Siis mikä tässä lääkelaskussa meni väärin??
Diapam (diatsepaami) -oraalisuspension vahvuus on 2 mg/ml. Päihdepotilaalle on määrätty diatsepaamia alkoholiongelmien vieroitusoireiden hoitoon. Potilas saa 20 mg diatsepaamia puolentoista tunnin välein, kunnes hän nukkuu. Montako ml Diapam -mikstuuraa potilas saa yhdeksän tuntia kestävän hoidon aikana?
Vastasin 1,8
Olenko ihan idiootti??!! Ainut lasku mikä oli väärin kokeessa.
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joidenkin mielestä lääkelaskut on sellaisia että kaikki osaa :D
No jos on käyt peruskoulun ja jopa kuunnellut välillä jotain, niin kyllä nuo laskut pitäisi mennä helpostikin.
No eivät ne oikeat lääkelaskut mene. Tämä oli ehkä helpoimmasta päästä. Yleenså kokeessa on laskuja, joissa on 3-4 välivaihetta ja pitoisuuksien muuttamista. Ei ole kyse siitä etteikö joku yksi lasku menisi oikein vaan siitä, että ihan kaikki menevät. Ja jos laskussa on esim. että paljonko äidille annetaan oraalimikstuuraa x kun annos on x, niin vastaus ei ole x vaan y, koska oraalimikstuuraa x ei anneta kuin lapsille. Siellä on usein paljon kompia, joissa voi seota. Ja silti valtaosa saa kaikki oikein.
Voi kuinka hurjalta kuulostaakin. Kerro nyt sitten jokin esimerkki oikein vaikeasta lääkelaskusta, niin me muutkin voimme testata taitojamme.
Vaikeus tulee siitä että pitäisi osata myös arvoida että onko lääkemäärä oikein. Lääkäritkin tekee virheitä.
No eihän se enää ole laskemista, vaan lääkkeiden ominaisuuksien tuntemusta. Nyt puhutaan laskemisesta, mikä minusta maallikkona vaikuttaa helpommalta kuin yleensä annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet tulee AINA ilmoittaa milligrammoissa, eikä millilitroissa. Ymmärrän että lääkelaskuja harjoitellessa on näitä millilitra kysymyksiä mutta usein törmää siihen, että päivystävä lääkäri määrää jonkun lääkkeen x ml jolloin syntyy tulkinta harha koska useat lääkkeet on eri vahvuudella, esim Morphin voi olla 1 ml tai 5 ml ampullassa. Millitroissa ilmoittaminen on selkeä ammattitaidottoman merkki. Lääkkeet annetaan/määrätään siis aina milligrammoissa (tai mikrogrammoissa jne) eikä koskaan millitroissa ("annoin potilaalle x ml x lääkettä") ei kerro mitään.
Mutta niihän se oli tuossa esimerkissäkin. Lääke oli ilmoitettu grammoissa ja sekoituksen määrä tilavuutena. Vai pitäisikö ne liuosten painokin mitata?
Ymmärsitkö lukemaasi? Kirjoitin että lääke pitäisi aina määrätä vahvuuden mukaan (tässä tapauksessa) milligrammoissa, näin ollen kysymys tulisi kuulua paljonko mg saa 9h aikana. Tosin tämä on harjoitus mutta lääkkeet annetaan/määrätään vahvuuden mukaan.
Ei lääkäri välttämättä teidä minkä vahvuista lääkettä löytyy osaston lääkekaapista. Tätä laskun esimerkkilääkettäkin saa kahdenvahvuisena liuoksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joidenkin mielestä lääkelaskut on sellaisia että kaikki osaa :D
Niin ne onkin. Alottajan vastauksessa ei ole mitään järkeä, pitäisi ihan suuruusluokasta tajuta
Aivan. Mutta tässäkin ketjussa moni on jättänyt huomioimatta aloitusannoksen ja vastannut 60ml joka siis on väärin. Eikä tämä lasku nyt muutenkaan ole todellakaan vaikeimmasta päästä.
Eiköhän ne jättänyt sen viimeisen annoksen laskematta, kun 9h oli jo täynnä.
Ei, kun he jakoivat 9÷6 yhtään mitään ajattelematta.
Luultavasti tai sitten ei. Jos hoitojakso on 9h, niin loppuuko hoito siihen kun viiemisen annoksen vaikutusaika loppuu vai siihen kun annetaan viimeinen annos?
Minä sanoisin, että lääkehoito loppuu silloin kun viimeinen annos annetaan. Vaikutusaikaahan on mahdoton mitata. Onhan monet muutkin hoidot pidempivaikutteisia, eikä niitä tietenkään lasketa vaikutuksen mukaan.
Entäs sitten jos on sellainen lääke että sen antamisen jälkeen potilaan tilaa pitä seurata 1,5h ja lääke annetaan 1,5h välein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joidenkin mielestä lääkelaskut on sellaisia että kaikki osaa :D
Niin ne onkin. Alottajan vastauksessa ei ole mitään järkeä, pitäisi ihan suuruusluokasta tajuta
Aivan. Mutta tässäkin ketjussa moni on jättänyt huomioimatta aloitusannoksen ja vastannut 60ml joka siis on väärin. Eikä tämä lasku nyt muutenkaan ole todellakaan vaikeimmasta päästä.
Eiköhän ne jättänyt sen viimeisen annoksen laskematta, kun 9h oli jo täynnä.
Ei, kun he jakoivat 9÷6 yhtään mitään ajattelematta.
Luultavasti tai sitten ei. Jos hoitojakso on 9h, niin loppuuko hoito siihen kun viiemisen annoksen vaikutusaika loppuu vai siihen kun annetaan viimeinen annos?
Minä sanoisin, että lääkehoito loppuu silloin kun viimeinen annos annetaan. Vaikutusaikaahan on mahdoton mitata. Onhan monet muutkin hoidot pidempivaikutteisia, eikä niitä tietenkään lasketa vaikutuksen mukaan.
Entäs sitten jos on sellainen lääke että sen antamisen jälkeen potilaan tilaa pitä seurata 1,5h ja lääke annetaan 1,5h välein?
Lääkelaskuissa suosittelisin keskittymään niihin laskuihin ja unohtamaan käytännön tilanteet.
Käytännössä lääkäri vastaa hoitosuhteen loppumisesta antaa siitä kyllä tarvittavat ohjeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joidenkin mielestä lääkelaskut on sellaisia että kaikki osaa :D
Niin ne onkin. Alottajan vastauksessa ei ole mitään järkeä, pitäisi ihan suuruusluokasta tajuta
Aivan. Mutta tässäkin ketjussa moni on jättänyt huomioimatta aloitusannoksen ja vastannut 60ml joka siis on väärin. Eikä tämä lasku nyt muutenkaan ole todellakaan vaikeimmasta päästä.
Eiköhän ne jättänyt sen viimeisen annoksen laskematta, kun 9h oli jo täynnä.
Ei, kun he jakoivat 9÷6 yhtään mitään ajattelematta.
Luultavasti tai sitten ei. Jos hoitojakso on 9h, niin loppuuko hoito siihen kun viiemisen annoksen vaikutusaika loppuu vai siihen kun annetaan viimeinen annos?
Minä sanoisin, että lääkehoito loppuu silloin kun viimeinen annos annetaan. Vaikutusaikaahan on mahdoton mitata. Onhan monet muutkin hoidot pidempivaikutteisia, eikä niitä tietenkään lasketa vaikutuksen mukaan.
Entäs sitten jos on sellainen lääke että sen antamisen jälkeen potilaan tilaa pitä seurata 1,5h ja lääke annetaan 1,5h välein?
Niin, mitä siitä? Potilasta seurataan lääkkeen antamisen jälkeen. Se ei ole lääkehoitoa, vaan seurantaa. Minäkin olin viime viikolla leikkauksessa. Se kesti 40 minuuttia, mutta silti minua seurattiin useita tunteja ja kehossani oli esim nukutusaineita enkä saanut ajaa autoa. En silti sanoisi, että leikkaus tai nukutus kesti useita tunteja.
Ilman minkäänlaista terveysalan koulutusta osaan miettiä, että jos ostan apteekista särkylääkettä ja sitä saa 200 mg ja 400 mg vahvuuksilla, niin pitää vähentää tai suurentaa sen mukaan mikä on suositus.
Jos annostus on 200 mg niin otan puolet 400 mg tabletitista.
Jos taas 400 mg niin otan 2 kpl 200 mg tablettia.
Tämä siis siihen kommenttiin jos lääkäri määrää eri suureen kun kaapissa on lääkettä saatavilla.
Samoin infuusiotippa, jos ei ole juuri sitä vahvuutta suoraan, niin aika helppoa on varsinkin kun on jo kokemusta työstä se *laimentaa*. Tai kysäistä kokeneemmalta.
Monesti nuo lääkelaskut jippoineen ja epämääräisyyksineen on paljon vaikeampia kuin sitten käytännössä kun tietää tilanteen ja näkee suoraan sen lääkkeen vahvuuden yms.
Itsellä käytännön päättelykyky on ihan toista (parempaa) luokkaa kuin jossain koetilanteessa jossa täytyy päätellä ja sitten tekee sen päättelyn paljon monimutkaisemmin kuin se on todellisessa tilanteessa.
Olen samaa mieltä, miksi niihin kokeisiin pitää laittaa juoppoja ja niillä sekoittaa mieli kun parempi olis saada ne selkeäksi ja vastaamaan oikeita tilanteita.
Että laskut todella auttaisivat opiskelijaa tajuamaan asioita ja editäisi motivaatiota opiskeluun eikä kikkailla esimerkeissä ja saada opiskelija tavallaan ansaan ja vastaamaan väärin.
Käytännön tilanteissa pärjää paljon paremmin talonpoikaisjärjellä ja suunavaamisella epäselvissä asioissa kuin jollain laskukokeiden erikoiskiemuroiden tajuamisella.
Vierailija kirjoitti:
Ilman minkäänlaista terveysalan koulutusta osaan miettiä, että jos ostan apteekista särkylääkettä ja sitä saa 200 mg ja 400 mg vahvuuksilla, niin pitää vähentää tai suurentaa sen mukaan mikä on suositus.
Jos annostus on 200 mg niin otan puolet 400 mg tabletitista.
Jos taas 400 mg niin otan 2 kpl 200 mg tablettia.Tämä siis siihen kommenttiin jos lääkäri määrää eri suureen kun kaapissa on lääkettä saatavilla.
Samoin infuusiotippa, jos ei ole juuri sitä vahvuutta suoraan, niin aika helppoa on varsinkin kun on jo kokemusta työstä se *laimentaa*. Tai kysäistä kokeneemmalta.
Monesti nuo lääkelaskut jippoineen ja epämääräisyyksineen on paljon vaikeampia kuin sitten käytännössä kun tietää tilanteen ja näkee suoraan sen lääkkeen vahvuuden yms.
Itsellä käytännön päättelykyky on ihan toista (parempaa) luokkaa kuin jossain koetilanteessa jossa täytyy päätellä ja sitten tekee sen päättelyn paljon monimutkaisemmin kuin se on todellisessa tilanteessa.
Olen samaa mieltä, miksi niihin kokeisiin pitää laittaa juoppoja ja niillä sekoittaa mieli kun parempi olis saada ne selkeäksi ja vastaamaan oikeita tilanteita.
Että laskut todella auttaisivat opiskelijaa tajuamaan asioita ja editäisi motivaatiota opiskeluun eikä kikkailla esimerkeissä ja saada opiskelija tavallaan ansaan ja vastaamaan väärin.Käytännön tilanteissa pärjää paljon paremmin talonpoikaisjärjellä ja suunavaamisella epäselvissä asioissa kuin jollain laskukokeiden erikoiskiemuroiden tajuamisella.
Minusta tuossa aloituksen tehtävässä ei ole mitään sellaista, mikä käytännön tilanteessa avautuisi jotenkin eri tavalla. Jos tietää, mitä tarkoittaa liuos, annos, tunti ja ymmärtää, mitä tarkoittaa se mg/ml, ei tuossa pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Ei kun aloituksessahan lukeekin oraalisuspensio ja mikstuura. Siinäkö se hankaluus sitten oli?
Vierailija kirjoitti:
Se, että osaa tämän laskun laskea, ei kerro yhtään mitään siitä miten pärjäisi sairaanhoitajana lääkelaskuissa. Joten pliis, lopettakaa tuo "en ole sairaanhoitaja, mutta lasken sairaanhoitajan laskut leikiten". Siinä on vähän muutakin mietittävää kuin itse lasku sairaalassa, kun käsittelee yhden vuoron aikana lääkevastaavana noin 600 eri lääkettä.
Jokainen pitkän matikan läpi käynyt kykenee selviytymään noista lääkelaskuista, vaikka ei olis sh.
Terveisin DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt -> 1.5 -> 3.0 -> 4.5 -> 6.0 -> 7.5 -> 9.0
7 annosta. Laske siitä.Siis 6 annosta (väliä) ja seitsemäs annos alkaisi 9 tunnin kohdalla. Laskelmasi on kuin sen kakaran joka laski joukon kokoa tyyliin minä, 1, 2, 3...
(kiva huomata minkälaista hajontaa ns. ammattilaisten laskelmissa on)
Häh? Siis jos lääkitystä annetaan tasaisesti 9 tunnin ajan, eikös ensimmäinen annos anneta ajanhetkellä 0 ja viimenen ajanhetkellä 9h? Tällöin esimerkin mukaisessa skenaariossa annoksia tulisi 7.
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että lääkäri määrää mitä lääkkeitä potilaalle annetaan ja sitten sairaanhoitaja jakaa ne päivittäin sen mukaan.
Esimerkiksi 3 xxx tablettia kolme kertaa päivässä, 1 xx tabletti aamuisin, ja mitä muuta sitten onkaan määrätty.
Ei kai hoitaja joudu jatkuvasti itse päättelemään ja laskemaan mitä kullekin ihmiselle annetaan?Ei kait sairaanhoitaja tee sitä lääkeohjeistusta vaan siis annostelee ja jakaa lääkkeet annetun ohjeistuksen mukaan?
Lääkelaskuja tarvitaan opiskelussa, että ymmärtää määrätyt määreet ja esimerkiksi juuri millilitran ja -gramman eron ja suhteuttamisen.
Eli lääkkeiden ja lääkityksen periaatteet.Mutta varsinaisessa hoitotyössätyössä ei niitä päivittäin veivata?
Jos jonkun potilaan lääkitys muuttuu niin lääkäriin sitten antaa uuden ohjeistuksen?
Ei sairaanhoitaja potilaan lääkitystä itsenäisesti vaihda?Sen ymmärrän, että jos lääkäri antaa ohjeen ml ja se pitää muuttaa milligrammoiksi, niin se pitää hoitajan ymmärtää. Mutta sen jälkeen ne jaetaan taas niin kauan samana annoksena kunnes toisin päätetään.
Ei niitä tunneittain ja päivittäin vaihdeta paitsi jossain kriisitilanteissa.
Meillä lääkäri tekee määräyksen, suullisen tai kirjallisen (pääosin ja mielellään kirjallisen). Sairaanhoitaja kirjaa lääkkeen potilaan sähköiselle lääkelistalle. Välillä määräykset ympäripyöreitä, jolloin pitää olla kokenut hoitaja että tietää mitä tarkoitetaan ja varmistaa tarvittaessa. Hoitajat jakavat päivittäin lääkkeet lääkelistojen mukaan. Välillä pitää selvittää vastaavat lääkkeet ym koska aina juuri kyseisellä nimellä tai vahvuudella ei lääkettä ole. Lääkelistoilla lääkkeet ja osastolla potilaat vaihtuvat osin päivittäin.
Lisäksi arkipäivää on tilanteet että potilas on vaikka sekava tai kouristaa ja ohjeena on antaa lorazepamia 1mg suonensisäisesti (Lorazepam 4mg/ml, 1ml ampulla) joten kiireessä se pitää osata vetää ruiskuun oikein. Toinen esimerkki on huonokuntoinen, kivuista kärsivä potilas. On määrätty morphinia 3mg suonensisäisesti (Morphin 20mg/ml 1ml ampulla). On ymmärrettävää että tällaisissa tilanteissa pitää osata annostella lääke oikein ja nopeasti, ei voi jäädä funtsimaan lääkehuoneeseen. Pieniä lääkelaskuja on päivittäin töissä. Usein ihan päättelytasoisia, mutta koskaan ei saa mennä mututuntumalla vaan oikea määrä PITÄÄ tietää väsyneenä ja kiireessäkin. Lääkelaimennoksiakin ainakin meillä päivittäin, usein joutuu laskemaankin annoksia. Vaikka lääke on listalla lääkärin määräämänä niin sairaanhoitaja sen silti päivittäin laskee ja laimentaa (esim joku antibiootti joka ei ole valmiina tarvittavana vahvuutena vaan siitä käytetään vain osa jotta saadaan määrätty mg määrä). Jokainen hoitaja vuorollaan vuorossa laskee ja tekee sen itse.
Lisäksi annostukset tarvittavissa lääkkeissä saattavat olla esim 2-6mg ja silloin hoitaja itse arvioi paljonko annetaan mihinkin vaivaan. Lääkäri ei ole paikalla jatkuvasti, siinä mielessä sairaanhoitaja vastaa hyvin paljon itsenäisesti lääkehoidosta vaikkakin ylin vastuu on lääkärillä. Pitää tietää kuinka pitkä väli pidetään ennenkuin antaa seuraavan annoksen, maksimi annokset ym, kaikki ei todellakaan aina valmiiksi määrätyjä. Lisäksi pitää osata tarkkailla potilasta, tietää minkä liuoksen kanssa mikäkin lääke käy ja mitä reittiä ym ym. Eli varsinkin tarvittavien lääkkeiden kohdalla sairaanhoitajan pitää itse päätellä mitä annetaan ja milloin ja jos lääkelistalla ei tarvittavaa lääkettä tai muita ongelmia niin pitää tietää missä vaiheessa yhteys lääkäriin.
Ihmettelen minäkin miten ap päätyi vastaukseensa. Nimenomaan "maalaisjärki" on usein tärkeää. Ei luoteta sokeasti johonkin mitä laskin sanoo vastaukseksi. Ihmettelen miten ap sai muut kysymykset oikein.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos jollekulle nyt on epäselvää, mihin noita millilitroja tarvitaan, niin tässä rautalankaa:
Lääkäri määrää lääkeaineen milligrammoissa. Tämähän ei tuota ongelmaa, jos on on kyse esimerkiksi buranatabletista. Pakkauksessa lukee 400 mg, joten jos lääkäri määrää 400 mg, otat yhden tabletin. Mutta, jos burana onkin nestemäisenä, siellä pullossa ei ole niitä valmiita annoksia. Tällöin pullossa lukee, miten paljon millilitra lääkeaineliuos sisältää sitä vaikuttavaa ainetta. Tällöin pitää siis itse laskea ja mitata, paljonko sitä sieltä pullosta pitää ottaa, koska et juo koko pullollista eikä hörppykään ole mikään kovin tarkka mitta.
Ja tämäkö on sinun mielestä vaativa laskutoimitus? Vai mitä yritit tällä viestillä sanoa?
Lukematta ketjua ja tietämättä lääkelaskuista niin 2 mg/ml, joten 20 mg/10ml? Tästä sitten tuo antokerrat eli simppelisti x 1,5 x 1,5 x 1,5 x 1,5 x 1,5 x 1,5 x eli 7 antokertaa, joten 7 * 10ml = 70 ml.
Siis mitä ihmettä.... En ole lääkelaskuja nähnytkään ja tämä on jo kolmas lasku, jonka lasken oikein ihan suorilta... Ja nämä tyypit, jotka ei tuollaista osaa sitten hoitaa ihmisiä, ei hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Ilman minkäänlaista terveysalan koulutusta osaan miettiä, että jos ostan apteekista särkylääkettä ja sitä saa 200 mg ja 400 mg vahvuuksilla, niin pitää vähentää tai suurentaa sen mukaan mikä on suositus.
Jos annostus on 200 mg niin otan puolet 400 mg tabletitista.
Jos taas 400 mg niin otan 2 kpl 200 mg tablettia.Tämä siis siihen kommenttiin jos lääkäri määrää eri suureen kun kaapissa on lääkettä saatavilla.
Samoin infuusiotippa, jos ei ole juuri sitä vahvuutta suoraan, niin aika helppoa on varsinkin kun on jo kokemusta työstä se *laimentaa*. Tai kysäistä kokeneemmalta.
Monesti nuo lääkelaskut jippoineen ja epämääräisyyksineen on paljon vaikeampia kuin sitten käytännössä kun tietää tilanteen ja näkee suoraan sen lääkkeen vahvuuden yms.
Itsellä käytännön päättelykyky on ihan toista (parempaa) luokkaa kuin jossain koetilanteessa jossa täytyy päätellä ja sitten tekee sen päättelyn paljon monimutkaisemmin kuin se on todellisessa tilanteessa.
Olen samaa mieltä, miksi niihin kokeisiin pitää laittaa juoppoja ja niillä sekoittaa mieli kun parempi olis saada ne selkeäksi ja vastaamaan oikeita tilanteita.
Että laskut todella auttaisivat opiskelijaa tajuamaan asioita ja editäisi motivaatiota opiskeluun eikä kikkailla esimerkeissä ja saada opiskelija tavallaan ansaan ja vastaamaan väärin.Käytännön tilanteissa pärjää paljon paremmin talonpoikaisjärjellä ja suunavaamisella epäselvissä asioissa kuin jollain laskukokeiden erikoiskiemuroiden tajuamisella.
Asenteellista sanoa päihdepolin asiakasta juopoksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä.... En ole lääkelaskuja nähnytkään ja tämä on jo kolmas lasku, jonka lasken oikein ihan suorilta... Ja nämä tyypit, jotka ei tuollaista osaa sitten hoitaa ihmisiä, ei hyvää päivää!
Samaa mieltä että AP:n taidoilla ei potilaita hoideta. Mutta mistä päätelmä että hän ylipäätään hoitaa ihmisiä tai miksi puhut monikossa yleistäen ihan kuin kaikki hoitajat olisivat tyhmiä? Provoa vain?
Sinuna en iloitsisi siitä että osaat noin helpon laskun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enintään 70 ml tai kunnes potilas nukkuu.
Ihmetyttää miten joku voi tuskailla näin yksinkertaisten laskujen kanssa. Ihan peruskoulu tason juttuja tämänlaiset. Miten ylipäätänsä pärjää elämässä jos ei pysty näin yksinkertaisista laskuista selviytymään. Miten onnistuu omien raha-asioiden hoito ja suunnittelu? Asuntolainan prosenttilaskut varmaan täyttä hepreaa näille ihmisille.
t. hitsari amiksesta
No kuule on ihmisiä joilla on matemaattinen dysfasia. Elämä menee miten menee sillä mitä on annettu.
Ärsyttää ihmiset jotka eivät pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan, mutta silläkin puutteella täytyy vain elää.
No sellaisen ihmisen, joka ei yksinkertaisia lääkelaskuja hallitse, ei ainakaan kuuluisi päästä edes opiskelemaan sairaanhoitajaksi!! On ne muutkin joutuneet jotain toista opiskelemaan kuin unelmaansa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä.... En ole lääkelaskuja nähnytkään ja tämä on jo kolmas lasku, jonka lasken oikein ihan suorilta... Ja nämä tyypit, jotka ei tuollaista osaa sitten hoitaa ihmisiä, ei hyvää päivää!
Samaa mieltä että AP:n taidoilla ei potilaita hoideta. Mutta mistä päätelmä että hän ylipäätään hoitaa ihmisiä tai miksi puhut monikossa yleistäen ihan kuin kaikki hoitajat olisivat tyhmiä? Provoa vain?
Sinuna en iloitsisi siitä että osaat noin helpon laskun.
No ihan siitä päättelin, että lääkelaskut tuottaa harmaita hiuksia aika monelle opiskelijalle ja jopa valmistuneelle! TIETENKÄÄN en yleistä, että kaikki sairaanhoitajat? Yleistin, että ne hoitajat, jotka ei näitä yksinkertaisiakaan laskuja hallitse.
Minä sanoisin, että lääkehoito loppuu silloin kun viimeinen annos annetaan. Vaikutusaikaahan on mahdoton mitata. Onhan monet muutkin hoidot pidempivaikutteisia, eikä niitä tietenkään lasketa vaikutuksen mukaan.