Lue keskustelun säännöt.
Minulla oli kemiaa erään miehen kanssa
31.03.2018 |
Mietin, miksi maailmankaikkeus on niin julma, että antoi minulle kokemuksen erään miehen kanssa tuntea kemiaa häntä kohtaan, mutta järjesti sitten niin, että en saa tätä miestä "omakseni" ja vieläpä niin, että ei sillä miehellä ole muitakaan, hän ei vain muka "kykene" ja "pysty" mihinkään yhteiseen suhteeseen tai edes vaikkei ois selkeää suhdetta niin yhdessäolemiseen.
Ei ois tarttenu lähettää tätäkään kokemusta minulle. Mihin mä tarvitsin ne hirveänmoiset sydänsurut sen tunteen ollessa täysin turha, jolla tuossa rakastuin? Mihin tarvitsin sen kokemuksen, mitä oikea kunnon kemia on, miltä se tuntuu, kun siitä ei saanut itselleen mitään muuta kuin pahan jälkimaun, pettymyksen ja rakkauden puutteen?
En osaa enää kuvitella kiinnostuvani koskaan kenestäkään ilman samanlaista tunnetta, ilman samanlaista kemiaa. Ja se kemia oli voimakas. En haluaisi jäädä yksinkään, mutta millälailla asia on omassa valinnassani, kun ei tuollaista tunnetta synnytetä itsestä, se syntyy, jos syntyy.
En varmaan enää koskaan rakasta. Ketään. Rakastan vieläkin sitä miestä, jota kohtaan kemiaa tunsin, vaikka hän kohteli minua tylysti, ikävästi, ymmärtämättömästi ja satutinkin itseni. Silti jatkaisin hänen kanssaan siihen, mihin homma jäi milloin vain, jos saisin mahdollisuuden. Jos hän välittäisi minusta yhtään. Jos hän ottaisi yhteyttä ja kykenisi johonkin. Mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvä hänelle, ehkä jos hän kykenee johonkin hän soittaa jollekulle toiselle, eikä koskaan minulle.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstalassukan naispuolinen vastine. On valmiiksi päätetty, miten asiat ovat, ja että itse ei omalle puutteelle ja kärsimykselle mitään voida, ja tullaan palstalle uhriutumaan. Siinä missä lassukat perustavat näkemyksensä miestyyppisesti pseudotieteeseen (mm. netistä löytyvät "tilastot" ja "tutkimukset"), ap perustaa sen henkilökohtaiseen tunteeseensa, että mitään ei hänelle enää tässä elämässä ole eikä tule.
Kummassakin tapauksessa todellinen syy henkilön rakkaudettomaan elämään on vastenmielisessä persoonallisuudessa, jota kehittämällä ongelmakin poistuisi.
Eli väitätkö, että syy ihmisten rakkaudettomaan elämään on heidän persoonassaan? Luonteessaan? Ei esim. siinä, miten ovat tulleet kohdelluiksi ja millaisia jälkiä se on jättänyt? Aika ilkeää sinulta.
apPersoona muodostuu osaksi juuri ympäristön vaikutuksesta. Sitä voi myös muokata muuttamalla omaa suhtautumistapaansa ympäristöönsä, koska tämä muuttaa niitä vaikutuksia joita ympäristöllä sinuun on. En viitannut kaikkiin rakkaudettomuudessa eläviin ihmisiin yleisesti, vaan sinun ja palstalassukoiden tyyppisiin ihmisiin erityisesti. Kumpaakin yritetään tälläkin palstalla ihan aidosti auttaa eteenpäin, mutta torjutte yritykset ja jopa haukutte auttajianne ilkeiksi.
Ihminen, jonka persoonallisuus houkuttelee muita ihmisiä ja rakkautta, käyttäytyy aivan eri tavalla. Hän katsoo suopeasti niitäkin, jotka pyrkivät kohtelemaan häntä vihamielisesti, sen sijaan että pyrkisi löytämään vihamielisyyttä sieltäkin, missä sitä ei ole. Hän pohtii omien valintojensa vaikutusta siihen, miten elämä on mennyt, ja pyrkii tietoisesti tekemään jatkossa parempia valintoja.
Esimerkiksi sinä olet viettänyt vuosia kemiattomassa suhteessa. Olet kuitenkin itse valinnut tuohon suhteeseen sitoutua ja tehnyt siihen lapsiakin. Et voi tietää, olisitko tuona aikana kohdannut miehiä, joiden kanssa sinulla on molemminpuolista kemiaa, jos olisit ollut vapaa, ja kuinka monta kertaa niin olisi käynyt. Joku niistä miehistä olisi voinut olla sitten vielä sellainen, että suhdekin olisi onnistunut ja toiminut. Varmaksi emme voi tätä sanoa, mutta se nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, että tämä mainitsemasi mies olisi ainut mahdollisuus sinulle onnistua. Eihän se juttu hänen kanssaan edes onnistunut! Siis kyseinen mies ei ole kaiken tuon haikailun ja pakkomielteisyyden arvoinen. Mitä enemmän aikaasi tuhlaat häntä koskevaan haikailuun, sitä useamman muun miehen kohdalla menetät mahdollisuuden kokea, olisiko teidän välillänne kemiaa. Tämä ihan faktisesti vähentää mahdollisuuksiasi onnistua - kukaan meistä kun ei elä niin pitkään, että ehtisi käytännössä kokeilla niitä kemioita jokaisen maapallon päällä tallustavan kaksilahkeisen kanssa. Siis jokainen haavekuviin kiinnittyneenä vietetty hetki on pois mahdollisuudesta tutustua uuteen, mahdollisesti ihanaan mieheen.
No olen viettänyt joo, toinen vaihtoehto olisi ollut varmaan olla miesten hyväksikäytettävänä heidän tarpeilleen tai yksin. Missähän ympyröissä oisin tavannut muita miehiä, varsinkin kun kokemukseni tuon miehen jälkeen oli vetää pussi päähän ja lakata kokonaan odottamasta miesten kiinnostusta. Tai jos sitä sai, niin aina miestä kiinnosti vain se, mitä hän saa.
Mieheni on kyllä antanut minulle paljon henkisesti, sitä ei voi kieltää, ja ollut sillälailla hyvä valinta. Se vaan, että kun alan toipua ja parantua henkisestä kaltoinkohtelustaninlapsuudessa, niin eihän se tietenkään riitä, että on sellaisen kivan isämiehen kanssa, vaan haluaisi toisenlaisen suhteen.
apVaikutat suhtautuvan miehiin lähtökohtaisesti vihamielisesti - aivan kuin palstalassukat suhtautuvat naisiin. Miten voit odottaa onnistuvasi intohimoon ja henkiseen läheisyyteen perustuvassa parisuhteessa, jos näkemyksesi on että miehet haluavat ainoastaan joko hyväksikäyttää sinua tai hylätä sinut? Haluat kumppanin, joka rakastaa, ihailee ja kunnioittaa sinua siitä huolimatta että itse kohtelisit häntä passiivis-aggressiivisesti kyräillen? Odotuksesi ovat täysin harhaisia.
Itse olen nainen, mutta voin kertoa että en menisi lähellekään ihmistä, joka etsii uutta suhdetta ollessaan vielä edellisen kanssa suhteessa. Siis ei kykene olemaan ollenkaan yksin ja nauttimaan yksinolosta ja omasta seurastaan. Kaikki elämäni miehet (jotka ovat jokainen hyviä, rakastavia ja ihania miehiä) toimivat tässä asiassa samoin. Rajaat itse itseltäsi paljon mahdollisuuksia omaksumalla asenteen, että sinun täytyy saada käyttäytyä vastuuttomasti, lapsellisesti ja vihamielisesti, ja silti miehen pitäisi olla se ihanista ihanin ymmärtäväinen unelmien prinssi. Valitettavasti sellaiset miehet haluavat naisensakin olevan ihana ja ymmärtäväinen, ja tällaisia naisia heille on myös tarjolla.
Valikoin miehiä heidän käytöksensä perusteella, eli hyväksikäyttäjiä todellakin löytyy, ja koska en ole sellaisten kanssa, en puhunut kenenkään hylkäävän minua, vaan että valitsisin tietenkin olla yksin, jos ainoa toinen vaihtoehto on hyväksikäyttävä mies. En ole koskaan ollut hyväksikäyttäjämiehen kanssa suhteessa, en ole niin hölmö. Mutta miehet, joiden kanssa olen ollut, en ole tuntenut mitään kemiaa heitä kohtaan, he ovat olleet vain "ihan kivoja ja mukavia jannuja" ja ehkä auttaneet minua kokemaan itseni edes hieman rakastetummaksi.
Ja missä taas sanotaan, etten kykene nauttimaan yksinolosta? Sä et tidä mun elämäni kulusta mitään, ja tuollaisia oletat. Turha puolustautua sanomalla, että en ole kertonut, miksi silti olettaa, etten osaisi olla yksin? Kaiken lisäksi olin ihan sinkku, kun tähän kemia-mieheen tutustuin. Uudelleen tavatessamme en ollut, mutta tuskinpa sillä oli tilanteeseen ihan hirveää merkitystä.
apKerroit vaihtoehdoiksi avioliitollesi yksin olemisen tai hyväksikäytettävänä olemisen, ja perustelit näillä sen miksi jatkat avioliitossa. Yksin oleminen on siis oman kertomuksesi mukaan sinulle huonompi vaihtoehto kuin ei-tyydyttävässä avioliitossa oleminen.
Ja siis niin? Tätä mieltä olen. Miten sekin kertoo sinulle, että en osaisi olla yksin?
ap
Kolmas vaihtoehto oli siis "valitsemasi mies", tarkoitatko tätä ketjun aiheena olevaa miestä joka ei valinnut sinua? Hänhän ei silloin ole vaihtoehto.
Se, että et ole tyytyväinen avioliitossasi ja haikailet muuta, kertoo minulle että olet avioliitossasi onneton. Jos kuitenkin olet mieluummin tuossa liitossa kuin yksin, se kertoo minulle että yksin ollessasi olisit vielä nykyistäkin onnettomampi. Ihminen, joka "osaa olla yksin", tarkoittaa minulle henkilöä joka on täysin onnellinen yksin eläessään. Hän ei tarvitse muita ihmisiä tekemään itseään onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on palstalassukan naispuolinen vastine. On valmiiksi päätetty, miten asiat ovat, ja että itse ei omalle puutteelle ja kärsimykselle mitään voida, ja tullaan palstalle uhriutumaan. Siinä missä lassukat perustavat näkemyksensä miestyyppisesti pseudotieteeseen (mm. netistä löytyvät "tilastot" ja "tutkimukset"), ap perustaa sen henkilökohtaiseen tunteeseensa, että mitään ei hänelle enää tässä elämässä ole eikä tule.
Kummassakin tapauksessa todellinen syy henkilön rakkaudettomaan elämään on vastenmielisessä persoonallisuudessa, jota kehittämällä ongelmakin poistuisi.
Eli väitätkö, että syy ihmisten rakkaudettomaan elämään on heidän persoonassaan? Luonteessaan? Ei esim. siinä, miten ovat tulleet kohdelluiksi ja millaisia jälkiä se on jättänyt? Aika ilkeää sinulta.
apPersoona muodostuu osaksi juuri ympäristön vaikutuksesta. Sitä voi myös muokata muuttamalla omaa suhtautumistapaansa ympäristöönsä, koska tämä muuttaa niitä vaikutuksia joita ympäristöllä sinuun on. En viitannut kaikkiin rakkaudettomuudessa eläviin ihmisiin yleisesti, vaan sinun ja palstalassukoiden tyyppisiin ihmisiin erityisesti. Kumpaakin yritetään tälläkin palstalla ihan aidosti auttaa eteenpäin, mutta torjutte yritykset ja jopa haukutte auttajianne ilkeiksi.
Ihminen, jonka persoonallisuus houkuttelee muita ihmisiä ja rakkautta, käyttäytyy aivan eri tavalla. Hän katsoo suopeasti niitäkin, jotka pyrkivät kohtelemaan häntä vihamielisesti, sen sijaan että pyrkisi löytämään vihamielisyyttä sieltäkin, missä sitä ei ole. Hän pohtii omien valintojensa vaikutusta siihen, miten elämä on mennyt, ja pyrkii tietoisesti tekemään jatkossa parempia valintoja.
Esimerkiksi sinä olet viettänyt vuosia kemiattomassa suhteessa. Olet kuitenkin itse valinnut tuohon suhteeseen sitoutua ja tehnyt siihen lapsiakin. Et voi tietää, olisitko tuona aikana kohdannut miehiä, joiden kanssa sinulla on molemminpuolista kemiaa, jos olisit ollut vapaa, ja kuinka monta kertaa niin olisi käynyt. Joku niistä miehistä olisi voinut olla sitten vielä sellainen, että suhdekin olisi onnistunut ja toiminut. Varmaksi emme voi tätä sanoa, mutta se nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, että tämä mainitsemasi mies olisi ainut mahdollisuus sinulle onnistua. Eihän se juttu hänen kanssaan edes onnistunut! Siis kyseinen mies ei ole kaiken tuon haikailun ja pakkomielteisyyden arvoinen. Mitä enemmän aikaasi tuhlaat häntä koskevaan haikailuun, sitä useamman muun miehen kohdalla menetät mahdollisuuden kokea, olisiko teidän välillänne kemiaa. Tämä ihan faktisesti vähentää mahdollisuuksiasi onnistua - kukaan meistä kun ei elä niin pitkään, että ehtisi käytännössä kokeilla niitä kemioita jokaisen maapallon päällä tallustavan kaksilahkeisen kanssa. Siis jokainen haavekuviin kiinnittyneenä vietetty hetki on pois mahdollisuudesta tutustua uuteen, mahdollisesti ihanaan mieheen.
No olen viettänyt joo, toinen vaihtoehto olisi ollut varmaan olla miesten hyväksikäytettävänä heidän tarpeilleen tai yksin. Missähän ympyröissä oisin tavannut muita miehiä, varsinkin kun kokemukseni tuon miehen jälkeen oli vetää pussi päähän ja lakata kokonaan odottamasta miesten kiinnostusta. Tai jos sitä sai, niin aina miestä kiinnosti vain se, mitä hän saa.
Mieheni on kyllä antanut minulle paljon henkisesti, sitä ei voi kieltää, ja ollut sillälailla hyvä valinta. Se vaan, että kun alan toipua ja parantua henkisestä kaltoinkohtelustaninlapsuudessa, niin eihän se tietenkään riitä, että on sellaisen kivan isämiehen kanssa, vaan haluaisi toisenlaisen suhteen.
apVaikutat suhtautuvan miehiin lähtökohtaisesti vihamielisesti - aivan kuin palstalassukat suhtautuvat naisiin. Miten voit odottaa onnistuvasi intohimoon ja henkiseen läheisyyteen perustuvassa parisuhteessa, jos näkemyksesi on että miehet haluavat ainoastaan joko hyväksikäyttää sinua tai hylätä sinut? Haluat kumppanin, joka rakastaa, ihailee ja kunnioittaa sinua siitä huolimatta että itse kohtelisit häntä passiivis-aggressiivisesti kyräillen? Odotuksesi ovat täysin harhaisia.
Itse olen nainen, mutta voin kertoa että en menisi lähellekään ihmistä, joka etsii uutta suhdetta ollessaan vielä edellisen kanssa suhteessa. Siis ei kykene olemaan ollenkaan yksin ja nauttimaan yksinolosta ja omasta seurastaan. Kaikki elämäni miehet (jotka ovat jokainen hyviä, rakastavia ja ihania miehiä) toimivat tässä asiassa samoin. Rajaat itse itseltäsi paljon mahdollisuuksia omaksumalla asenteen, että sinun täytyy saada käyttäytyä vastuuttomasti, lapsellisesti ja vihamielisesti, ja silti miehen pitäisi olla se ihanista ihanin ymmärtäväinen unelmien prinssi. Valitettavasti sellaiset miehet haluavat naisensakin olevan ihana ja ymmärtäväinen, ja tällaisia naisia heille on myös tarjolla.
Valikoin miehiä heidän käytöksensä perusteella, eli hyväksikäyttäjiä todellakin löytyy, ja koska en ole sellaisten kanssa, en puhunut kenenkään hylkäävän minua, vaan että valitsisin tietenkin olla yksin, jos ainoa toinen vaihtoehto on hyväksikäyttävä mies. En ole koskaan ollut hyväksikäyttäjämiehen kanssa suhteessa, en ole niin hölmö. Mutta miehet, joiden kanssa olen ollut, en ole tuntenut mitään kemiaa heitä kohtaan, he ovat olleet vain "ihan kivoja ja mukavia jannuja" ja ehkä auttaneet minua kokemaan itseni edes hieman rakastetummaksi.
Ja missä taas sanotaan, etten kykene nauttimaan yksinolosta? Sä et tidä mun elämäni kulusta mitään, ja tuollaisia oletat. Turha puolustautua sanomalla, että en ole kertonut, miksi silti olettaa, etten osaisi olla yksin? Kaiken lisäksi olin ihan sinkku, kun tähän kemia-mieheen tutustuin. Uudelleen tavatessamme en ollut, mutta tuskinpa sillä oli tilanteeseen ihan hirveää merkitystä.
apKerroit vaihtoehdoiksi avioliitollesi yksin olemisen tai hyväksikäytettävänä olemisen, ja perustelit näillä sen miksi jatkat avioliitossa. Yksin oleminen on siis oman kertomuksesi mukaan sinulle huonompi vaihtoehto kuin ei-tyydyttävässä avioliitossa oleminen.
Ja siis niin? Tätä mieltä olen. Miten sekin kertoo sinulle, että en osaisi olla yksin?
apKolmas vaihtoehto oli siis "valitsemasi mies", tarkoitatko tätä ketjun aiheena olevaa miestä joka ei valinnut sinua? Hänhän ei silloin ole vaihtoehto.
Se, että et ole tyytyväinen avioliitossasi ja haikailet muuta, kertoo minulle että olet avioliitossasi onneton. Jos kuitenkin olet mieluummin tuossa liitossa kuin yksin, se kertoo minulle että yksin ollessasi olisit vielä nykyistäkin onnettomampi. Ihminen, joka "osaa olla yksin", tarkoittaa minulle henkilöä joka on täysin onnellinen yksin eläessään. Hän ei tarvitse muita ihmisiä tekemään itseään onnelliseksi.
Ei vaan tarkoitin lasteni isää. Ja en asu hänen kanssaan enää. Miten se tätä onnellisuustilannetta muuttaa? Nyt? Miksi ihmeessä mun pitäisi olla onnellinen, koska olen yksin? Paljon onnellisempi olisin, jos saisin itse rakastaa ihmisiä, joista välitän, ja joista minulle tulee tunne, että he välittävät minusta.
ap
Varsinkin se, että on tunne, ettei kukaan välitä minusta on varmaan se, mikä tekee minusta onnettoman. Ja enhän minä voi siihen vaikuttaa, miten paljon muut haluavat käyttäytyä siten, että kokisin heidän välittävän minusta, joten miten voin muuttaa sitä tilannetta? Siis esim. en koe, että lapseni ja mieheni välittävät minusta, niin mitä sille voi tehdä? Antaa heidän elää omaa elämäänsä, en itsekään ole jaksanut heistä välittää sillälailla suuria tekoja sen eteen tehden, koska mulla on niin paha olla koko ajan.
ap
Ehkä tämä ns. hyvä mieheni sitten teki yhden hyvän teon suhteen kaksi sellaista, jotka eivät tuntuneet hyviltä, eli tuntuivat pahalta, en tiedä, mutta en halua enää asua enkä elää hänen kanssaan, mutta se ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
ap
Mun mies teki varsinkin lasten saannin jälkeen jatkuvasti asioita, jotka tuntuivat minusta pahoilta mutta enhän mä osannut sellaisesta eroavani ajatella, johan mulla oli äiti, joka jatkuvasti eläessäni teki mua kohtaan asioita, jotka tuntuivat pahoilta ja opetti, että niin toisia kuuluu kohdella. Eli että mä olen väärässä sanoessani niistä ja hänen käyttäytymisestään mua kohtaan tai jos en sanonut mitään, mutta en tehnyt mitä hän siinä sitten halusi aiheutettuaan mulle pahaa oloa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän teki jo suhteemme alussakin sellaista, mikä tuntui minusta pahalta, mutta enhän minä joka en ollut koskaan saanut kotoa tukea saada elää niin, että mua kohdellaan siten, mikä tuntuu hyvältä siihenkään mitään itsetuntoa saanut, ettei mun tartte olla sellaisen miehen kanssa.
ap
Mutta se, mikä miehen tekemänä tuntui minusta pahalta ei sitä varmasti enemmistöstä olisi ollut, mutta minusta joka tapauksessa tuntui, enkä tajua, miten mies ei edes kunnolla ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi. Erehdyshän se oli. Siitä alkoi kasautua sellainen tunne, että ei tuo minusta välitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä opettaa jos sen antaa opettaa. Rakkaus ei ole epäonnistunutta jos se ei johda mihinkään. Rakkaus ei epäonnistu. Tärkeintä on se, että sen saa kokea edes kerran.
Varjele sitä tunnetta. Anna sen toisinaan lämmittää. Älä jää roikkumaan siihen kohteeseen mutta pidä siitä tunteesta kiinni, muista se aina.
Olet voittaja, jos opit tästä etkä katkeroidu. Luota elämään. Se kantaa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Elämä opettaa jos sen antaa opettaa. Rakkaus ei ole epäonnistunutta jos se ei johda mihinkään. Rakkaus ei epäonnistu. Tärkeintä on se, että sen saa kokea edes kerran.
Varjele sitä tunnetta. Anna sen toisinaan lämmittää. Älä jää roikkumaan siihen kohteeseen mutta pidä siitä tunteesta kiinni, muista se aina.
Olet voittaja, jos opit tästä etkä katkeroidu. Luota elämään. Se kantaa.
Tsemppiä!
No enhän mä nyt tästä katkeroidu. Se ainoastaan osoitti minulle miten rakkaudetonta ja pskaa elämäni jo valmiiksi on. Tämä tilaisuus tai tilanne ei lisäänyt pskaa elämääni enää yhtään. Näytti vain olemassa olevan elämäni hirveyden ja pskuuden, kuten sanoin. Ja rakkaudettomuuden. Olin siis suhteessa miehen kanssa, jolta kuvittelin saavani rakkautta, kun tämä hyökyaalto ns. saapui rantaan. Siitä opin, että vaikka miten äitini opetti, että vika on minussa, jos ei toisten kanssa tunnu hyvältä, niin löysinpäs sen olon, joka tuntui hyvältä, eikä itsessäni ollut siinä olossa mitään vikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikka on vielä hyödyllisempää!
Vierailija kirjoitti:
Matikka on vielä hyödyllisempää!
Oli mulla pitkä matikkakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaa suosittelen sinulle ap lämpimästi! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa suosittelen sinulle ap lämpimästi! Tsemppiä!
No oon terapiassa, mutta sehän ei sitten ole mikään varma keino saada ongelmiinsa apua, vaan maailmassa on sellaisiakin paskoja terapeutteja, joille ei selviä 6:kaan vuodessa, mikä asiakkaalla on hätänä tai mikä on syynä hänen pahoinvointiinsa, eivätkä ne osaa edes kertoa asiakkaalle, että hän on pahoinvoiva, ja ettei siis ole esim. ihme, jos hän "käyttäytyy huonosti" ja että sellaisen tilanteen syntyminen on aina muiden lähinnä kotiolojen syy, ei henkilön itsensä.
Mutta olen nyt sellaisessa terapiassa, jossa asiakasta osataan lukea oikein. Tai ainakin sata kertaa paremmin, kuin kognitiivisessa osataan lukea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset aina sattumoisin ihastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina sattumoisin ihastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Mites se tähän ketjuun liittyy?
ap
ihminen tuntee ensirakkaudessa voimakkaammin kuin sen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
ihminen tuntee ensirakkaudessa voimakkaammin kuin sen jälkeen
No ei ollut kuitenkaan mun ensimmäinen rakastuminen. Mutta ensimmäinen jossa oli nuo tunteet mitä oli...
ap
Kiva, mullakin oli yhden vanhan hooron kanssa kemiaa. Lojuttiin sillan alla ja vedettiin samasta törpöstä Sinolia, aahhh !, sitä se oli, puistokemiaa. Tosin kyllä, se kassi-alma on nykyään jo raato. Imuroi naamaansa vähän huono laatuista tenttua ja nirri pois. Mutta kemiaa oli kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina sattumoisin ihastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Mites se tähän ketjuun liittyy?
ap
RAHA = KEMIA
Siten se liittyy, muita tyhmiä kysymyksiä ? Anna tulla vain rohkeasti, et menetä enään mitään koska olet tyhmyytesi osoittanut.
Saattaisi olla sellainen itsekin, eikä minunlaisteni moralisoija. Ei ole mikään joka odottaa lässytystä saavansa. Ja tunnen, mutta en niin paljon kuin haluaisin.
ap