Tätimäisyys keski-iässä

Vierailija kirjoitti:

Olen viiden- ja kuudenkympin puolivälissä. Hiusten värjäämisen lopetin vuosi sitten, kun alkoi puskea harmaata juurikasvua. Nyt hiukset ovat omasta mielestäni kauniin väriset, kiiltävät ja kimaltevat hopeanharmaat.

Olen 15 kiloa ylipainoinen kuten olen ollut jo kolmekymppisestä.

Vaatteeni on ns. Sokos-tyyliä. En ole koskaan ollut kiinnostunut muodista, mutta arvostan laadukkaita vaatteita. Pukeudun tylsästi, mutta en huolimattomasti tai mauttomasti. En halua näyttää tyttärieni siskoilta. Suosin mukavia kenkiä, koska jalkateräni on leveä.

Tykkään mökkihommista, neulomisesta, leipomisesta ja kaunokirjallisuudesta. Ap:n mielestä festarit ovat varmaan hohdokkaampia kuin elokuvat ja teatteri, mutta siitä en välitä.

Olen ollut lapsi, mutta en enää käytä polvisukkia. Olen ollut nuori, mutta en enää käytä napapaitaa. Olen ollut nuori äiti, mutta en pelkää näyttää keski-ikäiseltä tädiltä, olenhan jo mummu.

Ihmisen habituksen perusteella ei kuitenkin kannata arvioida hänen ajatuksiaan. Ei nuorisopukeutuminen tee kenestään maailmanluokan ajattelijaa.

Miksi kaikki tätihenkilöt pitävät tanttapukeutumisen vaihtoehtona vain nuorisomuotia? Eikö kukaan ole selvillä aikuismuodista? Se ei ole napapaitoja eikä reikäfarkkuja, mutta ei myöskään tunkoita, ylisuuria ja muodottomia neuleita, kirjavia telttoja eikä huonosti-istuvia keinokuituhousuja. Ap ei mielestäni maininnut festareita eikä puhunut ajatusmaailmoista. Kyseli vaan sen perään, mistä on kyse kun ulkonäöllä ei ole enää elämässä merkitystä.

En meikkaa arkena, hiukset on pitkät, mutta lähes aina ponnarilla, en harrasta juuri mitään ja tunikoista tykkään (jos eivät ole mitään telttoja), mutta en ole mielestäni lainkaan tätimäinen. No ylipainoinen en kyllä ole, vaan ennemmin hoikka.

Pidän löysiä vaatteita koska syön liikaa ahdistukseen eikä laihdutus kiinnosta.

Jos keski-iässä ei saa olla täti, niin koska sitten? :D

N 52

Olin tuossa vielä vuosi sitten sinkku, silloin siis 33. Tinderissä ikähaarukka oli 30-36. Jessus mitä setiä oli 95% miehistä, toinen jalka haudassa suurimmalla osalla ja ylipainoisia plösöjä löytyi enemmän kuin tarpeeksi.. 

Ihmisiä kiinnostavat erilaiset asiat. Sinua kiinnostaa pukeutuminen ja hyvä niin.

Minä luen paljon, käyn kasvitieteellisissä puutarhoissa, museoissa, taidenäyttelyissä ja -gallerioissa, konserteissa jne.

Ketä minun pitäisi miellyttää? 

Ikäiseni - ja lähes poikkeuksetta ikäisiään naisia paljon vanhemmalta näyttävät miehet - jahtaavat liikuttavan tohkeissaan parikymppisiä... Eläkepapat eivät kiinnosta.

Täti54 kirjoitti:

Täti54 kirjoitti:

Tjaa, minä olen tuo täti-iän ylädesiilissä, kun täytin juuri 54.

Käyn kampaajalla edelleen viiden viikon välein ottamassa värin, leikkauksen ja kulmien värin ja muotoilun. Näin olen tehnyt 18-vuotiaasta.

Geelikynnet huollatan 4 viikon välein.

Jalkahoidossa kävin juuri tällä viikolla, siellä käyn pari kertaa vuodessa.

Suuhygienistillä käyn 1-2 kertaa vuodessa

Lapset eivät asu enää kotona, joten eipä tule juuri leivottua. Tykkään kyllä leipoa,

Mutta ne leipomukset tulee muuten syötyä itse. Asun rivarissa, puutarhanhoitoa olen inhonnut aina. Ensi kesänä teetän pihan päädyn liuskekivelle-eipä tarvi huoltaa.

Tunikoita en omista, olen normaalipainoinen ja vaatekaapista löytyy vaatteet joka menoon, korkkareista kumisaappaisiin. Käyn vaihtelevasti keikoilla, konserteissa, teatterissa, baareissa ym riennoissa. Ystäväni eivät kyllä ole hekään yhtään jämähtäneitä.

Harrastan liikuntaa, kodin sisustusta, musiikkia mm. Käsitöitä en ole tällä vuosituhannella tehnyt. Tai hetkinen, yhdet, elämäni ainoat villasukat olen kutonut, kun sain opetusta kantapäähän.

Se tässä iässä on parasta, kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään eikä mitään!

Täti lisää vielä, että kämpästä en poistu, ellei hiukset ole laitettu ja meikki kunnossa, sekä pari suihkaisua hajuvettä kaulalle

Sama täällä 60v. Täytyy vähän siistiytyä, ennen kuin lähden edes kaupungille. Kotonakin aamulla hieman "laitan itseäni", jotta huomaan herääväni. Aina vaan niin tottunut olla siisti.

Minä neuloin, kudoin mattoa ja poppanaa, leivoin piiraita, täytin sanaristikoita ja pelasin pasianssia jo teininä enkä nytkään ole kuin vasta 29v. Hiukset ovat värjäämättömät polkkamittaiset, käytän lukulaseja ja keeppiä ja aamutakkia ja laukussani on aina pastilleja.

Synkältä näyttää...

Sehän on ihan sama miltä näyttää ns kaupungille lähtiessä- kuinka monta tuntematonta ihmistä muistatte vaikka kahden viikon takaisesta kauppareissusta, ja miltä nämä näytti? Muistatteko edes mitä itsellänne oli päällä 2 viikkoa sitten esim torstaina klo 16.30?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap

Minä häpeän teitä nelikymppisiä risaisissa farkuissa niin kuin teinit ja teette kaikekkenne miellyttääksenne miehiä. Ja luulette sen olevan jotenkin arvokkaampaa elämää kuin tätimäisten. Ei elämä täysin toisia ihmisiä varten, jolleivat he ole lapsiasi, ole minkään arvoista. Se on huoraamista.

Mistäköhän tämäkin aggressiivisuus kumpuaa? Miten voi hävetä toisia ihmisiä? Näen päivittäin viehättäviä nelikymppisiä naisia erilaisissa farkuissa. Niille moni parikymppinen kalpenee. Ei se ole ikäkysymys ollenkaan, kuka on viehättävä ja kuka ei. Oma äitini käyttää farkkuja yli seitsemänkymppisenä ja näyttää upealta. On ollut leski nelikymppisestä, eikä ole yrittänyt ulkonäöllään miellyttää miehiä. Ei ole koskaan elänyt täysin toisia varten, ei lapsiaan eikä miehiä. Typeräähän se vasta olisi. Harrastaa paljon kaikenlaista, henkistä ja fyysistä toimintaa. Pukeutuu aina hyvin ja on huoliteltu, myös kotioloissa, matkoilla ja mökillä. Tätä eroa lähinnä ihmettelen, kun suuri osa keski-ikäisitä ikätovereistani muuttuu tätimäisiksi, vaikka se ei ole ainoa vaihtoehto. On niitäkin, jotka säilyttävät naisellisuutensa keski-iässä (ja sen jälkeenkin) ja ihan omaksi ilokseen. Ap

Niin, no joku saa iloa näyttämällä perinteiseltä naiselta, joku toinen ei. Joku saa iloa hiihtämisestä, joku toinen ei. Ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos keski-iässä ei saa olla täti, niin koska sitten? :D

N 52

Ei koskaan, kts. Aira Samulin. Täti on kirosana.

Ei nyt kaikki tuollaiseksi muutu. Ei ainakaan mun kaveripiirissä. Itse olen 47v. Mua ei ole koskaan kiinnostanut käsityöt, leipominen tai puutarhanhoito.

Harrastan jumppaa ja käyn salilla. Tunikoita en myöskään ole koskaan käyttänyt. Hiukseni olen aina pitänyt pitkinä. Nyt tosin lyhentynyt, mutta edelleen yli olkapään. Olen aina viihtynyt farkuissa ja ylipainoakaan ei ole. Kaksi teiniä pitää huolen, että pysyn kartalla nuorten jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Niin, no joku saa iloa näyttämällä perinteiseltä naiselta, joku toinen ei. Joku saa iloa hiihtämisestä, joku toinen ei. Ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.

Ilonsa kullakin, se on selvä. Ketjussa kysytään sitä, miksi naiset MUUTTUVAT tätimäisiksi keski-iässä. Jos ei ole ulkonäköasiat koskaan kiinnostaneet, ei siinä mitään. Kukin voi olla kiinnostunut mistä lystää, eikä toinen ole toista parempi. Jos elämän puolivälissä tilanne kuitenkin ykskaks muuttuu, niin syytä siihen on ketjussa kyselty. Ap

Tätimäisyys puskee ulkonäköön väkisinkin ikääntymisen myötä, tulee ryppyjä, ja olen lihonut pikkuhiljaa normaalipainon ylärajalle. Mieleltäni ei sovi keski-ikäisten joukkoon, vaikka luen paljon, olen kouluttautunut ja perhe löytyy. Olen 45, käyn 6 viikon välein kampaajalla, meikkaan joka päivä, käyn jumpassa 3 kertaa viikossa. Pidän kaikesta kauniista, en voisi pukeutua Prisma-vaatteisiin. Kutominen, hiihtäminen, puutarhanhoito ja marjasadon hilloaminen ei kiinnosta. Työ sanelee arkipukeutumista: pitää olla melko konservatiiviset vaatteet yllä töissä. Jos rahaa olisi enemmän, satsaisin vielä enemmän merkkivaatteisiin. Nyt rahaa menee paljon asumiseen ja teinien menoihin, kuten harrastuksiin.

Ehkä ne vaan tykkää semmosesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap

Jos olisit aina asunut autiolla saarella ilman tietoa muista ihmisistä ja heidän ulkonäöistään, niin takuulla sinua ei kiinnostaisi oma naamasi tai vartalosi.

Monet ei tätä myönnä, mutta niin kauan kuin me asumme muiden ihmisten keskellä, saamme vaikutteita muista ja muut meistä.

Se, että sinä satunnaisesti olet yksin ja silloinkin meikkaat, kertoo siitä kuinka syvällä sinussa on muiden miellyttäminen. Luulet tekeväsi sen itseäsi varten, mutta se ei ole totta.

Ihminen ostaa sellaisia vaatteita joihin mahtuu ja joiden kuvittelee näyttävän edes joten kuten kivoilta päällä. Joskus ne samat vaatteet vaan näyttävät eri ihmisillä eri tavoin. Sama tunika voi 60 vuotiaan tai 15 vuotiaan päällä antaa ihan eri vaikutelman. Kuten meikkaamattomuus tai luonnollisen väriset hiukset. Ei kyse siis ole jostain tietoisesta muutoksesta vaan ihan luonnollisesta vanhenemisesta joka näkyy ihossa, ryhdissä, hiuksissa tai vyötäröstä.

Yleensä lapsi näyttää lapselta, nuori nuorelta, keski-ikäinen tädiltä ja vanhus mummolta. Ei siinä sen ihmeempää. Geenit säätelevät ikääntymistämme.

On aina ilo silmälle, kun näkee kauniisti pukeutuneita ihmisiä. On myös sydäntä särkevää nähdä ihmisiä, jotka väkisin yrittävät takertua menneisiin ikävaiheisiin.

En ymmärrä, miksi ikääntymisen pitäisi merkitä painonnousua. Ei ihme, että kansa on lihavaa, kun näin uskotaan. Jos viisikymppinen pukeutuu tyylikkäästi, sekö on takertumista menneeseen.