Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?

Loppuu sitten kun mies katkaisee napanuoransa, eil ei ole anopista kiinni.

Suosittelen, ettei harkitsekaan pariutumista miehen kanssa, jolla on kiinteä suhde äitiinsä eikä ole itsenäistynyt.

Loppuuhan se vaikka heti, kun lopetat sen. 

Entäpä kun vaimon äiti on oleellinen osa perhettä?  Se on ok ja useimmat miehet hyväksyvät sen että anoppi on perheen varsinainen päättäjä.  Kodin sisustus, ruokavalio, joa vielä aikuisten lastenlasten uravalinnat, minne alalla haetaan opiskelemaan.

Valtataistelu? 

Todennäköisesti ap:n elämässä ei koskaan lopu, koska hänen tapansa hahmottaa ihmissuhde on, että se on valtataistelu. 

Vierailija kirjoitti:

Valtataistelu? 

Todennäköisesti ap:n elämässä ei koskaan lopu, koska hänen tapansa hahmottaa ihmissuhde on, että se on valtataistelu. 

Varmaan miehensäkin on alistettu vallanhaluisen alle. Ja työkamut. Ehkä anoppikin taipuu ja nöyrtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtataisteluun tarvitaan kaksi

Paitsi silloin kun toinen alistuu tossuna, silloin se tosiaan on ohi. Mua hirvittää mennä tänään anoppilaan koska anoppi yrittää kyykyttää mua makean syömisellä niin että laatta melkein lentää. Kirjoitinkin siitä tänne ja jopa mieheni sanoi viime kerran jälkeen että omituista touhua. Kun olin viime kerralla väistänyt täysin ylivoimaisen isokokoisen munkkipossun syönnin laittamalla sen lapsen kanssa puoliksi ja tappelemalla puoliskan alas (syötyäni sitä ennen suuren määrän anopin makeita tarjottavia, ja yritettyäni kieltäytyä munkista), anoppi nousi mitään kysymättä ja kävi hakemassa pakastimesta jäätelötuutit sillä menetelmällä että ei ei ole vaihtoehto. Vielä tarkkaili ja kysyi että e

Minun anoppi on oppinut tuputtamaan saadakseen huomiota ja voidakseen todeta, että muut ovat niin lihavia, hän taas siro. Tuputtamisella saa kätevästi tylsän keskustelun pöydässä katkaistua ja huomion itseensä. Lisäksi myös tuo muidenkin kiloista riemuitseminen pakkosyötöllä. Uusi lankopa tyrmäsi pari kertaa yritykset toteamalla kohteliaasti, että kiitos ei ja jatkoi tyynesti juttujaan. Anoppi oppi nopeasti! Oliko kasvojen menetys, ehkä, mutta me kaikki iloitsimme langon rohkeudesta. Parin kerran jälkeen langon läsnäollessa anoppi oli hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Loppuu sitten kun mies katkaisee napanuoransa, eil ei ole anopista kiinni.

Suosittelen, ettei harkitsekaan pariutumista miehen kanssa, jolla on kiinteä suhde äitiinsä eikä ole itsenäistynyt.

No riippuu kyllä oikeasti siitä, kuinka terve suhde on.

Loppuu vasta, kun lopettaa tapaamiset. Niin meillä sinäkin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana monella tuntuu olevan, että halutaan se anoppi lähelle ja lapsia hoitamaan, mutta anopin persoonaa ei sitten jakseta. Tämä on kuitenkin minusta vähän sellainen kauppatilanne. Tunnen mummon, joka on hoitanut ja hoitaa tyttärensä lapsia hyvin paljon. Paljon enemmän kuin poikansa. Tyttären kodinhoitoon sekaantuu myös kaikesssa, on ylpeä, että tyttären esikoinen luuli häntä äidikseen, ja kommentoi tyttärelleen monenlaista rajoja rikkovaa myös parisuhteesta.

Poikansa perheeseen mummolla on etäiset välit, eikä lapsia ole koskaan hoidettu samalla tavalla. Toisaalta mummo ei koskaan miniälle sano mitään sopimatonta, ei toisaalta kyllä oikeastaan tunne miniää ja tämän elämää lainkaan. Miniä voisi ehkä toivoa, että mummo auttaisi poikansa perhettä yhtä paljon kuin tyttären, mutta toisaalta se hinta voisi juuri olla tuo mummon sekaantuminen.

Kerran vuodessa ovat hoidossa, tosin ei edes joka vuosi. Tämä ei miniän aloitteesta vaan anopin pojan, sekin toki on varmaan liikaa. 

Onkohan täällä vauvalla yhtään normaalia naista joka ymmärtää ihmisten erilaisuuden ja tulee erilaisten ihmisten kanssa toimeen?   Kaikki narsistisia minä itte-ihmisiä ja yhtään en suvaitse muita ihmisiä jos eivät ole just kuin minä tahdon