Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?

Ap älä välitä noista jankkaajista, kunhan tahallaan yrittävät länkyttää! Täällä on meitä, jotka oikeasti tietävät miten hankalaa tuo tasapainoilu anopin suhteen voi olla ja miten väsyttävää se pahimmillaan on. Selvästikään anoppisi ei käy ihan täysillä. Onko miehesi tukenasi/miten hän näkee äitinsä? Oletteko miettineet terapiaa? Saisitte ammattilaisen näkökulman tilanteeseen ja tukea suhteen rajojen vahvistamiseen? Ei tuollainen malli teidän lapsillekaan kovin terve ole, kun anoppi tuollaisia puhelee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.

Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.

Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.

Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:

Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."

Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."

Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."

Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."

Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."

Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."

Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.

Ap

En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.

Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.

Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.

Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.

Ap

Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?

Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...

Vastaapa tähän, ap!

En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.

Ap

Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?

Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).

Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.

Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.

Ap

Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.

Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.

Ap

Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.

Minäkin olisin halunnut tietää

Eri

Osta Seiska luettavaksi, jos jotain skandaaleilla mässäilyä kaipaat. Avaan omasta elämästäni täällä vain tasan sen verran kuin haluan.

Ap

Joo paitsi että jos kertoisit totuuden , paljastaisi se sinusta pikkusieluisen niuhottajan mitä todennäköisimmin.

Jos sinulla olisi todellista kerrottavaa, olisit jo rientänyt sen kirjoittamaan moneen kertaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.

Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,

ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?

Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?

Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.

Hä??

Eiköhän joka mummo juttele lapselle noin. Mennään me, ei me äitiä tarvita... ym. Mitään outoa ei tossa ole! Pieni lapsi luo suhdetta mummoon. Mummo rauhoittelee.

Oletko se äiti, joka ei hyväksynyt mummon vievän lasta e r I huoneeseen?

Ja välit nyt poikki.

Ei voi olla totta. Pahoinpitely. Kun mummo menettelee lapselle. Ei me äitiä tarvita... Mummo rakastaa....

Kaksi naista ei sovi samaan keittiöön.Vaikka Anoppi olisi kuin mukava mutta on aina omistushaluinen Pojastaan. Toivotavasti et asu samassa taloudes. Pien välimatka pitää välit hyvänä aina.

Omakin Äitini piti minjästään yli kaiken mutta samaan huusholliin ei sovittu.Vaikka tilaa oli.

NM kokemusta on.

Ongelmana monella tuntuu olevan, että halutaan se anoppi lähelle ja lapsia hoitamaan, mutta anopin persoonaa ei sitten jakseta. Tämä on kuitenkin minusta vähän sellainen kauppatilanne. Tunnen mummon, joka on hoitanut ja hoitaa tyttärensä lapsia hyvin paljon. Paljon enemmän kuin poikansa. Tyttären kodinhoitoon sekaantuu myös kaikesssa, on ylpeä, että tyttären esikoinen luuli häntä äidikseen, ja kommentoi tyttärelleen monenlaista rajoja rikkovaa myös parisuhteesta.

Poikansa perheeseen mummolla on etäiset välit, eikä lapsia ole koskaan hoidettu samalla tavalla. Toisaalta mummo ei koskaan miniälle sano mitään sopimatonta, ei toisaalta kyllä oikeastaan tunne miniää ja tämän elämää lainkaan. Miniä voisi ehkä toivoa, että mummo auttaisi poikansa perhettä yhtä paljon kuin tyttären, mutta toisaalta se hinta voisi juuri olla tuo mummon sekaantuminen.

Minusta muuten hoidatatte lapsianne mummolla liian usein, jos joku ennen lounasta annettu herkku on oikea ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana monella tuntuu olevan, että halutaan se anoppi lähelle ja lapsia hoitamaan, mutta anopin persoonaa ei sitten jakseta. Tämä on kuitenkin minusta vähän sellainen kauppatilanne. Tunnen mummon, joka on hoitanut ja hoitaa tyttärensä lapsia hyvin paljon. Paljon enemmän kuin poikansa. Tyttären kodinhoitoon sekaantuu myös kaikesssa, on ylpeä, että tyttären esikoinen luuli häntä äidikseen, ja kommentoi tyttärelleen monenlaista rajoja rikkovaa myös parisuhteesta.

Poikansa perheeseen mummolla on etäiset välit, eikä lapsia ole koskaan hoidettu samalla tavalla. Toisaalta mummo ei koskaan miniälle sano mitään sopimatonta, ei toisaalta kyllä oikeastaan tunne miniää ja tämän elämää lainkaan. Miniä voisi ehkä toivoa, että mummo auttaisi poikansa perhettä yhtä paljon kuin tyttären, mutta toisaalta se hinta voisi juuri olla tuo mummon sekaantuminen.

Jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, niin hän kykenee muodostamaan sellaisia läheisiä ihmissuhteita, joissa myös toiminnallaan osoittaa kunnioittavansa toisten ihmisten rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.

Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,

ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?

Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?

Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.

Hä??

Eiköhän joka mummo juttele lapselle noin. Mennään me, ei me äitiä tarvita... ym. Mitään outoa ei tossa ole! Pieni lapsi luo suhdetta mummoon. Mummo rauhoittelee.

Oletko se äiti, joka ei hyväksynyt mummon vievän lasta e r I huoneeseen?

Ja välit nyt poikki.

Ei voi olla totta. Pahoinpitely. Kun mummo menettelee lapselle. Ei me äitiä tarvita... Mummo rakastaa....

Mummo lässyttäköön sitten aivan yksikseen jos tyyliään ei pysty muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.

Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,

ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?

Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?

Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.

Hä??

Eiköhän joka mummo juttele lapselle noin. Mennään me, ei me äitiä tarvita... ym. Mitään outoa ei tossa ole! Pieni lapsi luo suhdetta mummoon. Mummo rauhoittelee.

Oletko se äiti, joka ei hyväksynyt mummon vievän lasta e r I huoneeseen?

Ja välit nyt poikki.

Ei voi olla totta. Pahoinpitely. Kun mummo menettelee lapselle. Ei me äitiä tarvita... Mummo rakastaa....

Mummo lässyttäköön sitten aivan yksikseen jos tyyliään ei pysty muuttamaan.

Tässä outo on vain se välit karmaiseva miniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.

Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.

Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.

Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:

Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."

Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."

Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."

Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."

Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."

Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."

Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.

Ap

En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.

Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.

Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.

Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.

Ap

Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?

Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...

Vastaapa tähän, ap!

En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.

Ap

Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?

Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).

Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.

Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.

Ap

Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.

Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.

Ap

Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.

Minäkin olisin halunnut tietää

Eri

Osta Seiska luettavaksi, jos jotain skandaaleilla mässäilyä kaipaat. Avaan omasta elämästäni täällä vain tasan sen verran kuin haluan.

Ap

Joo paitsi että jos kertoisit totuuden , paljastaisi se sinusta pikkusieluisen niuhottajan mitä todennäköisimmin.

Jos sinulla olisi todellista kerrottavaa, olisit jo rientänyt sen kirjoittamaan moneen kertaan

Vaikutat ilkeältä ihmiseltä. En halua keskustella kanssasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.

Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.

Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.

Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:

Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."

Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."

Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."

Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."

Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."

Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."

Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.

Ap

En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.

Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.

Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.

Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.

Ap

Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?

Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...

Vastaapa tähän, ap!

En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.

Ap

Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?

Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).

Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.

Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.

Ap

Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.

Noin utelias ihminen voikin pohtia noita juttuja vapaasti ihan vapaasti vaikka koko loppuelämänsä ajan. Etköhän jonkun minulle epäedullisen selityksen onnistu mielessäsi vielä keksimään. Sitä kun niin kovasti tunnut tässä hakevan ja yrittävän löytää sanoistani jotain sellaista mihin tarttua ja vääntää sen jälkeen valkoisen mustaksi.

Ap

Jaa'a kiertely ei kun jatkuu ja varmasti syystä.

Minäkin olisin halunnut tietää

Eri

Osta Seiska luettavaksi, jos jotain skandaaleilla mässäilyä kaipaat. Avaan omasta elämästäni täällä vain tasan sen verran kuin haluan.

Ap

Joo paitsi että jos kertoisit totuuden , paljastaisi se sinusta pikkusieluisen niuhottajan mitä todennäköisimmin.

Jos sinulla olisi todellista kerrottavaa, olisit jo rientänyt sen kirjoittamaan moneen kertaan

Vaikutat ilkeältä ihmiseltä. En halua keskustella kanssasi.

Ap

Selkeää on miksi ajaudut ristiriitoihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.

Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,

ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?

Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?

Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.

Hä??

Eiköhän joka mummo juttele lapselle noin. Mennään me, ei me äitiä tarvita... ym. Mitään outoa ei tossa ole! Pieni lapsi luo suhdetta mummoon. Mummo rauhoittelee.

Oletko se äiti, joka ei hyväksynyt mummon vievän lasta e r I huoneeseen?

Ja välit nyt poikki.

Ei voi olla totta. Pahoinpitely. Kun mummo menettelee lapselle. Ei me äitiä tarvita... Mummo rakastaa....

Mummo lässyttäköön sitten aivan yksikseen jos tyyliään ei pysty muuttamaan.

T. Tasapainoinen miniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana monella tuntuu olevan, että halutaan se anoppi lähelle ja lapsia hoitamaan, mutta anopin persoonaa ei sitten jakseta. Tämä on kuitenkin minusta vähän sellainen kauppatilanne. Tunnen mummon, joka on hoitanut ja hoitaa tyttärensä lapsia hyvin paljon. Paljon enemmän kuin poikansa. Tyttären kodinhoitoon sekaantuu myös kaikesssa, on ylpeä, että tyttären esikoinen luuli häntä äidikseen, ja kommentoi tyttärelleen monenlaista rajoja rikkovaa myös parisuhteesta.

Poikansa perheeseen mummolla on etäiset välit, eikä lapsia ole koskaan hoidettu samalla tavalla. Toisaalta mummo ei koskaan miniälle sano mitään sopimatonta, ei toisaalta kyllä oikeastaan tunne miniää ja tämän elämää lainkaan. Miniä voisi ehkä toivoa, että mummo auttaisi poikansa perhettä yhtä paljon kuin tyttären, mutta toisaalta se hinta voisi juuri olla tuo mummon sekaantuminen.

Jos ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, niin hän kykenee muodostamaan sellaisia läheisiä ihmissuhteita, joissa myös toiminnallaan osoittaa kunnioittavansa toisten ihmisten rajoja.

Niin, mutta kun niitä mummoja ei voi tilata tehtaasta halutuilla ominaisuuksilla, vaan on otettava ne, mitkä on. Ja sitten tuollaisen mummon kanssa pitää valita, rajat ja etäisyys tai apu ja sekaantuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Juu ja ajattelevat aidosti lapsensa parasta. Antavat tämän tutustua muihinkin ihmisiin eivätkä kadehdi lapsensa ja jonkun muun hyvää suhdetta.

Jos mummo jatkuvasti kommentoi lapselle tyyliin ”et sinä äitiä tarvitse, mummo huolehtii”, tai ”mummo rakastaa sinua eniten”, ”tekipä äiti ikävästi kun ei antanut tehdä x”,

ja mahdollisesti vielä selän takana ties mitä muuta, niin kukakohan siinä on se kateellinen osapuoli?

Ei se mummo koko aikaa siellä ole. Toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kiinnostaisi tietää mikä on perustelu sille että tälläistä täytyy vaan kilttinä kuunnella? Kuka siitä hyötyy?

Sitä paitsi lapsen vanhempaan kohdistuva arvostelu ja mitätöinti lapsen kuullen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Lapsen maailmassa hänen vanhempaansa kohdistuva moite on myös häneen itseensä kohdistuva moite. Siksi on vanhemman vastuulla suojella lasta moiselta haukkumiselta.

Hä??

Eiköhän joka mummo juttele lapselle noin. Mennään me, ei me äitiä tarvita... ym. Mitään outoa ei tossa ole! Pieni lapsi luo suhdetta mummoon. Mummo rauhoittelee.

Oletko se äiti, joka ei hyväksynyt mummon vievän lasta e r I huoneeseen?

Ja välit nyt poikki.

Ei voi olla totta. Pahoinpitely. Kun mummo menettelee lapselle. Ei me äitiä tarvita... Mummo rakastaa....

Mummo lässyttäköön sitten aivan yksikseen jos tyyliään ei pysty muuttamaan.

T. Tasapainoinen miniä

"Happamia", sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ja rajaton anoppi morkkasi miniää, kun oma lapsi sai mummon tyylistä tarpeekseen ja päätti katkaista välit.

Täällä puhutaan siitä että omistushaluinen miniä ei anna anopin tavata lasta. Toki on tärkeää että lapsen elämässä on ihmisiä, isovanhempia ja perhetuttuja. Mutta isovanhempien pitäisi käyttäytyä lapsen perhettä kohtaan samalla kunnioituksella kuin ystäviään kohtaan. Ota toiset huomioon juttujen sopimisessa, älä vaadi tai tuppaudu. Hyväksy joskus jos asiat eivät mene tahtosi mukaan.Älä kanna heille roinaa jota eivät tarvitse. Älä arvostele ruokia tai sisustusta. Älä hauku vanhempia lapsille ja anna heidän pitää oma kasvatuslinjansa. Perus käytöstapoja. Eihän miniäsikään tule sisustamaan kotiasi eikä tuomaan koirallesi hieman parempaa ruokaa kun et osaa sitä hoitaa. Hän voisikin yllättäen kaapata koirasi itselleen halikaveriksi yöksi.

Meillä anoppi oikein etsii puutteita kasvatuksessa. " Minä vien lapset teatteriin/ leivon kun te ette sitä tee..." Hän paikkailee virheet!

Vein viime viikolla anoppia kauppaan ja asioille. Kävimme myös virastossa kyselemässä hänelle apuja leikkauksen jälkeen, mitä palveluita saatavilla, mitä maksavat jne. Hain anopin aamulla kiireessä mukaan kotoaan portilta. Virastokäynnin jälkeen ehdotin kahveja keskustassa, ja kutsuin mieheni joka työskentelee lähellä mukaan, josta anoppini tietysti ilahtui.

Mies palasi kahvitauon jälkeen töihin, ja minä lähdin viemään anoppia kotiin, että ehdin hakeen lapset kotiin koulusta. Autossa anoppi mielissään asioiden hoitumisesta, kahveista ja poikansa näkemisestä totesi minulle, että "on sulla kuule vaan HYVÄ ja KILTTI mies!!!". Aaaiiiivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummonmummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on vielä näitä äiti-poika suhteita, joissa napanuora ei ole katkennut kuten meillä. Miehelle on sisäänrakennettu kotona joku malli, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Sen sijaan vaimon mielen voi pahoittaa, jos vaimon ja äidin ajatukset asioista eriävät. 8 vuotta on yritetty vääntää asiaa ratakiskosta. Välillä väsyttää aika helvetisti ja eroakin on tullut mietittyä. Tämäkään ei ole saanut miestä heräämään!

Ei ole olemassa napanuoraa. Voit ajatella itsesi kohdalle saman. Haluatko miehesi loukkaavan äitiäsi. Miehen äiti on äiti myös. Mitä paremmat välisi ovat anopin kanssa sen paremmat ne ovat mieheesi. Kyllä se anoppi ymmärtää puhetta, kunhan se ei ole vihaista ja loukkaavaa. Itsekin anoppina yritän olla mahdollisimman paljon pois tieltä. Mieli ei kyllä pahoitu jos asioista sovitaan ja mieluiten porukalla, kaikki osalliset läsnä. Päivä kerrallaan.

Sinun mielestäsi on siis normaalia perhedynamiikkaa, jos mies ei pysty sanomaan äidilleen ei esim. olemme ajatelleet viettää tämän illan oman perheen kesken.

Minäkin olen anoppi, tosin  miniää minulla ei ole, koska molemmat lapseni ovat heteronaisia. Eli kaksi vävyä on.

Mutta kuinka se onkaan vaikeaa olla aikuisen lapsen äiti. Kun tuntuu että joka sanan puolikaskin tulee tulkituksi ja jyrisee aikuisen lapseni mielessä. Tahdon oikeasti lapseni olevan onnellinen, mutta tottakai ikävöin häntä ja haluaisin häntä tavata.

Tyypillistä viestintää: 

M: Ootteko tulossa pääsiäisenä meille? Siis ihan ok jos ette tuu, jos vaikka haluutte keskenänne viettää aikaa.

tytär: niinko haluuks sä meidät teille tai et? Teillä on siis jotain muuta menoa?

M: No ei oo vielä mitään suunnitelmia, ihan miten teille sopii, mut nyt kun on siihen viikonloppuun vielä puoltoista viikkoa niin aattelin vähän tiedustella, että mitkä on teidän suunnitelmat.

tytär: no mä en osaa yhtään sanoo, katotaan nyt sitten... 

Ja viikon kuluttua edellisestä:

M: niin ootteko tulossa jonain päivänä syömään?

Tytär: No ko ei me sitte oltu tervetulleita niin ollaan varattu nyt jo matka.

M: Herranjestas tottakai olette tervetulleita ja haluan teitä nähdä. Mimmonen matka?

Tytär: Risteilylle mennään (pv -pv)

M: No haluutteko sitte maanantaina tulla meille syömään ja nähtäis muutenkin?

Tytär: No kyl me kuule halutaan myös sitä omaa juhlaa viettää joten ei me nyt tulla teille

Jippii. Oon täysin epäonnistunut äiti. 

Mainittakoon, että koska vaan jossain on joku ongelma tyttären elämässä, niin apuni on tarpeellinen ja välttämätön siinä siunaaman hetkessä.

No täytyy sanoa, että kysymyksesi pääsiäisenvietosta on aika omituisesti esitetty. Eihän tuosta kysymyksestä tosiaan saa tolkkua että kysytkö jostain tavasta ja velvollisuudesta ja toivoisitko että tulisivat vai eivät. Aika epäkohteliaasti esitetty, etkä varsinaisesti edes kutsu heitä vaan kysyt "Ootteko tulossa?" Eli oletat että olisivat kenties tulossa pyytämättäkin(?) Ja sitten vihjailet ettei välttämättä tarvi tulla kuitenkaan. ööö.

Miten olisi ihan normaali kysymys vaikka näin:

"Hei, haluaisitteko tulla meille käymään pääsiäisenä? (Olisi mukava nähdä.)" tai "Hei, mitä kuuluu? Onko teillä jo pääsiäissuunnitelmia, haluaisitteko tulla joku päivä meille syömään?"

Mitä tuo ihme selittely kysymyksessäsi oikein on?

"Siis ihan ok jos ette tuu, jos vaikka haluutte keskenänne viettää aikaa."

Ei noin. Anna nyt tyttäresi ensin vastata ihan omasta puolestaan että mitä ovat suunnitelleet ja mitä haluavat. Ja kunniota sitä päätöstä sitten kun vastaa. Olet ilmeisesti joskus aiemmin sitten loukkaantunut kun eivät ole tulleetkaan jonain juhlapäivinä toiveestasi huolimatta?

Joskus luin yhden selityksen sille, miksi toisinaan anopin on vaikea asettua luontevasti omaan rooliinsa ja hän pyrkii hallitsemaan ja sekaantumaan lapsiperheen elämää.

Tällainen anoppi ei ole sinut ikääntymisensä kanssa. Hän ei alitajuisesti hyväksy sitä, että on jo vanha ihminen, jonka päivittäinen elämä ei enää pyöri pikkulasten hoitamisen ympärillä, vaikka sellaisia lähipiirissä olisikin.

Jos hän hyväksyisi ikääntymisensä, hän antaisi lapsiperheen vanhempien itse rauhassa opetella uusiin rooleihinsa. Ja pyrkisi päsmäröinnin sijaan tukemaan perhettä ja lapsensa parisuhdetta lapsen itse valitsemaan kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta muuten hoidatatte lapsianne mummolla liian usein, jos joku ennen lounasta annettu herkku on oikea ongelma.

Emme hoidata tai ole hoidattaneet lapsia mummoilla tai vaareilla. Hoito- ja kasvatusvastuu on ainakin meidän perheessä äidillä ja isällä - siis vanhemmilla - EI isovanhemmilla! Vanhemmat saavat puuttua tilanteeseen, jos isovanhemmat esim. lupailevat lapsille asioita - vanhemmilta asiasta ensin kysymättä. Jos isovanhemmat tulevat kylään ja vanhemmat laittavat ruokaa, niin on röyhkeää antaa lapselle herkkuja ennen ruokaa. Meillä herkut tuodaan vanhemmille ja annetaan lapsille ruokailun jälkeen.

Miniöitten ja vävyjen ei tarvitsee sietää esim. anopin ja apen yllätyskyläilyjä. En pidä yllätysvieraista. Teemme puolisoni kanssa molemmat vuorotyötä ja toinen voi esim. olla päivällä nukkumassa yövuoron jälleen univelkoja pois. On todella ärsyttävää, jos joku pamahtaa ilmoittamatta kylään ja rimputtaa ovikelloa. En minäkään mene anoppilaan kyläilemään ilmoittamatta ja kutsumatta!

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan siitä että omistushaluinen miniä ei anna anopin tavata lasta. Toki on tärkeää että lapsen elämässä on ihmisiä, isovanhempia ja perhetuttuja. Mutta isovanhempien pitäisi käyttäytyä lapsen perhettä kohtaan samalla kunnioituksella kuin ystäviään kohtaan. Ota toiset huomioon juttujen sopimisessa, älä vaadi tai tuppaudu. Hyväksy joskus jos asiat eivät mene tahtosi mukaan.Älä kanna heille roinaa jota eivät tarvitse. Älä arvostele ruokia tai sisustusta. Älä hauku vanhempia lapsille ja anna heidän pitää oma kasvatuslinjansa. Perus käytöstapoja. Eihän miniäsikään tule sisustamaan kotiasi eikä tuomaan koirallesi hieman parempaa ruokaa kun et osaa sitä hoitaa. Hän voisikin yllättäen kaapata koirasi itselleen halikaveriksi yöksi.

Meillä anoppi oikein etsii puutteita kasvatuksessa. " Minä vien lapset teatteriin/ leivon kun te ette sitä tee..." Hän paikkailee virheet!

Tuo virheiden paikkaaminen on taas miniätulkintaa. Jos teillä ei käydä teatterissa tai leivota, teillä tehdään muita asioita.