Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?

Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.

Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.

Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.

Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.

Ihmettelen samaa että miten voi olla ihmisillä vaikeaa. Oma poika julisti viime viikolla että haluaa muuttaa pysyvästi mummille, siellä kun on aina kivaa ja mummi pitää jatkuvasti seuraa. Me vanhemmat ollaan kuulema tyhmiä ja tylsiä.

Olin kommentista aidosti iloinen. Lapsella ja mummilla on keskenään hyvät välit ja lapsi tuntee mummin turvalliseksi aikuiseksi. Ei ole multa pois. Itselläni ei ollut yhtäkään tervettä isovanhempaa ja se ainoa joka elossa oli, oli niin sairas ettei ymmärtänyt enää mitään. Kuoli kun olin kahdeksan.

Omilla lapsilla kolme isovanhempaa jotka uivat, hiihtävät, hoploppeilevat, mökkeilevät ja tekevät lasten kanssa kaikkea kivaa. Edelleen, ei ole multa pois.

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Mulla on ainakin mennyt usko ihmisiin anoppini myötä. Jotenkin kuvittelin että ihminen vanhetessaan kasvaa henkisesti ja on viisaampi. Viisaampi kuin se miniä. Vaan ei, ihan kuin lapsia ovat molemmat appivanhempani ja tuntii kuin meidän pitäisi opettaa heitä tavoille. Mä niiiin toivon että voisin itse joskus olla se viisaampi jo elämänkokemusta omaava anoppi joka ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Ei kannata vältellä ja yrittää jotenkin järjestää huomaamatta tilanteita niin että anopilla ei olisi "valtaa niihin", vaan opetella määrittämään omat henkilökohtaiset rajat selviksi ja näkyviksi, sekä lasten rajat myös. Yhdessä miehen kanssa määritätte perheenne rajat, ja se vaatii avointa keskustelua miehen kanssa anopin käytöksestä ja siitä mitä sinä toivot perhe-elämältä.

Jos anoppi on sellainen, että haluaisi jotenkin määrittää ja kontrolloida perheenne elämää (tai pahimmillaan tulla teidän ja lasten "väliin") niin tuolla tavalla väistellen ja varoen luot vain anopille optimaalista tilannetta siihen, kun lapset ovat jo isompia ja pitävät itse yhteyttä isovanhempiin. Sun pitää opettaa lapsillesi reippaan käytöksen avulla, että törppöä käytöstä ei pidä sietää ja oma perhe on oma perhe - kukaan ei kävele teidän vanhempien yli.

Jos haluat, niin kerro ihmeessä pahimmat tilanteet tänne. Kyllä täällä olla monillakin kokemusta aiheesta.

Onhan tässä kaikenlaisia isoja ja pieniä kiistoja välillä ollut. Tässä ihan tällainen lievä esimerkki siitä millaista vuorovaikutus anopin kanssa yleensä on:

Minä: "Viemme lapsen tähän tapahtumaan."

Anoppi: Hauska idea! Sinne me miehen kanssa lapsen viemmekin."

Minä: "Ei, vaan tämä on meidän perheen juttu. Haluamme tehdä lapsen kanssa kivoja asioita."

Anoppi: "Niin mekin. Siksi me lapsen viemmekin sinne."

Minä: "Ette vie. Me olemme vanhempia ja menemme tuonne lapsen kanssa."

Mies huutaa taka-alalla: "Älkää kinastelko. Voihan lapsen viedä tapahtumaan vaikka moneen kertaan."

Kun vuorovaikutus on tätä, niin en hirveän usein anopin seurassa jaksa olla. Hän on taitava lasten kanssa, mutta kova neuvomaan ja päsmäröimään muita. En siis yleensä ole paikalla, jos hän lasten seurassa joskus hetken tahtoo olla.

Ap

En ymmärrä mikä vika asioissa on tässä esimerkissä. Miksi ao on näin mustasukkainen. Eikö keksi muuta tekemistä lapsen kanssa. Tai miksi tapahtumaan ei voi mennä kahta kertaa.

Tai jopa antaa anopin ja lapsen mennä ja jäädä itse lepäämään. Iloita sitten lapsen kanssa kivasta päivästä mummin kanssa.

Itse olen teinien äiti. Seuraavaksi kai jonkun anoppi. En muista olleeni lapsista tai anopin kanssa tehdyistä asioista mustasukkainen. Perheenä saa kyllä olla jokainen riittävästi.

Tämä on tällaistä ihan koko ajan. Anoppi tarttuu milloin mihinkin asiaan ja yrittää määrätä mitä tehdään. Tuossa esimerkissä olin itse jo suunnitellut jutun ja etsinyt tapahtumasta tietoa. Jos anoppi jotakin lapsen kanssa haluaisi puuhata, niin hän saa itse nähdä vaivaa keksiäkseen sen, mitä se voisi olla. Jos ehdotus sopii vanhemmille, niin sitten lupa lähteä lapsen kanssa jonnekin järjestyy. Toisen juttuja ei kuitenkaan väkisin voi itselleen napata. Äidin ja lapsen välinen aika on myös molemmille tärkeää.

Ap

Siis asuuko se anoppi teillä vai miten hänen läsnäoleessaan tulee aina nuo suunnitelmat puheeksi? Vai onko niin, et lähdette kauemmas anopin luo vierailemaan ja teette siellä koko ajan omia suunnitelmia, kun anoppi on odottanut yhdessäoloa? Käytätte anoppilaa vaan majoitus- ja ruokailupaikkana?

Asiat kun harvoin ovat kovin yksioikoisia...

Vastaapa tähän, ap!

En mene anopin nurkkiin majailemaan. Sekoitat nyt minut johonkin toiseen kommentoijaan.

Ap

Ok. No millä tavalla nämä teidän suunnitelmat sitten tulevat aina puheeksi anopin läsnäollessa? Sehän se ongelma kaiketi oli? Jatkuva tuppautuminen... Miksette puhu niistä tapahtumista missä jo olitte? Ja voihan olla, et anoppi haluais joskus tehdä teidän kanssa yhdessä jotain?

Törmäsimme anoppiin ruokakaupassa ja vaihdoimme pari sanaa (en normaalit käytöstavat omaavana kehtaa leikkiä etten anoppia tunnista, jos perhettä moikataan).

Mutta se siitä, olin aloituksessa kiinnostunut pohtimaan onko tällainen kuvio muilla helpottanut jossain vaiheessa. Vaikuttaa siltä, ettei ole. Eli tällaista taitaa olla edessä vielä pitkään.

Lasten haluan kuitenkin mummon seurasta saavan nauttia, joten väleissä pyrin hänen kanssaan olemaan. Haluan silti, että vanhemmilla on myös jotain sananvaltaa siihen missä, miten ja milloin lasten kanssa puuhaillaan.

Ap

Joka kerta kun tää sama toistuva ongelma on ollut, olette törmänneet ruokakaupassa? Mua kiinnostaa todella paljon se asiayhteys, jossa nää keskustelut käydään, koska se vaikuttaa aivan olennaisesti siihen, miten asiat on tulkittavissa. Jostain syystä sinä, ap, kiertelet ja kaartelet jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Miten niin äiti viime kädessä päättää?! Mitä tapahtui sille tasa-arvolle josta täällä niin meuhkataan kun kyse on naisen eurosta??

Että rusinat taas pullista...

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Entä isä? Aika epävarma äiti, jos estää isovanhempien läsnäolon. Ihan vain koska minä minä omistan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?

Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.

Tämä just musta on näissä anoppi-miniä-ketjuissa jotenkin huvittavaa ja samalla surullista.

Että ihmiset on niiiiin epävarmoja jopa omasta vanhemmuudestaan, että pelätään että anoppi tulee ja vie äidin paikan.

Kyllä ne vanhemmat on aina vanhempia, vaikka isovanhemmat tekisi miten ihania huippujuttuja niiden lastenlasten kanssa. Ihan se o itsestä kiinni jos alkaa petaamaan lapsille jotain kiristysasemaa sen perusteella kuka tarjoilee parhaat sirkushuvit. Ja silloin pitää sitten jo katsoa kaikessa rauhassa sinne peiliin.

Niin, sulla voi olla myös ehkä vähän vaikea ymmärtää, että on myös sellaisia mummoja, jotka yrittävät viedä oikeasti sen äidin paikan.

Ja vaikka eivät sitä pystyisikään viemään, niin aiheuttavat kyllä paljon harmia ja ahdistusta sekä vanhemmille että lapsenlapsille.

Kivaahan se on, jos mummolla on selvä oma paikkansa, ja hänelle tulee hyvä suhde lapseen. Tässäkin ketjussa on kyse kuitenkin siitä, että mummo ei tyydy mummon rooliin.

-Yksi kirjoittaneista, jonka anoppi kutsui itseä äidiksi lapsenlapselleen

(Haluaisinpa näiltä "anoppi on on aina ihana ja täydellinen mummo" -ihmisiltä selityksen tuohonkin ilmiöön, onko sekin vain mummon rakkautta ja äiti turhaan säikkyy, että mitä tässä tapahtuu? Äiti vaan omistushaluinen, kun kokee oudoksi mummon tarpeen nimittää itseä äidiksi lapsenlapselle?)

Jos mummo epähuomiossa sanoo pienelle äiti, ei ole vakavaa. Tai ottaa vauvan syliin... kuten sama äiti kauhisteli. Ei se anoppi siellä asu... ehtii äidin sylissä olla. Ja mummo tottuu sanomaan mummo

Ei ole elämää suurempaa draamaa tässäkään

Et selvästi ole lukenut ketjua, tai olet lukenut sen mitä olet halunnut lukea. Kyse ei ole ollut yhdessäkään tällaisessa kertomuksessa siitä, että välillä vahingossa sanoisi. Esimerkiksi minun anoppini nimitti itseään äidiksi n. 10 kertaa, joka tapaamisen aikana. Eikä ole dementikko.

Mitä haittaa tästä oli? 11. kerta meni jo oikein. Lapsi tietää kuka hänen äitinsä on.

Kerro nyt ihmeessä, mikä on se taustalla oleva ajatus tai tunne, jonka vuoksi ihminen sanoo toisen ihmisen lapselle itseään äidiksi kymmenen kertaa parin tunnin aikana? Sitähän minä kysyin.

Totta kai lapsi tunnistaa äitinsä. Kyse onkin nyt siitä, että väitit etteivät mummot ikinä yritä viedä äidin paikkaa. Jos näin on, niin miksi sitten joku nimittäisi itseä äidiksi lapsenlapselle jatkuvasti ja usein? Ja miksi ihmeessä se ei saisi tuntua lapsen äidistä pahalta ja oudolta, kun anoppi nimittää itseä äidiksi hänen lapselleen?

Unohdus tai ajatuksissaan olo ei voi olla selitys, jos se tapahtuu jokaisella tapaamisella useamman kerran. Kärjistetysti: jos anoppi nimittää itseä useammin äidiksi kuin mummoksi lapsenlapselle, niin mikä siinä on syy, jos ei halu olla äiti sille lapselle?

Mitä haittaa tästä oli?

Sinä väität täällä, että miniät ovat mustavalkoisia, ja näkevät anopit vain pahoina ja itsensä hyvinä. Ja selität ilmeisesti myös (mikäli olet sama kirjoittaja), että nämä ovat niitä tulevaisuuden hirviöanoppeja jne.

Huomaatkos, että itse väität kuitenkin kaikkien anoppien toimivan vain hyvistä motiiveista. Eikö ole aika ristiriitaista? Syytät toisia jostain, mitä itse myös teet. Et suostu myöntämään, että jossain oikeasti voisi olla jopa aika kamala anoppi olemassa (vaikka parodiksisesti nämä miniät täällä tulevat olemaan kamalia anoppeja). Aika mustavalkoisesti tunnut ajattelevan, jos mielestäsi ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, että joku miniä toimisi ihan oikein ja anoppi puolestaan väärin.

Mitä tuohon lainaamaasi tulee, niin väitit että mummot eivät yritä viedä äidin paikkaa, että sellainen on miniöiden kuvitelmissa. Sinulle esitettiin kysymys: miksi sitten joku toistuvasti ja usein nimittää itseä lapsenlapselle äidiksi? Etpä ole tähän pahemmin edes yrittänyt vastata.

Vai kävikö niin, että kalikka kalahti?

Yhtään näistä väittämistä ei ole minulta. Enkä ole nähnyt muidenkaan kommenteissa.

Miksi liioitella ja tulkita? Vai onko kyse samasta asiasta kuin anopin käytöksen tulkinta?

Sama kävi mielessä... Tässä hyvä esimerkki unelmaminiästä ja objektiivisesta tulkinnasta taas...

Anoppi istuttaa miehen eli siis poikansa ruokapöytään "paremmalle" paikalle, antaa hänelle hienommat ruokailuvälineet, kuorii mandariinit valmiiksi, moittii miniän kun pojalla ei ole talvella pitkiä kalsareita jalassa eikä aluspaitaa,   villasukkia yms.  tai kun pojan sukassa on reikä, poika yskii ("eihän se  vaan ole kipeä?" ) ja  katse miniään - tässä muutama esimerkki miten voi olla. Ja tätä anoppia on pidetty suvussa aivan ihanana vaatimattomana ihmisenä! Mutta kun tarpeeksi hyvää  miniää ei ole olemassa.

Lastenkasvatukseen anoppi ei puuttunut mitenkään eikä kodin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi istuttaa miehen eli siis poikansa ruokapöytään "paremmalle" paikalle, antaa hänelle hienommat ruokailuvälineet, kuorii mandariinit valmiiksi, moittii miniän kun pojalla ei ole talvella pitkiä kalsareita jalassa eikä aluspaitaa,   villasukkia yms.  tai kun pojan sukassa on reikä, poika yskii ("eihän se  vaan ole kipeä?" ) ja  katse miniään - tässä muutama esimerkki miten voi olla. Ja tätä anoppia on pidetty suvussa aivan ihanana vaatimattomana ihmisenä! Mutta kun tarpeeksi hyvää  miniää ei ole olemassa.

Lastenkasvatukseen anoppi ei puuttunut mitenkään eikä kodin hoitoon.

Huumorilla tästäkin selviää. Huvittavaahan toi on

"Äiti"-anopeille kun ei nuo nimikkeet ole niin tarkkoja, niin miniähän voi puhutella itseään äitinä puolisolleen. Jos vaikka tulee anoppilassa ollessa pipi, niin voi sanoa " tulehan nyt niin äitis katsoo" ja ojentaa kättään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen tätä ketjua, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että nuo miniät ovat itsekin todella raskasta ja itsekeskeistä seuraa.

No todellakin ja jotenkin lapsellisen mustasukkaisia lapsistaan. Ihmissuhdetaidot puuttuvat täysin.

Sukupolvien eroja ei ymmärretä luonnollisena, elämään kuuluvanna asiana. Toki varmaan monilla on Ihan Oikeitakin ongelmia anoppiensa kanssa. Monilla ihan tehtyjä ja suorastaan itseaiheutettuja, mutta eivät sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtataisteluun tarvitaan kaksi

Paitsi silloin kun toinen alistuu tossuna, silloin se tosiaan on ohi. Mua hirvittää mennä tänään anoppilaan koska anoppi yrittää kyykyttää mua makean syömisellä niin että laatta melkein lentää. Kirjoitinkin siitä tänne ja jopa mieheni sanoi viime kerran jälkeen että omituista touhua. Kun olin viime kerralla väistänyt täysin ylivoimaisen isokokoisen munkkipossun syönnin laittamalla sen lapsen kanssa puoliksi ja tappelemalla puoliskan alas (syötyäni sitä ennen suuren määrän anopin makeita tarjottavia, ja yritettyäni kieltäytyä munkista), anoppi nousi mitään kysymättä ja kävi hakemassa pakastimesta jäätelötuutit sillä menetelmällä että ei ei ole vaihtoehto. Vielä tarkkaili ja kysyi että eikö olekin hyvää kun jouduin tuonkin syömään.

Älä syö herranjumala! Mitä siinä tapahtuu jos et syö? Tiedät itsekin, ettei mitään.

Näin minäkin sanoisin jos joku tällaista kertoisi mutta ne tilanteet on niin painostavia. Anoppi sanoo että tuossa on jokaiselle munkki, syökää, on tosi hyviä. Sanon kohteliaasti että kiitos mutta on niin runsaat tarjottavat että joudun jättämään väliin. Anoppi aloittaa saarnan siitä miten älyttömän, spesiaalin hyviä munkit on, kieltäydyn ystävällisesti toisen kerran, tuputus jatkuu, kolmas kerta, lisää tuputusta. Sitä haluais vain viettää normaalin kahvihetken mutta jos en myönny, anoppi menettää kasvonsa.

Minä ymmärrän tilanteesi ja sen avuttomuuden tunteen, kun kohtelias kieltäytyminen tuputuksesta ei vain mene perille. Jos sanoo rumasti, niin vaarana on välien poikkimeno. Myöskään tämä tuputtaminen ei liity miniä-anoppisuhteeseen, ainakaan vältttämättä. Meidän suvussa tömmäinen ylituputtaja on vanhapiika kummitätini, minä uskallan nykyisin tiukasti sanoa, ettei enää mene, mutta tekee pahaa seurata, kun vieraskoreina olevat poikani yrittävät turhaan kieltäytyä viidennestä kupillisesta ja kahdeksannesta kakkupalasta... Tosin minäkin syön siellä tuplasti sen, mitä oikeasti haluaisin. Kahvihetket eivät todellakaan ole rentoja rupattelutuokioita vaan jatkuvaa strategian miettimistä, miten pääsee vähimmillä herkuilla. Nykyisin täti ei enää jaksa itse leipoa, joten tarjottavat ovat niitä kaupan paksukreemisimipiä kääretorttuja, ja se ytelä kreemi on ihan kamalaa.

Mä luulen että näissä tilanteissa emännällä on ongelmia olla läsnä, ihan aidosti läsnä. Vaikeuksia puhua ja kuunnella ja siksi peittelee hermostumistaan jatkuvalla tuputtamisella ja eihän kukaan voi mitään puhua suu täynnä pullaa. Keskustelu ei pääse etenemään niinkään radikaaleihin sfääreihin kuin mitä pullan tuputtajalle kuuluu, miten hänellä menee.

Keskustelu etenee tuputtajan suunnitelmien mukaan. Hän päättää aiheen ja muut pitää pullan avulla turpansa kiinni. Kun tarjoilut on ohi, voi tuputtaja hypätä pöydästä ylös ja aloittaa tiskaushössötyksen. Tässä vaiheessa vieraat viimeistään poistuvat kun tiskaukseen ei apua tarvita ja seuraavaksi pitääkin tehdä sitä tätä tota ja tuota ja oioi voivoi eikä apua tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

"Äiti"-anopeille kun ei nuo nimikkeet ole niin tarkkoja, niin miniähän voi puhutella itseään äitinä puolisolleen. Jos vaikka tulee anoppilassa ollessa pipi, niin voi sanoa " tulehan nyt niin äitis katsoo" ja ojentaa kättään. 

Niin? Mitä tämän pitäisi aiheuttaa?

Paitsi naurua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Miten niin äiti viime kädessä päättää?! Mitä tapahtui sille tasa-arvolle josta täällä niin meuhkataan kun kyse on naisen eurosta??

Että rusinat taas pullista...

Äiti on sen lapsen synnyttänyt, kärsii lapsesta aiheutuvat ansionmenetykset ja kuuntelee kuuliaisesti terveydenhuollon asiantuntijoiden märinät imetyksestä, syömisistä, vaipan käytöstä, r-viasta, kasvukäyrästä, jne. Isälle eivät lasta koskevat, oikeasti tärkeät asiat kuulu edes viranomaisen mielestä. Siinä sulle rusinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Miten niin äiti viime kädessä päättää?! Mitä tapahtui sille tasa-arvolle josta täällä niin meuhkataan kun kyse on naisen eurosta??

Että rusinat taas pullista...

Äiti on sen lapsen synnyttänyt, kärsii lapsesta aiheutuvat ansionmenetykset ja kuuntelee kuuliaisesti terveydenhuollon asiantuntijoiden märinät imetyksestä, syömisistä, vaipan käytöstä, r-viasta, kasvukäyrästä, jne. Isälle eivät lasta koskevat, oikeasti tärkeät asiat kuulu edes viranomaisen mielestä. Siinä sulle rusinaa.

Oletko tuo lapsen omistaja kirjoittaja? Vai kuitenkin vitsaukset? Ei kukaan oikeasti ole näin outo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän luen tätä ketjua, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että nuo miniät ovat itsekin todella raskasta ja itsekeskeistä seuraa.

No todellakin ja jotenkin lapsellisen mustasukkaisia lapsistaan. Ihmissuhdetaidot puuttuvat täysin.

Sukupolvien eroja ei ymmärretä luonnollisena, elämään kuuluvanna asiana. Toki varmaan monilla on Ihan Oikeitakin ongelmia anoppiensa kanssa. Monilla ihan tehtyjä ja suorastaan itseaiheutettuja, mutta eivät sitä ymmärrä.

Nimenomaan näin. Monessa tilanteessa ei vahingossakaan pysähdytä ajattelemaan asiaa toisen kannalta. Tämä tosin koskee varmasti molempia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniällä ei ole mitään velvollisuutta vaalia yhteyttä ihmisiin, jotka eivät kunnioita perheen rajoja tai sääntöjä. Lapsen äiti viime kädessä päättää, minkälaiselle seuralle lapsensa altistaa.

Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista oikeuksia lapsenlapsiaan koskien.

Ikävä kyllä tämä taitaa olla nykyään tilanne. Todella ikävää kun monet käyttävät tällaista mahdollisuutta hyväkseen vieraannuttaakseen lapsen sukulaisistaan muka lapsen edun nimissä. Koskaan nämä tapaamani vieraannuttajat eivät ole olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä tai edes kovin mukavia ihmisiä. Minä minä minä.

Valta seuraa aina vastuuta. Se joka ei vastuuta kanna, ei valtaa käytä.

Etsipä se pykälä, jossa kerrotaan isovanhempien oikeuksista lapsenlapsiaan kohtaan.

Jotkut koittaa ihan vaan toimia oikein. Ja tulee ihmisten kanssa toimeen. Ovat tasapainoisia

Minä olen aina tullut ihmisten kanssa toimeen sillä että asetan rajat. Kun oikeus- ja vastuukysymykset ovat selvillä, se on helppoa.

No löytyikö se pykälä?