!
Se oli siis kans kokemus, jota en monelle toivo....huhhuh. Eli tiedät että dodii, kaikki ois periaatteessa mahdollista. Tältä se tuntuu, kun saa kokea ja tuntea olevansa turvassa ja jonkun rakastama, mutta puff..... ei me nyt siitä oikein välitetäkään, että saat elää sellaista elämää, palaa vanhaan, hei hei. Joo, kiitos. "Ihanaa olla saada rakastanut. AINA parempi rakastaa ja menettää, kuin ettei ois koskaan rakastanut" KUKA VTTU SANOI NIIN? :D
Sä olit haaste. Kun mies selvisi myrskystä se halusi lähtä seilaamaan taas meriä. Sellaisia miehiä kannattaa karttaa. (paitsi jos haluaa huvia, ja tukea)
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Niin, mutta kun ihmiset eivät useinkaan näe Franckia, he näkevät Dickin. Ja kertovat ympäriinsä, että olet Dick. Mitään korjaussettiä,sille?
Ei nroaLisää puita kaminaan.
Sinkkumies
Se ei ratkaise asiaa.
That´s the point.
Sinkkumies
Mä olin joskus kesätyöpaikassa nuorena jossa työkaveri (n. 40v) kertoi, että sitten kun sinäkin olet armeijan käynyt, niin ymmärrät sen ja tämän komentoketjun. Olin ihan hiljaa.
Eräänä päivänä pomo sitten kysyi kahvipöydässä, että mikä se sun sotilasarvo olikaan.
Meni jätkä hämilleen ja tyhmät joutuvat yleensä ennenpitkää häpeämään omaa käytöstään.
Tämä näin .. nuorena.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ei tule Sinkkumies mieleen, jos se kassa mielestäsi avautuu, että se on vaan being Franck? Et kai loukkaannu siitä, ja koe tarvetta olla Dick? Jos se ei tajua sun rivienvälivitsejä ja -huomautuksia suoruudeksi? Vaan ottaa ne vttuiluna? Kellään ei ole velvollisuus miettiä, kumpikohan nyt koititkaan olla, jos ulosantisi mättää.
Mitä tarkoitit? Voitko artikuloida selkeämmin?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Ja siis vaikka tuo vielä olisikin noin, niin kassalla ei vain sovi avautua omista fiiliksistä kellekään asiakkaalle.
Niinpä!
Sinkkumies
No koetko, että kassat sitten avautuu sulle? Ehkä kannattais miettiä, miksi....
Vituttaako?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Niin, mutta kun ihmiset eivät useinkaan näe Franckia, he näkevät Dickin. Ja kertovat ympäriinsä, että olet Dick. Mitään korjaussettiä,sille?
Ei nroaLisää puita kaminaan.
Sinkkumies
Se ei ratkaise asiaa.
That´s the point.
Sinkkumies
Ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhana lähden politiikkaan, niin aion näiden kaikkien joutavien ystävyyspäivien ja hölynpölyn sijaan ehdottaa mulkkujen päivää.
Sinä päivänä kaupan kassakin haistattelee, että vttuako meidän kauppaan piti tänäänkin änkeä, kun selkäni on kipeä, sekä ota ne vaihtarahasi äkkiä sinkkupellemies tai menee hermo, haista sinäkin hidas kassa haiseva kuikka. Lähden tästä kalaan ja kalaa saa merestä aivan ilmaiseksikin, teidän kiskurihintojen sijaan.
Kyllä siinä kiltin tytön syndrooma saisi kyytiä.
Sinkkumies
See what happens, when people stop being polite.... 😂
Ohjelma kasarin lopussa MTV:llä, jonka tästä otsikosta äitini sai näppylöitä 😂
Ei nroaBeing Franck doesn´t mean being Dick.
Sinkkumies
Ja siis vaikka tuo vielä olisikin noin, niin kassalla ei vain sovi avautua omista fiiliksistä kellekään asiakkaalle.
Niinpä!
Sinkkumies
No koetko, että kassat sitten avautuu sulle? Ehkä kannattais miettiä, miksi....
Vituttaako?
Sinkkumies
No ei. Mutta sinua se ilmeisesti kiukuttaa, kun asialle oikein omaa päivää haluaisit ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siltä alkaa tuntumaan, että en pysty parisuhteeseen. Olen yrittänyt tapailla monenlaisia miehiä, mutta kaikki kaatuu samalla kaavalla. Ensin mies on kiinnostunut minusta ja käyn hänen kanssaan treffeillä. Jaksan olla iloinen ja innostunut, koska minä en ole vielä kiintynyt ja ihastunut miehiin, joten paljoa menetettävää ei ole.
Sitten kun treffejä on takana useampi, alan kiintyä mieheen ja tässä vaiheessa "sekoan." Alan miettimään treffikertojen määrää, seurustellaanko vai eikö, tuleeko tästä parisuhdetta yms. Tämähän on ihan normaalia, mutta minulla meinee todella yli. Olen tässä vaiheessa todella mustasukkainen, enkä luota mieheen. Olen varma, että mies tapailee muita ja etsin merkkejä siitä, että mies ei enää välitäkään minusta niin paljon kuin haluaisin. Tämä epävarmuus ja kyttäily on todella väsyttävää. Lisäksi käytökseni muutuu iloisesta ja rennosta itsestäni epävarmaksi ja mietteliääksi. Alan mököttämään, jos havaitsen pienenkin merkin siitä, että mies ei ehkä pitäisikään minusta. Mun aivot kelaa ja miettii, että onko huoli aiheellinen vai ei ja tunnun sekoavani jatkuvasta pohtimisesta siitä, onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei.
Jossain vaiheessa miehet kyllästyvät tähän versioon itsestäni, joka on vaisu, mietteliäs ja mököttää helposti. Ja sitten jättävät minut ja taas olen entistä epävarmempi itsestäni.
Positiivista on se, että olen tietoinen "sekopäisyydestäni" mutta en tiedä miten voisin itseäni muuttaa. Olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, mutta se on tavattoman vaikeaa. Edelliset ihmissuhteet ovat aiheuttaneet sen, että en anna enää kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja se on tehnyt minusta todella varovaisen. On hyvin vaikeaa solmia tervettä suhdetta, jos en yksinkertaisesti pysty luottamaan.
Huomannut tuon saman kaavan itselläni. Parempi kasvattaa itseään tajuumaan mitä haluaa ehkä sitten kun luottaa itseensä että on hyvä tyyppi voi myös uskaltaa sitoutua.
Mulla on tuohon vaan niin miljoona mailia matkaa, että miten ikinä pääsen perille 😢Miten voikaan jonkun ÄITI rusentaa sen uskon ihmisestä joka itse HALUSI uskoa olevansa hyvä tyyppi, mutta EI SAANUT?
Jep. Mut nyt ollaan aikuisia ja tiedetään että äiti oli väärässä.
Löydettävä itseään kiinnostavat asiat NYT. Toiset onnekkaat saivat lapsuudessaan löytää itsensä mut me tehdään se myöhemmin koska vielä ei oo myöhäistä.
Tässä katkeruudessa mässäilyssä oo mitään järkeä ja periaatteessa äiti voittaa mikäli jatkaa hänen oppien mukaan.
Mä voin niin pahoin ja huonosti kun annan äidin määrätä elämästäni edelleen ja olen kolmenkymmen.Äidille en ole velkaa yhtään mitään.
Mä en tiedä. Mä en tajua, mistä sä oot saanut kokemuksia, että olet hyvä tyyppi? Mä en ainakaan ole saanut.
Emmä vielä tiedä olenko vaiko en hyvä tyyppi. Opiskelen sitä
Mut oon miettinyt esim. naapurin uskis naista joka haukkuu kaikki ja on ilkeä, et miks sillä saa olla hyvä elämä ja mä ryven jossain paskassa? Miks mä olen kiltti enkä koskaan sanois semmoisia tai tekis mitä naapuri ja mullon pahaolo ja sillon hyvä.
Kun se oppi jonka olen kotoa saanut ja äidin äänen kuulen korvissani vallan kokoajan hokemassa ei noin eikä noin eikä varsinkaan noin ja samaan aikaan monikin voi kävellä mun yli, niin väkisin tulee mieleen et jotain perustavaa laatua pieleen on mennyt ja ihan saletisti mullakin on oikeus onneen. Mutta mitä se onni on? Aina ollu tätä sa©&©*@n paskaa. Olis pitäny osata paremmin, älytä paremmin tai vaan pelkästään olla paremmin. Miks kellään enää tässä iässä on valtaa sanoo miten elää kun kaikki on tähänkin asti ollu pelkkää paskaa.
Kaiken minkä keksin teen päin vastoin. Suomen lainsäädännön puitteissa toki mutta hyvistä tavoista en näköjään tiedä mitään. Koska mitä menetettävää? Ihmisten kunnioitus? Pah, eihän sitä ole koskaan ollut niin ei voi menettää.
Se ei ratkaise asiaa.