Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä puolustelijat itse uhreja vai pahoinpitelijöitä? Selvästikään käsitys omista ja muiden rajoista ei ole normaali, eikä esimerkiksi ihmisten tunteille osata antaa arvoa.
Itse pyrin kohtelemaan muita niin, että he eivät koe itseään kohdeltavan huonosti, enkä haastamaan heidän rajojaan jatkuvasti koska ”ei noin herkkä saa olla”. Kyllä minulle on tärkeää että läheiseni tuntevat oloni seurassani hyväksi, eikä ole minun asiani päättää millaista käytöstä kenenkin tulee sietää, jokainen määrittelee sen itse.
Vaikutat loistavalta tyypiltä. Jos olet anoppi tai appiukko, niin lapsesi ovat varmasti iloisia siitä, ettei heidän perhe-elämänsä kärsi siitä, että puolisoa yritettäisiin jyrätä vanhempien suunnalta. Oma lapsi kun siinä itselle tärkeiden ihmisten välissä joutuu tasapainottelemaan ja usein kärsii tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hankala anoppi, oikeasti ap ainut keino 30 vuoden kokemuksella on etäisyys ja ihan höpönlöpön puhuminen ja omista asioista vaikeneminen. Kun kohtaatte kaupassa et tietenkään kerro mitään suunnitelmistanne, vaikka kysytään niin vastaat jotain epämääräistä tai vaihdat liukkaasti siihen millainen sää on ulkona. Hetken juttelun jälkeen sanot että nyt on mentävä, heippa ja lähdet vaikka anoppi seisoisi päällään sen takia.
Ja tuolle jolle anoppi tunkee ruoka väkisin suuhun. Kasvata hyvä nainen nyt viimeistään selkäranka itsellesi. Jätä syömättä se mitä et halua, taivas ei putoa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hankala anoppi, oikeasti ap ainut keino 30 vuoden kokemuksella on etäisyys ja ihan höpönlöpön puhuminen ja omista asioista vaikeneminen. Kun kohtaatte kaupassa et tietenkään kerro mitään suunnitelmistanne, vaikka kysytään niin vastaat jotain epämääräistä tai vaihdat liukkaasti siihen millainen sää on ulkona. Hetken juttelun jälkeen sanot että nyt on mentävä, heippa ja lähdet vaikka anoppi seisoisi päällään sen takia.
Ja tuolle jolle anoppi tunkee ruoka väkisin suuhun. Kasvata hyvä nainen nyt viimeistään selkäranka itsellesi. Jätä syömättä se mitä et halua, taivas ei putoa niskaan.
Niin ja itse olen jo anoppi, miniään hyvät välit, kohtelen kuten ketä tahansa aikuista ihmistä, en jyrää, kunnioitan enkä puutu elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen tätä ketjua, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että nuo miniät ovat itsekin todella raskasta ja itsekeskeistä seuraa.
No todellakin ja jotenkin lapsellisen mustasukkaisia lapsistaan. Ihmissuhdetaidot puuttuvat täysin.
Sukupolvien eroja ei ymmärretä luonnollisena, elämään kuuluvanna asiana. Toki varmaan monilla on Ihan Oikeitakin ongelmia anoppiensa kanssa. Monilla ihan tehtyjä ja suorastaan itseaiheutettuja, mutta eivät sitä ymmärrä.
Juurikin näin. Suurin osa täällä "avautujista" ovat itse se toinen osapuoli ongelmien syntymisessä.
Ihan kourallisella on Oikeasti se hirviöanoppi.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa jo tuo omistushalu -jankkaaja. Kenelle se vanhempi sitten saa vetää rajan, jos ei mummolle? Otetaanpa esimerkkitilanne: Äiti ja isä ovat päättäneet viedä lapsen hoploppiin lauantaina, äidin sisko haluaa viedä sunnuntaina lapsen leffaan, miehen sisko ehdottaa maanantai-illalle, että lapsi lähtisi hänen kanssaan uimaan, keskiviikolle isänäiti ehdottaa kyläilyjä, perjantaina äidinäiti haluaa ottaa lapsen yökylään, lauantaina isänäiti haluaisi myös lapsen yökylään, sunnuntaille on sovittu lapsen kanssa leikkitreffit kaveriperheen kanssa, seuraavana viikonloppuna ollaan menossa perheen kesken reissuun..
Ihan toden tottako, jonkun mielestä vanhemman pitää suostua kaikkiin muiden ehdotuksiin, koska muillakin on oikeus lapsen kanssa oloon? Kenelle saa jo sanoa ei, isänäidille ei ainakaan? Onko tosiaan lapsen etu, ettei vanhempi yhtään mieti, kuinka paljon menoja lapselle tulee?
Oho, olet todella onnekas kun sinun lapsellasi on noin paljon innokkaita hoitajia ja seuran pitäjiä.
Yleensä kuulee valitettavan pikemminkin päinvastaista.
Yökylään kannattaa antaa jos todella halukkaita ottajia on ja jos lapsi haluaa itse mennä.
Siinähän saa sitä parisuhdeaikaa kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Meillä on sama ongelma eli pojan perheessä on 2 koiraa, minä olen koirille allerginen. Pojan perheessä on jatkuvaa kinaa ja sanailua siitä,kenen tehtävä on ulkoiluttaa koirat, kuka hankkii loman ajaksi koiravahdin jne. Olen kuunnellut sitä ihan hiljaa (eilenkin kahvipöydässä) ja mietin, että joku toinen kuulisi miniän puheessa selkeitä vihjeitä siihen suuntaan, että minä en anoppina ole tarpeeksi apuna. Pari kertaa miniä on huokaillut, että allergioihin on siedätyshoidot,mutta en ole tähän tarttunut.
Kun on työt, harrastukset, lapset ja koirat, niin päivät ovat täysiä. Silti ei suostuta luopumaan mistään vaan oletetaan, että jos ei anoppi itse ota koiria, niin ainakin maksaa niiden kennelhoidot. Lapsiperheessä kun on raha tiukilla ja anoppi olisi luontainen ilmainen hoitaja.
Väitätkö tosissasi että miniä odottaisi allergisen ihmisen hoitavan koiria? En oikein suorilta usko. Mutta onneksi se onkin joku toinen, eikä sinä, joka päättelee tällaista.
Jos lemmikin on ottanut, niin siitä on kyllä sellainen vastuu että se on hoidettava kunnialla. Ei eläimet ole mitään heittopusseja jota voi milloin minkäkin takia lopettaa tai luovuttaa pois. Pitää olla todella painava syy. Pelkkä lapsiperhearki ei oikein sitä ole.
On sitten ihan erillinen asia, jos haluat auttaa tiukoilla elävää poikasi perhettä rahallisesti jos sinulla on sellaiseen mahdollisuus. Ihan hölmöä kuitenkin ajatella että heidän pitäisi luopua rakkaista perheenjäsenistä. Vaikka aika ja rahakin olisi välillä tiukoilla.
Entä onko sulla aikaa tai mahdollisuutta sitten auttaa poikasi perhettä? Haluatko auttaa tai oletko auttanut, millä tavalla? Vai onko hiljainen ehtosi minkäänlaiseen auttamiseen että luopuisivat niistä "turhista" eläimistä? Eihän eläimillä olekaan mitään väliä.. ?
En ole esittänyt koirien lopettamista, olen vain kieltäytynyt ottamasta niitä hoitoon ja sivuuttanut esitykset siitä, että maksan koirahoitolan maksun. Olen sitä mieltä, että jos kotieläimen ottaa, niin on siitä vastuussa ja silloin lomamatkaa varatessaan varmistaa, että koiralle on hoitopaikka. Ei pidä viikkoa ennen reissua kysellä, että tiedänkö mitään ilmaista paikkaa, mihin ne saisi, kun itse en voi niitä ottaa. Miksi minä tietäisin koirille lomakotia?
Toiseksi minun tehtäväni ei ole olla pojan perheen apuna, minä olen isovanhempi enkä apulainen. Jos eivät pärjää työn, lasten, harrastusten ja kotieläinten kanssa, niin ongelmana ei ole perheen kolmannen aikuisen puute vaan omat valinnat.
Kuulostaa erikoiselta pojaltasi ja miniältä että koiran hoitoa laitetaan sun vastuulle. Eihän se tietenkään niin voi olla, päivänselvä asia.
Oma asenteesi pojan perheen vähäiseenkään auttamiseen on kyllä myös hieman outo ja kylmä mielestäni. Ettet halua auttaa missään etkä ole auttanutkaan koskaan? Kyllä se on kuitenkin rikkaus, sekä lämpöä ja rakkautta, että läheiset auttavat toinen toisiaan välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta korvaan särähti sana "valtataistelu". Erikoinen sananvalinta.
Anoppini korosti yhteen aikaan hyvin paljon joka välissä sitä, että kuinka hän osaa ja ymmärtää lapsista niin paljon enemmän kuin lasten äiti... neuvoja sateli aivan taukoamatta vaikkei niitä olisi kyselty. Ja suututtiin jos kaikkia ohjeita ei aina otettu innolla vastaan.
Aikamme yritimme käyttäytyä kohteliaasti, mutta välit kärjistyivät tuon jatkuvan neuvomisen takia aika tavalla yhdessä vaiheessa. Mieskin mietti silloin tosissaan kannattaako vanhempiin pitää yhteyttä. Piti silti, mutta kuormittui aivan älyttömän paljon, kun anoppi rupesi suoltamaan neuvoja pelkästään hänelle minun sijastani.
Nyt tilanne on vähän rauhoittunut, mutta itse koen tämän silti jonkinlaiseksi valtataisteluksi, koska anoppi yrittää välillä edelleen turhankin hanakasti äidin rooliin itseään tunkea. Hän on hyvin innoissaan lapsenlapsista eikä välillä aina oikein ymmärrä sitä, että hänen roolinsa mummona on nyt toimia lastenlastensa vanhempien tukena. Pääasiallisen vastuun lasten kasvattamisesta ja arjen pyörittämisestä hoidamme minä ja puolisoni.
Ap
Meillä meni valitettavasti välit mummoon kokonaan poikki samasta syystä. Tuon neuvomisen olisi ehkä hammasta purren vielä kestänyt, mutta mummo myös toteutti haluamaansa hoitoa ja kasvatusta aina kun sai tilaisuuden, ja meidän oli pakko laittaa mummon ja lapsen kahdenkeskiselle ajalle stoppi. Perheenä olisimme hyvin voineet vielä tavata, mutta tämä ei käynytkään mummolle. Hänen oikeuksiaan ja tunteitaan oli loukattu, ja käytöksemme oli ”sairasta”.
Alkoi niin sekopäinen mustamaalaamis- ja herjaamiskampanja että välit meni kokonaan, enkä usko että palautuvat ikinä. Meistä on puhuttu vaikka mitä pitkin kyliä, tarina kertoo esimerkiksi että pidän lastani tahallaan nälässä ja kontrolloin syömisiä sairaalla tavalla, ja tilanne johon tämä liittyy on se etten ole suostunut siihen että tuliaiseksi tuodut herkut syödään ennen lounasta (johon aikaa 30min). Ja herkut annetaan tietenkin lapselle suoraan, jolloin minä joudun ottamaan ne pois —> lapsi itkee, ja tämä puolestaan on minun puolelta henkistä väkivaltaa. Olen empatiakyvytön narsisti joka saa iloa lapsen kyykyttämisestä ja kärsimyksestä. Ja tosiasia on se, että mummolle puhuttaessa on aina ollut kolme kerrosta silkkihansikkaita kädessä, mutta muille kerrotaan että hänelle huudetaan ja raivotaan kun hän yrittää pitää ”alistetun” lapsemme puolia.
Ja kauan kestimme ja annoimme anteeksi vaikka mitä, hän on mm. kaksi kertaa vienyt lapsen tietämättämme pois sovitusta paikasta. Ei siis ollenkaan ymmärrä ettei voi vapaasti päättää mitä tehdään ja milloin, neuvottelematta vanhempien kanssa. Jos oli vaikka painotettu että lapsi haetaan klo 12, niin hakemaan mentäessä ei ollakaan paikalla vaan ties missä. Tämä omavaltaisuus oli alati pahenevaa ja jatkuvaa, tarinoita olisi kirjaksi asti.
Suren kyllä menetettyä isovanhempaa edelleen, ja lapsi muistaa mummonsa ja kysyy välillä että milloin nähdään mummoa, ja itku meinaa minulta päästä joka kerta.Aika pieniä esimerkkejä tässäkin. Hiukan kohtuullisuutta
Sinua ei siis haittaisi että suvulle ja tuttaville kerrotaan sinun pahoinpitelevän lapsiasi ja mummoa henkisesti ja olevan mt-ongelmainen raivoaja, jos toivot että tuliaisina tuodut herkut annettaisiin jälkiruokana? Tämä on mielestäsi pieni esimerkki, ja minä olen kohtuuton? Selvä :)
Suomessa taitaa olla liikaa hoitoalan ihmisiä ja kyökkipsykologeita. Kaikella pitää olla diagnoosi, kaikkea paisutellaan, ihmisiä syytetään mt-ongelmaisiksi, harhaisiksi, ja tottakai erityisesti narsisteiksi. Kaikki on kiusaamista, kaikki on pahoinpitelyä.
Itsekin otin kierroksia, kun äiti vei lapset salavihkaa keittiöön, jossa sitten sekoittivat rusinoita tomusokeriin ja vetivät naamaan - juuri ennen ruoka-aikaa. Nostin hirveän älämölön, että miten sä kehtaat, vaikka olen kieltänyt, nyt menee ruokahalu ja menee hampaat...
Myöhemmin olen tajunnut, että jos sitä pari kertaa vuoddessa mummolassa sokerirusinoita skruudaa, niin kenenkään maailma ei siihen kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vastaus: Joko pysyt kokonaan erossa miehistä, tai valitset sellaisen, jonka äiti on kuollut. Nykyiset lapsesi luovutat nykyiselle miehellesi, jolla on se hirveä äiti vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
"Äiti"-anopeille kun ei nuo nimikkeet ole niin tarkkoja, niin miniähän voi puhutella itseään äitinä puolisolleen. Jos vaikka tulee anoppilassa ollessa pipi, niin voi sanoa " tulehan nyt niin äitis katsoo" ja ojentaa kättään.
Onko tämä kommentti esimerkki täällä meuhkaavien miniöiden äo:sta?
Nyt ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta korvaan särähti sana "valtataistelu". Erikoinen sananvalinta.
Anoppini korosti yhteen aikaan hyvin paljon joka välissä sitä, että kuinka hän osaa ja ymmärtää lapsista niin paljon enemmän kuin lasten äiti... neuvoja sateli aivan taukoamatta vaikkei niitä olisi kyselty. Ja suututtiin jos kaikkia ohjeita ei aina otettu innolla vastaan.
Aikamme yritimme käyttäytyä kohteliaasti, mutta välit kärjistyivät tuon jatkuvan neuvomisen takia aika tavalla yhdessä vaiheessa. Mieskin mietti silloin tosissaan kannattaako vanhempiin pitää yhteyttä. Piti silti, mutta kuormittui aivan älyttömän paljon, kun anoppi rupesi suoltamaan neuvoja pelkästään hänelle minun sijastani.
Nyt tilanne on vähän rauhoittunut, mutta itse koen tämän silti jonkinlaiseksi valtataisteluksi, koska anoppi yrittää välillä edelleen turhankin hanakasti äidin rooliin itseään tunkea. Hän on hyvin innoissaan lapsenlapsista eikä välillä aina oikein ymmärrä sitä, että hänen roolinsa mummona on nyt toimia lastenlastensa vanhempien tukena. Pääasiallisen vastuun lasten kasvattamisesta ja arjen pyörittämisestä hoidamme minä ja puolisoni.
Ap
Meillä meni valitettavasti välit mummoon kokonaan poikki samasta syystä. Tuon neuvomisen olisi ehkä hammasta purren vielä kestänyt, mutta mummo myös toteutti haluamaansa hoitoa ja kasvatusta aina kun sai tilaisuuden, ja meidän oli pakko laittaa mummon ja lapsen kahdenkeskiselle ajalle stoppi. Perheenä olisimme hyvin voineet vielä tavata, mutta tämä ei käynytkään mummolle. Hänen oikeuksiaan ja tunteitaan oli loukattu, ja käytöksemme oli ”sairasta”.
Alkoi niin sekopäinen mustamaalaamis- ja herjaamiskampanja että välit meni kokonaan, enkä usko että palautuvat ikinä. Meistä on puhuttu vaikka mitä pitkin kyliä, tarina kertoo esimerkiksi että pidän lastani tahallaan nälässä ja kontrolloin syömisiä sairaalla tavalla, ja tilanne johon tämä liittyy on se etten ole suostunut siihen että tuliaiseksi tuodut herkut syödään ennen lounasta (johon aikaa 30min). Ja herkut annetaan tietenkin lapselle suoraan, jolloin minä joudun ottamaan ne pois —> lapsi itkee, ja tämä puolestaan on minun puolelta henkistä väkivaltaa. Olen empatiakyvytön narsisti joka saa iloa lapsen kyykyttämisestä ja kärsimyksestä. Ja tosiasia on se, että mummolle puhuttaessa on aina ollut kolme kerrosta silkkihansikkaita kädessä, mutta muille kerrotaan että hänelle huudetaan ja raivotaan kun hän yrittää pitää ”alistetun” lapsemme puolia.
Ja kauan kestimme ja annoimme anteeksi vaikka mitä, hän on mm. kaksi kertaa vienyt lapsen tietämättämme pois sovitusta paikasta. Ei siis ollenkaan ymmärrä ettei voi vapaasti päättää mitä tehdään ja milloin, neuvottelematta vanhempien kanssa. Jos oli vaikka painotettu että lapsi haetaan klo 12, niin hakemaan mentäessä ei ollakaan paikalla vaan ties missä. Tämä omavaltaisuus oli alati pahenevaa ja jatkuvaa, tarinoita olisi kirjaksi asti.
Suren kyllä menetettyä isovanhempaa edelleen, ja lapsi muistaa mummonsa ja kysyy välillä että milloin nähdään mummoa, ja itku meinaa minulta päästä joka kerta.Aika pieniä esimerkkejä tässäkin. Hiukan kohtuullisuutta
Sinua ei siis haittaisi että suvulle ja tuttaville kerrotaan sinun pahoinpitelevän lapsiasi ja mummoa henkisesti ja olevan mt-ongelmainen raivoaja, jos toivot että tuliaisina tuodut herkut annettaisiin jälkiruokana? Tämä on mielestäsi pieni esimerkki, ja minä olen kohtuuton? Selvä :)
Suomessa taitaa olla liikaa hoitoalan ihmisiä ja kyökkipsykologeita. Kaikella pitää olla diagnoosi, kaikkea paisutellaan, ihmisiä syytetään mt-ongelmaisiksi, harhaisiksi, ja tottakai erityisesti narsisteiksi. Kaikki on kiusaamista, kaikki on pahoinpitelyä.
Itsekin otin kierroksia, kun äiti vei lapset salavihkaa keittiöön, jossa sitten sekoittivat rusinoita tomusokeriin ja vetivät naamaan - juuri ennen ruoka-aikaa. Nostin hirveän älämölön, että miten sä kehtaat, vaikka olen kieltänyt, nyt menee ruokahalu ja menee hampaat...
Myöhemmin olen tajunnut, että jos sitä pari kertaa vuoddessa mummolassa sokerirusinoita skruudaa, niin kenenkään maailma ei siihen kaadu.
On hyvä, ettei perheen ihmissuhteiden vääristyminen ole keskustelunaiheena tabu, vaan että siitä käydään keskustelua eri paikoissa. Ei ole tervettä eikä normaalia, jos läheisten seurassa on koko ajan paha olla. Silloin perheessä on jotain pielessä ja tällainen perhe tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.
Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.
Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.
Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.
Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia
Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.
Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.
Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.
Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.
Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia
Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.
Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,
ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?
Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...
Vastaapa tähän, ap!
En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.
Ap
Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?
Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).
Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.
Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.
Ap
Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.
Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.
Ap
Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.
Minäkin olisin halunnut tietää
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi kans menee kuiskuttelemaan lapsille, jos olen komentanut heitä jostain anopin kuullen. Appiukko on heillä ilmeisesti hoitanut rajojen asettamisen lapsille. Anoppi vain naureskelee lasten tempauksille esim. taapero heittää leluja toisten päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.
Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.
Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.
Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.
Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia
Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.
Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,
ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?
Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?
Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...
Vastaapa tähän, ap!
En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.
Ap
Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?
Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).
Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.
Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.
Ap
Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.
Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.
Ap
Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.
Minäkin olisin halunnut tietääEri
Osta Seiska luettavaksi, jos jotain skandaaleilla mässäilyä kaipaat. Avaan omasta elämästäni täällä vain tasan sen verran kuin haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.
Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.
Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.
Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.
Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia
Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.
Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,
ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.
Tuollainen kuluttaa kenen hyvänsä hermoja. Kyllä mummoltakin voi edellyttää normaalia käytöstä toisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.
Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.
Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.
Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.
Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia
Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.
Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,
ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.
Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?
Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.
Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.
Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.
Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:
Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."
Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."
Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."
Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."
Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."
Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.
Ap
En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.
Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.
Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.
Ap
Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?
Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...
Vastaapa tähän, ap!
En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.
Ap
Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?
Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).
Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.
Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.
Ap
Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.
Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.
Ap
Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.
Minäkin olisin halunnut tietääEri
Osta Seiska luettavaksi, jos jotain skandaaleilla mässäilyä kaipaat. Avaan omasta elämästäni täällä vain tasan sen verran kuin haluan.
Ap
Eli tiedät itsekin olevasi kohtuuton. Muistaakseni sinä teit aloituksen. Tavoitteena moittia anoppia.... hänen elämäänsä voi avata vähän enemmän. On toki teistäkin tullut. Mittä se on liikaa missä asiayhteydess nämä keskustelut käydään.
Ehkäpä keskusteluja oli tuo yksi kaupassa. Anoppi kertoi haluavansa tehdä lapsen kanssa asian z. Ei. Meressään se itse.
Ja tässä se valtataistelu
Alue: Aihe vapaa
Tässä ketjussa on todennäköisesti yksi trolli, joka "leikkii tyhmää", sekoittaa vastauksia keskenään ja väittää ettei jotain ole kirjoitettu, mikä selvästi ketjun kommenteissa lukee jne. Eli ainoa tarkoitus on vaan trollata ja laittaa lyhyitä vastauksia tyyliin: mistä näin päättelit? Oletpa mustasukkainen jne.
Sitten on varmaan anoppi jos toinenkin, jotka tulevat aina näihin ketjuihin. Yksi tunnusmerkki on myös tuo "kaikki miniät varmaan on niin täydellisiä, teistä tuleekin loistoanoppeja heh". Siis nämä mummo/anoppiketjut menevät aina samaa kaavaa.. ja yksi perusargumentti on myös tuo, että heh kummasti aina ne miesten äidit on kamalia. Eikä mitään ymmärrystä, että täällä nyt vaan suurin keskustelijakunta koostuu 20-40v naisista. Esim. suomi24:sta löytyy kyllä hirviöanoppeja miestenkin näkökulmasta.
Ja toki näihin ketjuihin varmasti aina jokunen kälykin mahtuu, jota ahdistaa että mahtaakohan heidänkin veljen vaimo ajatella näin äidistään.
Eihän sitä nyt oikeasti kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen väitä, että kaikki anopit on kamalia. Kuten et sinäkään ole väittänyt, mutta jotenkin vain palsta-anopit sen kääntävät mielessään suoraksi kritiikiksi itseä kohtaan, vaikka sinä puhut todellisuudessa heille täysin vieraasta Irmeli 63v ihmisestä, josta he eivät tiedä sen enempää kuin mitä sinä kerrot. Samanlaista projisointia toki harrastavay nuoremmatkin keskustelijat. Mutta varmaan yksi parhaita anoppiketjun aarteita oli kerran kun yksi anoppi kirjoitti, että hän ei kyllä tasan aio omaan miniään tutustua tai ikinä tarjota apua, kun te miniät olette niin kamalia näissä keskusteluissa. Ne on kummallisia nämä keskustelupalstat, ihmiset tuovat keskusteluihin omia pelkoja ja toiveita, ja siirtävät ne sinun tarinaasi. Plus ne trollit toki.