Miksi joillain ihmisillä on vielä tänä päivänä kirjahylly?

Minulla on kaksikin kirjahyllyä, jotka täynnä asia/koulutuskirjoja. Ei yhtään roskaromaania.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta erittäin hyvä kysymys. Minulla on monta hyllyköllistä itse nauhoitettuja vhs-nauhoja. Tulisipa auri kananen siivoamaan.

Kotisi on varmaan aarreaitta. Itse haikailen brittiläistä minisarjaa,  joka tuli noin 20 vuotta sitten. Joanna Trollopen kirjasta tehty sarja, jossa oli eroperheitä ja uusperheitä. Ajatuksia herättävä tarina. Mm eronnut nainen lapsineen muutti surkeaan röttelöön (hän ei halunnut toista, parempaa asuntoa).  Sarjassa oli myös ex-miehen uusi perhe ja ex-miehen vaimon  lapsi.  Kun se meni TV:ssä, en saanut osia talteen. Tallennus epäonnistui joka kerta tai esitysaikaa oli siirretty. Sarjaa ei myyty videona tai DVD:nä. Kirjakin oli kyllä hyvä.

Minulla oli kirjahyllytön kausi noin 15 vuotta. Ostin sitten talon, jonka irtaimisto tuli kaupan mukana. 

Hyllyssä oli kuusikymmentä vuotta vanhaa halpislukemista. Vanhoja vhs kasetteja ja niitäkin vanhempia kasetteja, joita soitettiin aikoinaan mankalla. Lehtipino 70- luvun aikakausilehtiä.

Sitä vaan ihmettelen, että toiset ei osaa päästää vanhasta sälästä irti, vaan ne on hyllyillä hamaan hautaan saakka.

Henkilö, joka asui talossa, kuoli 8 vuotta sitten.

Kuskasin hyllyn ja tavarat roskiin.

Onko nykyään lukiolaisilla kirjoja?? Enkä tarkoita E kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Koska minulla on montasataa nidettä tietyn genren kirjoja.

Ei kertakäyttödekkareita, ei tusinarakkausromaaneita, ei suomalaisia kirjailijoita, joilla mummot täyttävät hyllynsä.

Naureskelin jo lapsena näille "kirjahyllyille", joissa oli baarikaapista ja matkamuistonukeista lähtien kaikkea roskaa, mutta ei kirjan kirjaa. Tai no, jos kirjoja oli, olivat ne jotain Valittujen Palojen kirjalyhennelmiä ja niitäkin alle puoli metriä.

Eivätkö vanhat vaarit sitten täytä kirjahyllyjä kirjoilla? Sotaromaanit, Päätalot, rikosromaanit tai ihan historia ja klassikot. Ehkä vähättelet joitakin kirjallisuuden lajeja. Valittujen Palojen ja muiden kustantajien lyhennetyt kirjat ovat nekin kirjoja. On ihan hyvä, jos joku lukee niitä. Äskettäisistä uutisista tuli käsitys, että moni ei nykyaikana pystyisi lukemaan niitä, koska joillakin on niin pieni sanavarasto.  Ja jos joku lukee vähän hitaasti, nuo kirjat ovat hyviä. Ne olivat myös tapa tuoda kirjallisuutta niihin koteihin, joilla ei ollut kirjastoa lähinaapurissa. Niiden avulla sai tuntumaa alkuperäiseen tarinaan, esim. Martin Greyn järkyttävät muistot keskitysleiriltä ja myöhemmin perustetun uuden perheen menetyksestä. pari vuotta sitten halusin lukea erään kirjan vieraalla kielellä. Sellaista ei saanut edes Amazonilta, mutta sieltä  löytyi  mainitsemasi lyhennettyjä kertomuksia sisältävän sarjan kirja, jossa oli haluamani kertomus.

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn aika hyvin koneen ääressä. Teen myös työni koneella ja värkkåilen mielelläni tuota omaa pöytäkonettakin. Tapaan tuttuja koneella ja kännykällä ja pelaan kännykällä.

Mutta kertomakirjallisuuden paras käyttöliittymä on kirja.

Vanhimmat kirjani ovat 1800 luvulta, sukuperintöä. Vaimolla on pari kirjasarjaa joissa on kirjoittajan omistus alkulehdellä. Ja on jotain hienoja kuvateoksia. Lahjaksi on annettu toisillemme. On niitä seinälinen vaikka vältetään hankkimasta lisää. Kirjastosta lainataan aika paljon. Mutta joskus haluaa lukea jonkun jossa on pitkä jono, sen sitten vaan ostaa

Kun kirjastossa tilauksen saaminen voi viedä vuoden, niin se ei innosta varaamaan mitään. Näin siis kävi itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Tablettien tai tietokoneen tapittaminen tuntitolkulla kuivattaa silmiä ja vaikuttaa unensaantiin ja -laatuun merkittävästi. Myös ruudun katsominen ei rentouta kuten kirjan lukeminen neutraalissa valossa sohvan perukoilla. Itsellä on kirjahyllyssä n. 50 kirjaa ja tyhjissä hyllyissä matkamuistoja.

T: Mies 31v

Tabletin/kännykän tapittaminen ei ainakaan itselläni aiheuta kuin nopeamman uneliaisuuden. Eli se on eräänlainen unilääke. 

Silmiä rasittaa se, jos näytön "himmentäminen" ei ole toteutettu oikein. Useimmissa digiruuduissa ns "himmentäminen" on toteutettu vilkuttamalla näytön valoa hitaammin (LED-valonlähteiden virransyöttö toteutettu pelkällä PWM-teknologialla = halvin tapa). Hidas vilkkuminen aiheuttaa silmien rasittumista ja kipua. Useimmat ihmiset eivät vilkkumista näe, vaikka se on läsnä. Epäilen sillä olevan myös yhteys silmäsairauksiin ja siihen, että niin moni laitteiden käyttäjä hankkii nykyään silmälasit.

Esim useimmat LED-lamput vilkkuvat häiritsevästi. Jotkin valmistajat ovat heränneet ja alkaneet luomaan nopeammin vilkkuvia lamppuja (ns vilkkumattomia). Mm Philipsillä osassa lampuista on merkintä "EyeCare". Toinen valmistaja on Sebson, joka on hieman tuntemattomampi suomessa. Heillä on erikseen "flicker free" -merkinnällä varustettu lamppusarja.

Mobiililaitteiden vilkkumista mittaa mm NotebookCheck.net -niminen sivusto. He mittaavat ammattilaitteilla laitteiden näyttöjen mahdollisen vilkkumisen.

Joten ruudun tuijottaminen kirjan sijaan ei välttämättä ole ongelmallista, kunhan tuijottaa vilkkumatonta ruutua. Eiväthän paperikirjatkaan vilku.

Se miksi paperikirjoja lukevat saattavat myös vaurioittaa näkönsä saattaa johtua siitä, että silmien tarkennus on jumiutunut hyvin pitkiksi ajoiksi samalle etäisyydellä, eikä tule tehtyä mykiön rentoutusharjoituksia katsomalla nopeasti eri etäisyyksille ja tarkentamalla kohteisiin.

on varmaan kirjoitettu jo aikaisemminkin.

Koti ilman kirjoja on kuin koti ilman ikkunoita.

Koti ilman kirjoja ei ole minulle koti.

Esim. avioero tuntui parantavan elämänlaatua, mutta ajatus koti ilman kirjoja tuntuu todella mahdottomalta

Mulla on vieläkin trauma lapsuuden rumasta kirjahyllystä. En kehdannut tuoda kavereita kun oli niin ruma olohuoneessa. Joskus näen unta et olen lapsuuden olohuoneessa ja se ruma kirjahylly on siellä.

Nykyisen kanssa yhteen muutettaessa kyseli mitä noi kuvat on, mä sanoin että ex. Vaimojen. Eilen kysy että miks tonne hyllyyn on ilmestynyt mun kuva. Mä sanoin että mietipä sitä.

Meillä on tuhat kirjaa ja seitsemän metriä hyllyä 😄. Monia kirjoja ei saa e -kirjana ja sellaisen lukeminen esim tabletilta väsyttää silmiä paljon enemmän kuin kirjan lukeminen. Äänikirjoista en pidä lainkaan, ei ole lähellekään sama kokemus siirtää tekstiä aivoihin kuuntelemalla kuin lukemalla ja lukijan ääni alkaa kyllästyttämään. Lapsikin haluaa oppia äkkiä itse lukemaan, eikä kuunnella kun toinen lukee hänelle.

Pitäisi melkein hankkia oikea kirjahylly, sillä nyt kirjani ovat kaapeissa. Erikoisalan ammattikirjallisuutta esim. 50-luvulta tai 1900-luvun alusta ei löydy sähköisenä eikä silmät muutenkaan jaksa e-kirjoja pitkään. Muutossa oli pakko luopua romaaneista, joita voi tarvittaessa lainata kirjastosta, jotta sain tilaa ammattiin liittyville kirjoille.

Ja minä kun ajattelin kohtapuoliin ostaa elämäni ensimmäisen kirjahyllyn :D Ostan kirjoja todella harvoin, mutta jotkut on kiva olla omassa hyllyssä (esim harrastuksiin liittyvät joilla on suhteellisen paljon käyttöä). Kiva että ne muutamat kirjat on siististi eikä loju pitkin poikin :)

Naapurin eukko julisti pihalla, miten kirjahyllyt oli 70-luvulla hienostelua. Kuulema kirjahylly ihan turha, hänkään ei ole lukenyt yhtään kirjaa 17:ään vuoteen. Sen kyllä huomaa. Minulla rakkaat kirjat lasiovien takana. Ostan kirjat, en käy kirjastossa koska siellä on metelöivää nuorisoa, rauha mennyttä. Tympeää, ettei yhtään hiljaista paikkaa enää löydy, kun ei asu kirkon vieressä.

Meillä on tavaraa, jota pitää jossain säilyttää. Kirjahylly on oivallinen säilytysvaihtoehto näille. Säilytämme kirjahyllyssä esim. kirjoja, dvd:tä, lehtiä, kansioita ja laatikoissa kaikenlaista muuta härpäkettä. Tietenkään kirjoja ei tarvitse omistaa, kun kirjastostakin niitä saa, mutta joskus on joitain kirjoja, joita haluaa omistaa. Lisäksi on ihan mukava kannattaa suomalaisia kirjailijoita taloudellisesti.

Vihaan lukea kirjoja näytöltä. Silmät kuivuu, alkaa väsyttää, ajaudun helpommin tekemään jotain muuta viereiseen välilehteen. Kynnys lukea yhtään mitään näytöltä on kymmenen kertaa korkeampi, kuin ottaa kirja käteen. Opiskelukirjallisuuden lukeminen on aivan kamalaa, kun viisisataasivuisia tenttikirjoja on välillä pakko kahlata läpi tietokoneella ja koko sivu ei koskaan näy järkevästi ruudulla, vaan sitä joutuu siirtelemään ennen kuin sen saa luetuksi. En voisi kuvitella rentoutuvani, jos lukisin omaksi ilokseni näytöltä kirjoja.

Mulla on kaksi kirjahyllyä täynnä kirjoja, joista suurimman osan olen lukenut. Lapsuuden kodissa ei ollut kirjahyllyä (paitsi minulla ihan pieni omassa huoneessani) ja koti tuntui monesta syystä ankealta. Pidän lukemisesta ja on mukavaa, kun lempikirjani ovat saatavilla heti eikä tarvitse lähteä kirjastoon. Osa kirjoista tietokirjallisuutta, osa romaaneja. Olen kolmekymmentä, enkä voisi kuvitella että asuisin asunnossa, jossa kirjat eivät saa näkyä.

Miksi jollain ihmisillä on tapa tehdä lomamatkoja, pystyyhän google mapsissa katsomaan paikkoja?

Ei ole pelkästään kirjahyllyä vaan olen koonnut itselleni pienen kirjaston ja sille oman huoneen.

Pidän äänikirjoista ja podcasteista mut mikään ei voita kirjaa.

Ihan jo varautumisen takia kirjat ja pelikortit on hyviä, koska me ollaan vain yhden EMP:n tai aurinkomyrskyn päässä ajasta ilman nettiä.

Mies 40v

Sanomalehdet ym. sähköisenä. Mutta kirjat ihan itse lukien. Minua vaivaa äänikirjoissa se, että lukijan painotukset ja äänenkäyttö, vaikka kuinka taitavaa, ohjaa omaa tulkintaa. Eli siis on jonkun muun tulkinta tekstistä. Kirjat on myös esineinä hienoja. 

Minulla on yksinkertainen iso puuhyllykkö täynnä kirjoja.  >Kaikki kirjat on sellaisia, että niillä on minulle joku merkitys.  En keräile mitään turhanpäiväisiä romaaneja.  

Esim. mulla on sukukirjoja, joissa meidän suku mainitaan.  Olen pyrkinyt hankkimaan myös sellaisia kirjoja, joissa on jotain sukuuni tai kotipaikkakuntaani liittyvää.  On myös erilaisia matrikkeleita ja paljon.  Ne liittyvät sekä miehen että minun ammatteihin, opiskeluaikoihin ja muihin sellaisiin.     Olen säilyttänyt myös rakkaita lastenkirjojani ja lasteni vastaavia myös.  Yksi pienempi kirjahylly on varattu vanhoille koulukirjoille, olen tietoisesti keräillyt niitä.  Osa tietysti omiakin.  Tavallisista romaaneista on sellaia, joihin olen erityisesti tykästynyt ja lueskelen niitä moneen kertaankin vuosien mittaan.   Olen säilyttänyt nuoruusvuosiltani myös muutamia minulle merkityksellisia nuortenkirjoja.  Osan olen joutunut hankkimaan uusintapainoksina.

On myös harrastekirjoja.  Lintukirjoja, kasvioita ja hevoskirjoja.  Ja on kotoani peritty "Valitut teokset" -sarja, joka on suomalaisia klassikkoja.  Myös on iso Karjala-teossarja.  Ne sisältää valtavasti tietoa ja upeita valokuvia.  

Runokirjoja on iso määrä ja erityinen kokoelma myös tutun kirjailijan kirjoja.  Minulla on myös kolme Raamattua ja seurakunnan lahjoittama iso virsikirja omistustekstillä.  Anna-Mari Kaskisen kauniit teokset olen kaikki hankkinut.  Ja kaiken kukkuraksi olen hankkinut eräitä erikoispainoksia, ja parasta aikaa kerään koviin kansiin koottuja Aku-Ankan jouluvuosikertoja.

Plus vielä paljon muuta, mitä en nyt ehkä tässä heti muista.

SIKSI minulla on kirjahylly, eikä vain yhtä.

Mitään noista teoksista en haluaisi lukea diginä.  En todellakaan.  Se ei koskaan korvaa aitoa kirjaa.  Eikä silmäni kestäisikään sitä, että tuijottaisin jotain ruutua. 

Niin ja kaiken lisäksi käytän paljon kirjastoa.  Rakastan vanhoja kirjoja ja metsästän niitä kirjastoista, ihanaa että on kaukopalvelu, voin saada käsiini ikivanhan teoksen jostain ihan toiselta puolelta Suomea.

Eikö ihmiset enää nykyään lue mitään?