Lue keskustelun säännöt.
Tätimäisyys keski-iässä
31.03.2018 |
Mistä se johtuu. Onko kaikki ulkoiset asiat menettäneet merkityksensä? Mukavuudenhalua? Naishormoonivajetta? Kaikki energia menee kotitöihin, äidinrooliin ja mummoharrastuksiin? Mihin katoavat ne naiselliset, aktiiviset ja viehättävät naiset kun 45 tulee mittariin? Joillain jopa aiemminkin. Tukka harmaankirjava lyhyt tätimalli, vaatteina tunikoita, jotka peittävät "kaiken", ei meikkiä, ylipainoa enemmän tai vähemmän ja harrastuksina vain leipominen, käsityöt ja puutarhanhoito. Tämä on vierasta itselleni ja ystävilleni, mutta tuntuu olevan normisettiä suurimmalle osalle naisista.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ikääntymisen pitäisi merkitä painonnousua. Ei ihme, että kansa on lihavaa, kun näin uskotaan. Jos viisikymppinen pukeutuu tyylikkäästi, sekö on takertumista menneeseen.
Ei tätiytyminen ole mikään luonnonlaki. Lihominen ja ulkonäköasioiden välttely ovat omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa jotenkin kummallisesti yhdistetään ns. naturelli ulkomuoto tätimäisyyteen. Minun mielestäni myös ulkonäöltään "laitettu" ihminen voi hyvinkin olla tätimäinen. Se on vaan jokin siinä tyylissä, joka tekee sen tätimäisyyden.
Myös ylipaino tekee tätimäiseksi, joku kolmekymppinen voi ylipainon takia näyttää tätimäisemmältä kuin puolet vanhempi.
Aineenvaihdunta hidastuu iän myötä, lääkäri kertonut näin, siksi on vaikea olla lihomatta. Ei mahdotonta mutta vaikeampaa kuin nuorena. Jos syö hyvin vähän, ei jaksa tehdä mitään.
Sepä se, tätimäisesti laittautuminen! Tuntuu, että tuo jatkuva hiustenlaitto on nimenomaan tätimäisten naisten puuhaa. Se polkkatukka tai "nuorekas" lyhyt tukka pitää laittaa aina suihkun jälkeen, joka ikinen aamu ja vielä aina ulos lähtiessä. Fööni tuhisee ja hiuslakkaa kuluu.
Minä ja minun ego. Kenellä se mitenkin rakentuu. Tavallaan itsensä kanssa touhuilu on samanlaista kuin joku puutarhanhoito tai matonkutominen, kohde vaan on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaapa jaa, minusta se tätimäisyys ei tule ulkonäöstä niinkään, vaan sisäisestä maailmasta. Samoin kuin setämäisyys. Mulle on käynyt niin, että siinä neljänkympin paremmalla puolella aloin vasta löytää itseäni, mitä haluan ja millainen olen. TAjusin, että mähän oon täysi hippi ja vähitellen ulkonäkö on muuttunut aika hipiksi. Löysin värit elämääni, vaihdoin ammattia, sisustin kodin uudelleen ja ulkonäkö on aikalailla erilainen kuin nuorempana, jolloin pukuduin lähinnä siten kun ikäisteni odotettiin pukeutuvan. Nykyään kammoksun kaikenlaista teennäistä ja sitä, että tehdään jotain siksi, että se on tapana ja ylipäätään kaikenlainen tylsyys tuntuu ihan tappavalta ja tekis mieli huutaa keskellä katua, että miksi te ihmiset ette elä, siis oikeasti elä?!
Joo, mun tyyli ei varmaan ole valtaosan mielestä tyylikästä, mutta hemmetti sentään, että mä rakastan tyyliäni! Teen myös kaikenlaista pähkähullua ja kai sekin näkyy ulkonäöstä. Usein nuoremmat katsoo aikalailla nenänvartta ja silmät pyörii päässä, mutta ihan sama, ei kiinnosta. Hulluus on parasta! Aion elää tällä tyylillä loppuelämäni, vaikka eläisin 100-vuotiaaksi.
Tää viesti oli kiva lukea. Ihmiset on ennen kaikkea persoonia. Kahta täysin samanlaista ihmistä ei löydy koko pallolta. Se oman itsensä ainutlaatuisuus pitäisi tajuta jo lapsena. Eli niistä sormenjäljistä, silmän iiriksestä, dna:sta lähtien oma uniikki itsensä.
Meidät kasvatetaan tiettyyn muottiin yleisesti jos ei satu syntymään perheeseen jossa arvostetaan ihmisen ainutlaatuisuutta. Koko elämä saatta kulua ihmetellessä kuka minä olen? Sitten kun itsensä löytää onkin hirmuisen hyvä olo. Meillä Suomessa samaan muottiin sullominen on erityisesti vallalla ikävä kyllä.
Elämän kuuluukin kasvattaa ihmistä huomaamaan miten muita tulee kohdella eli samoin kuin toivoo itseäkin kohdeltavan mutta samalla tulee tutustua itseensä ja sekin voi olla yllättävän pitkä prosessi 😊. Persoonat ovat aina mukavia tutustuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Minä häpeän teitä nelikymppisiä risaisissa farkuissa niin kuin teinit ja teette kaikekkenne miellyttääksenne miehiä. Ja luulette sen olevan jotenkin arvokkaampaa elämää kuin tätimäisten. Ei elämä täysin toisia ihmisiä varten, jolleivat he ole lapsiasi, ole minkään arvoista. Se on huoraamista.
Mistäköhän tämäkin aggressiivisuus kumpuaa? Miten voi hävetä toisia ihmisiä? Näen päivittäin viehättäviä nelikymppisiä naisia erilaisissa farkuissa. Niille moni parikymppinen kalpenee. Ei se ole ikäkysymys ollenkaan, kuka on viehättävä ja kuka ei. Oma äitini käyttää farkkuja yli seitsemänkymppisenä ja näyttää upealta. On ollut leski nelikymppisestä, eikä ole yrittänyt ulkonäöllään miellyttää miehiä. Ei ole koskaan elänyt täysin toisia varten, ei lapsiaan eikä miehiä. Typeräähän se vasta olisi. Harrastaa paljon kaikenlaista, henkistä ja fyysistä toimintaa. Pukeutuu aina hyvin ja on huoliteltu, myös kotioloissa, matkoilla ja mökillä. Tätä eroa lähinnä ihmettelen, kun suuri osa keski-ikäisitä ikätovereistani muuttuu tätimäisiksi, vaikka se ei ole ainoa vaihtoehto. On niitäkin, jotka säilyttävät naisellisuutensa keski-iässä (ja sen jälkeenkin) ja ihan omaksi ilokseen. Ap
No siinä nelikymppisenä alkaa muiden keski-ikäisten naisten ”kasvatus” tai ”painostaminen” eli puututaan hiusten pituuteen. Keski-ikäisillä pitää olla lyhyet hiukset. Samoin vaatetukseen ja jos ei tehoa alkaa juoruaminen ja panettelu. Toisilla se tehoaa yllättävän hyvin kun halutaan kuulua joukkoon esim. työpaikalla. Tätä se on ainakin Suomessa ehkä ulkomailla naisellisuus on ihan Ok iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse neljänkympin puolivälissä ja pitkähiuksinen, kiinnostuksenkohteilta älyllinen ja sielulta ikuinen kapinallinen, nainen, lapsikin on. Ulkoisesti kammoan tanttaluukkia. Toistaiseksi olen onnistunut välttämään sen vielä ainakin.
Pari juttua tulee mieleen tuosta mitä kysyit.
Hiusten oheneminen kun ikää tulee pakottaa monet naiset käytännössä lyhyempiin hiuksiin. Lyhyillä hiuksilla päänahan näkymisen pystyy peittämään paremmin. Suomalainen hiuslaatu on vielä ohut, joten tämä saattaa hieman vaikuttaa siihen että täällä leikataan niitä lyhyitä enemmän vs. joku etelän maa.
Toinen ja varmaan tärkeämpi juttu on se että iän karttuessa jotain muuttuu naisen hormonitasapainossa. En tiedä sen tarkemmin mikä tai mitkä tekijät. Tämä vaikuttaa aineenvaihdunnan hidastumiseen ilmeisesti. Keskivartaloon alkaa kertyä rasvaa. Varmaan joillain sitä kertyy vähän eri paikkoihin, mutta aika monelle tulee nimenomaan vatsamakkaraa. Siitä tulee paitsi ylipainoa myös pötkylämäinen olemus. Jota sitten taas peitellään laatikkojakuilla yms.
Erikseen on kuivan kesän orava -naistyyppi, joka pysyy helpommin laihana. Näillä toisaalta kasvoissa saattaa olla juonteita ja vanhentumista jo hyvinkin aikaisin. Huomaan tätä kaveripiirissä. Veikkaan että näillä naisilla metaboliikka on geneettisesti erityyppistä, eli kiloja ei samalla lailla kerry.
Veikkaan että tätä naisen hormonitasapainon ja metaboliikan problematiikkaa saattaisi olla tutkittu ja kehitetty ratkaisuja lääketieteessä paljon paremmin, jos monilla miehillä ei olisi mahdollisuus vaihtaa vanha nainen nuorempaan ja hoikempaan. Ei ole toisin sanoen riittävästi kannustinta yhteiskunnan tasolla laittaa rahaa ja panoksia hormonien ja lihomisen tutkimiseen. Tutkimusrahavirta ohjautuu muihin kohteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lapsi näyttää lapselta, nuori nuorelta, keski-ikäinen tädiltä ja vanhus mummolta. Ei siinä sen ihmeempää. Geenit säätelevät ikääntymistämme.
On aina ilo silmälle, kun näkee kauniisti pukeutuneita ihmisiä. On myös sydäntä särkevää nähdä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät takertua menneisiin ikävaiheisiin.
Ei tätimäisyydessä ole kyse iästä, vaan asenteesta. Tietenkin keski-ikäinen näyttää ikäiseltään. Se voi kuitenkin tarkoittaa ihan eri asioita. Aloituksessa kuvattua kiinnostuksen katoamista ulkoisia asioita kohtaan, tai toisaalta sitä, että kauneus/tyylikkyys/viehättävyys säilyvät arvoina myös nuoruuden jälkeen. Täällä vain tätimäisillä on tarve haukkua muita. Jos on sama miltä itse näyttää, ei muidenkaan olemuksen pitäisi häiritä. Väistämättä nousee mieleen supisuomalainen kateus.
Olen kyllä eri mieltä tuosta "tätien" tarpeesta haukkua. Ap: n aloituksessakin vinoiltiin "naishormoonivajeesta", "äidinroolista" ja "mummoharrastuksista". Mukavuudenhalussa ja terveyden arvostamisessa ei ole mitään vikaa, se on fiksua. Nukun mieluummin tunnin pidempään enkä kärsi vaivaisenluista.
Ja mitä mukavuudenhaluun tulee, isosiskoni (tukevasti täti jo pitkään) on nukkunut paplarit päässä 15-vuotiaasta - kuulostaa tosi houkuttelevalta vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin tuossa vielä vuosi sitten sinkku, silloin siis 33. Tinderissä ikähaarukka oli 30-36. Jessus mitä setiä oli 95% miehistä, toinen jalka haudassa suurimmalla osalla ja ylipainoisia plösöjä löytyi enemmän kuin tarpeeksi..
Oletko varma, että ilmoittivat ikänsä rehellisesti. Keski-ikäisillä miehillä on tarve valehdella ikänsä ainakin 10 vuotta nuoremmaksi, eivät melkoisella varmuudella olleet ilmoittamansa ikäisiä. Kun ikäkriisi alkaa niin samalla myös epätoivo. Hipaisua vaan vasemmalle kun tuommoinen mursu ilmestyy näyttöön.
Tätä se nykyajan pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys tarkoittaa: ei edes saa vanheta rauhassa. Tätimäisyys on hanurista ja nuorekkuutta pitää vaikka väkisin pitää yllä vaattein, meikein ja kampauksin. Syntymästä hautaan asti aina vaan ulkonäkö sitä ja ulkonäkö tätä. Onneksi hautaan ei tule kukaan katsomaan, että onko kampaus kuosissaan tai ripset laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn kyllä ruokakaupassa melko räävittömässä lookissa. T. Helsinkiläinen
Käyn myös lähiruokakaupassa (matkaa 200 m) juuri kuten sinä, keskustaan (Helsinki 1 km) meikkaan kevyesti ja puen ylleni ns. kaupunkivaatteet. Se on mielestäni vain ja ainoastaan kohteliasta kaupunkikulttuuria.
N 64 v
Vierailija kirjoitti:
Tädit luovat maailmaan turvallisuutta ja tasapainoa. Kuka nuori haluaisi elää maailmassa jossa tädit ryyppäisivät tai pössyttelisivät päivät pitkät risafarkuissaan ja huutaisivat v...a joka toisena sanana.
Ihana kommentti. Mua ihmetyttää miksi tätiys ja mummoja koetaan niin negatiivisena. Hehän luovat tosiaan turvaa ja tasapainoa. Mä olen aina pitänyt ja kunnioittanut vanhempia naisia ja miehiä myös. Itsekin olen jo täti-iässä, täytin 38 enkä ole enää nuori nainen. Hyvä näin, aika aikaansa kutakin, en aio ruveta wanna be- teiniksi, se näyttää irvokkaalta nelikymppisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisnelonen kampaajalla ja kynsihuolloissa ravaava biletantta kuulostaa lähinnä myötähäpeää nostattavalta tekoräväkältä Kaija Koolta. Tätimäisyyden alalaji sekin.
Ja sinä kuulostat hajuttomalta ja mauttomalta, kukkahattuiselta kyylältä, jolla on aina aikaa jeesustella muiden tekemisiä ja olemisia. Tätien alalajeista kaikkein rasittavin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Minä häpeän teitä nelikymppisiä risaisissa farkuissa niin kuin teinit ja teette kaikekkenne miellyttääksenne miehiä. Ja luulette sen olevan jotenkin arvokkaampaa elämää kuin tätimäisten. Ei elämä täysin toisia ihmisiä varten, jolleivat he ole lapsiasi, ole minkään arvoista. Se on huoraamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Minä häpeän teitä nelikymppisiä risaisissa farkuissa niin kuin teinit ja teette kaikekkenne miellyttääksenne miehiä. Ja luulette sen olevan jotenkin arvokkaampaa elämää kuin tätimäisten. Ei elämä täysin toisia ihmisiä varten, jolleivat he ole lapsiasi, ole minkään arvoista. Se on huoraamista.
Hmm...käsitys tuokin. Itse omistan tunikoita, mutta myös valmiiksi "revityt" farkkucaprit, melko löysät sellaiset. Niiden kanssa saatan laittaa kultaiset nahkakengät tai riekerin ruskeat ja koristeelliset sandaalit.
Yläosana toimii joko kaunis, löysä t-paita ja tyköistuva jakku tai sitten brodyyripitsistä tehty, rintojen alta levenevä toppi.
Rakastan koruja, etenkin pronssisia ja nahkaan tehtyjä, boheemeja koruja (kaulakoruja sekä rannekoruja. Korvikset on aina sirot kultaiset ja/tai helmikorut). Hiukseni on pitkät ja vaaleat ja annan niiden olla jollain sykeröllä tai klipsulla nostan taakse puolihuolimattomasti.
Voin silti laittaa myös tunikan, missä on jokin juju värityksessä tai mallissa. Seuraksi useimmiten leggarit ja saapikkaat, etenkin talvella. Seuraksi sitten sään mukaan pitkää hupullista villakangastakkia tai pitkähkö toppatakki. Joskus laitan ostetut tai itse kudotut kauniit villasukatkin niin, että ne näkyvät saappaiden reunan alta.
Jos lähden housuissa, vaikka toppahousuissa koiran kanssa niin silloin seurana housuille voi olla lyhyt, muotoon leikattu toppatakki karvareunushupulla. Karvareunuksellisista hupuista pidän paljon.
En miellä siis itseäni ollenkaan kuvailemasi mukaiseksi, vaikka olen pian nelikymppinen.
Iäkseni kyllä veikataan useimmiten 25-28-vuotias, mutta en ota sitä niin vakavasti, vaikka muutaman kerran olenkin joutunut ikäni todistamaan, mm.kaupassa.
Lapseni ovat isoja, vanhin asuu jo omillaan. Olen sairastunut vakavasti ja sairaslomalla. Todellakin nautin hyvistä päivistä ja auringonpaisteesta, mutta myös vesisateesta. Teen asioita mitkä tuntuu itsestä hyvältä jos vaan ylipäätään kykenen tekemään jotain. Lasteni ei ole tarvinnut minua hävetä, päinvastoin kehuvat minua äitinä ja kauniiksi. Meillä ollaan toisillemme avoimia ja kerrotaan päivittäin kuinka paljon rakastamme toisiamme. Ehkä joillekin imelää, mutta rankat asiat ovat tehneet siitä meille arkipäivään kuuluvaa tai toinen vaihtoehto olisi ollut luovuttaa.
Eli miehiä en tarkoituksella miellytä, en ole edes kaivannut sellaista sohvalleni. Tai olen, mutta se on niin upea mielikuva, että en usko todellisuudessa sellaista miestä olevan olemassakaan. Toki katson asiaa uudestaan jos sellainen ovelleni tulisi. En käy baareissa ja olen absolutisti.
On vain tosi kurjaa miten voit noin haukkua joidenkin housujen perusteella ihmisen kaikkineen ja vieläpä muka sääliä.
Mauton voi olla, on sitten kumpaa vaan vai siltä väliltä, mutta ei yhdet housut kestään pahaa tee.
Toisaalta; jos joku tahtoo niillä pöksyillä samalla miellyttää miehiä niin mitä sitten? Kivaa varmaan muutama flirttaileva katse ja se siitä. Ei se tarkoita, että olisi jävettävä jakorasia.
Tätimäinenkin ihminen voi olla kuin hutsu konsanaan. Tiedänkin pari sellaista, toinen heistä hyvin arvostetussa asemassakin vielä.
Antaa jokaisen naisen olla sellainen kun on ja jos jonkun lapsi äitiään häpeää niin silloin se kannattaa kertoa ystävällisesti kyseiselle äidille itselleen. Häpeä voi kummuta juurikin noista ihmisten ennakkoluuloista ja asenteista, ei niistä housuista.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se nykyajan pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys tarkoittaa: ei edes saa vanheta rauhassa. Tätimäisyys on hanurista ja nuorekkuutta pitää vaikka väkisin pitää yllä vaattein, meikein ja kampauksin. Syntymästä hautaan asti aina vaan ulkonäkö sitä ja ulkonäkö tätä. Onneksi hautaan ei tule kukaan katsomaan, että onko kampaus kuosissaan tai ripset laitettu.
Miksi tädeille ei mene jakeluun, että kyse ei ole ollenkaan nuoruudessa roikkumisesta? Tämäkin täti haukkuu muita, kun pitäisi saada vanheta rauhassa. Sen kun vanhenet, ei kuulu muille. Ilmeisesti koko ulkonäköasia ei ole sinua koskaan kiinnostanut, vaan olet "joutunut" väkisin huolehtimaan itsestäsi. En kyllä ymmärrä miksi. Olisit ollut sellainen kuin haluat ihan nuoresta asti. Muilleko sinä itseäsi puunasit nuorempana? Ne jotka huolehtivat itsestään koko iän, tekevät sen itselleen. Turha heitä on tulla haukkumaan, kun on itse toiminut laskelmoivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisnelonen kampaajalla ja kynsihuolloissa ravaava biletantta kuulostaa lähinnä myötähäpeää nostattavalta tekoräväkältä Kaija Koolta. Tätimäisyyden alalaji sekin.
Ja sinä kuulostat hajuttomalta ja mauttomalta, kukkahattuiselta kyylältä, jolla on aina aikaa jeesustella muiden tekemisiä ja olemisia. Tätien alalajeista kaikkein rasittavin.
Juuri näin. Kukkahattukyylä on ihan raivona kun joku pitää ulkonäöstään huolta. Tuollaisista tyypeistä tulee vanhana kammottavia, katkeria ja vihaisia mummoja, niistä itsestään huolehtivista taas yleensä tulee mukavia ja elämänilonsa mummoja, ihania.
Olet rehellinen - siitä täydet pisteet!
Miksi kaikki ilkeät ja haukkuvat kommentit tulevat niiltä naisilta, jotka ovat valinneet tätiroolin ja lakanneet huolehtimasta ulkonäöstään? Mitä se tädeille kuuluu, jos joku toimii toisin? Onko nämä tädit niitä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla samasta muotista?
Ei tätimäisyydessä ole kyse iästä, vaan asenteesta. Tietenkin keski-ikäinen näyttää ikäiseltään. Se voi kuitenkin tarkoittaa ihan eri asioita. Aloituksessa kuvattua kiinnostuksen katoamista ulkoisia asioita kohtaan, tai toisaalta sitä, että kauneus/tyylikkyys/viehättävyys säilyvät arvoina myös nuoruuden jälkeen. Täällä vain tätimäisillä on tarve haukkua muita. Jos on sama miltä itse näyttää, ei muidenkaan olemuksen pitäisi häiritä. Väistämättä nousee mieleen supisuomalainen kateus.