Tätimäisyys keski-iässä
Mistä se johtuu. Onko kaikki ulkoiset asiat menettäneet merkityksensä? Mukavuudenhalua? Naishormoonivajetta? Kaikki energia menee kotitöihin, äidinrooliin ja mummoharrastuksiin? Mihin katoavat ne naiselliset, aktiiviset ja viehättävät naiset kun 45 tulee mittariin? Joillain jopa aiemminkin. Tukka harmaankirjava lyhyt tätimalli, vaatteina tunikoita, jotka peittävät "kaiken", ei meikkiä, ylipainoa enemmän tai vähemmän ja harrastuksina vain leipominen, käsityöt ja puutarhanhoito. Tämä on vierasta itselleni ja ystävilleni, mutta tuntuu olevan normisettiä suurimmalle osalle naisista.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Toi vaihehan alkaa jo joskus 20-25 v. välillä :(
M57
Eläkeläinen muistelee. Voi sua.
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Vanhalle kurpalle on ihan sama meikkaako vai ei, ei se naama siitä kauniimmaksi muutu. Näyttää vain meikatulta rumalta naamalta, eikä yhtään nuoremmalta. Säästyypä kosolti rahaa sijoitettavaksi kun jättää meikit kaupan hyllylle. Eläkeikä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, silloin arvostaa säästöjä enemmän kuin meikattua naamaa.
Mä olen ollut tyyliltäni tätimäinen jo parikymppisestä. Olen vaan tykännyt sellaisesta aika klassisesta, muodollisesta ja vakavasta tyylistä niin hiuksissa, meikissä kuin vaatteissakin. Se kuvastaa hyvin sitä millainen olen ihmisenä: vakava tosikko. Tämä ei ole itselleni mikään häpeän aihe, vaikka nykyään ihaillaankin avoimen sosiaalisia, huumorintajuisia ihmisiä. Kaikille meille on paikkamme, ja kaikkia tarvitaan.
Nyt olen 43 ja tätiintyminen on kääntynyt ulkoisen tyylin suhteen niistä kaksikymppisenä käyttämistäni jakkupuvuista, nutturasta ja tangokuningatar-tyylin vahvasta meikistä naturelliin tunikatäteilyyn. Ei vaan huvita enää uhrata aikaa arkisin meikin ja hiusten kanssa, ja vaatteissa ja kengissäkin on tärkeintä mukavuus, ei minkään tietyn ulkoisen imagon esiin tuominen tai persoonani esiin tuominen. Ostan tosiaan nykyään vaatteeni pääosin Prismasta, kun ei niin kauheasti kiinnosta miltä ne näyttää. Olen töissä it-alalla, jossa myös ei ole mitään väliä miten on pukeutunut.
Sisäisesti olen ollut täti aina, eli sellainen introvertti, luontoa ja yksinäisyyttä rakastava ihminen. Lukutoukka ja tietokonenörtti. Ja oman talon jotta pääsen puutarhaa hoitamaan ostin jo vähän päälle kolmikymppisenä.
Tässä iässä mun substanssi on muualla kuin ulkoisissa avuissa. Eikä voisi yhtään vähempää kiinnostaa, mitä mun henkilökohtaisista asioista ja ulkonäöstä kukaan muu kuin minä itse ajattelee.
Iän myötä oma peilikuva on vain alkanut näyttämään kauniilta ilman meikkiä ja hiusvärejä.
Tosin ihailin jo aikoinaan oman äitini luonnollista kauneutta hänen vanhetessaan.
Oma vartalokin on hämmästyttävällä tavalla alkanut iän myötä näyttämään ja tuntumaan kauniilta vanhetessaan sekin.
Hoikka olen ollut aina; en osaa sanoa miltä tuntuisi olla ylipainoinen ja kuinka se vaikuttaisi minäkuvaan tai pukeutumiseen.
Pidän minimalistisesta tyylistä, tilanteenmukaisista ja laadukkaista vaatteista.
Viihdyn itsessäni ja elämässäni.
Mieskin tuossa on vain parantunut vanhetessaan.
Iän ja elämänkokemuksen myötä on olemiseen laskeutunut uudenlainen rauha ja seesteisyys. Ja jonkinlainen yksikertaisuus; vähemmän vain todellakin on enemmän.
Eli ap pitää itseään parempana ihmisenä koska on sellainen "täti" kun haluaa olla ja muiden pitäisi olla just samanlaisia. Pientä itsensä korostamista. Luulisi aikuisen naisen ymmärtävän että kaikki eivät ole samanlaisia mutta silti elävät onnellisena omaa elämäänsä.
Kaikille kun onnea eivät tuo samat asiat. Ja todellakin nuoretkin naiset ja miehet harrastaa leipomista, puutarhan hoitoa ja käsitöitä joten en ymmärrä miksi nuo olisi vanhojen harrastuksia?
Sisimmässään epävarmalla ihmisellä on usein tarve arvostella muita ja vakuutella muille kuinka MINÄ sentään olen sitä ja tätä ja tota mutta muut ei.
Itse parikymppisenä luettelit lempi harrastukseni joista yhdestä olen jo tehnyt ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tädit luovat maailmaan turvallisuutta ja tasapainoa. Kuka nuori haluaisi elää maailmassa jossa tädit ryyppäisivät tai pössyttelisivät päivät pitkät risafarkuissaan ja huutaisivat v...a joka toisena sanana.
Ihana kommentti. Mua ihmetyttää miksi tätiys ja mummoja koetaan niin negatiivisena. Hehän luovat tosiaan turvaa ja tasapainoa. Mä olen aina pitänyt ja kunnioittanut vanhempia naisia ja miehiä myös. Itsekin olen jo täti-iässä, täytin 38 enkä ole enää nuori nainen. Hyvä näin, aika aikaansa kutakin, en aio ruveta wanna be- teiniksi, se näyttää irvokkaalta nelikymppisellä.
Sovinistit esineellistävät naisia ja se näkyy asenteena, että vain nuori ja seksikkäännäköinen nainen on hyväksytty. Vanhempia nsisia halveksitaan, sillä he eivät ole miehillie hyödyllisiä seksuaaliobjekteja.
Henk koht aion tätiytyä juuri niin paljon kuin huvittaa. Meinaan elää omannäköisen mukavan elämän, enkä suu nittele sitä sen mukaan, mitä mieltä joku random tyyppi on ulkonäöstäni ja harrastuksistani.
Taitaa ap:lle pukata pientää ikäkriisiä joten nyt pitää täällä vakuutella kuinka ei ole mikään täti.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja lakkaa vetämästä turhia rooleja niin ihana rauha laskeutuu sieluun. Täti-fiilis on ihanan positiivista :)
Minua ei pätkääkään kiinnosta, mitä mieltä joku ap:n kaltainen on ulkonäöstäni.
Tätityyli on täysin ok! Arvostakaa nyt herranen aika edes vähän ikää ja kokemusta, se on teillä kaikilla edessä joka tapauksessa.
Nuoruuden tavoittelu keinotekosin konstein on aika säälittävää, toki siisti pitää olla.
Ja jos joku aidosti ei keksi parempaa rahareikää kuin pakkelit ja törkykalliit ryppyrasvat ja kosmetologiset hoidot, niin toki minun puolestani hän saa syytää rahansa vaikka nuotioon - minä en itse sellaisesta perusta sitten niin yhtään.
Olen 36v eli keski-ikää lähestyvä ja kerron tässä vaan omasta puolestani. Pukeutumistyyli ei ole juuri muuttunut 20 vuodessa, mustat vaatteet aina ja hame päällä silloin kun sää ja muut olosuhteet sallivat. Farkuissa en ole koskaan viihtynyt.
Harkitsin hiusten värjäyksestä luopumista viime vuonna, josko hiukset sitten katkeilisivat vähemmän. Kokeilin myös polkkatukkaa. En tykännyt, joten taas on pitkähköt mustat hiukset. Korkokenkien käyttö on jäänyt vähälle sen jälkeen kun nyrjäytin nilkkani pahasti 10 vuotta sitten. Käytän korkkareita vain juhlatilanteissa tai jos lähdetään autolla leffaan, teatteriin tms.eli ei tarvitse kävellä. Manikyyrejä tai pitkiä kynsiä en ole koskaan harrastanut, eivät oikein sovi pianon- ja kitaransoiton kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin suunnattomasti tästä elämänvaiheessa. Hiukset on harventuneet joten pituudesta on ollut pakko tinkiä. Se toki hieman harmittaa, mutta väkisin pitkänä pidettävä ohut liru on aika kamalan näköinen. Iästä riippumatta.
Vaatteet on ne, jotka näyttää ja tuntuu mukavilta. Se Desigualin tunika nyt vaan on minua. Ei rikkirevityt ja kulutetut farkut. Sekin aika on eletty ja koettu.
Meikki on hillitty. Joskus 15 vuotta sitten kuljin ensimmäisten joukossa ripsineni ja kynsineni. En jämähtänyt siihen, eikä se enää näyttäisi hyvältä.Nautin elämästäni, lapsistani, miehestäni, kodista, matkoista, ystävistä, keikoista... Ja kyllä, olen tyytyväinen siihen mitä peilistä näen. Siellä on pyöreä 44-vuotias tunikatäti, joka on elänyt opiskeluajat ja nuoruutensa täysillä. Nyt on aika tätivaiheelle.
Ihan positiivinen kirjoitus. Kuitenkin tuo ikä vähän ihmetyttää. Vasta 44-vuotias ja täysillä tätivaiheessa. Ikähaarukka taitaa tässä asiassa olla aika laaja.
What? Miten niin vasta 44-vuotias? Ihan täti-ikähän se on. Vai onko sinusta se nuoren naisen ikä? Sen ikäinen saa olla tätimäinen ihan vapaasti tai olla olematta, ei kuulu kenellekään muulle.
Tuli tästä mieleen eräs vanha vitsi:
- Miksi naiset meikkaa ja käyttää hajuvettä?
- Siksi kun ne on oikeesti rumia ja haisee pahalta.
N40
Täti tai aikuinen ja kypsä nainen, mikä ero näilläkin nyt on?
Olen 49-v, mielestäni ihan kivan näköinen nainen enkä miellä itseäni tädiksi. Hiukset on hyväkuntoiset ja pitkät, pukeutumisessa kiinnitän huomiota laatuun ja ajattomuuteen, tyylini on klassinen. Hyvät kengät, kauniit ja hillityt aidot korut sekä laadukkaat huivit miellyttävät silmääni, mikään keinokuitumateriaali ei enää eksy kaappiini.
Inhoan nykypäivän pissistyyliä, ripsien- tai hiustenpidennyksiä, microblade-kulmia ja muuta teennäistä kardashian-hapatusta.
Tätimäisyyden voi kai jokainen määritellä, ehkä se on mielentila?
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Luonnossa urokset yrittävät miellyttää (myös huijata) naarasta. Missä vaiheessa naiset päästivät asiat niin että heidän pitää muka miellyttää miehiä? Ainakaan nyt tarvitsisi kun voi hankkia elantonsakin itse. Voihan jotkut olla niin esteettisiä että siksi laittautuvat jopa yksin muttei itsetunto voi olla siitä kiinni.
Toi vaihehan alkaa jo joskus 20-25 v. välillä :(
M57